Kirjoittaja Aihe: Armeijapäiväkirja  (Luettu 18145 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa m.k

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 964
Armeijapäiväkirja
« Vastaus #15 : 31.12.06 - klo:15:00 »
Vaan kun ei meillä muutkaan taisteluharjoituksissa tehneet muuta kuin käppäilivät metsässä, vailla viholliskosketuksia. Kuskitkin muuten varmasti olisivat mukana, mutta kun jätkät käppäsee sen 20 kilsaa, niin ehkei enää toista takaisin autolle... Kuudella lisäkuukaudella olisi sitten saanut johtajakoulutuksen taikka rekkakortin, kummallakaan ei kyllä ole mitään virkaa. Olisipahan toisenkin puolen vuoden tienestit menettänyt, nyt meni itseltä varmaan reilu kymppitonni tienaamatta. Otten huomioon, että tämän puolen vuoden aikana en katso oppineeni maanpuolustuksessa tarvittavia taitoja juuri ollenkaan, minun kohdallani meni tämä puolikin vuotta aivan hukkaan.

Mielestäni olisi ollut suhteellisen mukavaa, ehkä jopa opettavaistakin, JOS jotakin olisi tapahtunut edes jollakin leirillä, mutta kun ei niin ei. Varmasti jossakin muualla paremmin, mutta JPr:ssä näin, kehuvat vielä pohjoisen maanpuolustusalueen parhaaksi yksiköksi, pelottaakin sitten ajatella mitä ne muut ovat, ja sitäkin enemmän, mihin joudutaan jos näin koulutettuja joukkoja tositilanteessa johonkin tarvitaan. Mitä itse näin, niin motivaatio aika heikkoa, ja tekeminen muutenkin vähän sen oloista ettei olla oikein maltettu viimeiseen asti suunnitella jollakin portaalla, tai sitten ongelmia on suunnitelmien toteuttamisessa.

Myöskin mielestäni on kummallista, että mikäli sitten kritisoit armeijassa annettavaa koulutusta, niin siellä olisi ehdottomasti kannattanut olla 6 kuukautta lisää, ja asenne on kypsymätön. Enkä kyllä oikein ymmärrä, miten naapurissa asuva leijonakauluksinen henkilö kompensoi armeijan käymättömyyttä, mutta jos siltä tuntuu, niin OK mulle. Itse en kyllä opinnon-ohjauksesta tiedä sen enempää, vaikka vastapäätä asuukin opo...

Poissa Liisa

  • ex-ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1137
    • kotisivu
Armeijapäiväkirja
« Vastaus #16 : 31.12.06 - klo:15:11 »
m.k: Kerrotko vielä maallikkokielellä missä siis palvelit, ja missä hommissa, aselaji, yksikkö jne. Alkoi kiinnostaa niin, että tekee mieli kysäistä tilanteesta vielä KaiPr:n upseeriveljeltä (RUK:n ja Kadettikoulun käyneeltä, nyt kapteenilta).

Poissa m.k

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 964
Armeijapäiväkirja
« Vastaus #17 : 01.01.07 - klo:12:26 »
Sodankylän Jääkäriprikaati, 1. Jääkärikomppanian 2. joukkueen 2. ryhmän telakuorma-auton kuljettaja... Ihmettelivät oikein alikersantitkin tuota meidän loppusotaa, kun ei oikein mitään tapahtunut sen käveleskelyn ohella, heillä itsellään kun oli välisodassa ollut tilanne päällä koko ajan, ja mm. sissit tulleet häiritsemään ruokailua. Kysyhän Liisa toki, ja ilmoittele tännekin! Jospa tuolla jotkut olisivat jotain tehneetkin, ainakin Kajaanin pioneereilla näkyi jotain tekemistä olevan myös taisteluvaiheessa, tai ainakin siihen malliin siinä meidän ohi käppäilivät yhtenä päivänä rojujensa kanssa.

Kuskithan nyt pääsevät oikeastaan aina vähällä, taisteluharjoitus on vähän niinku VMTL, C- ja E-kuskeilla oikeastaan koko armeija P-kautta lukuunottamatta on aikalailla lepikeissi...

Poissa Kristian

  • veisaa: "...Armahda heikkoa ja kurjaa.."
  • Viestejä: 222
Armeijapäiväkirja
« Vastaus #18 : 01.01.07 - klo:19:14 »
Lainaus käyttäjältä: "Liisa"
m.k: Kerrotko vielä maallikkokielellä missä siis palvelit, ja missä hommissa, aselaji, yksikkö jne. Alkoi kiinnostaa niin, että tekee mieli kysäistä tilanteesta vielä KaiPr:n upseeriveljeltä (RUK:n ja Kadettikoulun käyneeltä, nyt kapteenilta).


Missä tuolla KaiPr:ssä veljesi on homissa? Itse nimittäin kävin intin Kainuun Prikaatissa Pohjois-Suomen Viestipataljoonassa 2. Viestikomppaniassa (P-kausi) ja Esikuntakomppaniassa (E- ja J-kaudet). Ajattelin vain, että olenko tavannut häntä.

Poissa Liisa

  • ex-ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1137
    • kotisivu
Armeijapäiväkirja
« Vastaus #19 : 01.01.07 - klo:22:37 »
Tykistössä on veli. Kysäisin. Tuolla loppuleirillä ei hän ollut, niin ei sen tilanteesta osannut sanoa. Mutta muuten. Ihmetteli viholliskosketuksen olemattomuutta. Sanoi näin voivan tapahtua, jos ei henkilö osallistu taisteluharjoituksiin esim. sairastuvalla olon vuoksi. Ja jos on aiemmat harjoitukset pääasiassa sairastuvalla viettänyt, ei loppuleirilläkään voida kovaan paikkaan laittaa. Ei kuulemma tosiaan ole tapana tuo vähyys, vaan ainakin heillä meininki on kovasti eri. Varsinkin tuo esimiesporukka joutuu loppuleirit vetämään tunnin parin vuorokausiunilla, eli ei jää odotteluun aikaa. Kuulemma jääkäriprikaatien telakuorma-auton kuljettajilla tuota löysäilyä saattaa enemmän näkyä. Kuskien kun on nukuttava lain määräämät ajat ja siksi heillä saattaa taistelut jäädä vähiin. Eikä voi heitä käskeä taisteluihin mukaan tosiaan siksikään, että muulla porukalla jos kasvaakin kävelymatka 2x15-20 km:iin, tulee vastaan ruokaongelmat; porukka alkaa nurista nälkää, kun perillä takaisin ollaan iltapäivän sijaan vasta illalla.

Tämänsuuntaista.

Poissa myyräpartio

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 437
Armeijapäiväkirja
« Vastaus #20 : 04.01.07 - klo:01:29 »
Hei, m.k., älä välitä!
Oon samaa mieltä ja myyräpartio > muut.

Ja kyllä, kaikilla tapaamillani skappareilla on ollut jotain vakavia pään alueen vammoja. Paitsi ehkä yksikkömme kapteenilla. Tuossa tapauksessa vain lieviä.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Armeijapäiväkirja
« Vastaus #21 : 04.01.07 - klo:11:02 »
Lainaus käyttäjältä: "myyräpartio"
Hei, m.k., älä välitä!
Oon samaa mieltä ja myyräpartio > muut.

Ja kyllä, kaikilla tapaamillani skappareilla on ollut jotain vakavia pään alueen vammoja. Paitsi ehkä yksikkömme kapteenilla. Tuossa tapauksessa vain lieviä.


Sorry nyt vaan, mutta tuo on täyttä puppua. Ja niin kai oli tarkoituskin.
Acta, non verba.

Poissa m.k

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 964
Armeijapäiväkirja
« Vastaus #22 : 07.01.07 - klo:14:08 »
Samassa hommassa meillä kaikki oli, ei kyselty että onko sairastuvalla oltu tai otettu asiaa huomioon. Jos oli sinkomieheksi koulutettu, niin sinkomiehenä oli.

Nukkua sai yöunet vasta tuolla viimeisessä harjoituksessa, kun tuli autohallilta käsky. Silti saatoin joskus, jos ei pidempää siirtymistä ollut edessä, ottaa keskelläkin yötä kipinä/vartiovuoroa, että saa muutkin nukkua. Kuuden tunnin jatkuva lepo piti yöllä saada ja laittaa ajopäiväkirjaan jokainen ajo/tauko ylös että voi näyttää jos joku kyselee, ei kyselty. Aikaisemmin ei tosiaankaan nukuttu, vaikka olisi joskus tarvettakin ollut (kaksi kertaa tuli ojassa käytyä kun nukahti, jokainen joka on bankulla ajanut niin tietää että siihen meteliin ja ajo-ominaisuuksiin ei äkkiä nukahda...).

Siksihän siellä taisteluissa ei mukana ollakkaan, että tulisi lyhyt kävelymatka muille. Tuli vaan mieleen, että mitäs jos sen 20 kilsan sijaan olisikin vaikka 2x10 kilsaa, ja kuskitkin mukana? Ei sillä että olisi haitannut tuo käppäilyn puute, saipahan nukkua päivälläkin, ja ehti sentään syödä jotain, iltaruuan ja aamupalan aikaan oli aina hoppua ettei oikein ehtinyt, laitoin aina sitten evästä völijyyn että sai syödä jotakin. Metvurstia kotoa mukaan, voita, juustoa ja leipää sai kun otti jaettavasta ja jos ei ollut niin haki huollosta joltakin tutulta...

Mutta. Ohi on, ja tyytyväinen tilanteeseen, kun ei tartte enää lähteä takaisin!

Poissa Juho A.

  • veisaa: "...Armahda heikkoa ja kurjaa.."
  • Viestejä: 239
    • http://www.juhoasikainen.pp.fi
Armeijapäiväkirja
« Vastaus #23 : 22.01.07 - klo:20:57 »
Viime kevät Kajaanissa.

Pioneerina suojelumiehenä 6kk. Sinänsä loistavaa homma, että pääsin tuonne minne halusinkin värisokeudesta (pioneeriksi) ja puuttuvasta miehistötehtävästä (aloittivat suojelumieskoulutuksen kajaanissa) huolimatta.

Ei ollut helppoa. Ennakkoluulot olivat suuret eivätkä kaukainen sijainti ja "inttileskeys" helpottaneet asiaa. Erityisen suurena vastakohtana pidän sitä, että sain syksyn tehdä täysin sitä mitä halusin ja kahlata korviani myöten unelmissani ja kevät olikin sitten täysin päin vastainen.

Eniten rasitti se että astumaviasta johtuvaa b-miesluokitusta ei noteerattu ollenkaan. Vasta kun ei pysynyt pystyssä myönnettiin lievennyksiä ja silloin kun jotenkin vielä hoippui, niin teki sen sosiaalisesta paineesta/vastuun tunnosta, ettei muille lankeaisi enemmän tehtävää/vähemmän unitunteja.
Raskauttavaa oli myös se, etten osannut ottaa rennosti, vaan huumori loppui aina puolessa välissä. Muut neuvoivat viisaasti että pitäisi "PItäisi pistää paska kiertämään". Mutta minusta toisilla työn teettäminen ja toisille "ilkeilystä" nauttiminen ei toiminut ollenkaan. En siis saanut siitä perinteisestä kaikkien keskeisestä hattuluista mielihyvää.
En oikein mistään.
Olin aika vääränlainen armeijaan. Eihän siellä kellään kivaa ole, mutta en osannut leikkiä mukana. Monesti oli vähällä, että olisin katkaisut koko leikin.

Uutta opin:
- Kenkien lankkaus on todellakin niiden hyväksi

Onnellinen olen, että palvelus on nyt ohi ja että suhde kesti sen yli (näin ei tilastollisesti monella ole), mutta toivon vielä, että painajaiset loppuisivat.
Rooliinsa tykästynyt taivaanrannanmaalari

Poissa Henri

  • Valoa vaikk' en näekään...
  • Viestejä: 78
Armeijapäiväkirja
« Vastaus #24 : 27.01.07 - klo:19:30 »
Vois kait sitä itsekin kirjotella taas pitkästä aikaa. Löytyi kerran ketju josta jotain voi ihan oikeastikin sanoa. Tuntuu nimittäin siltä, että aika pimennossa on tullut elettyä siitä lähtien, kun viime heinäkuussa palvelukseen astuin.

Itse taidan olla aika outo tapaus, kun ei tuo armeija ole vielä kovinkaan usein ihan oikeasti tympinyt. Haminassa on tietenkin ollut välillä todella kettumaista, mutta jälkeen päin RUK:kin tuntuu hienolta kokemukselta ja kun se vihdoin viime torstaina loppui niin taisi siinä jopa silmät hieman kostua. Sieltä sai nimittäin hyviä ystäviä, jotka toivottavasti ovat sitä vielä pitkään. Olo oli vähän niinkuin riparin jälkeen.

Tuntuu siltä, että on tuo ensimmäinen puoli vuotta mennyt suhteellisen nopeasti. Vielä en ole alkanut aamujakaan laskemaan. Taidan tässäkin suhteessa olla hieman erikoinen ainakin sen perusteella, kuinka monessa erinäisessä paikassa erinäisiä TJ-lukuja näkyy raapustettuna.

Omasta mielestäni johtajakoulutuksesta on ollut paljonkin hyötyä. Esimerkiksi stressin hallintaa ja päättäväisyttä on ainakin itselle karttunut.
Ja valvomisharjoittelua tulevia heriksiä varten. :wink:

Omista palveluspaikoista sen verran, että P-kauden ja AUK:n olin 2. Viestikomppaniassa Kainuun Prikaatissa, RUK:n Viestikomppaniassa ja nyt johtajakauden palvelen Esikuntakomppaniassa myöskin KaiPr:ssa.

Itseä ei ainakaan ole harmittanut tienestien menetys. Kun opiskelupaikkakin on tiedossa, niin ajattelin aika lailla palveluksen alusta asti, että kun armeija kerran on käytävä (siviilipalvelus ei oikein jostain syystä ollut milloinkaan todellinen vaihtoehto). niin käydään sitten kunnolla.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Armeijapäiväkirja
« Vastaus #25 : 28.01.07 - klo:14:00 »
Lainaus käyttäjältä: "Henri"
Itseä ei ainakaan ole harmittanut tienestien menetys. Kun opiskelupaikkakin on tiedossa, niin ajattelin aika lailla palveluksen alusta asti, että kun armeija kerran on käytävä (siviilipalvelus ei oikein jostain syystä ollut milloinkaan todellinen vaihtoehto). niin käydään sitten kunnolla.


Hieno homma, että nuoret ajattelevat noin Jos olen oikein ymmärtänyt, suomalaiset ovat maailman puolustustahtoisinta kansaa. Kovat kokemukset on ehkä tuoneet ymmärrystä siitä, kuin tärkeätä maan puolustaminen on pieninkin voimavaroin.
Acta, non verba.

Poissa m.k

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 964
Armeijapäiväkirja
« Vastaus #26 : 28.01.07 - klo:22:04 »
Niinno. Ennemmin tässä tienailen sen reilun tonnin kuussa kuin kitkuttelen noilla intin päivärahoilla... Jos viihtyy niin mikäs siinä. Vaan voi sen armeijan kunnolla käydä puolessakin vuodessa, kyllä siellä on aivan järjettömän särmää porukkaa miehistössäkin. Ja suurin osa saa miehistökoulutuksen... Toki myös töhöjä on joukossa, mutta kun nyt muistelen niin eipä nyt kaikki alikessut ja koksutaan niin nohevaa porukkaa loppupeleissä olleet.

Stressin hallintaa saa kyllä ihan puolessakin vuodessa kerättyä, sen verran v-käyrä nousee ja pitää silti itsensä hillitä. Kerran tosin loppusodassa paloi sen verran päre että viittävailla mukiloin yhden alikersantin, vaan jätimpä sitten välistä. Selkäsaunaa kyllä olis vailla ollut, niin lapsellinen kaveri ettei kyllä tule heti toista mieleen... Onneksi suurin osa porukasta oli silti oikeinkin mukavaa, ja hyviäkin muistoja iltaisilta leirinuotioilta toki on!

kristitty

  • Vieras
Armeijapäiväkirja
« Vastaus #27 : 06.11.07 - klo:13:11 »
varusmiespalvelun suoritin 17-18 vuotiaana vapaaehtoisena jääkärijoukoissa.reservin pakollisissa ( nykyään on vapaaehtoisiakin yms koulutuksia jne) kertausharjoituksissa olen ollut kolmesti.
"maanpuolustusmitalli" marraskuussa 2003 ja "vapaaehtoisen maanpuolustustyön ansiomitalli" huhtikuussa 2007.
isävainaa oli suojeluskuntalainen sekä talvi-ja jatkosodan rintaveteraani.
jumala siunatkoon suomen puolustusvoimia.

Benkku

  • Vieras
Vs: Armeijapäiväkirja
« Vastaus #28 : 20.01.14 - klo:15:32 »
Ja kyllä, kaikilla tapaamillani skappareilla on ollut jotain vakavia pään alueen vammoja.

Olen samaa mieltä ja sama levy on jäänyt soimaan  vielä eläkepäivillekin.

ps. kantakuppiloissa näitä sotasankareita tapaa puhumassa (sensuroitu).

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4817
Vs: Armeijapäiväkirja
« Vastaus #29 : 31.08.21 - klo:10:38 »
Nuori mies purnaa ihan turhaan. Armeijassa on kysymys isänmaamme puolustamisesta.
Aamen! Armeija on elinehto maamme itsenäisyyden turvaamiseksi. Armeija on ihmisen elämän parasta aikaa, koska armeija-aika on vain kerran elämässä.  :eusa_pray:

Palvelin isänmaata ratsuväessä  parhaaseen A- kuntoisuusluokkaan kuuluvana varusmiehenä vuonna 1978 Uudenmaan Rakuunapataljoonassa (UudRakP ). Sotilasarvoni on rakuuna, ja olen koulutettu kiväärimies polkupyörällä nopeasti liikkuvaksi etulinjan soturiksi. Rakuunalla oli oltava fyysinen kunto, ja koulutus myös pst, tela- ja jalkaväkimiinojen asentamiseen sekä lähetti- ja viestintätehtäviin. Reservissä palvelin isänmaata kertausharjoituksissa. Ratsuväki on myyttinen aselaji. :eusa_pray:

Ratsuväki – myyttinen aselaji https://maavoimat.fi/-/ratsuvaki-myyttinen-aselaji

Suomalaisen Ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa https://www.youtube.com/watch?v=psH6TQL1u7A Kuvassa esitetään Uudenmaan Rakuunarytmentin sotilasta.