Olen koulutukseltani humanisti ja olen katsonut maailman uskontoja aikalailla humanistisen suvaitsevaisuuden kautta. En tullut tähän foorumiin tappelemaan enkä kiroamaan toisia. Tulin ystävyydellä kääntämään tekstin, jota minua puhutteli ja jota kuvittelin jossain määrin puhuttelevan körttejä. Meni kuukausia hämmennyksessä, sitten hiljaisuudessa, sitten kohteliaassa puolustautumisessa, ja vasta sitten kovin sanoin tappeluun ja kiroamiseen. Olen muuttanut mieltäni suvaitsevaisuudesta ja kohteliaisuudesta. Vaikka tappelu ja kirous ei muuta kenenkään mieltä asioista, enkä pidä nykyisestä poliittisesta ja uskonnollisesta polarisoinnista, luulen, että kovat sanat ovat oikeat. Uusi Testamentti tuo esiin tappeluja ja kovia sanoja. Jeesus kirjoaa lainoppineita ja Paavali tuomitsee kovin sanoin kanssakristittyjään, jotka ovat eri mieltä hänen kanssaan lain roolista kristityn elämässä. En väitä itse olevani Jumalan työssä, mutta väitän, että Wilhelmi Malmivaara oli. Kun Wilhelmi Malmivaaran Siionin virsiä vastustetaan kamalina ja lahkolaishenkisinä, katson velvollisuudekseni kirota niiden vastustajat. Psalmit, Evankeliumit, ja Ilmestyskirja ovat täynnä sopivia kirouksia. Uskon sydämeni pohjaan asti, että Siionin virret ovat Jumalan eräs voimakas keino ilmoittaa armonsa maailmalle. Niin kiroan jokaisen, joka puhuu halveksivasti niistä tai vastustaa niitä tai niitten kääntämistä. Rakentava kritiikki niiden kääntämisessä oli tervetullut, niin kuin jokainen tietää, joka on perehtynyt siihen ketjun alkupäähän. Mutta kiroukset jäävät voimaan.
