Erotatko sen milloin puhutaan totta, milloin valehdelllaan?

[Riitta-mummi]

Kyllä hyvin tiedän. Myös värittelyn ja liioittelun suhteen saan olla varovainen. Taivaan Isä ohjaa , neuvoo ja varoittaa ja omatunto kertoo .

On eri asia jos niitä käyttää kaunokirjalliiin teksteihin.

En ole foorumilla valehdellut, mutta joskus aikaisemmin kyllä, esimerkiksi äidille ja isälle.

Mitä mieltä olette ns. 'valkoisista valheista' ?

[vn]

Leena pisti tänne pahan kysymyksen.
On kyllä syytä ajatella ja pohtia tätä juttua omallakin kohdallani.
Varmaan tästä voisin kirjoittaa vaikka miten pitkästi, mutta olkoon ainakin tällä kertaa....
Totean vaan Riitan tavoin, että toki tällaiset jutut tietää, ja varsin hyvin.
Harva kai "vahingossa" valehtelee, eikä leikinlaskukaan sellaista sattumanvaraista ole.
Jos on, niin onko silloin omatunto täysin paatunut ja tunteet häipyneet.

[Leena]

PahalaA tuntuu kysyä, ellei itse vastaa ja mieti.  En ajattele että kenenkään tarvitsisi pohjia myöten tänne ripittäytyä, mutta Riitta-mummi siirsi palloa (siis nyt olen nähnyt liikaa futista)  jo oivaltavaan suuntaan, vn myös.

Jonkin kerran livetilanteessa muuan sukulainen väsähti toiseen sukulaiseen :  Ei se noin mennyt, tuossa on taas puoli desiä mausteita, tarviiko aina liioitella.  Jäin sitä miettimään, nimenomaan niin, että mielestäni erotin, milloin se puhelias väritti juttujaan,  hän ei tainnut huomata itse, puoliso siinä oli eri maata ja kyllästyi.

Arvelisin jokaisen värittävän juttujaan, ellei kulje vallan tuppisuuna.  Hilpeys johtaa sellaiseen äkkiä, eikähän sinä mitään, ellei lipsauta kovin väärää todistusta lähimmäisestään siinä.  Pettymys saattaa viedä ääripäähän, kukaan koskaan ei, kaikki aina. Tämä kaikki on tuttua tietty.
....................

Puolustautumisen tarve on jo eri juttu, ja varmasti raskas, kai myös asioiden kaunistelu, ja tällaisessa tilanteessa olen itse nähnyt --- siis ja en täällä, sjiihen tarvitaan enemmän live-tilannetta alle ja pitkiä puheita ---  ilmeistä, hätääntynyttä vilppiä ja jäänyt miettimään, huomaako tuo itse nyt suojautuvansa tavalla, joka on melko tarkkaan valehtelua.

..................

Kun joskus mietin, kuinka olen syntynyt aikakauteen jossa minun ei ole pakko suojautua tai suojata perhettäni valhein, olen kirjoittanut etten tiedä kumpi aamulla toisissa oloissa olisi katsonut peilistä, natsi, vaiko natsin uhri.   Ja siinä yhteydessä miettinyt pitkällekö itsepetos saattaisi johtaa  Tai, kuinka pitkälle joku  vain saattaa johtaa harhaan.


Jotenkin minulla ei ole kovin hyvää käsitystä siitä, kuinka helppoa on pitäytyä tarkassa totuudessa,  enkä nyt ajattele kevyttä läppää.  Oma juttunsa  on siklminnäkijähavaintojen toistaminen, kukaan ei varmasti tahdo poiketa totuudesta mutta niin vain tapahtuu.

[Riitta-mummi]

Tunnen ihmisiä joilta pääsee hätävalheita helposti. Kyllä ne heti erottaa valheiksi, mutta ihmettelen mistä tällainen johtuu.

Eräs tuttu mies on kai ollut lapsena niin kovassa kotikurissa, että selkään tuli melko herkästi. Se kö se opetti väistämään tällä tavoin. Säälittävää, etenkin kun se asuu ihmisessä vielä aikuisenakin.

Monille totuuden sanominen on vaikeaa. Ja toisaalta suorasanaista ' totuudentorvea' väheksytään.

[vn]

Mielestäni tähän aiheeseen liittyy sellainenkin näkökulma:
Puhutaan toisille liian vähän, ongelma tulee siitä että ei puhuta kaikkea mitä tulee puhua.
Ja toisin päin, puhutaan liian paljon, voin puhujana joutua miettimään että olisi tuokin
saanut jäädä sanomatta, olisin päässyt helpommalla.
Sekin näkökulma, paljolla puhumisella kuulija hukkuu informaatiotulvaan ja oleelliset asiat
jää piiloon.
No, mulla hämäläisenä ongelmana liian vähäinen puhuminen, ja koen rajanveto-ongelman:
Mitä pitää puhua, mitä voi jättää puhumatta.

[Thomas McElwain]

Mielestäni tähän aiheeseen liittyy sellainenkin näkökulma:
Puhutaan toisille liian vähän, ongelma tulee siitä että ei puhuta kaikkea mitä tulee puhua.
Ja toisin päin, puhutaan liian paljon, voin puhujana joutua miettimään että olisi tuokin
saanut jäädä sanomatta, olisin päässyt helpommalla.
Sekin näkökulma, paljolla puhumisella kuulija hukkuu informaatiotulvaan ja oleelliset asiat
jää piiloon.
No, mulla hämäläisenä ongelmana liian vähäinen puhuminen, ja koen rajanveto-ongelman:
Mitä pitää puhua, mitä voi jättää puhumatta.

Puhuit liikaa, kun syytit minua, kun olen yrittänyt puolustautua körttien kamalia ja kuvottavia parjaamisia vastaan siitä, että rohkenin kääntämään historiallisen tekstin, jota jostain kummallisesta syystä häpeätte. Keskustelin erään kuopiolaisen professorin kanssa tästä tällä viikolla, ja hän ihmetteli körttien suhtautumista kääntämiseeni. Hän ajatteli akatemisena, että olisi pitänyt olla mielissännne siitä, vaikka käännös olisi kuinka heikko, kun yleensä tutkija ei tuota suurta kirjallisuutta vaan tietoa. Hän jäi ihmettelemään. Maine menee meiltä kaikilta siitä, ettette ole osanneet pitämään suutanne kiinne. Teidän mielestänne tietysti minä olen asiasta se, joka olen ollut liian puhelias. Minua risoo tämä asenteenne. Olette pyhiä lehmiä, niin ei voi sanoa mitään, kun parjaatte muita.

[Thomas McElwain]

On osattu nostaa vaikka kuinka paljon meteliä täällä, niin pahasti että monet postit poistettiin, käännösteni vastaan.
On osattu onnitella ja olla niiden puolesta, jotka hyökkäsivät minua vastaan.
On osattu kiittää minua kääntämisestä.
On osattu julistaa miten vaikea ihminen olen, kun käännökseni on minulle pyhä lehmä, jota vastaan en salli kritiikkiä.
On osattu selittää, että tämä maailma ei ole aina oikeudenmukainen.
On osattu selittää minulle, että minun pitäisi antaa anteeksi.
On osattu selittää miten asiallisia olette.
Mutta ette osaa sanoa mitä olisi pitänyt sanoa alusta asti pyytämättä: Hei, kuule, onko varmasti sopiva ruveta nyt haukkumaan tätä käännöstä?
Lapsesta asti olen aina puolustanut ihmisiä, joita vastaan toimitaan epäoikeudenmukaisesti. Körttien parissa ei taida olla sellaisia. Jos joku toimii epäoikeudenmukaisesti, joko vaitetaan "asiallisesti," tai mennään mukaan siihen epäoikeudenmukaisuuteen.
On nyt liian myöhäistä tässä tapauksessa.

[Leena]

On osattu nostaa vaikka kuinka paljon meteliä täällä, niin pahasti että monet postit poistettiin, käännösteni vastaan.
On osattu onnitella ja olla niiden puolesta, jotka hyökkäsivät minua vastaan.
On osattu kiittää minua kääntämisestä.
On osattu julistaa miten vaikea ihminen olen, kun käännökseni on minulle pyhä lehmä, jota vastaan en salli kritiikkiä.
On osattu selittää, että tämä maailma ei ole aina oikeudenmukainen.
On osattu selittää minulle, että minun pitäisi antaa anteeksi.
On osattu selittää miten asiallisia olette.
Mutta ette osaa sanoa mitä olisi pitänyt sanoa alusta asti pyytämättä: Hei, kuule, onko varmasti sopiva ruveta nyt haukkumaan tätä käännöstä?
Lapsesta asti olen aina puolustanut ihmisiä, joita vastaan toimitaan epäoikeudenmukaisesti. Körttien parissa ei taida olla sellaisia. Jos joku toimii epäoikeudenmukaisesti, joko vaitetaan "asiallisesti," tai mennään mukaan siihen epäoikeudenmukaisuuteen.
On nyt liian myöhäistä tässä tapauksessa.

Siois nyt minä kyllä pengon sen keskustelun esille kun kerran pidin iotse silloin lomaa täältä. 

Osaako kuka sanoa miltä sivulta ne löytää?

..........................

Riittä-mummi toi esiin erään hätävalheisiin johtaneen tekijän ja se on kyl todella nähty.  Joka sai kaikesta selkään ja kohdeltiin julmasti alkoi selittää itseään syyttömäksi, ettei rangaista niin viimeisen jälkeen. Eikä tapa irtoa vaikkei kukaan aikuista lyö.


Pelko voi johtaa tähän ja johtaakin.  Kateudesta olen ajatellut kuinka kai jokainen kadehtii toisinaan  siis himoitsee jotain lähimmäisensa omaa, olkoon mit vain.  Mutta kun näyttää olevan ihmisiä jotka kadehtivat puoliammatikseen, vaikka kerjäläiseltä paitaa päältä, joiden mieli on kuin  tutka joka kiertää valvomassa ettei kukaan vaan, ettei kenellekääb´´n vain.

Silloin tällöin ajattelen Melanie Kleinin kirjaa  kateus ja kiitollisuus,  jossa ihmisen kehityksensä kulussa olisi päästävä kuin aidan yli maailmasta jossa kateus on vallitseva mja huomio siinä mitä toisilla on,  siihen, missä katsotaan mitä itsellä on ja jossa voittava tunne on  kiitollisuus.  Tämä oin näitä pikkulapsijuttuja mutta aikuisiän kriisit saattavat pudottaa huonommalle puolelle jos lapsuuden olot tai elämä tai mikälie ei ole kuljettanut tarpeeksi lujasti kiitollisuuden puolelle.

Tämmöisillä ihmisilläö on taipumus puhua ennemmin pahaa kuin hyvää ja nyt en puhu juoruilusta joka on ihan oma lukunsa, vaan joks systemaattisesti tuhota sen elmää joka jotain saavutti.


Jos siis sama saavutus puuttuu itseltä ja olkisi kovasti tarpeen.  Tai muuten haluttu.

.................

Tuosta tilanteesta on vaikean näköistä päästä eteenpäin ja ylöspäin ja selittelyt siinä tahtoivat paisumistaan paisua. 


Halllitsematttomat tunteet siis pitävät erossa toden puhumisestam, ainakin niin...   

[Thomas McElwain]

Siois nyt minä kyllä pengon sen keskustelun esille kun kerran pidin iotse silloin lomaa täältä. 

Osaako kuka sanoa miltä sivulta ne löytää?

Pahimmat viestit ovat poistettu.

Tapahtumat voi tiivistää näin:
1 Vuonna 2014 käänsin Malmivaaran vanhoja Siionin Virret englanniksi tällä foorumilla.
2 Sain silloin kiitosta kahdeltatoista henkilöltä ja jonkun verran hyödyllistä kritiikkiäkin.
3 Useita vuosia olin tyytyväinen.
4 Syksyllä vuonna 2020 loukkaannuin tilasta, joka silloin hallitsi tällä foorumilla käännökseni suhteen.

Vaikka pahimmat postit poistettiin, ainakaan luultavasti kukaan ei pysty kiistämään neljä väitettä. Todisteet ovat näkyvissä ainakin ketjulla Siionin virret englanninkielellä.

[Leena]

Yritän ne hakea käsiini.

Eli joku on puhunut (kirjoitttanut) niistä jo9takin negatiivista.


Keskustelu täällä pulppuilee ja virtailee tavallisesti milloin mihinkin suuntaan. 

Että erehtyy tai on todistettavasti väärässä merkitsee minun näkemykseni mukaan muuta kuin tätä teemaa,m eli erotatko milloin puhutaan totta milloin valehdellaan.  Jos  on todistettavasti erittäin väärässä reputtaa tentin kirkkaasti.  Tällöin saattaa erehtyä --- on koettu, käsitin pieleen ja vastasin muuta kuin odotettiin ---    tyypillisin oli kirurgian lopputentti jossa suurin osa kirjoitti canalis carpi -- syndroomasta kun kysyttiin ganglion carpia.   ;Minut pelasti se että siskolla oli se ganglio ja juuri ranteessa (carpi)  ja minullla ganglio keskisormen tyvessä, se piti poistaa. 


Toisilta meni uusiksi koko tentti.


----------------------

Kirkkaasti valehtelua olen yrittänyt kerran, viimeisessä tentissä eli infektiotaudfeissa (ja reputin kirkkaasti koko tentin kuten oli tapa)  Viimeinen kysymys kuului AIDS, ja asia oli aivan uusi, oikeastaan tuntematon, ja vain mainittu erään luennon lopussa.  Harmitti niin että kehitin jonkin infektion, joka se saattaisi olla ja toivoin pa5rasta koska en millään olisi enää jaksanut tms mennä uusimaan joskus ties koska sitä.  Olin juuri sen luennon lintsdannut. 


Siinä oli kyseessä vedätys,  oilisi ollut rehellisempää jättää tyhjä paperi.  Useimmat tentit loppuvaiheessa edellyttivät että joka klysymykseen vastataan oikein.¨¨


------------------------

Sinmua on loukattu, ja se oin ikävää, olen pahoillani. 

Kai se proffakin loukkaantui, kun tenttiä vaille valmis lääkäri selvästi yrittää petkutusta.  Syystäkin. 


Tahtoisin vain ymmärtyää erehtyivätkö vai petkuttivatko nuo joihin loukkaannuit

[Thomas McElwain]

Tahtoisin vain ymmärtyää erehtyivätkö vai petkuttivatko nuo joihin loukkaannuit

Mene ja tiedä. Ollaan nyt pitkään jo päästy siihen, että ihmiset ovat loukkaantuneeet loukkaantumiseeni. Puutuin suotta koko asiaan, sillä en pystynyt pysäyttämään menoa. Oli tarkoitus demonisoida ja se onnistui joka tapauksessa, sanoinpa minä jotakin tai olinpa hiljaa. Se tietysti johtuu siitä, ettei minua puolustettu. Suuri joukko osallistui demonisointiin olemalla hiljaa ja "asiallisia." Valehtelu voi hyvinkin tapahtui sillä, että joku ylimielisesti "ei ota kantaa."

Se oli minulle hyväksi, sillä nyt voin varautua siihen, että Amerikassa suhtaudutaan irokeesi Raamatunkäännökseeni niin kuin suomalaiset Siionin virsien käännökseeni. Se onkin jo puolessa välissä. Sekin on riimitetty niin, että voi veisata virsisävelmiin.

Aina kun on ollut minulla työpaikka, jota toinen on tavoitellut, olen astunut syrjään toisen hyväksi. Sillä tavalla olen päätynyt tekemään sellaista, jota kukaan muu ei tee eikä tavoittele. En ottanut laskuun, että tekemällä mitä toiset eivät tee herätän toisten vihaa. Jotkut elää typerästi niin kuin minä, onneksi eivät kaikki.

[Leena]

Mene ja tiedä. Ollaan nyt pitkään jo päästy siihen, että ihmiset ovat loukkaantuneeet loukkaantumiseeni. Puutuin suotta koko asiaan, sillä en pystynyt pysäyttämään menoa. Oli tarkoitus demonisoida ja se onnistui joka tapauksessa, sanoinpa minä jotakin tai olinpa hiljaa. Se tietysti johtuu siitä, ettei minua puolustettu. Suuri joukko osallistui demonisointiin olemalla hiljaa ja "asiallisia." Valehtelu voi hyvinkin tapahtui sillä, että joku ylimielisesti "ei ota kantaa."

Se oli minulle hyväksi, sillä nyt voin varautua siihen, että Amerikassa suhtaudutaan irokeesi Raamatunkäännökseeni niin kuin suomalaiset Siionin virsien käännökseeni. Se onkin jo puolessa välissä. Sekin on riimitetty niin, että voi veisata virsisävelmiin.

Aina kun on ollut minulla työpaikka, jota toinen on tavoitellut, olen astunut syrjään toisen hyväksi. Sillä tavalla olen päätynyt tekemään sellaista, jota kukaan muu ei tee eikä tavoittele. En ottanut laskuun, että tekemällä mitä toiset eivät tee herätän toisten vihaa. Jotkut elää typerästi niin kuin minä, onneksi eivät kaikki.

Niin, en osaa sanoa onko viisasta astua syrjään toisen hyväksi jos olisi toimeen/virkaan/työpaikkaan jo pätevimpänä valittu, vaikka kuinka sitä tavoittelisi joku toinen.  Täällä Suomessa ainakin sosionomien hakujono menisi sekaisin, sillä yhtä sijaisuutta hakee keskimäärin 30 henkilöä, ja moni on vähintään sopiva toimeen.  Viranhakuun pätee tietysti sama lukumäärä suunnilleen. 

Pätevintä, sopivinta tai taitavinta ei meillä aina ole nimitetty virkaan.  1970-luvulla seutukunnan vitseinä kulki tarina, kai sitten tosi, kaupungintalon siivoojista, joiden poliittisen kannan tuli vastata kaupunginvaltuuston voimasuhteita, siis kolme demaria, yksi SKDL.n jäsen, yksi sitoutumaton, yksi kokoomuksen jäsen.  Vähät siitä tiesikö siivoamisesta jotain tai ei mitään. 

............................

Olenko ymmärtänyt oikein.

Olet saanut käännöstyöstäsi paljon kiitosta ja arvostusta, kuten sait minulta ja saat edelleen.

Tällä foorumilla kuitenkin joku tai jotkin henkilöt kirjoittivat loukkaavaan ja harkitsemattoman arvostelevaan sävyyn.

..............................

Pyydän anteeksi jos tämä loukkaa edelleen, mutta en antaisi körttifoorumin viesteille noin suurta merkitystä.  Ei täältä se paras asiantuntemus löydy. 

Tilanne muuttuu ikäväksi, jos yhtäkkiä jokainen kirjoittelija kääntyy sinua vastaan, ehkä peräti pyytää sinun sulkemistasi osallistujien joukosta niin, ettet joko määräaikaisesti tai loppuelämäsi ajan saisi osallistua foorumille kirjoittamiseen.  Tällä hetkellä tilanne vaikuttaa koko lailla päinvastaiselta, eli kukaan ei sitä toivo.  Pikemmin päinvastoin.  En ole löytänyt toistaiseksi ainakaan sellaisia nootteja.  Moitteita ei kai otettu kovin täydestä.

 

[Leena]

Taas menin otsikosta harhateille.  Ehkä tuon olisi voinut pistää tulemaan yv:nä.  Mutta ainakin minä kirjoitin niin totta kuin osasin ja ymmärsin.   

[Riitta-mummi]

Leena, kirjoitit niin kauniisti meidän monien ajatukset, että väliä ei ole millä palstalla tämän teit.

Noin juuri, ei pidä antaa foorumin 'heittojen'  vaikuttaa liian vakavilta arvioinneilta.

Usko jo Thomas, sinusta pidetään, ja sinua arvostetaan tiedemiehenä ja kielitaitosi ansiosta, ja ihan vain tavallisenakin ihmisenä !   

[öppiäinen]

  Pystytkö erottamaan totuuden valheesta ihmisissä, asioissa, eri tilanteissa ja ylipäätään eteen tulevissa tapahtumissa? Huomaatko joukosta ne tarkoitushakuiset ja valheelliset pahanpuhujat, joista ystäväni Z.  sanoi aikoinaan, että markalla saa monta puhujaa?

En varmaan, kun en ainakaan tuollaisia tarkoitushakuisia valheellisia pahanpuhujia tunne kovinkaan usein kohtaavani?

Mietin otsikkoa viikkokausia ja tulin tulokseen, ettei asia taida olla minulle kovin tärkeä, ja ehkä hyvä niin. Minua ei kai ole onnistuttu linssiin viilaamalla pahasti satuttamaan.

Pahanpuhujia tietysti on, mutta he monet uskovat puheisiinsa, eli eivät valehtele. Samoin muuten vain höpöjä puhuvia. Ja tarkoitushakuisia valheellisia hyvänpuhujiakin; he ovatkin jo hankalampi tapaus. Ja sitten nämä kaikki tilanteet joissa on tapana pikkuisen liioitella. En minä nyt sentään mainoksiin usko.