Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: karjalaisenkyösti - 11.06.21 - klo:20:04
-
Röppölän taajaman liepeillä sijaitsi kolmen asunnon rivitalo.
Rivitalon pohjoispäädyssä asui Alpo Aamu-Uninen, poikamies.
Keskimmäisessä asunnossa asui Saku Suvakki, myös poikamies.
Eteläisessä päädyssä asui Ilta-Unisen perhe, isi, äiti ja kaksi lasta.
Saku Suvakki oli suunnitellut bileitä tulevalle perjantaille, alkaen klo 20.
Bileiden loppuajakohtaa ei oltu määritelty, mutta arvattavasti ne loppuisivat aamu-yöllä klo 5 mennessä.
Saku oli hyvien tapojen mukaisesti laittanut hyvissä ajoin bileistä ilmoituksen taloyhtiön ilmoitustaululle pesutupaan ja
oli etukäteen ilmoituksessa pahoitellut bileistä mahdollisesti seuraavia meluhaittoja.
Perjantai iltana Sakun luokse kokoontui noin 20 henkilön iloinen ja jossain määrin myös äänekäs porukka.
Musiikki soi ja keskustelun äänen voimakkuus kasvoi bileiden vanhetessa.
Seinän takana asvuvaa Alpo Aamu-Unista eivät bileiden äänet haittaa, ei hän muutenkaan kovin aikaisin nukkumaan mene.
Metelöikööt.
Ja sitten kun Alpo nukkumaan menee, eivät pienet äänet silloinkaan häntä haittaa.
Toisen seinän takana asiat eivät olleetkaan aivan yhtä hyvin - ainakaan kaikkien osalta.
Kun Ilta-Unisten perhe vetäytyi makuuhuoneeseen klo 21 tietämillä, äiti Ilta-Uninen sai heti unen päästä kiinni.
Ei häntä seinän takaa kuuluva meteli haitannut - ja vaimensihan seinä suurimman osan hälystä.
Isä Ilta-Unisen tilanne oli haastavampi. Hän usein kärsi unettomuudesta eikä uni aina tahtonut helposti tulla silmään.
Ja niin kauan, kuin bileet jatkuvat, ei ole toivoakaan saada unta, vaikka korvatulpat oli työnnetty korviin.
Lapsetkaan eivät saaneet unta, vaan ryhtyivät väsymyksestä kiukuttelemaan ja olivat varsin itkuisia.
Nuorempi jopa hivenen pelkäsi seinän takaa tulevaa meteliä.
Klo 23 tietämillä Ilta-Unisen isi puki aamutakin päälleen ja meni varovasti koputtelemaan naapurin ovea.
Hän pyysi hivenen nolona ja niin kohteliaasti, kuin osasi, että juhliva väki kääntäisi musiikin volyymiä pienemmälle.
Jonkin verran ärtymystä ja suuttumusta tosin isin kasvoilla näkyi, mutta suurimman osan siitä hän onnistui pitämään piilossa.
"Vai haluaa se äijä, että me lopettaisimme nämä bileet", huusi joku juhlivasta väestä.
"Vai että musiikkia pitäisi saada hiljemmalle", ärjäisi ärtyneenä joku toinen.
"Onko tuollaisia suvaitsemattomia äijiä vielä nykyaikana keskuudessamme", ärähti kolmas.
"Aina nuo suvaitsemattomat tyypit ovat sotkeutumassa toisten elämään", kuului kahdestakin suusta asunnon perältä.
"Minä olen varsin suvaitsevainen ihminen, vain suvaitsemattomuutta en jaksa suvaita", ärisi Saku Suvakki keittiöstä,
ja jatkoi: "työntäkää se heppu ulos ja sulkekaa ovi".
Isi meni allapäin ja suuttuneena kotiinsa. Juhliva väki jäi kehuskelemaan omaa suvaitsevaisuuttaan ja päivittelämään sitä,
että kuinka nykyaikana vielä voikaan olla suvaitsemattomiakin ihmisiä, jotka sotkeutuvat toisten elämään ja haluavat sitä rajoittaa.
Viimein väsymys ja itku voittivat Ilta-Unisen perheen lapset ja he nukahtivat levottomaan uneen.
Kun bileet loppuivat joskus klo 5 tienoilla ei uni aivan heti tullut perheen isin silmiin.
Hän pohti bileväen kommentteja ja käsitettä "suvaitsevaisuus".
Kyllä hän ymmärsi olleensa suvaitsematon, silti häneen isketty suvaitsemattoman leima harmitti.
Ja eihän se suvaitsemattomuus kohdistunut bileisiin kokonaisuutena.
Metelihän se oli se juttu, jota hän ei voinut suvaita.
Ja olihan siihen suvaitsemattomuuteen perheen isin mielestä hyvät syytkin:
meteli ahdistaa hänen psyykenmaailmaansa siten, että hän ei pysty nukkumaan ja siitä taasen seuraa fyysisiä ei-toivottuja oireita.
Voisiko ajatella, että tuo porukka suhtautui varsin suvaitsemattomasti häntä kohtaan?
Näitä pohdiskellessa ja mitään varmaa vastausta löytämättä hän sitten viimein nukahti.
Aamulla Alpo Aamu-Uninen vieraili Ilta-Unisilla sokeria lainaamassa.
Samalla hän tuli kysäisseeksi, kuinka Ilta-Unisilla oli nukuttu edellisenä yönä.
Saatuaan kuulla, kuinka ilta ja yö oli mennyt lapsilla ja perheen isillä ja mitä oli tapahtunut, kun isi oli käynyt
Saku Suvakin ovella, hän närkästyi kovasti.
Hän meni suoralta kädeltä soittamaan Saku Suvakin ovikelloa ja kehotti, että Saku menisi pyytämään anteeksi Ilta-Unisen perheeltä.
"Jos joku ei voi suvaita edes pieniä bileitä, ei hän ansaitse mitään anteeksipyyntöjä", kivahti Saku.
"Sen äijän vaimo on paljo suvaitsevaisempi, antoi meidän olla rauhassa. Ahdasmieliset suvaitsemattomat ihmiset pitäisi häätää koko Röppölästä", jatkoi Saku vuodatustaan.
Sakulla oli pää kipeä, joka toki vaikutti siihen, että hänen sanavalintansa oli varsin voimakasta.
"Saku hyvä", aloitti Alpo ja jatkoi: "Ei tämä ensisijaisesti ole mikään suvaitsevaisuus-suvaitsemattomuus-kysymys.
Tässä on kyse oikeasta ja väärästä. Sinä tässä olet rikkonut hyviä tapoja, erilaisia järjestyssääntöjä ja muita lakipykäliä vaastaan.
Suvaitsevaisuus on taitolaji. Jos suvaitset oikeita asioita, suvaitsevaisuus on oikeassa käytössä,
jos suvaitset vääriä asioita, käytät suvaitsevaisuutta väärin.
Ja sama toisin päin. Jos olet suvaitsematon vääriä asioita kohtaan teet oikein.
Jos olet suvaitsematon oikeita asioita kohtaan, teet väärin."
"Ärrrrhhhhhg! Häivy pihaltani, huusi Saku".
Alpo lähti.
Kun Sakun pääkipu oli hellittänyt ja olokin oli tullut paremmaksi, hän kävi ostamassa suuren kukkakimpun ja suklaarasian.
Ensin hän vei kukkakimpun Ilta-Unisille ja pyysi anteeksi. Suklaarasian hän kiikutti Alpolle anteeksipyynnön saattelemana.
Rauhallisuus oli palannut taloyhtiöön ja oleminen jatkui, kuten ennenkin.
-
Kiitos, opettaja.
-
Kristillinen ihanne lienee, että suostumme siihen, että itseämme loukataan, mutta taistelemme sitä vastaan, että vähäisimpiä veljiämme loukataan.
-
Jotenkin olen tyytyväinen hankkeeseeni tavoitella yhtä riviä. :-\
-
Tuo Kössin kertoma juttu taloyhtiön naapuruksista on kyllä varsin todellisen tuntuinen,
elävää elämää.
Lopussa kerrotut sovinnon eleet tapahtumien jälkeen on kyllä aika harvinaista, luulen että
paljon useammin tilanne jää päälle ja siirtää naapurusten välit pitkäksi aikaa
huonommalle ja kyttäävämmälle tasolle.
-
Kuten tavallista, KKn kirjoitus puhuttelee.
-
Kuten tavallista, KKn kirjoitus puhuttelee.
Niin tekee. Tuon tapainen tilanne tuli tutuksi lakkiaispäivänä, tosin pihajuhlissa ja keskellä kirkasta päivää. Harmittaa vain, että Sakulle annettiin tuo asenteellinen nimi Suvakki.
-
Niin tekee. Tuon tapainen tilanne tuli tutuksi lakkiaispäivänä, tosin pihajuhlissa ja keskellä kirkasta päivää. Harmittaa vain, että Sakulle annettiin tuo asenteellinen nimi Suvakki.
Se ojl vissii ironista.
-
Huomenta kaikille.
Tässä on ainakin 2 pääpointtia, joita tuossa jutussa on esillä.
Mitä veikkaatte, mitä ne ovat?
Toisen tekstin tulkitseminen ei aina ole helppoa.
Kerron oikeat vastaukset myöhemmin.
-
Olen löytävinäni tarinan opetuksen näistä sanoista: "Suvaitsevaisuus on taitolaji. Jos suvaitset oikeita asioita, suvaitsevaisuus on oikeassa käytössä, jos suvaitset vääriä asioita, käytät suvaitsevaisuutta väärin. Ja sama toisin päin. Jos olet suvaitsematon vääriä asioita kohtaan teet oikein. Jos olet suvaitsematon oikeita asioita kohtaan, teet väärin." Tästähän nousee sitten se kysymys siitä, mitkä asiat ovat oikeita ja mitkä vääriä. Kysymyksen voi ymmärtää eettisenä (hyvä vai paha), moraalisena (oikein vai väärin) tai moralistisenakin (sopivaa vai sopimatonta).
-
Olen löytävinäni tarinan opetuksen näistä sanoista: "Suvaitsevaisuus on taitolaji. Jos suvaitset oikeita asioita, suvaitsevaisuus on oikeassa käytössä, jos suvaitset vääriä asioita, käytät suvaitsevaisuutta väärin. Ja sama toisin päin. Jos olet suvaitsematon vääriä asioita kohtaan teet oikein. Jos olet suvaitsematon oikeita asioita kohtaan, teet väärin." Tästähän nousee sitten se kysymys siitä, mitkä asiat ovat oikeita ja mitkä vääriä. Kysymyksen voi ymmärtää eettisenä (hyvä vai paha), moraalisena (oikein vai väärin) tai moralistisenakin (sopivaa vai sopimatonta).
Tämä oli ainakin oikea.
-
Olen löytävinäni tarinan opetuksen näistä sanoista: "Suvaitsevaisuus on taitolaji. Jos suvaitset oikeita asioita, suvaitsevaisuus on oikeassa käytössä, jos suvaitset vääriä asioita, käytät suvaitsevaisuutta väärin. Ja sama toisin päin. Jos olet suvaitsematon vääriä asioita kohtaan teet oikein. Jos olet suvaitsematon oikeita asioita kohtaan, teet väärin."
Tämä juuri on pääajatus tekstissäni.
Tämän ajatuksen jälkeen pitäisi sitten edetä johonkin tämän kaltaiseen ajatukseen & kysymykseen, joka on varsin kattavasti esitetty tässä:
Tästähän nousee sitten se kysymys siitä, mitkä asiat ovat oikeita ja mitkä vääriä. Kysymyksen voi ymmärtää eettisenä (hyvä vai paha), moraalisena (oikein vai väärin) tai moralistisenakin (sopivaa vai sopimatonta).
Ajatukseni siis on, että ei suvaitsevaisuus itsessään ole mikään hyve, tai suvaitsemattomuus jokin pahe.
(Tässä viestissäni sanaa "suvaitsevainen" käytän siinä merkityksessä, jota sitä yleisimmin tunnutaan käytettävän, eli 'toimintamahdollisuuksien laajentamisen hyvksymisenä keskusteltavan asian suhteen')
1) Ensin pitää selvittää jokin asia, joka voisi olla esim. laki ampuma-aseen omistamisesta ja mukana pitämisestä.
2) Vasta tämän jälkeen (ei ennen) voidaan jakaa ihmiset eri tavalla suvaitsevaisiksi / suvaitsemattomiksi tämän asian suhteen. Joku suhtautuu asiaan suvaitsevaiseksi, eli kannattaa samanlaista aselaikia, kuin USAssa, joku toinen taasen on suvaitsematon tämän asian suhteen ja haluaa tiukempaa linjaa, sellaista käytäntöä, joka on Suomessa.
3) Tämän jälkeen seuraa sitten pohdinta siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Tämä pohdintä ei aina ole helppo.
Kohta 2 ja 3 saattavat joskus vaihtaa paikkaa.
Kun kaikki 3 kohtaa on käyty läpi, saattaa olla erimielisyyttä siitä, mikä on oikeaa ja mikä väärää.
Mikäli aselain löysentäminen olisi oikein, suvaitsevainen suhtautuminen siihen olisi tervettä ja hyvää ja suvaitsemattomuus pahaa.
Mikäli aselain löysentäminen olisi väärin, suvaitsematon suhtautuminen siihen olisi tervettä ja hyvää ja suvaitsevaisuus pahaa.
Viestini on se, että kun leimataan ihmisiä suvaitsevaisiksi ja suvaitsemattomiksi, tulisi olla varovainen, koska asia on todellisuusessa varsin mutkikas.
Asioita on paljon ja suvaitsevaisuusindeksin laskeminen on hyvin hyvin monimutkaista. On vaikea laskea sitä, kuinka monta suvaitsevaisuuspistettä itsekukin saa, kun koko asioiden kirjo lasketaan yhteen.
Jos sitten joku uskoisi onnistuneensa laskemaan jonkun suvaitsevaisuuspistemäärän ollaan sen kysymyksen äärellä, että kuinka paljon tässä suvaitsevaisuudessa on ns. oikeaa suvaitsevaisuutta ja kuinka paljon väärää suvaitsevaisuutta. Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi nostaa kädet pystyyn. Asia on liian monimutkainen selvitettäväksi. Todellisuudessa pyyhe lentäisi kehään jo tuon suvaitsevaisuusindeksin laskennassa. Asioita on vain niin paljon, joihin maailmankuvamme joutuu ottamaan kantaa.
Eräs pointti tuossa tarinassa oli se, että perheen äiti sekä Aamu-Unisen poikamies suhtautuivat suvaitsevaisesti juhlinnan meteliin, koska heidän fyysinen ja psyykkinen olemuksensa ei sattunut kärsimään melusta. Perheen isä ja lapset taasen olivat suvaitsemattomia siitä syystä, että he eivät juuri tässä yksittäisessä asiassa voineet sietää meteliä psyyken ja fysiikan rajoituksista huolimatta.
Eli ihmisen psyyken ja fysiikan rakenne maailmankuvan lisäksi ovat pohjana sille, missä asioissa ihminen on suvaitsevainen ja missä suvaitsematon.
Mitä muita syitä ihmisessä mielestänne on, jotka vaikuttavat ihmisen suvaitsevaisuuteen?
-
Maailmankuva ei vaikuta suvaitsevaisuuteen vaan päinvastoin.
-
Minusta suvaitsevainen on ihminen joka ei heti lyttää vastakkaista mielipudettä, vaan kuuntelee ja jää pohtimaan.
Myös itseään kohtaan voi olla suvaitsevainen niin että kykenee muuttamaan varman mielipiteensä.
-
Sellaiset sanat kuin suvaita ja hyväksyä ovat hankalia. Niiden merkityksillä on monia sävyjä, jotka mahdollistavat väärinymmärtämisen. Voi esimerkiksi hyväksyä sen, että asiat nyt ovat näin. Se ei välttämättä tarkoita, että olisi sitä mieltä, että asiat olisivat nyt hyvin.
-
Eri kulttuureissa / maantieteellisillä alueilla / ihmisryhmissä nykyään ja menneinä aikakausina kaiketikin on ja on ollut erilaisia listoja, jotka sisältävät pienehkön joukon asioita, joihin myönteisesti suhtautumalla saa kunnianimen "suvaitsevainen".
Esim. Suomessa saa tuon kunnianimen, kun vastaa myönteisesti tiettyihin kysymyksiin. Venäjällä tuo lista on hivenen erilainen. 2000 vuotta sitten Afrikassa lista saattaisi poiketa melkoisesti kahdesta edellä mainitusta. Suomalainen lista vuonna 2100 tulee poikkeamaan nykysuomalaisesta listasta.
Suvaitsevaisuutta mittaavia listoja voidaan tehdä lukemattomia erilaisia ja kaikkien näiden listojen tehtävänä on mitata suvaitsevaisuuden tasoa.
Tässä eräs esimerkki suvaitsevaisuusmittarista, joku toinen voi tehdä toisenlaisen mittarin - ja kummatkin ovat oikeita suvaitsevaisuusmittareita.
Tähän tulee kysymyksiä elämän eri aloilta asioista jotka ovat / ovat olleet arkipäivää eri puolilla maailmaa.
1) Hyväksytkö vapaamielisen (hetero)avioliittoiän, esim. 12 vuotta? (Joissain maissahan minimi-ikä on ollut ja varmaan edelleenkin on varsin alhainen)?
2) Hyväksytkö tupakan/alkoholituotteiden/huumeiden vapauttamisen nykykontrollista? Mallia voisi ottaa esim. Amsterdamista ja muista näihin asioihin vapaamielisesti suhtautuvista maista.
3) Hyväksytkö ampuma-aseiden saatavuuden laajentamisen kaikille halukkaille niin, että mallina on USAn lainsäädäntö?
4) Autojen nopeusrajoitukset rajoittavat ihmisten vapautta ja moni ei niitä edes noudata. Hyväksytkö liberaalimman suhtautumisen nopeusrajoituksiin niin, että ne voidaan poistaa?
Moni suomalainen olisi tämän mittarin mukaan äärisuvaitsematon.
Vaan tuo lista ei olekaan voimassa Suomessa.
Suomessa 'suvaitsevaisuuskysymyset' ovat erilaiset.
Millaisilla kysymyksillä Suomessa mielestäsi mitataan suvaitsevaisuutta?
Jos tunnet jotain toista kulttuuria, olisi mukava kuulla, millainen lista tuossa kulttuurissa olisi?
Olisi mukava verrata, mitä yhteneväisyyksiä niillä on - vai ovatko sittenkin identtisiä?
-
Noiden yksittäisten kohtien takana on mielestäni peruskysymyksenä: Hyväksytkö sen, että vahvempi aiheuttaa kärsimystä tai vaaran heikommalleen?
-
Eri kulttuureissa / maantieteellisillä alueilla / ihmisryhmissä nykyään ja menneinä aikakausina kaiketikin on ja on ollut erilaisia listoja, jotka sisältävät pienehkön joukon asioita, joihin myönteisesti suhtautumalla saa kunnianimen "suvaitsevainen".
Lieneekö eri kulttuureissa ja aikakausina moista termiä edes käytetty? Kyllä se taitaa olla nykyisiin keskusteluihin sidoksissa.
Suomessa nykyään se ei ole kunnianimi, vaan haukkumanimenä puhutaan suvaitsevaistosta kuvitellen, että jotkut pitävät itseään suvaitsevaisina asiasta ylpeillen. Minuakin suvaitsevaistoon kuuluvaksi on haukuttu, vaikka en todellakaan kaikkea suvaitse, ja minusta koko suvaitseminen käsitteenä on aika älyton.
Todellisia suvaitsevaisiahan ovat ne, jotka nyt kuntavaaleissa jättivät äänestämättä. Suvaitsevat kuntaansa minkälaiset päättäjät tahansa. Hällä väliä.
En oikein tiedä, ketä vastaan käyt sotaa. Oletko ihan naamakkain tavannut ihmisiä, jotka leuhkivat olevansa niin suvaitsevaisia, ja heti seuraavassa lauseessaan ovat tukkimassa toista mieltä olevien suita? Vai kuvitteletko vain, että sellaisia on? Suuntukkijoita toki on, mutta väittävätkö he olevansa jotain suvaitsevaisia?
-
Noiden yksittäisten kohtien takana on mielestäni peruskysymyksenä: Hyväksytkö sen, että vahvempi aiheuttaa kärsimystä tai vaaran heikommalleen?
Tämä on eräs näkökulma asiaan. Kaikkialla asiaa ei nähdä tuolla tavalla.
(Toinen tapa nähdä kohdan 3 asia on se, että esim. aseen tarkoitus on suojella heikompaa osapuolta hyökkäyksiltä. Ehkä kommentoin eri näkökulmia noihin muihinkin myöhemmin.)
Näyttää siltä, että jos yhteisö uskoo, että kärsimyksen tuottaminen on hyödyllistä heikommalle osapuolelle tai jos se uskoo, että
kärsimys ei merkittävästi haittaa heikompaa osapuolta tai
jos uskotaan, että saatava kokonaishyöty (kärsivän yksilön hyöty, jonkun toisen yksilön hyöty tai koko yhteisön hyötö) ylittää kärsimyksestä tulleen haitan, tällöin yhteisö voi hyväksyä kärsimyksen.
Riippuu yhteisöstä, minkälaisia kärsimyksiä se hyväksyy ja minkälaisia kärsimyksiä se ei hyväksy.
Ääriesimerkkinä abortti, jossa lopetetaan sellaisen olennon elämä, joka 6:n vuoden kuluttua menisi eskariin, 7 vuoden kuluttua kouluun, ehkä 18 vuoden kuluttua saa ylioppilaslakin jne. Eri puolilla maailmaa on ihmisiä, jotka uskovat, että tässä tapauksessa kärsimyksen ja tuhon aiheuttaminen heikommalle osapuolelle ei haittaa, koska sen aiheuttamisesta saadaan taloudellista tai muuta hyödyksi katsottua. Sitten on myös ihmisiä (kuten minä), jotka uskovat, että tuollaista kärsimystä ei pidä luokitella 'kärsimykseksi, joka ei haittaa' vaan se pitää luokitella 'kärsimykseksi, joka haittaa'.
- - - - - - - - - - -
Ajan siis takaa seuraavaavia väittämiä:
A) Jos "suvaitsevaisuus" ymmärretään niin, että sillä lisätään yksittäisen yksilön vapauksia ja toimintamahdollisuuksia, niin on pääsääntöisesti (ehkä aina) varsin helppoa kustakin asiasta todeta, onko henkilö juuri kyseisen asian suhteen suvaitsevainen vaiko ei.
B) On olemassa absoluuttinen oikea ja väärä.
Kun suvaitaan väärää, ollaan pahoilla teillä, kun suvaitaan oikeaa, ollaa hyvillä teillä.
Kun ollaa suvaitsemattomia väärää kohtaan, ollaan oikeilla teillä, kun ollaan suvaitsemattomia oikeaa kohtaan, ollaa pahoilla teillä.
C) Käsitys oikeasta ja väärästä vaihtelee ihmisten/ihmisryhmien välillä ja näinollen kustakin lukemattomsta yksittäisestä asiasta (joita voidaan suvaita tai olla suvaitsematta) löytyy oikean ja väärän suhteen käsityksiä laidasta laitaan.
D) Kaikesta edellisestä johdettuna: Jos jollekulle ihmiselle annetaan lisämääre "suvaitsevainen" tai "suvaitsematon" se on kuin olkinuken rakentaminen tuuliselle paikoille tai kuin katsella keisarin uusia vaatteita. On mahdotonta laskea suvaitsevuusindeksin arvo, koska asioita on niiin paljon. Ja vaikka voitaisiinkin laskea tuo luku, ollaan silti suossa: kuka takaa, että henkilö suvaitsee enemmän oikeita asioita, kuin vääriä?
-
Pitkä ulkoministerin haastattelu oli radiossa. Hän puhui rasismista. Hän ei suvainnut sitä.
Hänellä oli sanottavaa Ambomaasta ja Amerikan alkuasukkaitten asioista.
-
D) Kaikesta edellisestä johdettuna: Jos jollekulle ihmiselle annetaan lisämääre "suvaitsevainen" tai "suvaitsematon" se on kuin olkinuken rakentaminen tuuliselle paikoille tai kuin katsella keisarin uusia vaatteita. On mahdotonta laskea suvaitsevuusindeksin arvo, koska asioita on niiin paljon. Ja vaikka voitaisiinkin laskea tuo luku, ollaan silti suossa: kuka takaa, että henkilö suvaitsee enemmän oikeita asioita, kuin vääriä?
Kas, kun Karjalaisenkyösti ja öppiäinen ovat samaa mieltä.
-
Kas, kun Karjalaisenkyösti ja öppiäinen ovat samaa mieltä.
Veikkaan, että tässä suvaitsevaisuuteen liittyvässä yleisessä pohdinnassa olen Öppiäisen kanssa pääosin tai täysin samaa mieltä.
Erimielisyydet alkavat vasta sitten, kun aletaan tarkastella eri asioiden suhdetta oikeaan ja väärään.
Näin käy useiden asioiden suhteen kyllä jokaiselle muullekin keskenään keskustellessaan, kenen kanssa sitten kukakin oikeaa ja väärä pohtiikaan.
-
Noiden yksittäisten kohtien takana on mielestäni peruskysymyksenä: Hyväksytkö sen, että vahvempi aiheuttaa kärsimystä tai vaaran heikommalleen?
Kyse on siis loppujen lopuksi oikeasta ja väärästä ja koska koemme nämä asiat vääriksi suvaitsevaisuus olisi näinollen pahe.
Se on pahe meille siitäkin huolimatta, vaikka jossain muualla nämä asiat koetaan oikeiksi.
-
Toivon kritiikkiä ja perusteltuja västaväitteitä & tarkennuksia & lisäyksiä esittämiini väitteisiin.
Sitä kautta saisin hahmoteltua itselleni paremman kokonaiskuvan aiheesta "suvaitsevaisuus" sekä siitä, mitä kaikkea muuta tähän aiheeseen kytkeytyy. Mikäli joku muukin sattuu tarvitsemaan lisävaloa aiheeseen, nyt olisi hyvä mahdollisuus pohtia asiaa syvemmin ja tuoda julki aikaisempia omia pohdintojaan.
-
Kas, kun Karjalaisenkyösti ja öppiäinen ovat samaa mieltä.
Niinpä. Sitä ihmettelenkin, onko tässä suvaitsevaisuus-asiassa nyt jotain oikeaa erimielisyyttä.
Eikö se nyt ole selvää, että kukaan ei suvaitse mitä tahansa ja että jokainen suvaitsee jotakin, mitä toinen ei?
No siitä ehkä voimme olla eri mieltä, onko paljonkin ihmisiä, jotka väittävät olevansa suvaitsevaisia. Itse en ole heitä kohdannut, mutt voi toki olla, että olen vain liikkunut väärissä paikoissa.
-
-poistin oman tekstini-
-
No siitä ehkä voimme olla eri mieltä, onko paljonkin ihmisiä, jotka väittävät olevansa suvaitsevaisia.
Se se onkin tieteellinen kysymys. Pitäisi haastatella kaikkia, niin tietäisi!
-
Suvaitsevuus on joustavuutta.
-
Suvaitsevuus on joustavuutta.
Näinkin voi sanoa.
Se on joustavuutta milloin hyvään milloin pahaan suuntaan.
-
Niinpä. Sitä ihmettelenkin, onko tässä suvaitsevaisuus-asiassa nyt jotain oikeaa erimielisyyttä.
No ehkä se erimielisyys, että en koe kovin mielekkääksi koettaa pohtia, mitä suvaitsevaisuus oikein on. Kun sitä käytetään lukuisissa eri merkityksissä, kuka missäkin.
Mielekkäämpää olisi kulloiseltakin sitä sanaa käyttävältä kysyä, mitä sillä tarkoittaa. Mutta vasta sitten, kun joku sanaa oikeasti käyttää, ei etukäteen tai esim. olettaen, että puhekumppani pitää itseään suvaitsevaisena.
(Ja tuo viimeinen huomautukseni tulee varmaan siitä, että reagoin kysymykseen aika herkästi. Minä kun olen niitä, josta toisinaan on virheellisesti kuviteltu, että pitäisin itseäni jotenkin suvaitsevaisena, vaikka en niin tee. Ja jostakin syystä minut erityisesti saa kimpaantumaan se, että minusta luullaan jotain pätemätöntä - vieläpä sen jälkeen, kun olen korjannut virheellisen oletuksen.)
-
Veikkaan, että tässä suvaitsevaisuuteen liittyvässä yleisessä pohdinnassa olen Öppiäisen kanssa pääosin tai täysin samaa mieltä.
Erimielisyydet alkavat vasta sitten, kun aletaan tarkastella eri asioiden suhdetta oikeaan ja väärään.
Näin käy useiden asioiden suhteen kyllä jokaiselle muullekin keskenään keskustellessaan, kenen kanssa sitten kukakin oikeaa ja väärä pohtiikaan.
Ottaen vihjeen vähäkatekismuksen aamuhartausneuvoista, pitäisin kymmenen käskyä ohjeena siitä, mikä on oikein ja väärin. Niissä on tulkinnanvaraa, mutta kelpaavat kuitenkin siihen tarkoitukseen.
-
Suvaitsevuus on joustavuutta.
Näinkin voi sanoa.
Se on joustavuutta milloin hyvään milloin pahaan suuntaan.
"Suvaitsevuus" on merkityssisällöltään positiivisesti latautunut sana. Jos minä suvaitsen suvaitsemattomuutta, en ole suvaitsevainen vaan välinpitämätön.
-
Suvatsevaisuutta on monenlaista, ei siinä ole yhtä totuutta. Se vain on. Eri ihmisillä erilaisena, ja sekin on suvaittava.
Moni suvaitsee itseltään vaikka minkälaisia tekoja ja puheita, mutta ei toisilta. Sellainen ei ole suvaittavaa !
Turhaan tässä sanoja pyöritellään, kyllä sen huomaa jos suvaitaan !
-
Kyse on siis loppujen lopuksi oikeasta ja väärästä ja koska koemme nämä asiat vääriksi suvaitsevaisuus olisi näinollen pahe.
Palaan vaihtoehtojen eri tasoille. Kun mietitään eettisiä valintoja, pahan suvaitseminen on väärin. Kun mietitään moraalia, muodollisesti oikea ratkaisu, joka kuitenkin tuottaa pahaa (vihaa, vaivaa, vaaraa ja hätää), on sisällöllisesti väärin. Hyvää tuottava muodollinen vääryys on kuitenkin sisällöllisesti oikein. Moralismi on tasoista matalin ja sillä alueella mielestäni suvaitsevaisen sopii hyvinkin suvaita sellaista, mikä on ’sopimatonta’.
-
Joskus, joissakin kohtaloissa, näkyy ulkopuolelta niin hyvin kuinka selvästi paha saa vallan, ei siksi, että pahantekijöitä olisi paljon, vaan, koska mikä lie syy sai ihmiset joukoittain suvaitsemaan
silloin sitä tosin, ulkopuolelta kun se on niin turvallista minulle ja perheelleni, nimitetään välinpitämättömyydeksi :icon_cool:
Olen paljon ajatellut, kuinka helppoa on ulkopuolelta sanoa paljon
-
Suvaitsevaisuuden sapelia käyttää myös pohjalainen sarjakuvapiirtäjä Liisa Seppälä avaamalla näyttelyn "kymmenen käskyä kirkolle".
Liisa Seppälä: "Tässä ajatuksiani siitä, miksi haluan tehdä tämän Kymmenen käskyä kirkolle -näyttelyn. En ole mikään harras uskovainen, mutta tykkään kuulua kirkkoon. Mua on häirinnyt jo pitkään se tapa, jolla kirkko suhtautuu seksuaalivähemmistöihin ja muutenkin erilaisuuteen. Viime seurakuntavaalien äänestysprosentti oli 14,4%. Se tarkoittaa, että äänestämässä käy pieni porukka, joka suhtautuu jyrkimmin siihen, miten esimerkiksi raamattua tulisi tulkita. Se ei siis edusta enemmistön mielipidettä siitä, mitä kirkon tulee edustaa.
On todella tärkeää, että me tavalliset seurakuntalaiset näemme tapahtuvan kiusaamisen ja puutumme siihen. Äänestäminen on tietysti se tärkein konkreettinen teko mitä voimme tehdä. Siihen on onneksi mahdollisuus taas ensi vuonna. Siihen asti on hyvä kaikkien pohtia omalta kohdalta sitä, miksi itse kuuluu kirkkoon ja haluaa kuulua. Mä kuulun yhdenvertaisuuteen, armoon ja rakkauteen liittyvän viestin takia. Enkä varmasti anna enää yhdenkään ihmisen polkea sitä kristinuskon ydinsanomaa ilman, että avaan suuni."
"Tämä näyttely on syntynyt tarpeesta puolustaa niitä, jotka ovat läpi historian olleet kirkolle näkymättömiä. Seksuaalivähemmistöjä on vainottu vuosituhansia, kiusaamisen on loputtava tähän. Itse kuulun kirkkoon, pidän kirkosta ja kirkon sanomasta. Se mistä en pidä, on sanoman vääristäminen ja käyttäminen toisia vastaan. Kirkko ei ole ahdasmielisten leikkikenttä, se kuuluu meille kaikille. Se ei ole myöskään paikka, jossa me valtaväestöön kuuluvat voimme sulkea silmämme. Meillä jokaisella on vastuu siitä, kuinka ihmiset ympärillämme voivat. Tällä hetkellä kirkossa on äänessä pieni joukko taantumuksellisia ihmisiä, jotka jaottelevat meidät oikeanlaisiin ja vääränlaisiin. Siinä sanomassa ei ole mitään kristillistä, enkä löydä siitä myöskään pyrkimystä hyvään. Siihen minkä pitäisi olla kirkon piirissä toimivien, ja meidän kaikkien, tavoite. Sen takia on tärkeää, että me kaikki avaamme suumme ja sanomme, että nyt riittää. Pidämme kiinni omasta seurakunnastamme ja luomme turvaa jokaiselle. Emme eroa, vaan muutamme kirkkoa sisältäpäin. Toivon, että näyttely tuo ihmisille ajattelemisen aihetta ja samalla toivon, että se tuo myös lohtua ja voimaa sitä tarvitseville. Te ette ole yksin tämän asian kanssa.❤️
Tervetuloa katsomaan näyttelyä!"
https://www.liisaseppala.fi/?fbclid=IwAR2Br7XlJOxyRZ2oUp6V8CIxRrp9pND9ELngfkMlVMH2NW-c-4OYbTGePPI
-
Sapelin liittäminen suvaitsevaisuuteen on mielestäni väärin. Ei siihen taida sopia sepelikään, ei edes sopuli. Suvaitsevaisuuden suudelma olisi hieno, ehkä sen voimme vielä joskus suoda.
-
Suvaitsevaisuuden sapeli erustaa vähän samaa, kuin pohojalaanen sanonta vääryyksien korjaamisessa, että mones asias olis palion kirvehellä töitä. :icon_wink:
Liisa Seppälän kaltaisten tavisten kannanotot ovat tosi tärkeää suvaitsevaisuuden puolesta tehtävää sapelin kalistelua.
-
Liisa Seppälän kaltaisten tavisten kannanotot ovat tosi tärkeää suvaitsevaisuuden puolesta tehtävää sapelin kalistelua.
Minulle riittäisi tupen rapina. Sapelista tulee mieleeni Yhdysvaltojen ratsuväki ja intiaanisotien julmuudet.
-
"Suvaitsevaisuuden sapelin sivallus"- otsikko on jonkinlaisen mietinnän tulos, sitä ei ole valittu siinä mielessä, että "kunha jonkiun otsikon laitan".
Näyttää siltä, että Liisa S. ei ole ymmärtänyt, mistä kristillisyydessä pohjimmiltaan on kyse.
Lainaan Liisaa
"
Mä kuulun yhdenvertaisuuteen, armoon ja rakkauteen liittyvän viestin takia. Enkä varmasti anna enää yhdenkään ihmisen polkea sitä kristinuskon ydinsanomaa ilman, että avaan suuni.
"
Yhdenvartaisuus ja rakkaus eivät ainakaan ole kristillisen uskon ydinsanoma, eikä ehkä armokaan siinä merkityksessä, missä Liisa siitä kirjoittaa.
Kristillisen uskon keskuksena on ristiinnaulittu Vapahtaja, jonka kautta ikäänkuin omistetaan tuota rakkautta ja muita hyvia asioita. Ihmiskunnan syntien tähden ristiinnaulitun Kristuksen ja yleensäkin Jumalan tahdon ulkopuolella kehitellyt hyveet ovat epäaitoja.
Liisalla on tietty käsitys oikeasta ja väärästä ja hänen kirjoituksensa menee sen kaavan mukaan, jota olen yrittänyt täällä kuvata. Suvaitsevaisuuden piiriin hänelläkin kuuluu hänen oikeina pitämänsä asiat. Joka ne hyväksyy, on suvaitsevainen joka taasen ei niitä hyväksy, on suvaitsematon.
Liisa puhuu pienestä vähemmistöstä, joka harjoittaa sortotoimenpiteitä.
Minä kuulun tuohon vähemmistöön.
Millä tavalla me sorramme joitakuita?
-
Yhdenvartaisuus ja rakkaus eivät ainakaan ole kristillisen uskon ydinsanoma, eikä ehkä armokaan siinä merkityksessä, missä Liisa siitä kirjoittaa.
Ensiksi rakkaus: ”Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus (1. Joh. 4:8 ).”
Sitten yhdenvertaisuus: ”Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan (Matt. 23:11,12).”
Viimeksi armo: ”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille (Tit. 2:11).”
-
Ensiksi rakkaus: ”Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus (1. Joh. 4:8 ).”
Näinhän se on, että Jumala on rakkaus.
Jos ei tunne Jumalaa, eli ei usko Kristukseen oman suuren syntisyytensä sovittajana ei ymmärrä, mistä rakkaudessa on kyse.
Tämä hyve on äärimmäisen harvinainen eikä sitä edes voi saavuttaa ohi sen, että ihminen on ajettu Kristuksen ristin juurelle tiliä tekemään omasta elämästään.
Sitten yhdenvertaisuus: ”Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan (Matt. 23:11,12).”
Tämä hyve on myös äärimmäisen harvinainen.
Viimeksi armo: ”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille (Tit. 2:11).”
Armo on runsaana tarjolla jokaiselle halukkaalle, jostain syystä Raamattu kertoo, että vain harvat sen löytävät.
-
Pidätkö siis kristillisiä hyveitä niin hengellisinä, että niillä ei ole mitään tekemistä tämän ajallisen elämämme kysymysten kanssa?
-
Pidätkö siis kristillisiä hyveitä niin hengellisinä, että niillä ei ole mitään tekemistä tämän ajallisen elämämme kysymysten kanssa?
Kysehän oli alun perin arvojärjestyksestä, eli siitä, mikä on kristillisen uskon ydinsanoma. Sitähän hyveet eivät ole.
Kyllä hyveiden kanssa jokaisen pitäisi olla mahdollisimman paljon tekemistä arkielämässään.
On hyvä kuitenkin tiedostaa, että välillä ihmiset määrittelevät yksittäisten hyveiden sisältöjä hyvinkin eri tavalla, kuin Jumala ne on määritellyt.
Toistan vielä: Kyllä hyveiden kanssa jokaisen pitäisi olla mahdollisimman paljon tekemistä arkielämässään.
-
On hyvä kuitenkin tiedostaa, että välillä ihmiset määrittelevät yksittäisten hyveiden sisältöjä hyvinkin eri tavalla, kuin Jumala ne on määritellyt.
Mistä löydät Jumalan määrittelemät hyveet? Oletko varma, että sinun omasi ovat lähelläkään Jumalan määritelmiä? Jonkinlaisena Jumalan tahdon kiteytyksenä voinee pitää Jeesuksen vuorisaarnaa, joka asettaa ihanteet hyvin korkealle, oikeastaan tavoittamattomiin. Näitä Jumalan määritelmiä en osaa pitää minkään inhimillisen tulkinnan pois rajaamisena. Hyvää ei voi tehdä väärin.
-
Mistä löydät Jumalan määrittelemät hyveet? Oletko varma, että sinun omasi ovat lähelläkään Jumalan määritelmiä? Jonkinlaisena Jumalan tahdon kiteytyksenä voinee pitää Jeesuksen vuorisaarnaa, joka asettaa ihanteet hyvin korkealle, oikeastaan tavoittamattomiin. Näitä Jumalan määritelmiä en osaa pitää minkään inhimillisen tulkinnan pois rajaamisena. Hyvää ei voi tehdä väärin.
Jumalan määrittelemät hyveet ja niiden kuvauksia löytyy Raamatusta ja en monestikaan tiedä, kuinka lähellä tai kaukana oma tai joidenkuiden muiden ymmärrys noista Raamatussa määritellyistä hyveistä on.
Jos määrittelee hyveensä Raamatun ulkopuoleisia lähteitä käyttäen, esim. oman tunne/järkimaailmansa kautta, on tilastollisesti huonommat mahdollisuudet osua oikeaan, kuin jos käyttää tässä määrittelytyössään apuna Raamattua.
-
"Hyvää ei voi tehdä väärin".
Totta.
Yhtä hyvin voisi tuota lausetta kommentoida, että "ei ole totta", ja kaikkea totan ja ei-totan väliltä, riippuen siitä, miten tuon lauseen tulkitsee.
Jos varastaa rikkailta ja antaa nälkäiselle, niin voidaan ajatella, että hän tekee hyvää nälkäiselle.
Voidaan myös ajatella, että hän tekee sekä hyvää että pahaa, tai niin, että koska hän varastaa, niin hän tekee väärin.
Jos autan omista varoistani nälkäistä, teen tietysti oikein, mutta jos katsotaan omaa motiiviani, niin ei enää voida sanoa, että teen vain hyvää.
-
Jos autan omista varoistani nälkäistä, teen tietysti oikein, mutta jos katsotaan omaa motiiviani, niin ei enää voida sanoa, että teen vain hyvää.
Motiiveista viis! Jos joku näkee nälkää siksi, että epäilemme motiivejamme ja jätämme siksi antamatta, teemme takuulla väärin. Pidän Isä meidän -rukouksen versiosta, jossa puhutaan velasta. Syntimme on useimmiten tekemättä jätettyä hyvää.
-
Motiiveista viis! Jos joku näkee nälkää siksi, että epäilemme motiivejamme ja jätämme siksi antamatta, teemme takuulla väärin.
Ilman muuta on ehdottomasti näin. Ihmisen velvollisuus on tehdä hyvää riippumatta omista motiiveista.
Hyvää tehdessä on tekijän kannalta hyödyllistä tutkia omia motiivejaan ja havaita niiden olevan monelta osin vääriä ainakin silloin, kuin tekee hyvää tietoisesti.
Ja tämä itsetutkistelu ei oikeuta laiskotteluun hyvän tekemisen suhteen.
-
Suvaitsevaisuudesta en osaa sanoa, jotain on Raamatussa suolasta ja sen muuttumisesta mauttomaksi mikä minusta viittaa liialliseen suvaitsevaisuuteen jolloin kaikki vaan hyväksytään?
Toi antamisen hyve, niin siitä tykkään Amerikan mallista.
Ne saa kuulemani mukaan verovähennyksiä ja joitain etuja, jos ne lahjoittaa paljon. Oli ne sitten firmoja tai yksityishenkilöitä.
- Ihminen on kuitenkin niin omaa etua ajatteleva, että tuollainen laki antamisen palkitsemisesta olisi hyvä.
Voisi ne kun siitä tykkää, kuten vihreät antaa ja persut kun ei tykkää voivat olla antamatta.
Saisi tohon kehitysapuunkin rahaa ihan niiltä kun siihen tahtovat laittaa, ei niin kuin nyt, että väkisin otetaan veroina ja lahjoitetaan sitten minne lahjoitetaankin.
-
Onko oikeaa ja suotavaa suvaitsevaisuutta kun ihminen ei koskaan ilmaise omaa mielidettään, ei arvostele eikä tuomise mitään eikä ketään ?
Sisimmässään hän voi olla negatiivinen, täynnä vihaa ja katkeruutta. Silti tätäkin ihmistä voidaan pitä suvaitsevaisena.
Onko vaikeneminen kultaa ?
-
Onko vaikeneminen kultaa ?
Kyllä se monesti sitä on, kuin kalleinta kultaa.
Joskus se on tosin tappavaa myrkkyä.: liian moni oli hiljaa ja sitten kävi huonosti.
Vaatii viisautta ja itsehillintää löytää ne tilanteet, jolloin olisi hyvä olla hiljaa.
Tarvitaan rohkeutta ja viisautta löytää ne tilanteet, jolloin ei pidä olla hiljaa: kultaomenia hopeamaljassa ovat oikeaan aikaan sanotut sanat.
-
Mun mielestä melkein parhaita puheita on ne väärään aikaan sanotut.
Kuten, kesken saarnan, nyt toi pappi puhuu ihan puuta heinää.Noi urut pitäis polttaa.
No ei se noin oo.
Kiitos Mooses ja jätkä sen kun porskuttaa ja muut sanonnat, kun oon kuullut seuriksissa.
-
Niilo Yli-Vainiolla meni eräässä saarnassa kieli jotenkin solmuun ja suustä pääsi pahenteleva sana.
Jostain syystä juuri tuota puhekasettia sitten myytiin valtava määrä.
Kuulemma jotkut kyselivät kutakuinkin niin, että onko sitä zzzz-kasettia vielä jäljellä.
zzzz=se vahingossa lausuttu ei-toivottu sana.
-
Aha, no laita sille rusakolle terveisiä.
-
Tämä viestini meni väärään ketjuun. Siirrän sen sinne.
Älä turhaan, ihan hyvä kommentti.
-
Älä turhaan, ihan hyvä kommentti.
Muutin viestini aivan toiseksi, sellaiseksi, joka sopi tähän ketjuun.
-
Ihan turhaan, oli ensimmäinen järkevä kommentti.
-
Ihan turhaan, oli ensimmäinen järkevä kommentti.
Laitoin sen kommentin toiseen ketjuun.
-
Laitoin sen kommentin toiseen ketjuun.
No johan on neuroottista, etkö salli itsellesi tehdä virheitä ja antaa olla ilman korjaamisia?
Mistähän toikin johtuu?
-
Mua ainakin ahdistais, jos olisin Raamattua tutkiva fundamentalisti, joka elää ja vaikuttaa Raamatullisen tulkintansa mukaan. Eihän tiukinkaan fundamentalisti pysty elämään Raamatun mukaan, vaikka kuinka yrittäisi, ei edes Päivi Räsänen.
En ole uskossa pelastettu enkä valittu, mutta yritän ymmärtää lähimmäistäni, suvaita ja rakastaa sillä samalla lapsuuden uskollani, jonka jo lapsuudessa sain.
Tunnustan huonouteni, syntisyyteni ja oppimattomuuteni Jumalan edessä, mutta en vain kykene ihmisenä muuhun.
Viimeisellä tuomiolla on armon varassa pelastukseni.
https://scontent.fqlf1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.6435-9/211479087_10158864522158292_435792832662200070_n.jpg?_nc_cat=100&ccb=1-3&_nc_sid=825194&_nc_ohc=S0h0lAZMwpwAX_CiL05&_nc_ht=scontent.fqlf1-1.fna&oh=504bb39b4a0119c7b81548e78264e5cb&oe=60E516AE
-
Jumalan edessä olemme kaikki samanlaisia, luotuja. Olemme syntiä tehneet ihmisten ja Jumalan edessä. Myös luomakuntaa olemme kohdelleet kaltoin, hyödyntäneet yli tarpeen. Paljon vähempi olisi riittänyt, mutta ahneus kasvaa syödessä...
Kun Raamattu tunnetaan vaikka joka kirjaimelta, ja sitä selitetään miljoonilla eri tavoin, se ei mielestäni ole muuta kuin orjuutta , lain alla olemista.
Kun Kristus kohdataan ja tunnetaan sisällisesti, se on suurempaa kuin Raamatun kirjain. Kirjain on vain kapalo, tai ruumisliina. Sana ( Jeesus ) on Henki. Henki tekee uskon eläväksi.
Se elämä on rakkautta ja armoa tuntevaa lähimmäisyyttä, erityisesti niitä kohtaan jotka ovat tästä rakkaudesta osattomia.
Rakkaus levittää evankeliumia aivan arkisesti, joka päivä, arjessamme.
Olikohan tämä ajatus se sammakko.
-
Mua ainakin ahdistais, jos olisin Raamattua tutkiva fundamentalisti, joka elää ja vaikuttaa Raamatullisen tulkintansa mukaan.
Koska olen Raamattua tutkiva fundamentalisti, niin tuli paneuduttua tähän Mörtin viestiin.
Ensinnäkin painottaisin sitä seikkaa, että tekstin tulkinta on sama asia, kuin tekstin ymmärtäminen.
Kun tulkitsen tekstiä, se tarkoittaa sitä, että pyrin ymmärtämään, mitä tekstissä sanotaan.
Näin on silloin, kun luen Raamattua, Helsingin Sanomia tai vaikkapa jotain kirjaa.
Jos haluaa lukea tekstiä ilman, että tulkitsee tekstiä, eli ymmärtää tekstiä, on valittava jokin sellaisen kielen teksti, jota kieltä ei ymmärrä. Jos ei ymmärrä vaikkapa puolan kieltä, puolan kielinen teksti käy silloin hyvin tähän tarkoitukseen.
Jos suunnistat kaupungissa kartan avulla, tulkitset karttaa ja pyrit toimimaan tulkintasi mukaan.
Jos käytät jotain lääkettä, luet ehkä käyttöohjeita ja pyrit niitä tulkitsemaan oikein, jotta osaisit annostella lääkettä oikein.
Jne.
Raamattua lukeva fundamentalisti - esim. minä - Raamattua lukiessani yritän ymmärtää, mitä tekstissä sanotaan. Käytän myös ymmärtämisen tueksi välillä erilaisia apuvälineitä, kuten selitysteoksia.
Jos en lue karttaa vieraassa kaupungissa (tai käytän lääkettä ilman käyttöohjeisiin tutustumista), tuskin monestikaan löydän perille.
Sama Raamatunkin suhteen.
Mikä on mielestäsi parempi hengellisessä elämässä:
- tutkia Raamattua paljon ja pyrkiä pääsemään sen eri yksityikohdista perille ja ennen kaikkea pyrkiä ymmärtämään
vaiko
- jättää Raamatun tutkimisen suurelta osalta tekemättä ja omassa mielessään päätellä oman mielensä ja muiden puheiden perusteella, mitä Raamattu mistäkin asiasta kertoo?
Eihän tiukinkaan fundamentalisti pysty elämään Raamatun mukaan, vaikka kuinka yrittäisi, ei edes Päivi Räsänen.
Raamattua lukeva ja opiskeleva fundamentalisti tietää tämän, koska se Raamatussa eri puolilla tuodaan esille.
Joka ei Raamattua tunne, saattaa luulla itseään hyväksikin ihmiseksi Jumalan edessä.
Tässä joitain ajatuksia, en tiedä, oliko ne rakentavia vaiko ei. Niin paljon turhaa me jokainen sanomme ja kirjoitamme.
Mitä pahaa on pyrkiä selvittämään, mitä Raamattu kertoo ja sen jälkeen pyrkiä elämään sen mukaan, vaikka monesti ei pystykään elämään?
-
Se elämä on rakkautta ja armoa tuntevaa lähimmäisyyttä, erityisesti niitä kohtaan jotka ovat tästä rakkaudesta osattomia.
Rakkaus levittää evankeliumia aivan arkisesti, joka päivä, arjessamme.
Olikohan tämä ajatus se sammakko.
Tuo on hyvä "sammakko", tärkeä sellainen. :-)
-
No hyvä jos näin on. En näin Kauhavan Herättäjäjuhlia juhliessani halua sivaltaa suvaitsevaista kipeämmin.
Sanon kuitenkin, että on suuri ero meidän Raamatun osaajien ja Kristuksen rakkaudesta elävien kesken.
Tutkia ja osata on eri asia kuin tuntea ja ymmärtää.
Tekstiä voi lukea myös ymmärtämättä. Eikö Filippuskin kysynyt Etiopian keisarin hoviherralta. Ymmärrätkö sinä mitä luet ?
Sanat voi lukea, mutta niiden merkitystä ei kaikki ymmärrä. Ulkoluku onkin sitten jo pahempi asia. Litaniat eikä vuosiluvut auta pelastumaan.
-
Sanon kuitenkin, että on suuri ero meidän Raamatun osaajien ja Kristuksen rakkaudesta elävien kesken.
Ymmärrän, mitä tarkoitat.
Tuskin kuitenkaan voidaan ajatella niin, että mitä enemmän tunnet Raamattua, sitä vähemmän tunnet Kristuksen rakkautta ja sitä vähemmän on edellytyksiä elää sen mukaan.
Tällainen tuntuisi jopa varsin hassulta, koska Raamattu juuri kertoo rakastavasta Jumalasta.
Ennemminkin pitää ajatella niin, että mitä enemmän sukellat Raamattuun, Jumalan Sanaan, sitä enemmän opit Jumalasta, joka on Rakkaus ja mitä vähemmän olet sen kanssa tekemisissä, sitä vähemmän tunnet rakastavaa Jumalaa.
Tutkia ja osata on eri asia kuin tuntea ja ymmärtää.
Näin minäkin ymmärrän asian.
Tosiasia on kuitenkin se, että jos ei tunne Raamattua, ei voi sitä ymmärtää.
Mitä enemmän Raamattua tutkii, sitä todennäköisemmin sitä enemmän ymmärtää.
Mitä vähemmän sitä tutkii, sitä todennäköisimmin sitä ei ymmärrä.
ja jos ei tunne yhtään Raamattua, on varsin varmaa, että ei tunne sitä yhtään.
Tekstiä voi lukea myös ymmärtämättä. Eikö Filippuskin kysynyt Etiopian keisarin hoviherralta. Ymmärrätkö sinä mitä luet ?
Totta, tekstiä voi lukea niin, että ei sitä ymmärrä ja sitä voi lukea myös niin, että ymmärtää.
Hoviherra tarvitsi apua ja sitä mekin monesti tarvitsemme ja meille in tätä apua helpommin saatavissa, kuin hoviherralla.
Hoviherra ryhtyi lukemaan ja Jumala johti hänelle apua.
Entäs, jos ihminen ei edes ryhdy lukemaan? Eipä sitä tekstin ymmärtämisapuakaan tarvita, kun ei ole edes sitä tekstiä.
Sanat voi lukea, mutta niiden merkitystä ei kaikki ymmärrä. Ulkoluku onkin sitten jo pahempi asia. Litaniat eikä vuosiluvut auta pelastumaan.
Raamatun tekstin ulkoluku on ollut varsinkin vainotulle seurakunnalle mitä tärkein asia.
Psalmejakin on helpompi laulaa, kun osaa niitä ulkoa.
Raamatun tekstien ulkoa osaaminen ja niiden sisältöä mielessä pohtiminen on erittäin oikeaa toimintaa.
-
Kaksi janoista ihmistä hoiperteli kuuman hiekkaeramaan laidalle, jossa oli keidas.
Keitaalla oli lähde. Lähteen reunalla oli muutama juomakippo.
Kaverukset juuri ja juuri onnistuivat raahautumaan lähteen reunalle, voimat olivat loppu, nestevajaus oli valtava.
Toinen kaveruksista otti yhden juomamukin, huuhteli sen varmuuden vuoksi vedessä ja joi suuren kupillisen jos toisenkin.
Voimat alkoivat pikkuhiljaa palata.
Toinen matkalainen epäröi ja lopulta päätti olla juomatta. Juuri itsensä virkistänyt kaveri ihmetellen kysyi kaveriltaan, että mistä on kyse?
Siihen kaveri vastaa: "Kipoissa voi olla bakteereja ja saan jonkun taudin. Sitä paitsi on myös mahdollista, että kulautan vettä kerralla liian paljon liian suurella nopeudella ja hukun".
Oikeassahan hän oli. Baktereja voi olla kipossa, ja onhan tuo jälkimmäinenkin mahdollista, joskin äärimmäisen epätodennäköistä.
Muutaman tunnin päästä matka jatkui, tällä kertaa vain yhden ihmisen voimin.
Siinä sitä yksinäinen matkailija kävellessään pohti, että oikeassahan tuo kaveri oli, mutta suhteellisuuden tajukin lienee eräs hyveistä.
-
Ymmärrän jo itsekin että olen , jos uskallan näin hienosti sanoa, mystikko.
Minulle on tarkoitettu tämä tie.
Olen sitä paljon rukoillut että Herra näyttäisi tieni. Kun sain juhanilta ensimmäiset nimet kristillisistä mystikoista, tunsin hengen yhteyttä.
Körteissä on mystikoita. Ovat jopa tehneet matkoja Keski-Eurooppaan kulkeakseen ja kuunnellakseen heidän askeleissaan.
Näin raihnainen ei enää noille matkoille pääse, mutta saan lukea kirjoituksia.
Viimeisin aarre on Johannes Viiniköynnksen Palava ruoko. Se odottaakin kirjastossa noutamista.
Sitä ennen googlasin kirjoittajan:
https://www.ortodoksi.net/index.php/Johannes_Viinik%C3%B6ynn%C3%B6s
ja kirjan:
https://www.ortodoksi.net/index.php/Palava_ruoko_(kirja)
Häntä luonnehditaan näin:
Johannes ei eräiden muiden aikalaistensa tavoin koskaan rakentanut suuria teoreettisia rakennelmia. Hän puhui omasta kokemuksestaan. Hän pyrki viestittämään sanoillaan siitä mahdollisimman tarkasti ja rajoittamaan pois sellaiset sanat, jotka eivät välitä sitä todellisuutta, josta hän haluaa puhua. Hänen sanoistaan välittyy se, mitä hän on nähnyt ja mikä häneen on elämänsä aikana ”kiinni tarttunut”
Koen samautta.
-
Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: 'Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset'. " (Matt. 23: 1-2)
Fariseukset ja saddukeukset olivat uskonnollisia juutalaisia oppineita ja lainopettajia, joille Mooseksen laki ja siihen lisätyt isien perinnäissäädökset olivat tärkeämpää kuin Herran Jeesuksen sanoma armosta ja lähimmäisenrakkaudesta.
-
Tässä juuri on s e ero !
Kiva Mörtti kun kirjoitat Juhla-päivänä. Tuntuu kuin olisin Lapuan Juhlilla jossa tavattiin viimeeksi. :039:
Sama hellekin on säänä. Hyvät juhlat nämä on näin kotonakin, olenhan näin ollutkin Tamperren Juhlien jälkeen.
-
Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: 'Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset'. " (Matt. 23: 1-2)
Fariseukset ja saddukeukset olivat uskonnollisia juutalaisia oppineita ja lainopettajia, joille Mooseksen laki ja siihen lisätyt isien perinnäissäädökset olivat tärkeämpää kuin Herran Jeesuksen sanoma armosta ja lähimmäisenrakkaudesta.
Liittyykö tämä jotenkin Herättäjäjuhlien puhujiin vai kehen tällä viitataan?
Jos tämä liittyy vain minuun, niin sitten OK, jos Herättäjäjuhlien puhujiin tai muihin puhujiin, niin mielelläni kuulisin enemmän asiaa avaavia näkökohtia, mikäli mahdollista.
On hyvä, että Suomessa on paljon kristillisiä kesäjuhlia. Mukava olisi, jos eivät menisi päällekäin, kuten nyt menevät.
-
Kiitos Riitta! :039:
Kyösti tekee vilpittömästi sitä mitä hänen uskova sydän sanoo ja minusta ei ainakaan ole häntä neuvomaan ja arvostelemaan. Arvostan suuresti Kyöstin kristillistä elämää. :109:
Tärkeintä on kuitenkin meille se, että Jeesuksessa Sana muuttui lihaksi ja opetukset eläviksi meidän seurattaviksi. :eusa_angel:
-
Kyllä kyösti on aito kristitty, ei mikään peluri eikä käännyttäjä.
Meillä kaikilla on oma tehtävä, olkoon vaikka tutkiminen. Ei tutkiminen ole sen huonompaa kuin pohtiminen. Jyvän voi löytää myös täysi pakana.
Kiva minun on kyöstin kanssa vääntää.
Lappeenranta-syntyiset molemmin puolin. :003:
-
Tärkeintä on kuitenkin meille se, että Jeesuksessa Sana muuttui lihaksi ja opetukset eläviksi meidän seurattaviksi. :eusa_angel:
Näin se on.
-
Meillä kaikilla on oma tehtävä, olkoon vaikka tutkiminen.
Näin on. Tehtäviä on moninaisia, kuten ruumiissa on useita eri jäseniä.
Tuntuu, että olen joihinkin entisiin tehtäviini jotenkin loppuun palanut ja ei monia asioita jaksa tehdä, mutta lukeminen tuntuu hyvältä, eikä ollenkaan vastenmieliseltä.
Olen ajatellut niin, että ehkäpä tällä hetkellä minun tehtäväni on mm. lukea pääasiassa Raamattua ja siihen enemmän tai vähemmän liittyvää kirjallisuutta, valmistautua kuolemaan, vaikka minulla ei ole mitään kiirettä täältä pois, viihdyn täälläkin.
Raamattua lukiessani usein törmään juuri tähän täälläkin puhuttuun asiaan, eli hyvän tekemiseen ympärillä oleville ihmisille.
Kyllä tämä asia monesti kirpaisee mieltä, kun siihen Raamattua lukiessani törmään kun huomaa, kuinka vähän sitä hyvää ympärillään oleville tekee.
Tehtävät ovat moninaiset. Jonkun tehtävä on jaella kristillisiä traktaatteja kadulla, joku vie laitapuolen kulkijoille ruokaa ja juttelee heidän kanssaan, joku laulaa kuorossa, joku on talkoolainen Herättäjäjuhlilla tai jossain muussa vastaavassa juhlassa, jollakin on erityinen esirukouksen tehtävä, joku kääntää Siionin Virsiä, joku jotain muuta miljoonasta eri vaihtoehdosta.
Kaikki tärkeitä tehtäviä, kukaan ei tee kaikkea.
Kiva minun on kyöstin kanssa vääntää.
Lappeenranta-syntyiset molemmin puolin. :003:
Ystävien kesken saa välillä vääntää, olla eri mieltä, ei myös haittaa, jos tulee väärinkäsityksiä, eikä ole niin haudan vakavaa, jos ei aina tule edes ymmärretyksi.
Kyllä monestii saan itseni kiinni kirjoituksistani (esim. vastaus Mörtille tai Riitalle jne.), joista epäilen, että en niitä ole oikealla mielellä kirjoittanut. Asiaa saatan pitää hyvinkin oikeana, mutta väärällä mielellä esiin tuotuna.
Kirjoittelu ja yhdessä olo foorumilla kuitenkin jatkuu...
-
Minna Kettusen puhe olisi hyvä saada esiin tähän keskusteluun !
Kuuluu parhaillaan Päätösseurojen radioinnissa.
-
Minna Kettusen puhe olisi hyvä saada esiin tähän keskusteluun !
Kuuluu parhaillaan Päätösseurojen radioinnissa.
https://herattajajuhlat.fi/5094-minna-kettunen
-
Pekka, kiitos ! Oisin mie issekii sen viimein löytänt, mut en siin juhla-humuussai ehtint hakkee.
Kyl tää miul yksinkertasel ihmisel olj paljo paremp saarna ko sellane jos vaik kuinka mont kertaa saannoot Jeesukse nimen.
Vot, on meil onneks kaikiis maakunniis ihmisii jolt oma leipä, tai heinät, ei oon vähehentynehet vaik antaa vierailkii. Kaik ei oo miu ommaa, se on Jumala ommaa, jost pittää jakkaa.
-
Kaik ei oo miu ommaa, se on Jumala ommaa, jost pittää jakkaa.
Tämä onkin mielestäni oikea näkökulma suvaitsevaisuuteenkin. Kun ’Kaik on Jumala ommaa’, mikä minä olen valitsemaan, että tuon suvaitsen ja tuota en. Jumala hoitakoon karsimisen ja kasvattamisen. Oman itseni kohdalla asia on toki toinen. Kun itsekin olen Jumalan oma, on minut kutsuttu toteuttamaan Hänen tahtoaan. Niinpä sitä joutuu tekemään ratkaisuja: teenkö noin vai näin, jätänkö kokonaan tekemättä…?
-
Valitsemisen vaikeus ! Jumalan ommaa ei saa ottaa luonnonvaroista yli välttämättömän.
Ahneus monen pettää. Ja jotkut tykkäävät " Jot tää kaikki kuuluu minulle, tää on miu ommaa "
On kysyttävä Viisaan neuvoa.
-
Jep, näinhän tuo menee...
Välillä tuntuu että parempi olla hiljaa ja jättää tekemättä....liiasta puhumisesta ei voi
tällaista hidasta hämäläistä syyttää...tai sitten syytetään kaikesta...mutta mulla on puolustaja!
Niin, muistelinkin tässä koska minua on viimeksi kehuttu...siitä on yli 50 vuotta aikaa...
taisi olla jopa ennen minun kultaista 70-lukua mitä välillä täälläkin muistelen...
Se oli kauppakoulussa tai -opistossa, mutta kumminkin, matikan opettaja kyseli välillä
kaikenlaista, mm. valuuttakursseja, meikämanne oli ainoa joka niihin osasi vastata.
Taisi olla kyseessä Belgian frangi suhteessa markkaan...vastasin noin 6 penniä...
opettaja hetken aikaa katsoi minua ja sanoi "Teillä on tarkat tiedot"....se oli teitittelyaikaakin se.
Heh, ja näköjään mulla on tarkat tiedot edelleen kun tuollaista höpisen palstan täytteeksi. :003:
En tiedä liittyykö suvaitsevaisuuteen...nähdä itseni ja toiset ainutkertaisena ja ainutlaatuisena
Jumalan luomana persoonana, eikä minulla ole lupaa pistää halvasta Jumalan luomistyötä!
Ja tuo...älkää menneitä murehtiko, älkää kantako huolta huomisesta, kullekin päivälle
riittää omat ilot ja kiitoksen aiheet!
:eusa_angel: :109: :039:
-
Lisää ajatelmia aiheesta.
Sanalle "suvaitsevaisuus" ihmisten kesken on monia erilaisia määritelmiä ja tämä ei ole minkäänlainen ongelma.
Ongelmallista on se, että jos kaksi ihmistä keskustelee suvaitsevaisuudesta ja molemmat käytävät sanaa eri merkityksessä, tällöin he puhuvat toistensa ohi, siis tuuleen, ja mitään oikeaa keskustelua ei ole meneillään. Molemmat keskustelevat mielikuvitushenkilön kanssa, vaikka näennäisesti juttelevat keskenään.
Tästä johtuen on hyvä suvaitsevaisuudesta keskustellessa pyrkiä selvittämään, mikä termin sisältö kulloisessakin keskustelussa on, jotta pystyisi keskustelemaan asiasta oikealla tavalla. Tämä sama piirre toki on muissakin keskusteluissa, joissa käytetään termejä, joita voi ymmärtää eri tavoin.
Kuten totesin, sana "suvaitsevaisuus" ymmärretään eri yhteyksissä eri tavoin ja tästä syntyy hämminkinä.
Ihanne olisi se, että jokaiselle merkitykselle olisi oma sanansa, tällöin väärin ymmärryksille ei ole samassa määrin sijaa.
Valitettavasti näin ei ole, ihmisen käyttämä kieli ei ole täydellinen ja sen avulla ei muutoinkaan voi täydellisesti ilmaista omia ajatuksiaan.
Jos esim. ihmisten välille syntyy riita, pääsääntöisesti riita johtuu väärinymmärryksestä, eli ihmisten välisiä viestejä ei ole pystytty tulkitsemaan oikein.
Kommunikoinnin tehottomuus yhdistettynä syntiinlangenneeseen luontoon = myrkyllinen soppa
-
Sanalle "suvaitsevaisuus" ihmisten kesken on monia erilaisia määritelmiä ja tämä ei ole minkäänlainen ongelma. piirre toki on muissakin keskusteluissa, joissa käytetään termejä, joita voi ymmärtää eri tavoin.
Minusta suvaitsevaisuus ei ole mitenkään erityisen vaikeaselkoinen sana. Siitä ollaan toki eri mieltä, mihin sitä tulisi soveltaa ja missä laajuudessa.
-
Minusta suvaitsevaisuus ei ole mitenkään erityisen vaikeaselkoinen sana. Siitä ollaan toki eri mieltä, mihin sitä tulisi soveltaa ja missä laajuudessa.
En ymmärrä, mitä tämä kommentti tarkoittaa.
Tulkitsen tuon niin, että lauseesi tarkoittaa sitä, että sanan "suvaitsevainen" merkitys on helpposelkoinen.
Antaisitko sitten jonkinlaisen tiivistetyn määritelmän, mitä se tarkoittaa?
Onko se yksittäisen asian hyväksymistä silloin, kun asia on oikea vaiko myös silloin, kun asia on väärä?
Mikäli ensimmäinen, kenen määritelmä oikeasta ja väärästä hyväksytään?
Yritän hahmottaa tätä käsitettä itselleni. Minusta kun näyttää siltä, että tuo sana tunnutaan ymmärtävän niin eri tavoin.
Ryhdyin keskustelemaan aiheesta eräässä helluntalaisten facebooksivustolla jossa on suuri yleisö ja sielläkään ei ole yksimielisyyttää siitä, mitä sanalla tarkoitetaan.
Reilusti liioitellen tuntuu siltä, että sanan merkityksestä on niin monta käsitystä, kuin on ihmistäkin.
Tarkoitukseni ei ole sanoa, mikä määritelmä sanalle "suvaitsevainen" on oikea (eli ei ole tarkoitus sanoa, mitä se oikeasti tarkoittaa), vaan tarkoitukseni on sanoa, että kyseistä sanaa käytetään useissa eri merkityksissä.
Haluaisin tehdä jonkinlaista yhteenvetoa siitä, millä eri tavoilla kyseisen sanan merkitystä ymmärretään.
Jonkin määritelmän mukaan olen kaiketikin suvaitsevainen tämän asian suhteen, koska hyväksyn sen, että sanan merkitys ymmärretään kovin monella eri tavalla - mitäpä muutakaan voin tehsä, koska asia näyttää olevan näin. Mitä sitten tulee sanojen käyttöön, jossa ei loppujen lopuksi edes itse ymmärretä, mitä itse käyttämänsä sanat tarkoittavat, sellaiseen asiaan suhtaudun kielteisesti.
-
Minä en koe sanaa suvaitsevainen erikoisesti keskustelun alustukseksi.
Sitä on tai sitä ei ole.
On mielestäni ' pilkun viilaamista' tehdä sanoista ' kärpäsestä härkänen'.
Sanan vaikutus tai vaikutuksen puute ovat ilmeiset monissa asioissa, mutta ruveta näistä saivartelemaan...turhaa
Synonyymi avarakatseinen , sama juttu.
Onko tärkeämpää sanan määrittely, vai sen vaikutus tai puute ?
-
Minä en koe sanaa suvaitsevainen erikoisesti keskustelun alustukseksi.
Sitä on tai sitä ei ole.
On mielestäni ' pilkun viilaamista' tehdä sanoista ' kärpäsestä härkänen'.
Sanan vaikutus tai vaikutuksen puute ovat ilmeiset monissa asioissa, mutta ruveta näistä saivartelemaan...turhaa
Synonyymi avarakatseinen , sama juttu.
Onko tärkeämpää sanan määrittely, vai sen vaikutus tai puute ?
Minä teen tutkimusta siitä, millä erilaisilla tavoilla sana "suvaitsevainen" ymmärretään suomalaisten parissa.
Tässä vaiheessa tutkimustyötäni olen saanut jo koottua jonkin verran ainestoa kokoon.
Projektini ei ole vielä valmis, vaan tiedon keruu ja sen jäsentäminen on edelleen kesken.
Tuskin olen ensimmäinen ihminen, joka tutkii sitä, kuinka erilaisten sanojen merkityksiä ymmärretään eri käyttäjien kesken.
Tässä hommassa joutuu viilaamaan pilkkua ja vääntämään rautalangasta.
-
Täällä ei saa nostaa itseään jalustalle, joten kerron vielä, että olen itse tämän "tutkimuksen" toimeksiantaja ja luultavasti yritän saada aikaan jonkinlaista yhteenvetoa aiheesta toivottavasti selkeässä muodossa luettavaa.
Mitään aikataulua minulla ei ole, työstän asiaa eri paikoissa aina, kun siltä tuntuu.
-
En ole siis ainakaan tässä vaiheessa ottamassa kantaa siihen, mikä on käsitteen oikea tulkinta vaan syvällisemmin analysoimassa eri tulkintoja ja myös etsimässä erilaisia tulkintoja käsitteelle.
-
Onko niin että tällä hetkellä "suvaitsevaisuus" korostuu mielipiteisiin ja ajatuksiin,
elämänkatsomukseen, eikä niinkään miten tuo sana sinänsä ymmärretään?
Esim.
Sanan ja uskonnonvapaus, avioliitto, pride, puolueet, nuoret/varttuneet, rikkaat/köyhät,
hitaat/nopeat, terveet/sairaat.....
-
Ai jaa. Minulle sanat ovat aika yksiselitteiset.
Suvaitsevainen = Ei näe omaa mielipidettään ainoana oikeana.
Suvaitsematon = Suvaitsee vain samaa mieltä olevat
Kattaa lähes kaiken elämän alueilla.
-
Vn, palaan tuohon ajatukseesi myöhemmin.
Riitalle kiitos tuosta määritelmästä. Saatoin saada siitä uuden oivalluksen.
-
Antaisitko sitten jonkinlaisen tiivistetyn määritelmän, mitä se tarkoittaa?
Onko se yksittäisen asian hyväksymistä silloin, kun asia on oikea vaiko myös silloin, kun asia on väärä?
Mikäli ensimmäinen, kenen määritelmä oikeasta ja väärästä hyväksytään?eri merkityksissä.
Suvaitseminen on sitä, että ei luokittele asioita oikeiksi tai vääriksi silloin, kun siihen ei ole mitään syytä.
-
Suvaitseminen on sitä, että ei luokittele asioita oikeiksi tai vääriksi silloin, kun siihen ei ole mitään syytä.
Olisi ollut syytä luokitella Siionin Virsien kääntäjän haukkumista vääräksi. Sen suvaitseminen oli kaikea muuta kuin oikeaa. Mutta sitä on suvaittu, kun valitukseni siitä ei ole, ei silloin, ei nyt, ei tulevaisuudessakaan.
-
Kyösti, onko tutkimuksessasi suvaitsevaisuudesta todettu tuttu kristillinen hyve: Älkää vastustako pahaa pahalla.
Päteekö tämä neuvo vain hengellisiin , vai kaikkeen elämässä ?
-
Kyösti, onko tutkimuksessasi suvaitsevaisuudesta todettu tuttu kristillinen hyve: Älkää vastustako pahaa pahalla.
Päteekö tämä neuvo vain hengellisiin , vai kaikkeen elämässä ?
Yleisperiaatteenahan tuo pätee ainakin kristilliseen elämään.
Toinen kysymys sitten on se, kenen annetaan määritellä hyvä ja paha.
Hyvä ja paha erilaisten yksittäisten asioiden suhteen on määritelty eri tavalla eri aikoina. Se määritellään eri tavalla eri kulttuureissa ja eroja on jopa saman kulttuurin sisällä.
Minun pitää varmaan ajatella ja yrittää sisäistää tuota kysymystäsi, ehkä siitä jotain oivaltaisin.
Näyttää kuitenkin siltä, että lähes mitä tahansa teoriaa sanan "suvaitsevaisuus" merkityksestä ryhtyy seuraamaan, ennemmin tai myöhemmin joutuu hyllyvälle suolle, jossa ei voi antaa mitään yksiselitteisiä vastauksia.
Yhden teorian olen löytänyt, jossa voi antaa yksiselitteisiä vastauksia ja se on se, ettäjokaisen asian suhteen katsotaan, että hyväksyykö sen: Hyväksytkö eläinten tappamisen ruuaksi? Hyväksytkö eläinten oikeuden elämään? Jne. Tällä tavalla ainakin voi selkeästi mitata pisteyttämällä, kuinka suvaitsevainen ihminen on. Tämä tapa ei taida kuitenkaan olla aina kovin käyttökelpoinen.
-
Tällä tavalla ainakin voi selkeästi mitata pisteyttämällä, kuinka suvaitsevainen ihminen on. Tämä tapa ei taida kuitenkaan olla aina kovin käyttökelpoinen.
Minusta jo tuollainen tarve pisteyttää ihmisiä on hienoista suvaitsemattomuutta.
-
Onko tutkimukseesi innoittaneet abortti- ja homokysymyket ?
Haetko niihin vastausta sekä suvaitsevaisuudesta että sen vastapuolilta ?
Onko anteeksiantaminen kumpaa ?
-
Minusta jo tuollainen tarve pisteyttää ihmisiä on hienoista suvaitsemattomuutta.
Olet sitä mieltä, että suvaitsevaisuuden määrää ei saa mitata ja sitten samassa lauseessa kuitenkin mittaat sen määrää.
-
Onko tutkimukseesi innoittaneet abortti- ja homokysymyket ?
Haetko niihin vastausta sekä suvaitsevaisuudesta että sen vastapuolilta ?
Onko anteeksiantaminen kumpaa ?
Ainakin homokeskustelu avasi silmäni huomaamaan, että todellisuus on se, että "suvaitsevaisuus" ymmärretään hyvin monella eri tavalla. Tältä todellisuudelta mielestäni ei pidä sulkea silmiä, vaan hyväksyä, että näin on.
Maailma on siis tämän käsitteen suhteen varsin moninainen ja monikirjava ja meidän pitää vain hyväksyä, että näin on.
Asian kieltäminen on pään pistämistä pensaaseen.
Toista kysymystäsi en ehkä kokonaan ymmärrä, mutta keskustelen tästä aiheesta muuallakin ja tarkoitus hakea näitä vastauksia (mikäli jaksan) eri puolilta mitään porukkaa tietoisesti karttamatta.
Onko anteeksiantaminen tai joku muu toiminta suvaitsevaa käyttäytymistä vaiko ei?
Jos olisi vain yksi tapa ymmärtää, mitä suvaitsevaisuus on, niin tähän varmaan voisi antaa vastauksen.
Koska suvaitsevaisuus todellisessa elämässä ymmärretään monella eri tavalla, tähän ei voi vastata yleisellä tasolla.
Väitteeni on, että on monia eri tapoja (toisistaan ristiriitaisiakin) mitata suvaitsevaisuutta ja kaikki ovat oikeita tapoja. Kaikissa on omat hyvä puolensa ja omat ongelmansa.
Tällä hetkellä en tiedä yhtään sellaista tapaa, josta minulla olisi rahkeita sanoa, että "ei noin saa asiaa mitata".
-
Onko niin että tällä hetkellä "suvaitsevaisuus" korostuu mielipiteisiin ja ajatuksiin,
elämänkatsomukseen, eikä niinkään miten tuo sana sinänsä ymmärretään?
Esim.
Sanan ja uskonnonvapaus, avioliitto, pride, puolueet, nuoret/varttuneet, rikkaat/köyhät,
hitaat/nopeat, terveet/sairaat.....
En varma ole, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että "suvaitsevaisuus"-sanaa on noussut suosioon aivan viime vuosikymmenillä. Siitä ei tosiaankaan tunnu olevan keskustelua, että mitä tuolla sanalla pohjimmiltaan tarkoitetaan.
Mielipiteisiin ja ajatuksiin se käsite juuri kohdistuukin, eli mielipiteittensä perusteella ihminen leimataan suvaitsevaiseksi taikka ei sellaiseksi.
-
Olet sitä mieltä, että suvaitsevaisuuden määrää ei saa mitata ja sitten samassa lauseessa kuitenkin mittaat sen määrää.
Sanoinko, ettei saa mitata? Mittaa vain, mutta mittaa myös omaasi.
-
Sanoinko, ettei saa mitata? Mittaa vain, mutta mittaa myös omaasi.
Tarkemmin luettuani viestisi olikin, että suvaitsevaisuuden arviointi eli mittaaminen on suvaitsemattomuutta.
-
En ole täällä tarjoamassa yhtä tapaa ymmärtää tätä asiaa, vaan ennemminkin juttelemassa siitä, että tämän asian ymmärretään ihmisten kesken hyvin monella monella eri tavalla ja että
jos jonkin asia ymmärretään näin, niin siitä seuraa tämä ja jos asia taasen ymmärretään noin, niin siitä seuraa tuo jne.
Tässä asiassa olen ääriliberaali, tai paremminkin äärirealisti.
Ihmisten näkemykset ovat hyvin moninaisia ja vastakkaisiakin.
Luultavasti en edes ole vielä kertonut, mitä suvaitsevuus-koulukuntaa tai koulukuntia itse edustan, mikäli nyt satun edes mitään niistä monen monituisista koulukunnista edustamaan. Voi olla, että olen ainakin osittain agnostikko tämän asian suhteen.
Toivottavasti Körttifoorumilla siedettäisiin todellisuutta, eli sitä, että näkemysten kirjo tästä asiasta maailmalla on hyvin laaja ja oma näkemys ei ole se ainut olemassa oleva näkemys.
-
En ole halukas selittelemään tai avaamaan kysymyksiäni, mutta olkoon nyt tämän kerran.
Toinen kysymys liittyi siihen ensimmäiseen. Ajattelen että haluat taas saada käyntiin ajatustenvaihdon meidän eri tavoin näkevien ja uskovien foorumilaisten kesken, koskien siis abortti-homo-asioita. Taka-ajatus on ilmeinen.
Anteeksiantaminen on niin suuri lahja että se riittää molemmille, puolesta ja vastaan-oleville.
Muuten olen sitä mieltä edelleen, että ei tässä ole , siis itse sanoissa, enempään .
Se on sekä synnynnäistä että opittua !
-
Olen loukannut eri ihmisiä ainakin tässä ketjussa, siitä ei ole epäilystäkään.
Pyydän anteeksi niin vilpittömästi, kuin se tämän kurjan syntiinlangenneen olemukseni suhteen on mahdollista.
Hyvää ja rentouttavaa kesää toivon kaikille ja mennään eteenpäin tuon anteeksiantamuksen siivittämänä, josta Riittakin niin ansiokkaasti usein puhuu.
-
Mitäs joutavia ! Ei ole mitään anteeksipyydettävää, sinulla.
Minulta vain ' pinna' loppui ko. aiheen pyörittelyyn. Sain sapelille töitä.
Anteeksipyyntöni, karjalaisenkyösti ! Shalom.
-
Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.
-
Olen loukannut eri ihmisiä ainakin tässä ketjussa, siitä ei ole epäilystäkään.
Pyydän anteeksi niin vilpittömästi, kuin se tämän kurjan syntiinlangenneen olemukseni suhteen on mahdollista.
Hyvää ja rentouttavaa kesää toivon kaikille ja mennään eteenpäin tuon anteeksiantamuksen siivittämänä, josta Riittakin niin ansiokkaasti usein puhuu.
Et ole ainakaan minua loukannut.
-
Eri mieltä oleminen ei ole loukkaus. Joskus taitaa samaa mieltä oleminen loukata enemmän. Tarkoitan, että liian heppoinen myöntely tuntuu siltä, ettei tuon pöllön kanssa kannata edes keskustella.
-
Eri mieltä oleminen ei ole loukkaus. Joskus taitaa samaa mieltä oleminen loukata enemmän. Tarkoitan, että liian heppoinen myöntely tuntuu siltä, ettei tuon pöllön kanssa kannata edes keskustella.
Eri mieltä oleminen on piristävää, jos on kunnioitusta. Jos kunnioitus puuttuu, sama mieltä oleminen voi olla loukkaavaa.
-
Kilpailkaamme toistemme kunnioittamisessa.
-
Minä teen tutkimusta siitä, millä erilaisilla tavoilla sana "suvaitsevainen" ymmärretään suomalaisten parissa.
Tässä vaiheessa tutkimustyötäni olen saanut jo koottua jonkin verran ainestoa kokoon.
Projektini ei ole vielä valmis, vaan tiedon keruu ja sen jäsentäminen on edelleen kesken.
Tuskin olen ensimmäinen ihminen, joka tutkii sitä, kuinka erilaisten sanojen merkityksiä ymmärretään eri käyttäjien kesken.
Tässä hommassa joutuu viilaamaan pilkkua ja vääntämään rautalangasta.
Sinun pitää opiskella lingvistiikka. Se tarjoaa menetelmiä projektiisi. Siellähän tehdään mm. juuri tuota - selvitetään, miten sanaa todelisuudessa käytetään, mikä kertoo siitä miten se ymmäretään. On olemassa laajoja tekstikorpuksia, joista voisit kerätä kaikki sanan "suvaitsevainen" esiintymät ja katsoa, mitä niillä oikeasti tehdään. Tehdään, sillä sanat ovat työkaluja.
Tässä ketjussa oli esillä Liisa-niminen taiteilija, ja muutamia hänen sanojaan. Yksikään niistä ei ollut "suvaitsevainen" tai "suvaitsevaisuus". Sinä kuitenkin sitä sanaa käytit, kun taisit olettaa, ettähän itsensä sellaiseksi mieltäisi? Tässä siis yksi käyttötapaus. - En ihmettelisi, jos sanan käytöstä löytyisi akateemisia opinnäytteitä jopa, tai ainakin se voisi esiintyä sellaisissa esimerkkinä.
Itse bongasin toisenlaisen esiintymän pari päivää sitten: Puolueistamme Kansallisen Kokoomuksen arvoissa mainitaan suvaitsevaisuus. Ehkä sinun kannattaisi haastatella kokoomuslaisia, kun he siis suvaitsevaisiksi näin ilmoittautuvat? Kirsi Pihan hiljattain ilmestyneestä "Kenen Kokoomus?" -pamfletista tämän löysin; se on vapaasti netissä saatavilla.
-
todellisuus on se, että "suvaitsevaisuus" ymmärretään hyvin monella eri tavalla. Tältä todellisuudelta mielestäni ei pidä sulkea silmiä, vaan hyväksyä, että näin on.
Maailma on siis tämän käsitteen suhteen varsin moninainen ja monikirjava ja meidän pitää vain hyväksyä, että näin on.
Miksi se pitäisi hyväksyä?
Minä myönnän, että asia on niin, mutta en hyväksy! Vaan ainakin omalta osaltani pyrin termien käytössä selkeyteen. Niinhän tekevät matemaatikotkin, kyllä kaikki pyritään määrittelemään.
Pidättäydyn heittelemästä suvaitsevaisuutta ja suvaitsemattomuutta sinne tänne ja varsinkaan en halua käyttää niitä lyömäaseina.
-
Oletko kokeillut ihan vaikka Google-hakua "argumentti suvaitsevainen"? Heti löytyy linkkejä,jotka voivat olla hankkeesi kannalta jotenkin relevantteja.
Vaikka nyt tällainen valtio-opin gradu kuin Suomi – selviätkö suvaitsevaisuuden sävyistä? - Helda - Helsinki.fi
kirjoittanut E Nguyen. Siinä käsitettä analysoidaan.
-
Joo ja tietysti Timo Airaksinen, Heta Gylling: Suvaitsevaisuus – erään taistelun kuvaus (Arktinen Banaani 2020). En ole itse lukenut, mutta Airaksinen sentään on merkittävimpiä filosofejamme, ja filosofia on pitkälti käsiteanalyysia, joten olisi varmaan juuri sinulle.
-
OT, koska tällä ei oletekemistä suvaitsevaisuuden kanssa mitenkään:
Mikä on mielestäsi parempi hengellisessä elämässä:
- tutkia Raamattua paljon ja pyrkiä pääsemään sen eri yksityikohdista perille ja ennen kaikkea pyrkiä ymmärtämään
vaiko
- jättää Raamatun tutkimisen suurelta osalta tekemättä ja omassa mielessään päätellä oman mielensä ja muiden puheiden perusteella, mitä Raamattu mistäkin asiasta kertoo?
Nämäkö ovat ainoat vaihtoehdot?
Eiköhän parasta ole tutkia Raamattua paljon ja pyrkiä ymmärtämään, ja samalla myöntää, että se oma kunkinhetkinen ymmärrys suurelta osin perustuu oman mielen päätelmiin ja muiden kertomaan.
Varsinkaan jälkimmäinen ei edes ole mikään ongelma edes, sillä "muita" nimenomaan on käsketty kertomaan (esim. lähetyskäsky). Miksi seurakunta muuten mitään opettaisi, jos riittäisi vain jakaa Raamatut kaikille? Miksi olisi pyhäkoulut ja rippikoulut ja muut, kun voitaisiin vain antaa Raamatut ja sanoa "lue tuosta". Kristityissä kodeissa kai opetuksen tulisi mennä niin, että isä ja äiti ja vanhemmat sisarukset vaitonaisina lukevat Raamattujaan, ja jos lapsi kysyy mitä siitä on, sanovat että saat sitten aikanaan itse lukea - näin, jotta mikään ei perustuisi kuulopuheisiin vaan ihan vain omaan Raamatun tutkimiseen.
Seon osa sitä apostolisen uskontunnustuksen kolmatta kohtaa eli uskoa Pyhään Henkeen, että nämä kaikki seurakunnan levittämät kuulopuheet eivät ole silkkaa pötyä.
Raamattua lukeva ja opiskeleva fundamentalisti tietää tämän, koska se Raamatussa eri puolilla tuodaan esille.
Joka ei Raamattua tunne, saattaa luulla itseään hyväksikin ihmiseksi Jumalan edessä.
Myös Raamattua lukeva ja opiskeleva voi luulla itseään hyväksikin ihmiseksi. Tai jos ei nyt hyväksi, niin ainakin vähän paremmaksi kuin moni muu.
-
Ennemminkin pitää ajatella niin, että mitä enemmän sukellat Raamattuun, Jumalan Sanaan, sitä enemmän opit Jumalasta, joka on Rakkaus ja mitä vähemmän olet sen kanssa tekemisissä, sitä vähemmän tunnet rakastavaa Jumalaa.
Entäs, jos ihminen ei edes ryhdy lukemaan? Eipä sitä tekstin ymmärtämisapuakaan tarvita, kun ei ole edes sitä tekstiä.
Eipä ensimmäisillä kristityilläkään ollut Uutta Testamenttia. Vanhan kieltä taas moneteivät osanneet.
Suurimman osan kristinuskon historiaa väki on ollut isolta osin lukutaidotonta. Tarpeeksi kehitysvammaisena etvieläkään osaa lukea.
Kyllä Jumalasta oppii keskimäärin enemmän sen kautta, että joku rakastaa ja armahtaa. Katkerimmat ateistit vasta hartaasti Raamattua tutkivatkin, kaikki epäjohdonmukaisuudet löytääkseen.
-
Kyllä Jumalasta oppii keskimäärin enemmän sen kautta, että joku rakastaa ja armahtaa.
Se joku on Jumala.
-
Kyllä Jumalasta oppii keskimäärin enemmän sen kautta, että joku rakastaa ja armahtaa.
Perinteinen järjestys lienee, että ensin saarnataan lakia ja sitten sen säikäyttämille evankeliumi. Onkohan tämä oikeastaan koskaan toiminut? Kuulin seurapuheen, jossa käännettiin mielestäni viisaasti järjestys toiseksi. Ajatus oli, että vain armollisen Jumalan rakkauteen tutustunut haluaa etsiä Hänen tahtoaan ja tietä sen toteuttamiseen. Tähän voi liittää senkin, että perinteinen järjestys taitaa keskittyä lain vanhatastamentillisiin kieltoihin, kun käänteinen kiinnittää huomion Uudessa testamentissa ilmaistuihin hyvän elämän ihanteisiin.
-
Perinteinen järjestys lienee, että ensin saarnataan lakia ja sitten sen säikäyttämille evankeliumi. Onkohan tämä oikeastaan koskaan toiminut? Kuulin seurapuheen, jossa käännettiin mielestäni viisaasti järjestys toiseksi. Ajatus oli, että vain armollisen Jumalan rakkauteen tutustunut haluaa etsiä Hänen tahtoaan ja tietä sen toteuttamiseen. Tähän voi liittää senkin, että perinteinen järjestys taitaa keskittyä lain vanhatastamentillisiin kieltoihin, kun käänteinen kiinnittää huomion Uudessa testamentissa ilmaistuihin hyvän elämän ihanteisiin.
Vanhan liiton Jeppenä Laki-Evenkeliumi -järjestys tuntuu oikeammalta. Ahdistuneelle ja armoa etsivälle puhuessaan julistaja lähtee sanankuulijan tasolta. He alkavat yhdessä etsiä pääsyä lain alta Armollisen Vapahtajan helmaan - ja löytävät Ilosanoman!
Jos aloitetaan Evankeliumista - ja päädytään Lain alle! Eihän ole edes minkään uskonnon tarkoitus kehua ensin, että täälläpä on vapaus, mutta sinun osasi on vankila.
-
Oma kokemukseni on 1. Laki, sitten Herääminen.
En ottanut vastaan saarnattua lakia, vaan väistin.
Lain vaikutus ja tuntu sisimmässä johti tiukassa paikassa kuoleman-kauhuun, josta
Vapahtaja nosti. Laki oli kuitenkin tarpeen ja tiesin syyllistyneeni sen rikkomiseen.
Seurasi 2. vaihe Suoritukset, josta vapauduin vasta vuosikymmenien jälkeen.
3. Armo tuli osakseni vuonna 2007.
Olen keskenkasvuinen yhä...
-
Ahdistuneelle ja armoa etsivälle puhuessaan julistaja lähtee sanankuulijan tasolta.
Eikö ahdistunut ja armoa etsivä ole jo tarpeeksi kuullut lakia luettavan?
-
Ahdistuksen synty juontuu lain rikkomisesta. Ihminen on eksynyt rikkoessaan. Siis eksynyt. Armon aurinko valaisee hänelle tien vapauteen.
Lain tehtävä on osoittaa syntiselle ensin hänen tilansa, vaikka ahdistava tunne on epämääräisyydessäänkin voimakas. Ikään kuin hänelle olisi jo luettu lakia tarpeeksi. Sen jälkeen Armon osoittaminen voi vapautta synnin kahleista.
-
Lain tehtävä on osoittaa syntiselle ensin hänen tilansa, vaikka ahdistava tunne on epämääräisyydessäänkin voimakas.
Tarkoitat siis jonkinlaista diagnoosin antamista. Kunpa lakia saarnaavat tyytyisivät aina siihen! Joitakin kiehtoo tulikiven katkun levittäminen.
-
Tarkoitat siis jonkinlaista diagnoosin antamista. Kunpa lakia saarnaavat tyytyisivät aina siihen! Joitakin kiehtoo tulikiven katkun levittäminen.
Jumalallinen Laki on yhteisön säätämä. Oikeudessa se selvitetään. Ahdistettu on hairahtunut. Lain lukeminen parhaimmillaan on jo evankeliumin esiaste. Silti syynalainen helposti tuntee päällensä satavan tulta ja kiveä, sillä ihminen haluaa olla vapaa. Ei silloin toinen ihminen saisi hänen mielentään sanoa, että olet väärässä. Itsetunto on kovilla.
Mutta lain tunnustaminen on alusta, jolle Armon vastaan ottaminen vain on mahdollista.
Oikeus diagnosoi.
Lääkärin ja Oikeusistuimen toimia ohjaa kaikkein tärkein, Rakkauden Laki.
-
Rakkauden laki ei tuomitse vaan asettaa korkeat ihanteet. Se ei kerro, mitä paheita tulisi välttää, vaan mihin hyvään tulisi pyrkiä.
Ihminen haluaa olla vapaa ja siihen on täysi oikeus. Jeesus on vapahtaja. Synnin vangille on julistettava tätä vapautta. Eikö hän silloin huomaisi olevansa kahleissa?
-
Moralisointi on väärää lain käyttöä. Laki ohjaa mutta ei osoittele.
Rakkaus kulkee käsikädessä suvaitsevaisuuden kanssa.
-
Moralisointi on väärää lain käyttöä. Laki ohjaa mutta ei osoittele.
Rakkaus kulkee käsikädessä suvaitsevaisuuden kanssa.
Ja molemmissa kädessä on puukko, joka etsii selkää, johon tunkeutua.
-
Niin, j o s ottaa käsiinsä puukot, voi vihastuessa käydä näin. Ihminen ei ole täydellinen rakkaus, hän saattaa langeta monenlaiseen vaikka saisi elää Jumalan rakkaudesta. Vihollinen vaanii joka hetki.
On mukava kun kommentoit Thomas. Syntyy uusia näkökulmia ja alkaa keskustelu.
-
Niin, j o s ottaa käsiinsä puukot, voi vihastuessa käydä näin. Ihminen ei ole täydellinen rakkaus, hän saattaa langeta monenlaiseen vaikka saisi elää Jumalan rakkaudesta. Vihollinen vaanii joka hetki.
On mukava kun kommentoit Thomas. Syntyy uusia näkökulmia ja alkaa keskustelu.
Kun olen huomauttanut tällä foorumilla, että haukkumalla Siionin Virsien kääntäjää ihminen panee itsensä helvetintulen vaaraan, baarivaari anonyymi viisveisaaja tokaisi, että hän voi rauhaisella mielellä jatkaa minua julkisesti haukkumista, koska hän ei uskokaan helvettiin. Kun huomautin, ettei hän uskokaan helvettiin, hän väitti, ettei niin ole, vaan hän on vain epäilevällä kannalla.
Kun väitetään, että Paavo Ruotsalainen on puolustanut armoa lakihenkisyyttä vastaan oluen avulla, on aivan eri tilanne, kun baarivaari viisveisaaja kerskuu olevansa kansainvälisesti kuuluisa baarihäirikkönä. Kukaan ei ole täällä siihen reagoinut ollenkaan. Ihme, ettei ylistetä siitä. Mutta minua moititaan jatkuvasti siitä, että puolustan Siionin Virsiä täällä, kun olen AINOA, joka on paheksunut sitä, että Siionin Virsiä haukutaan täällä kuvottaviksi. Ei Paavo Ruotsalainen ole tietääkseni haukkunut sen ajan verisiä Siionin Virsiä kuvottaviksi, vaikka ilmeisesti Malmivaari pitikin niitä liian verisiksi ja epäraittiiksi ja siksi sepitti vähemmän veriset uudet. Rukoilevaiset tietävät sen, jos körtit ovat unohaneet. Niin baarivaari kirjoittajat ovat sangen epäjohdonmukaiset, kun kerskaavat baaritappeluistaan todisteena, että Siionin Virsiä pitää haukkua.
En minä ole haukkunut baaritappelua täällä. Minun puolestani sitä saa ihailla, jos haluaa. Olen sangen suvaitsevainen. En vain suvaitse Körttifoorumilla Siionin Virsien haukkumista, joka myös liittyy minuun henkilökohtaisesti ja julkisesti oikealla nimellä.
Niin tietysti on uusi ja ennen kuulumaton näkemys, aivan tuorekin, kun sanon, että kun suvaitaan baaritappelua ja jopa kerskaillaan siitä, niin olisi johdonmukaista myös suvaita minun Siionin Virsien puolusteluani.