155
1. Käy isänmaataan kohti ain
tien kaidan matkalaiset.
He ovat täällä vieraat vain
ja oudot, muukalaiset.
Ei majaa heillä kestävää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
on heillä maailmassa.
2. Vaan kotinsa he tietävät
saavansa taivahasta,
yöt, päivät sinne rientävät
turhasta maailmasta,
ja isänmaata ihanaa
tää matka aina tarkoittaa,
he sinne ikävöivät.
3. Tie sinne ohdakkeinen on
ja portti ahdas aivan,
vie alle ristin, ahdingon
ja murheen, sodan, vaivan.
Siell' esteet lukemattomat,
suot, laaksot, mäet, kukkulat
kohtaavat matkamiestä.
4. Myös paljon vihollisia
on heitä vaivaamassa,
saa niitä vastaan sotia
ajassa ahtahassa.
Synkeä korpi maailman
eksyttää moneen vaarahan
myrskyissä kulkiessa.
5. Myös monet murheet maalliset
vaivaavat painollansa,
ja ruumiin tarpeet, puutokset
sortavat suruillansa.
Katoova maja maallinen,
astia heikko, savinen,
myös mieltä rasittaapi.
6. Oi rakas Jeesus, suloinen,
luo silmäs puolehemme.
Sä auta, Herra armoinen,
ja riennä turvaksemme.
Me vaellamme vaaroissa,
maailman myrskyilmoissa,
keskellä vihollisten.
7. Nyt huonot matkamiehet me
sua, Jeesus, rukoilemme.
Sokeat, rammat olemme,
on suuri kurjuutemme.
Me emme pääse ollenkaan
pyhyyden tietä kulkemaan
raadollisuudessamme.
8. Sä pue heikot kulkijat
sun matkavaattehellas.
Voitele silmät sokeat
sun silmävoitehellas.
Tuo sanas lyhty käteemme,
kärsimysmuotos eteemme
aseta, Herra, aina.
9. Suo anteeks, Jeesus, syntimme,
ne raskaaks mielen saavat.
Pois pyyhi saastaisuutemme,
lääkitse sielun haavat.
Sun kuvas meissä kirkasta,
ja armos aina uudista,
lyö maahan viholliset.
10. Tee lujaks heikko uskomme
alhossa kiusausten,
suo, ettei sammu toivomme
helteissä ahdistusten.
Sun rakkauttas tuntemaan,
sun askeleitas seuraamaan
ah auta, Herra Jeesus.
11. On paha, raskas, vaikea
tää vaelluksen aika,
ja rauhaton on matkalla
niin usein lepopaikka.
Vaan koska päättyy matkamme,
niin loppuvat myös vaivamme
ja levon aika alkaa.
12. Ne kaikki, jotka kulkevat
autuuden tietä kaitaa,
esteitten läpi tunkevat,
kun Herra heitä hoitaa,
vie asuntoihin ihaniin,
Karitsan häihin iäisiin.
Myös meitä hoida sinne.
156
1. Tie taivaan kaita, ahdas on
ja ohdakkeinen aivan,
vaan matkamiehen voittohon
vie Herra kautta vaivan.
Jos ristin tieltä eksytään,
ei taivaan riemuun päästäkään,
ei tulla kruunatuksi.
2. Ah, älä suutu, vaikka on
sun ristis raskas kantaa.
Se ompi armo verraton,
kun Herra kuormaa antaa.
Se raskaalta jos tuntuukin,
niin kärsi, kestä kuitenkin
sun kuolinhetkees asti.
3. Vaikk' olet köyhä, koditon
ja vieras tällä tiellä,
sun isänmaasi ylhääll' on,
sun ystäväs on siellä.
On siellä kirkkaat vaattehes,
on siellä kruunus, istuimes,
on siellä nimes uusi.
4. Ja vaikk' et vastausta saa,
kun huudat ensi kerran,
et virvoitusta tuttavaa,
kun makaat eessä Herran,
ja vaikk' on teräskova maa
ja taivaan viha kauhistaa,
niin kuullaan siellä huutos.
5. Jos Herra näyttää viipyvän
sua koetellessansa,
kuitenkin aina nääntyvän
hän tukee armollansa.
Kun kestät myrskyt maailman,
sä pääset rauhan rantahan,
ja siellä vaivas loppuu.
6. Siis ota hoitoos sieluni,
oi Herra, Jumalani.
Sä taivaallinen Isäni,
mun kuule huutoani.
Sä olet valjelukseni,
mun turvani ja linnani,
on sulla isän sydän.
