Emme me pienet koululaiset, kolmas ja neljäs-luokkalaiset vuonna 1953 tienneet latinankielisten sanojen merkitystä kun Ave verum Corpusta laulettiin Orimattilan kirkossa.
En muista opettajamme Kuisma Pesolan niitä suomentaneenkaan. Pesola oli Pesolan musiikki-sukua Soinista. Hän muutti etelään Arna-puolisonsa ja lastensa kanssa ja oli kotiseudullamme Orimattilassa, ja sen liityttyä Lahteen, kuuluisa kulttuuripersoona.
Opettajana hän oli vaativa, poikien kauhu oikein, mutta minä pärjäsin hyvin hänen kanssaan kun lauloin ja lausuin.
Olin äidin,ja opettajien mielestä 'jotakin' ja minua kierrätettiin seudun kulttuurikilpailuissa, jopa valtakunnallisissakin.
Samoissa kilpailuissa olin Rose-Marie Prechtin ja Raita Karpon, silloin Marila, kanssakin. En sitä sen kummemmin arvostanut, menin kun pepattiin ja käskettiin mennä.
Vaikka en ole partiolainen tunnustan olevani, tai olleen
Aina valmis. Siihen viittasin äskettäin kun kerroin olevani
Sukua ainalähtevän.https://www.youtube.com/watch?v=4c4aUsnVE5g
