Olen löytävinäni tarinan opetuksen näistä sanoista: "Suvaitsevaisuus on taitolaji. Jos suvaitset oikeita asioita, suvaitsevaisuus on oikeassa käytössä, jos suvaitset vääriä asioita, käytät suvaitsevaisuutta väärin. Ja sama toisin päin. Jos olet suvaitsematon vääriä asioita kohtaan teet oikein. Jos olet suvaitsematon oikeita asioita kohtaan, teet väärin."
Tämä juuri on pääajatus tekstissäni.
Tämän ajatuksen jälkeen pitäisi sitten edetä johonkin tämän kaltaiseen ajatukseen & kysymykseen, joka on varsin kattavasti esitetty tässä:
Tästähän nousee sitten se kysymys siitä, mitkä asiat ovat oikeita ja mitkä vääriä. Kysymyksen voi ymmärtää eettisenä (hyvä vai paha), moraalisena (oikein vai väärin) tai moralistisenakin (sopivaa vai sopimatonta).
Ajatukseni siis on, että ei suvaitsevaisuus itsessään ole mikään hyve, tai suvaitsemattomuus jokin pahe.
(Tässä viestissäni sanaa "suvaitsevainen" käytän siinä merkityksessä, jota sitä yleisimmin tunnutaan käytettävän, eli 'toimintamahdollisuuksien laajentamisen hyvksymisenä keskusteltavan asian suhteen')
1) Ensin pitää selvittää jokin asia, joka voisi olla esim. laki ampuma-aseen omistamisesta ja mukana pitämisestä.
2) Vasta tämän jälkeen (ei ennen) voidaan jakaa ihmiset eri tavalla suvaitsevaisiksi / suvaitsemattomiksi tämän asian suhteen. Joku suhtautuu asiaan suvaitsevaiseksi, eli kannattaa samanlaista aselaikia, kuin USAssa, joku toinen taasen on suvaitsematon tämän asian suhteen ja haluaa tiukempaa linjaa, sellaista käytäntöä, joka on Suomessa.
3) Tämän jälkeen seuraa sitten pohdinta siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Tämä pohdintä ei aina ole helppo.
Kohta 2 ja 3 saattavat joskus vaihtaa paikkaa.
Kun kaikki 3 kohtaa on käyty läpi, saattaa olla erimielisyyttä siitä, mikä on oikeaa ja mikä väärää.
Mikäli aselain löysentäminen olisi oikein, suvaitsevainen suhtautuminen siihen olisi tervettä ja hyvää ja suvaitsemattomuus pahaa.
Mikäli aselain löysentäminen olisi väärin, suvaitsematon suhtautuminen siihen olisi tervettä ja hyvää ja suvaitsevaisuus pahaa.
Viestini on se, että kun leimataan ihmisiä suvaitsevaisiksi ja suvaitsemattomiksi, tulisi olla varovainen, koska asia on todellisuusessa varsin mutkikas.
Asioita on paljon ja suvaitsevaisuusindeksin laskeminen on hyvin hyvin monimutkaista. On vaikea laskea sitä, kuinka monta suvaitsevaisuuspistettä itsekukin saa, kun koko asioiden kirjo lasketaan yhteen.
Jos sitten joku uskoisi onnistuneensa laskemaan jonkun suvaitsevaisuuspistemäärän ollaan sen kysymyksen äärellä, että kuinka paljon tässä suvaitsevaisuudessa on ns. oikeaa suvaitsevaisuutta ja kuinka paljon väärää suvaitsevaisuutta. Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi nostaa kädet pystyyn. Asia on liian monimutkainen selvitettäväksi. Todellisuudessa pyyhe lentäisi kehään jo tuon suvaitsevaisuusindeksin laskennassa. Asioita on vain niin paljon, joihin maailmankuvamme joutuu ottamaan kantaa.
Eräs pointti tuossa tarinassa oli se, että perheen äiti sekä Aamu-Unisen poikamies suhtautuivat suvaitsevaisesti juhlinnan meteliin, koska heidän fyysinen ja psyykkinen olemuksensa ei sattunut kärsimään melusta. Perheen isä ja lapset taasen olivat suvaitsemattomia siitä syystä, että he eivät juuri tässä yksittäisessä asiassa voineet sietää meteliä psyyken ja fysiikan rajoituksista huolimatta.
Eli ihmisen psyyken ja fysiikan rakenne maailmankuvan lisäksi ovat pohjana sille, missä asioissa ihminen on suvaitsevainen ja missä suvaitsematon.
Mitä muita syitä ihmisessä mielestänne on, jotka vaikuttavat ihmisen suvaitsevaisuuteen?
