Just näin. Ja näin meilläkin yleensä toimitaan. Papit ottavat joskus kyseisen sunnuntain tekstistä aiheen puheeseen, mutta puhuvat silti ' omasta päästään'.
Minulla on vankka kokemus helluntalaisuudesta.
Minulle tuli lapsuudessa sellainen kuva, että jos saarnaaja puhui ikäänkuin "omasta päästään", eli että ei ollut kirjoittanut puhettaan paperille, se oli jonkinlainen hengellisyyden merkki. Tekstit toki Raamatusta luettiin.
Nykyään tilanne taitaa olla onneksi jo muuttunut siten, että puheen valmistelua pidetään arvossaan.
Tätä minun mainitsemaa "omasta päästään" ei toki sisällä samaa ajatusta, kuin Riitan mainitsema "omasta päästään".
Riitan mainitsema puhuja todennäköisesti on valmistautunut hyvin ja ehkä on kirjoittanut jotain paperillekin.
Raamatun fyysinen puuttuminen körttiseuroista ei toki tarvitse tarkoittaa sitä, että Raamattu sieltä puuttuisi.
Raamatun asioista voi puhua vaikka Raamattu fyysisesti ei olisi mukana.
Se minua vähän kuitenkin häiritsee, että siihen Raamatun fyysiseen puuttumiseen sisältyy jonkinlaista fanaattista Raamatun fyysisen puuttumisen vaalimista jonkinlaisena tärkeänä ja tavoiteltavana arvona. Toki ymmärrän syyn Raamatun puuttumiseen, mutta minusta ne ovat vähän hassuja syitä.
Tarkoitan sitä, että tuohon syyhyn minun mielestäni ei pitäisi reagoida niin dramaattisesti.
Tulee lastentarha mieleen. Tuolla edellisellä lauseella en halua loukata ketään ja toivottavasti loukkaisin mahd. vähän.
