No jos se Herrä ylipäätään on olemassa, niin kyllähän se antaa armonsa auringon paistaa. Vaikka nyt tänään, on seinät ja katto ja tuossa silkkiturkki kissa, ja työpaikka johon bussi aamulla vei ja josta illalla toi kotiin, ja ammattiyhdistys ja tänään palkkapäiväkin, ja palkka tupsahti kätevästi pankkitilille. Ja sähköä ja tietokone ja internet, ja ruokaakin olen saanut mahani täyteen. Ei tätä kaikkea mitenkään ole tarvinnut odottaa tai ikävöidä.
Kyllä esimerkiksi palkkapäivän odottaminen on helposti kuviteltavissa. Ja bussin, jos satun seisomaan kovalla pakkasella pysäkillä...
Mutta joo, jos ei ole sitä Herraa jonka armoa tämä kaikki on, niin sitten tämä kaikki vain on (ja näin kai käytännössä ajattelenkin). Mutta jos se Herra olisikin, niin onko se sen armo, jota ikävöidään, jotakin yli tästä? Tarvitseeko ihminen jotain muuta?
Jos bussi ei tulekaan, viipyy ja viipyy. Varpaita palelee. Tilanne on muuttunut tukalaksi, ja jos siitäkin pahenee, ihmeen toivominen saataa hyvinkin olla viimeinen keino selviytyä. Armon auringon kuvittelu voi lämmittää ja antaa voimia, lykätä toivottomuuden valtaan joutumista, mitä ennen apu ehtii tulla. Niin kauan kuin on toivoa, niin kauan on elämää.
Vaikeimpia käsittää ovat nämä tavanomaisimmat käsitteet joilla ihmiset koettavat uskoaan kuvata, juuri jotkin armo ja pelastus ja se uskokin. Kyllä pitäis olla jollakulla se kielillä puhumisen lahja, jotta löytäisi sen kielen jota puhumalla minäkin nämä ymmärtäisin.
Saattaa olla, että kielillä puhuja on saanut lahjan ilmaista itseään tällä tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Tapa on syntynyt kenties kokemuksistä, ettei ole tullut kuulluksi. Ei ole ymmärretty eikä edes nähty. On kokenut itsensä näkymättömäksi.
Ymmärtäminen on kaksitahoista: ymmärtämistä ja ymmärretyksi tulemista. Kun ilmaisen ymmärtäväni, testaan puhuen, kirjoittaen tai eleellä olenko ymmärtänyt oikein, toisin sanoen samalla tavalla kuin kaveri. Ihminen luo näyttääkseen kuinka hän maailman näkee ja kokee. Jos hänen kokemuksensa ymmärretään, hän saa positiivista palautetta. Jos ei, hänestä saatetaan silti olla kiinnostuneita. Joku voi h a l u t a ymmärtää. Tai hän on kiinnostava vain siksi, että noinkin voi maailman nähdä. Samassa veneessähän me olemme. Yhteiseen päämäärään pyrkiminen edellyttää keskinäistä ymmärtämistä, mikä voi itseään etsivälle nuorelle olla joskus kovin tuskallista, kun hän tietää keinuttavansa venettä ja kaikkien yrittävän häntä ymmärtää, jotta matka sujuisi joutuisammin. Tähän Jeesuksella on vastaus: hän jätti lauman ja lähti etsimään sitä yhtä kadonnutta.
