Mua ainakin ahdistais, jos olisin Raamattua tutkiva fundamentalisti, joka elää ja vaikuttaa Raamatullisen tulkintansa mukaan.
Koska olen Raamattua tutkiva fundamentalisti, niin tuli paneuduttua tähän Mörtin viestiin.
Ensinnäkin painottaisin sitä seikkaa, että tekstin tulkinta on sama asia, kuin tekstin ymmärtäminen.
Kun tulkitsen tekstiä, se tarkoittaa sitä, että pyrin ymmärtämään, mitä tekstissä sanotaan.
Näin on silloin, kun luen Raamattua, Helsingin Sanomia tai vaikkapa jotain kirjaa.
Jos haluaa lukea tekstiä ilman, että tulkitsee tekstiä, eli ymmärtää tekstiä, on valittava jokin sellaisen kielen teksti, jota kieltä ei ymmärrä. Jos ei ymmärrä vaikkapa puolan kieltä, puolan kielinen teksti käy silloin hyvin tähän tarkoitukseen.
Jos suunnistat kaupungissa kartan avulla, tulkitset karttaa ja pyrit toimimaan tulkintasi mukaan.
Jos käytät jotain lääkettä, luet ehkä käyttöohjeita ja pyrit niitä tulkitsemaan oikein, jotta osaisit annostella lääkettä oikein.
Jne.
Raamattua lukeva fundamentalisti - esim. minä - Raamattua lukiessani yritän ymmärtää, mitä tekstissä sanotaan. Käytän myös ymmärtämisen tueksi välillä erilaisia apuvälineitä, kuten selitysteoksia.
Jos en lue karttaa vieraassa kaupungissa (tai käytän lääkettä ilman käyttöohjeisiin tutustumista), tuskin monestikaan löydän perille.
Sama Raamatunkin suhteen.
Mikä on mielestäsi parempi hengellisessä elämässä:
- tutkia Raamattua paljon ja pyrkiä pääsemään sen eri yksityikohdista perille ja ennen kaikkea pyrkiä ymmärtämään
vaiko
- jättää Raamatun tutkimisen suurelta osalta tekemättä ja omassa mielessään päätellä oman mielensä ja muiden puheiden perusteella, mitä Raamattu mistäkin asiasta kertoo?
Eihän tiukinkaan fundamentalisti pysty elämään Raamatun mukaan, vaikka kuinka yrittäisi, ei edes Päivi Räsänen.
Raamattua lukeva ja opiskeleva fundamentalisti tietää tämän, koska se Raamatussa eri puolilla tuodaan esille.
Joka ei Raamattua tunne, saattaa luulla itseään hyväksikin ihmiseksi Jumalan edessä.
Tässä joitain ajatuksia, en tiedä, oliko ne rakentavia vaiko ei. Niin paljon turhaa me jokainen sanomme ja kirjoitamme.
Mitä pahaa on pyrkiä selvittämään, mitä Raamattu kertoo ja sen jälkeen pyrkiä elämään sen mukaan, vaikka monesti ei pystykään elämään?