Nyt päästiin aiheeseen johon voin kirjoittaa omakohtaisen kokemuksen.
Kun Lahden Juhlilla 2007 kuuntelin seurapuheita ja ne olivat niin erilailla raikkaita ja elämänmakuisia sekä armollisia kuin pyhittäytymiseen pyrkivien viidesläisyyden vastaavat, päätin sitoutua tähän liikkeeseen.
Enkä ole pettynyt. Oppi uskosta ja lain alta vapauttavasta Kristuksesta on riittävää, minulle. Kaikki missä uskon alueilla ihmiset puuhaavat, on vaillinaisuutta, eikä siihen voi suhtautua vihaten vaan ymmärtäen .
Kun pääsimme heti muutaman kuukauden kuluttua Aholansaareen ja luin kaiken mitä löysin Paavo Ruotsalaisesta, koin hänessä ja Saaressa samaa kotoisuutta kuin Raamatun Pietarissa, joka on minulle rakas.
Kirjoittelin Paavosta, ja linkitin hänen kirjeitään:
http://www.kirjasilta.net/ruotsalainen/kirjeet/kirjeet.htmlNiin eikös kohta joku foorumilla ilmoittsnut ettei körttiys ole Paavon perintöä, vaan Lapualta.
Tähän olisin voinut vaikka suutahtaa, niin rakas Paavo on olemukseltaan, sanoiltaan ja elämän koettelemuksiltaa minulle.
En koe samaa Malmivaarojen, pappien, kautta vaikka heitä suuresti arvostan.
Linkitän Malmivaaroilta niitä virsiä joita eri virsikirjoista löydän, valiten yhteyden johon niitä käytän.
Onko mielestänne eroa Idän ja Lännen körttiläisyydessä ? Onko tässä kysymys ikuisesta ihmisten erilaisuudesta mieltymyksineen ?
Anna anteeksi Thomas, omasta ja foorumin puolesta jos olemme työtäsi loukanneet.
Anna sinäkin uudestaan anteeksi sivulliselle, hän on kärsivä ihminen !