Suvaitsevaisuuden sapelin Sivallus / Suvaitsevaisuuden sammakko

[Thomas McElwain]

Veikkaan, että tässä suvaitsevaisuuteen liittyvässä yleisessä pohdinnassa olen Öppiäisen kanssa pääosin tai täysin samaa mieltä.
Erimielisyydet alkavat vasta sitten, kun aletaan tarkastella eri asioiden suhdetta oikeaan ja väärään.
Näin käy useiden asioiden suhteen kyllä jokaiselle muullekin keskenään keskustellessaan, kenen kanssa sitten kukakin oikeaa ja väärä pohtiikaan.

Ottaen vihjeen vähäkatekismuksen aamuhartausneuvoista, pitäisin kymmenen käskyä ohjeena siitä, mikä on oikein ja väärin. Niissä on tulkinnanvaraa, mutta kelpaavat kuitenkin siihen tarkoitukseen.

[PekkaV]

   Suvaitsevuus on joustavuutta.

Näinkin voi sanoa.
Se on joustavuutta milloin hyvään milloin pahaan suuntaan.

"Suvaitsevuus" on merkityssisällöltään positiivisesti latautunut sana. Jos minä suvaitsen suvaitsemattomuutta, en ole suvaitsevainen vaan välinpitämätön.

[Riitta-mummi]

Suvatsevaisuutta on monenlaista, ei siinä ole yhtä totuutta. Se vain on. Eri ihmisillä erilaisena, ja sekin on suvaittava.

Moni suvaitsee itseltään vaikka minkälaisia tekoja ja puheita, mutta ei toisilta. Sellainen ei ole suvaittavaa !

Turhaan tässä sanoja pyöritellään, kyllä sen huomaa jos suvaitaan !

[Pena]

Kyse on siis loppujen lopuksi oikeasta ja väärästä ja koska koemme nämä asiat vääriksi suvaitsevaisuus olisi näinollen pahe.

Palaan vaihtoehtojen eri tasoille. Kun mietitään eettisiä valintoja, pahan suvaitseminen on väärin. Kun mietitään moraalia, muodollisesti oikea ratkaisu, joka kuitenkin tuottaa pahaa (vihaa, vaivaa, vaaraa ja hätää), on sisällöllisesti väärin. Hyvää tuottava muodollinen vääryys on kuitenkin sisällöllisesti oikein. Moralismi on tasoista matalin ja sillä alueella mielestäni suvaitsevaisen sopii hyvinkin suvaita sellaista, mikä on ’sopimatonta’.

[Leena]

Joskus, joissakin kohtaloissa, näkyy ulkopuolelta niin hyvin kuinka selvästi paha saa vallan, ei siksi, että pahantekijöitä olisi paljon, vaan, koska mikä lie syy sai ihmiset joukoittain suvaitsemaan


silloin sitä tosin, ulkopuolelta kun se on niin turvallista minulle ja perheelleni, nimitetään välinpitämättömyydeksi


Olen paljon ajatellut, kuinka helppoa on ulkopuolelta sanoa paljon 

[Mörtti-57]

Suvaitsevaisuuden sapelia käyttää myös pohjalainen sarjakuvapiirtäjä Liisa Seppälä avaamalla näyttelyn "kymmenen käskyä kirkolle".

Liisa Seppälä: "Tässä ajatuksiani siitä, miksi haluan tehdä tämän Kymmenen käskyä kirkolle -näyttelyn. En ole mikään harras uskovainen, mutta tykkään kuulua kirkkoon. Mua on häirinnyt jo pitkään se tapa, jolla kirkko suhtautuu seksuaalivähemmistöihin ja muutenkin erilaisuuteen. Viime seurakuntavaalien äänestysprosentti oli 14,4%. Se tarkoittaa, että äänestämässä käy pieni porukka, joka suhtautuu jyrkimmin siihen, miten esimerkiksi raamattua tulisi tulkita. Se ei siis edusta enemmistön mielipidettä siitä, mitä kirkon tulee edustaa.
On todella tärkeää, että me tavalliset seurakuntalaiset näemme tapahtuvan kiusaamisen ja puutumme siihen. Äänestäminen on tietysti se tärkein konkreettinen teko mitä voimme tehdä. Siihen on onneksi mahdollisuus taas ensi vuonna. Siihen asti on hyvä kaikkien pohtia omalta kohdalta sitä, miksi itse kuuluu kirkkoon ja haluaa kuulua. Mä kuulun yhdenvertaisuuteen, armoon ja rakkauteen liittyvän viestin takia. Enkä varmasti anna enää yhdenkään ihmisen polkea sitä kristinuskon ydinsanomaa ilman, että avaan suuni."

"Tämä näyttely on syntynyt tarpeesta puolustaa niitä, jotka ovat läpi historian olleet kirkolle näkymättömiä. Seksuaalivähemmistöjä on vainottu vuosituhansia, kiusaamisen on loputtava tähän. Itse kuulun kirkkoon, pidän kirkosta ja kirkon sanomasta. Se mistä en pidä, on sanoman vääristäminen ja käyttäminen toisia vastaan. Kirkko ei ole ahdasmielisten leikkikenttä, se kuuluu meille kaikille. Se ei ole myöskään paikka, jossa me valtaväestöön kuuluvat voimme sulkea silmämme. Meillä jokaisella on vastuu siitä, kuinka ihmiset ympärillämme voivat. Tällä hetkellä kirkossa on äänessä pieni joukko taantumuksellisia ihmisiä, jotka jaottelevat meidät oikeanlaisiin ja vääränlaisiin. Siinä sanomassa ei ole mitään kristillistä, enkä löydä siitä myöskään pyrkimystä hyvään. Siihen minkä pitäisi olla kirkon piirissä toimivien, ja meidän kaikkien, tavoite. Sen takia on tärkeää, että me kaikki avaamme suumme ja sanomme, että nyt riittää. Pidämme kiinni omasta seurakunnastamme ja luomme turvaa jokaiselle. Emme eroa, vaan muutamme kirkkoa sisältäpäin. Toivon, että näyttely tuo ihmisille ajattelemisen aihetta ja samalla toivon, että se tuo myös lohtua ja voimaa sitä tarvitseville. Te ette ole yksin tämän asian kanssa.❤️

Tervetuloa katsomaan näyttelyä!"
https://www.liisaseppala.fi/?fbclid=IwAR2Br7XlJOxyRZ2oUp6V8CIxRrp9pND9ELngfkMlVMH2NW-c-4OYbTGePPI

[Pena]

Sapelin liittäminen suvaitsevaisuuteen on mielestäni väärin. Ei siihen taida sopia sepelikään, ei edes sopuli. Suvaitsevaisuuden suudelma olisi hieno, ehkä sen voimme vielä joskus suoda.

[Mörtti-57]

Suvaitsevaisuuden sapeli erustaa vähän samaa, kuin pohojalaanen sanonta vääryyksien korjaamisessa, että mones asias olis palion kirvehellä töitä.
Liisa Seppälän kaltaisten tavisten kannanotot ovat tosi tärkeää suvaitsevaisuuden puolesta tehtävää sapelin kalistelua.

[Pena]

Liisa Seppälän kaltaisten tavisten kannanotot ovat tosi tärkeää suvaitsevaisuuden puolesta tehtävää sapelin kalistelua.

Minulle riittäisi tupen rapina. Sapelista tulee mieleeni Yhdysvaltojen ratsuväki ja intiaanisotien julmuudet.

[karjalaisenkyösti]

"Suvaitsevaisuuden sapelin sivallus"- otsikko on jonkinlaisen mietinnän tulos, sitä ei ole valittu siinä mielessä, että "kunha jonkiun otsikon laitan".

Näyttää siltä, että Liisa S. ei ole ymmärtänyt, mistä kristillisyydessä pohjimmiltaan on kyse.

Lainaan Liisaa
"
Mä kuulun yhdenvertaisuuteen, armoon ja rakkauteen liittyvän viestin takia. Enkä varmasti anna enää yhdenkään ihmisen polkea sitä kristinuskon ydinsanomaa ilman, että avaan suuni.
"

Yhdenvartaisuus ja rakkaus eivät ainakaan ole kristillisen uskon ydinsanoma, eikä ehkä armokaan siinä merkityksessä, missä Liisa siitä kirjoittaa.
Kristillisen uskon keskuksena on ristiinnaulittu Vapahtaja, jonka kautta ikäänkuin omistetaan tuota rakkautta ja muita hyvia asioita. Ihmiskunnan syntien tähden ristiinnaulitun Kristuksen ja yleensäkin Jumalan tahdon ulkopuolella kehitellyt hyveet ovat epäaitoja.

Liisalla on tietty käsitys oikeasta ja väärästä ja hänen kirjoituksensa menee sen kaavan mukaan, jota olen yrittänyt täällä kuvata. Suvaitsevaisuuden piiriin hänelläkin kuuluu hänen oikeina pitämänsä asiat. Joka ne hyväksyy, on suvaitsevainen joka taasen ei niitä hyväksy, on suvaitsematon.

Liisa puhuu pienestä vähemmistöstä, joka harjoittaa sortotoimenpiteitä.
Minä kuulun tuohon vähemmistöön.
Millä tavalla me sorramme joitakuita?

[Pena]

Yhdenvartaisuus ja rakkaus eivät ainakaan ole kristillisen uskon ydinsanoma, eikä ehkä armokaan siinä merkityksessä, missä Liisa siitä kirjoittaa.

Ensiksi rakkaus: ”Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus (1. Joh. 4:8 ).”
Sitten yhdenvertaisuus: ”Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan (Matt. 23:11,12).”
Viimeksi armo: ”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille (Tit. 2:11).”

[karjalaisenkyösti]

Ensiksi rakkaus: ”Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus (1. Joh. 4:8 ).”

Näinhän se on, että Jumala on rakkaus.
Jos ei tunne Jumalaa, eli ei usko Kristukseen oman suuren syntisyytensä sovittajana ei ymmärrä, mistä rakkaudessa on kyse.
Tämä hyve on äärimmäisen harvinainen eikä sitä edes voi saavuttaa ohi sen, että ihminen on ajettu Kristuksen ristin juurelle tiliä tekemään omasta elämästään.

Sitten yhdenvertaisuus: ”Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan (Matt. 23:11,12).”

Tämä hyve on myös äärimmäisen harvinainen.

Viimeksi armo: ”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille (Tit. 2:11).”

Armo on runsaana tarjolla jokaiselle halukkaalle, jostain syystä Raamattu kertoo, että vain harvat sen löytävät.

[Pena]

Pidätkö siis kristillisiä hyveitä niin hengellisinä, että niillä ei ole mitään tekemistä tämän ajallisen elämämme kysymysten kanssa?

[karjalaisenkyösti]

Pidätkö siis kristillisiä hyveitä niin hengellisinä, että niillä ei ole mitään tekemistä tämän ajallisen elämämme kysymysten kanssa?

Kysehän oli alun perin arvojärjestyksestä, eli siitä, mikä on kristillisen uskon ydinsanoma. Sitähän hyveet eivät ole.

Kyllä hyveiden kanssa jokaisen pitäisi olla mahdollisimman paljon tekemistä arkielämässään.
On hyvä kuitenkin tiedostaa, että välillä ihmiset määrittelevät yksittäisten hyveiden sisältöjä hyvinkin eri tavalla, kuin Jumala ne on määritellyt.

Toistan vielä: Kyllä hyveiden kanssa jokaisen pitäisi olla mahdollisimman paljon tekemistä arkielämässään.

[Pena]

On hyvä kuitenkin tiedostaa, että välillä ihmiset määrittelevät yksittäisten hyveiden sisältöjä hyvinkin eri tavalla, kuin Jumala ne on määritellyt.

Mistä löydät Jumalan määrittelemät hyveet? Oletko varma, että sinun omasi ovat lähelläkään Jumalan määritelmiä? Jonkinlaisena Jumalan tahdon kiteytyksenä voinee pitää Jeesuksen vuorisaarnaa, joka asettaa ihanteet hyvin korkealle, oikeastaan tavoittamattomiin. Näitä Jumalan määritelmiä en osaa pitää minkään inhimillisen tulkinnan pois rajaamisena. Hyvää ei voi tehdä väärin.