Hyvä satman! Sinähän annoit ihan oikean vastauksen kuin apteekin hyllyltä. Tosin tarkennettakoon: ei vain Mikkelissä, vaan vähän laajemmaltikin Etelä-Savossa.
Tuo "salollaa" on kiintoisa. Se on nimittäin päijäthämäläistä vaikutusta Etelä-Savossa, peräisin kai Hollolan Lahlest
. "Salollaa" tarkoittaa näet yleiskielisesti "sadollaan". Päijäthämäläiset ja eteläsavolaiset ovat siis olleet jo varhain toistensa kanssa kosketuksissa, tekemisissä tai tukkanuottasilla... Mene tiedä.
Mikkelissä persoonapronominien "miä, siä" rinnalla käytetään myös "mietä" ja "sietä". Se on pääosin karjalaisvaikutusta. Mikkeliinhän tuli paljon evakkoja Karjalasta, ja seutu on myös lähellä Etelä-Karjalaa ja pohjoista Kymenlaaksoa. Sitä paitsi: Kotka oli aikoinaan savolaisten Amerikka. Mikkelin seudulta kuljettiin myös Viipuriin, jopa Pietariin paljon.
Kotkan-Haminan seudulla ja muuallakin Kymenlaakossa on myös saatettu sanottu: "miä" ja "siä". Sekä myös Orimattilassa, kuten Riitta-mummi, (ainakin tuo "miä") edellä kirjoitti.
Lappeenrantalainen sanoo: "miuta" ja "siuta", mikkeliläinen "miuva" ja "siuva" tai: "minuva", "sinuva".
Huomattavasti kiintoisampia kuin yksittäiset äänne- ja muoto-opilliset erot tai yksittäiset sanat eri murteissa ovat minusta eri seutujen ihmisten "puheen musiikit, sävelkulut". Vaikkei henkilö käyttäisi ainuttakaan murresanaa, niin tarkka korva kyllä erottaa hänen puheestaan aksentin, säveleen. Tosin jotkut ovat häivyttäneet sen puhestaan joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Muutto pois kotiseudulta ja pitkäaikainen oleskelu eri murrealueella kuolettaa joidenkin ihmisten lapsena ja nuorena käyttämän murteen. Sitten ovat vielä "juurettomat", jotka ovat vaihtaneet lapsuudessaan ja nuoruudessaan tiheään kotipaikkakuntaa. Heillä ei tietenkään ole mitään erityistä kotipaikkaa - tai seutua. Toiset taas pitävät sitkeästi kiini omasta murteestaan, olivatpa missä tahansa.
Suomen Pankin Mikkelistä kotoisin olevan pääjohtaja Erkki Liikasen puheessa en kuule juurikaan mikkeliläistä "nuottia", mutta ei hänkään oikein pysty sanomaan kokonaan avartumattomasti sananalkuisia diftongeja.
Mikkeliläislähtöinen näyttelijä Aake Kalliala on kuusankoskelaislähtöisen Pirkka-Pekka Peteliuksen kanssa tuonut muutamissa koomisissa hahmoissaan parhaiten ja hauskasti esille mikkeliläistä puhetyyliä ja yleensäkin mikkeliläisyyttä. Hänhän on kuulemma poiminut monet roolihahmonsa suoraan Mikkelin torilta.
Nykyäänhän ei kielentutkijoiden mielestä Suomessa enää ole varsinaisia murteita vaan alueellisia puhekieliä, joiden pohjana on paljolti helsinkiläistyylinen puhekieli tai slangi.
Ja jokaisella meistähän on vielä oma ainutlaatuinen puheäänemme.
Päätän "murre- ja kielitieteellisen" katsaukseni tähän.
Huh-huh!!!
