Kävin tänään metsäkirkossa radio povella ja laput korvilla. Ja mikä oli käydessä, kun aukinko paistoi, hanki kimmelsi ja oli pikkupakkanen.
On se vain mukavaa nuo pienet keksinnöt, että pikkuruisesta radiosta voi kevyillä kuulokkeilla kuunnella naapuriseurakunnan jumalanpalvelusta, laulaa lähes karaokena virsiä pitkin metsätietä ja rukoilla isämeitää ääneen.
Muuten se pikkuruinen radio toimi hyvin, se vain ei tykännyt kylmästä. Vähänmatkaa käveltyäni radio taskussa, se alkoi pätkiä ja vaihtaa itsekseen kanavaa. Räpläsin sitä aikani ja tulin ajatelleeksi, että ehkä se ei pidä pakkasesta. Sujautin laitteen puseron sisälle, kun povitaskuja ei lenkkikamppeissani ollut. Ja kas, siinä se iholle päästyään toimi ihan moitteettomasti. Ja kyseessä on vain jonkin lehtitilauksen kylkiäisenä tulleesta ilmaisesta pikkukapineesta.
Tykkäsin Ari Luomajoen saarnasta. Sitten siellä oli tuttu tekstinlukuja. Parasta jumalanpalveluksessa saarnan lisäksi oli se, että se oli ihan tavallinen. Ei mitään hienoja konstailuja, joita joskus tehdään radioinnin takia.
Ikävää vain näissä radiojumalanpalveluksissa on se, ettei voi päästä ehtoolliselle. Täytyy yrittää ensi sunnuntaina Keravan kirkkoon, jos sieltä sais.
