Kahvin paikka seuroissa?

[mt]

Otsikko kertookin olennaisen.
Ainakin pääkaupunkiseudulla on seuroissa kahdenlaista käytäntöä.
a) ensin seurat, sitten kahvi ja keskustelua (näin ainakin Seuratuvan seuroissa)
b) ensin jutellaan kahvin ääressä, sitten vasta veisuu ja seurapuheet.

Kysymyksiä:
- Mikä on tapa asuinseudullasi?
- Kummasta tavasta pidät enemmän, miksi?

Mietin vähän, kuuluisiko tämä Seuratuvan puolelle, mutta päädyin yleiselle puolelle. Valinta on tietysti teologinen kannanotto, vaikka on ole vielä jäsentänyt itsellenikään sen sisältöä.

Itse olen mieltynyt vaihtoehtoon a: ensin seurat, sitten seurustelu. Perustelu: veisuun alkua seurapenkissä odotellessaan saa ikään kuin marinoitua omassa liemessään...

Mt

[seppos]

Kannatan molempia malleja riippuen tilanteesta.

Seurojen jälkeen on parempi vaihtoehto, kuten seuratuvalla tehdään. (muuten täytyy kehua pikkuisen itseäni, kun kerran sen kahvitradition aloitin noin 40v sitten ja Seuratuvan nuorten lähetyspiiri hoiti kahvitusta pitkään)

Herättäjän kirkkopyhässä meillä on kahvi Jumalanpalveluksen ja seurojen välissä puskuroimassa aikataulua, kun paikoilla on kilometri etäisyyttä. Muulloin kahvi on seurojen jälkeen.

[tosikkoko]

- Kummasta tavasta pidät enemmän, miksi?

entäs vaihtoehto AB?
kahvit
seurat
kahvit

 :wink:

[Hanna]

Ainakin Seinäjoella on tavallisissa Siioninvirsiseuroissa ollut ensin kahvi ja sitten seurat. Tosin nyt nyt kuulin juuri isältäni et enää ei oo kait kahvia enää ollenkaan kun Eu on tarkentanut hygieniadirektiivejään. Ja siis kehvittelemattomat seurathan kai on kaikkein tylsin vaihtoehto!

Varmasti vanhuksille ja lapsiperheille tuo vaihtoehto b on ihan toimiva, niin pääsöö ajoos kotia, mut vallankin nuorten seuroissa toka vaihtoehto on ihan ehdoton. Vallankin jos seuroissa sattuu näkemään jonkun ystävän pitkästä aikaa. Sitäpaitsi seurapuheet virittelevät usein hyviä ja pitkiäkin keskusteluja...

[Rheespu]

Minä muistelen, että meillä (siis lapsuudenkodissani, josta olen nyt vuoden ollut omillani) oli ja on pöytä katettuna sekä ennen että jälkeen seurojen. Ensimmäiset mummot kun paikalle köpöttivät tuntia ennen seurojen alkua ja jälkeenpäin jäätiin kamarikeskustelemaan.

Siinä on tietenkin isäntäväelle enemmän puuhaa, mutta eipähän kahvihammas kolota veisatessa eikä kuivin suin tarvitse istua iltaa seurojen jälkeen.

Ja Kajaanista olen siis kotoisin. Ehkä tuo on siellä päin perinteenä. En nyt enää muista niin tarkkaan muiden paikallisten seurojen kahvitusajankohtaa.

[hm]

Susirajan seuroissa (ainakin meillä ennen kotona) kahvi oli ennen seuroja, mutta seurojen jälkeenkin ainakin jotkut jäivät kahville. Niin taisi olla aikoinaan myös Keski-Suomessa. Ei ole vuosiin tullut käytyä kotiseuroissa. Viimeksi keväällä oli Herättäjän kirkkopyhä kirkossa ja messun jälkeen seurat kirkon tiloissa ja siinä välissä kahvit, mehut yms. Karjalanpiirakoita on tarjolla lähes joka paikassa ja se on hyvä.

[Sanneli]

- Kummasta tavasta pidät enemmän, miksi?

entäs vaihtoehto AB?
kahvit
seurat
kahvit

 :wink:

Nivalassa on näin.

[hippiäinen]

Meilläpäin, siis Savossa, on aina ollut kahvittelu ensin, siis tarkoitan niitä seuroja, joissa olen itse ollut. Kahvit on noin puoli tuntia ennen seuroja ja saattaa olla niinkin et joskus on uudet kahvit seurojen jälkeen 

[Salis]

Meilläpäin, siis Savossa, on aina ollut kahvittelu ensin, siis tarkoitan niitä seuroja, joissa olen itse ollut. Kahvit on noin puoli tuntia ennen seuroja ja saattaa olla niinkin et joskus on uudet kahvit seurojen jälkeen 

Kannatan uutta järjestystä. Kahville vaihtoehtoja: Jaffa Light tai madeiraa. 

[Fanni]

Kahvit seurojen jälkeen parasta, kun seurapuheet sopivan lyhyet niin juttua piisaa paremmin niiden jälkeen  tarjoilu ei pääasia vaan jutustelu ( ns. korppuseurat ihan jees)

[meme]

itse kannatan kahvittelua ennen seuroja. Ystävät kun tapavat toisensa, niin kuulumisia vaihdetaan kuitenkin ja kahvikupin ääressä se on luontevaa. Emännillekin etukäteen oleva kahvittelu on parempi vaihtoehto, kun ei tarvitse vahtia kahvinkeittoa ja tehdä viimehetken valmisteluja seurojen aikana vaan voi keskittyä itse asiaan. Tiskit ym voi hoitaa sitten seurojen jälkeen, ei ne minnekään karkaa. Seuratuvalla asia on ollut eri, jos kerran nuoret ovat hoitaneet tarjoilun ja seuraväki keskittynyt seuroihin. Nuorilla on ollut sitten omat seuransa?

[amanda]

Minulla on kokemusta vain yhdenlaisista seuroista: ensin puheet ja veisuut, sitten kahvit (ja hyvät).
Mutta. Siinä talossa kävi usein niin, että jutustelun ja kahvin jälkeen aloitettiin uudestaan.
Ehkä se on tapana muuallakin, en siitä tiedä. Näitä seuroja pidettiin Vantaalla.

Vähän vieraammalle se tapa on ollut hyvä,  että ensin saa Sanasta ravintoa, ja voi samalla vähän
kotiutua tilanteeseen. On helpompi jutella sitten, kun on jo ainakin seurapuheita kuultu, ja niistä
voi ottaa puheenaiheen. Meinasin sanoa, että ujommille myös, mutta ujosteleeko seuraväki toisiaan?
Ehkä ei.   

[Mauno]

Lahdessa kahvit on ensin ja sitten seurat. Joskus kahvia on vielä seurojen jälkeenkin. Väki tulee paikalle puoli tuntia tai kolme varttia etukäteen. Seurojen jälkeen tuppaa kaikilla olemaan hoppu jo kotiin.

Minun mielestä paras on AB.

Harvoissa kotiseuroissa se taitaa olla AB ja mökkiseuroissa B.

Lapsuudesta muistan, kuinka seuroissa oli paljon väkeä ja ohuet pullanpalat (esim. muistoseuroissa koko suku ja koko kylä). Kotona äiti leikkasi paaaljon paksummat pullasiivut!

[PekkaV]

   Oes se sommoo, jos voes seorojej jäläkeen jiähä rupattammaa ilimam minkäällaesta hopun tynkeekään. Voe voe olis tokkiisa. Ystävviin kansa. Se oes oekeeta ommoo lommoo kyllä kertakkaekkijjaan tännäe kiireesenä aekana, ku immeeset ryntäelöö ja meikämanne mukana tietysti sinne sun tänne.
   Vua mitteepä tuota valittammaa. Aekasa kutakii, kunnes uus aeka koettaa. Vuan suap sitä yrittee kyllähhii siihengkahtoen jotta ja siihen suuntaan ku tahtoo, parempaan. Tottakae. Etteempäen elävän mielj.
   Pannaampa käet ristiin sen puolesta, että uus aeka, tämä uus normaalj sisältäes myös uuskamarjkeskustelut ja uamenet piälle. Em muuta sano. Tae en sano mittää ku kirjotin.

Ompeluseorat! Tikkuamineha on "loputonta": Miehet voes pittee lankavyyhtijä, naeset keris. Vuan taetaapa siinäe kehitys kehittynyttä olla siihe suuntaan, jotta kerät on valamiina kaapassa, ku ennee ee ite keritä eekä karstata.
   Vaekee ropleemi. Mite saes immeeset hetkeks pysähtymmää. Vuan mitäpä tuosta. Näellä mennää. Ilotaan siitä mitä on. Paljoha sitä onnii, eepä silti sempuoleen.

[Pena]

Kyä näio.