Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Felix - 23.08.15 - klo:23:00
-
Aloin päivällä pohtimaan erästä mielenkiintoista teologista ajatusta. Jälleen kerranVT:n ja UT:n heijasteista ja ajattelin, että julkaisen sen nyt tässä teille myös.
Muistamme alkukertomuksessa Vanhasta Testamentista ihan alkulehdiltä tutun kohdan joka käsittelee Hyvän ja pahan tiedon puuta. Siitä kerrotaan seuraavaa:
1 Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun.
2 Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".
3 Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.
4 Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä.
Nyt jos peilaamme nämä näljä kohtaa Uuden Testamentin puolelle ja sieltä ristin puolelle huomataan:
1 Ristiinnaulitseminen on ollut varmasti näkyvällä paikalla, kun samaan aikaan oli naulittuna myös kaksi muuta (ryövärit) eli Jeesusta ei naulittu salassa. Se tapahtui siis Golgatalla ja aivan kuten hyvän ja pahan tiedon puu se on näkyvästi esillä kun se mainitaan että maassa oli myös kaikeinlaisia muitakin puita.
2 Tätä kohtaa mitin että olisko tässä kysymys Jumalan kaltaisuudesta, eli voit esittää ja hankkia asemaa jossa olet herraa ja hidalgoa, mutta älä lähde korottamaan Jumalaksi ts pidä kumminkin mielessä että on isompikin mitä itse olet.
3 Vaimo näki tosiaan myös senkin että Kristusta on suloista katsoa ja nauttia Kristus antaa myös ymmärrystä. Mutta sitten se nauttiminen. Tässä mietin, ettei se tarkoita varmastikkaan ehtoollisen nauttimista- sillä se on Elämän ateria, mutta voisiko olla nauttiminen sitä, että korottaa tässä itseään vielä enemän Jumalan asemaan, jolloin pukee omastamielestään Jumalaksi itseään- eli aivan kuten hedelmästä ravinteita kehoon, niin tuosta saisi sellaisen super Jumalan itsestään kun syö?
4 Jumala pisti tosiaan välkkyvän leimuavan miekan vartioimaan elämän puun tietä. Voisiko tässäkin olla ajatusta siihen että se välkyvä miekka olisi sellainen nk synnin sokeus, ettei näe asioita, ennenkuin Jumala antaa synnintunnon, että oppii näkemään asiat.
-
Tuntuu viisaalta pohdinnalta ainakin ensi lukemalta. Tarkoitatko kohdassa 3. niin kutsuttua jeesustelua? Mieleeni tulevat supersaarnaajat, jotka keräävät suloisia miljoonaomaisuuksia menestyksen evankeliumia kauppaamalla.
-
Tämä vaimojen vastuu ottajana ja antajana on käynyt aina ajoittain mielessäni.
Koen, että kun itse saa hyvää, se ei tarkoita sen saman työntämistä puolisolle. Viisas vaimo ei tuputa omaansa, eikä kyseenalaista puolison ravitsemustilaa.
Kaikki aikanaan, myös puolisoiden kesken. Valinnan vapaus on parempi ratkaisu kuin pakkoruokinta.
-
Mitä tämä tämmöinen uskossaoleminen on kun ei tunnu muulta kuin ihan entiseltä ja tavalliselta Riitalta.
Kaikenlaisten vaiheiden läpi käyminen on tuntunut paljon ihmeellisemmältä. Vaiheita on ollut monia. Tie on mutkitellut kautta viidesläisyyden, karismaattisuuden, körttiläis-ortodoksis-katolilais-opettajien kautta aina kristittyihin mystikoihin.
Liekö mitään jäänyt ' haaviini', ei ole väliä. Nyt on parhainta. Körttiäisyys on kotini ja kotikirkko on pyhäkköni.
Elämän ja kuoleman raja kulki läheltä. Ensin meillä kotona, säikäyttäen. Padasjoella pari päivää myöhemmin se vei Kallen mukanaan. Taas oli pysähdyttävä ihmettelemään.
-
Olenko väärässä kun olen kautta körttifoorumi-ikäni aistinut, että eräät täällä olettavat mielistelyksi tai joksikin muuksi ikäväksi piirteeksi jos kertoo rakastavansa veljiään. Myös sanat; suloinen, ihana ja viehättävä ovat ehkä tabu. ?
Olkoon sivistymätöntä, mutta tällainen olen. Sanon, kun tuntuu. Sanon myös napakasti nykyään kun pääsin alkukankeudestani.
Koen voimakkasti tunteet, molempiin suuntiin. Kun rakkaus valtaa voimakkaasti vuorovaikutuksessa, on tapani ilmaista se.
Se ei olekaan omaa rakkautta, vaan annettua lahjaa jonka haluan jakaa.
Myös ymmärtämisen ja empatian olen oppinut olevan positiivisen ominaisuuden.
Minusta nekin on pantava jakoon.
Näinä pakolaisuuden aikoina kaikella hyvällä pitäisi olla käyttöä. Keneltä nämä on pois jos jakaa sitä mitä on antaessaan saanut ?
Körttien ilmaista joukkoonrakastamista kannatan, ja kannustan sen käyttöönottamiseen.
-
Jatka toki suloisten sanojesi levittämistä rakkaiden lähimmäistesi iloksi, rakas Riitta-mummi. Annetaan hapannaamojen kihistä omassa liemessään. Ehkä he viimein kypsyvät ymmärtämään ystävällisyyden ihanuuden.
-
Jatkan. Omana itsenäni.
rakkaudella Riitta
-
Millähän minussakin voisi Jeesuksen antama ilo ja vapaus selkeämmin näkyä?
Itse kai määrittelen millaisia ilmenemismuotoja lähiympäristössäni suvaitaan...
silloin olen totaalisesti eksynyt... :icon_sad:
-
Tarvitseeko näkyä ? Riittää jos tuntuu ! Vakavin kasvoin, iloisin sydämin sanoo körttiläinen.
Joo, tämä lähiympäristön oikeassaoleminen on " niin koettua " ! Kai kaikilla ? Kun profeetta ei ole suosittu omalla maallaan on parasta olla muilla ' foorumeilla' kuten Körttifoorumilla. :003:
Itsensä tunteminen, ja sitten unohtaminen, viisveisaaminenkin on helpottanut kummasti.
-
Ilo ja ihminen edellä
-
Millähän minussakin voisi Jeesuksen antama ilo ja vapaus selkeämmin näkyä?
Itse kai määrittelen millaisia ilmenemismuotoja lähiympäristössäni suvaitaan...
silloin olen totaalisesti eksynyt... :icon_sad:
Kuinka sanoa silmien tasalta
ei semmoista tarvitse surra
ei edes eksymistä.
Niin luulen.
Vain silloin on Paimenella
jotakin löydettävää.
-
Jäi vaikuttamaan vn:n siteeraus; Tieto lisää tuskaa tuolla Pakolaiset-sivuston puolella.
Näin on, vaikka osa tiedoista lienee hyvinkin tarpellisia. Kysymys on kaiketi sanojen ja ajatusten vatvomisesta. Tieto ei ole samakuin taito.
Tästä olen lukenut hyviä ohjeita niin rukoilemisen yhteydessä kuin Vanhus Paisioksen ajatuksena. Myös Eckhartin ' sielun kaivon' siivouksessa neuvotaan jättämään turhat ajatukset, murheet, huolet , suunnitelmat ja järjestelyt .
Mitä enemmän vatvomme omiamme, sitä vähemmän jää tilaa Hengen työlle .
Tämä ei tarkoita luostarihurskautta vaan helpottunutta elämää ilman omia toimia.
Rukous ei ole sanojen luetteloa Jumalalle, eikä ainakaan omaksi hurskaudeksi. Rukous on kuiskattu pyyntö muiden kuin itseni ja asioitteni puolesta.
Isämeidänrukouksessakin pyydetään m e i l l e. Siinähän olen itsekin, minä.
-
Nyt tekee mieli jäädä hetkeksi tähän pohdiskelemaan. Kiitos Riitta ajatuksista tuossa...
Sanojen ja ajatusten vatvominen...syntien anteeksisaaminen ja upottaminen meren syvyyteen!
Oiskohan nuo kaksi ääripäätä? Melkein ainakin...
Missä kulkee raja vatvomisen ja kertaamisen/opiksi ottamisen välillä??
Hitsi kun on vaikea kysymys, miten keksinkin?
Varmaankin aihe on läheinen omassa ja lähipiirini elämässä...
Jumalalta voi pyytää apua tähänkin asiaan.
En osaa ja jaksa nyt pohtia enempää...
Hyvää yötä!
:039:
-
Kertomus kuvailee selvästi matriarkaattia. Muuten, käärme olisi osoittanut sanansa miehelle eikä naiselle.
-
Hienoa, että Thomas palasi ja tarttui tähän luomiskertomuksen jälkeiseen tapahtumaan.
Onko Jumalan Adamille luoma apu, nainen jossakin välissä muuttunut, ottanut vallan ohjakset.
Vaikuttaa siltä kun lukee näin; Eeva otti omenan vaikka Eeva kuuli Jumalan sanovan
mitä omenavarkaalle tapahtuu. Eeva antoi Adamillekin. Syötti suorastaan ?
Onko nainen kaiken pahan saanut aikaan ?
-
Syntiinlankeemuksen seurauksena Jumala kirosi käärmeen. Aadamia ei kirottu, mutta maa kirottiin hänen takiaan. Eevaa rangaistiin synnytystuskilla ja riippuvuudella miehestään. Olisiko tässä jonkinlainen syyllisyyden 'arvojärjestys'?
-
Eeva otti omenan vaikka Eeva kuuli Jumalan sanovan
mitä omenavarkaalle tapahtuu. Eeva antoi Adamillekin. Syötti suorastaan ?
Onko nainen kaiken pahan saanut aikaan ?
Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta.
-
Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan."
Tie naisen sydämeen vie uteliaisuuden kautta.
-
Hienoa, että Thomas palasi ja tarttui tähän luomiskertomuksen jälkeiseen tapahtumaan.
Onko Jumalan Adamille luoma apu, nainen jossakin välissä muuttunut, ottanut vallan ohjakset.
Vaikuttaa siltä kun lukee näin; Eeva otti omenan vaikka Eeva kuuli Jumalan sanovan
mitä omenavarkaalle tapahtuu. Eeva antoi Adamillekin. Syötti suorastaan ?
Onko nainen kaiken pahan saanut aikaan ?
En ole viisas kun tartun ongelle. Jos nainen on kylkiluusta tehty, hän ei ole jalasta niin että mies polkee häntä jalan alla eikä päästä niin että hän hallitsisi miestä, vaan hän seisoo miehen rinnalla. Toisaalta alkuteksti voi tarkoittaa muuta kuin kylkiluuta. Se voi tarkoittaa puoliskoa. Adam ja Eeva olisivat lohkaistu alkuihmisolennosta, joka oli tehty alussa mieheksi ja naiseksi. Ne ovat tasavertaisia. Joka tapauksessa, Adam seisoi kertomuksen mukaan naisen rinnalla, kun käärme puhui naiselle (1Moos. 3:6). Huomautukseni viittaa siihen, että käärme olisi aivan hyvin voinut puhua miehelle. Se että se puhui naiselle viittaa matriarkaaliseen yhteiskuntaan, johon kertomus syntyi. Tietysti luen tekstiä matriarkaalisen irokeesimielen mukaan.
-
Ei kai nainen, mutta käärme.
Käärmehän sen pahan tänne maailmaan toi.
Ihminen sitten antoi sen pahan johtaa itteään pois hyvästä.
Luther sanoi tai kirjoitti joskus, että vaikeinta ihmiselle on olla olematta vihainen Jumalalle.
Kyllä sitä kun sattuu kaikenlaista ja näkee mailman pahuutta, vaikka viattomille lapsille välillä pistää kyselemään Jumalan kaikkivaltiaan hyvyyttä.
Luomiskertomus on mielettömän hienosti typistetty kirjoitus maailman synnystä.
Niin lyhyesti kerrottu, että aika nerokasta.
Jotkut tulkitsee päivien siinä olleen vuosisatoja ja kuka mitenkin.
Mitään uskomisen kanssa sinänsä en omalta kohdaltani näe siinä olevan mitään mitä epäilisin.
Usko Jumalaan siis hyvään Jumalaan tulee jostain ihan muusta, kuin tuosta luomisesta.
Joku sisäsyntyinen pakko ihmisillä on uskoa hyvään Jumalaan, onneksi muutenhan olisi aika kaaosta, vaikka onhan sitäkin.
-
Syntiinlankeemuksen seurauksena Jumala kirosi käärmeen. Aadamia ei kirottu, mutta maa kirottiin hänen takiaan. Eevaa rangaistiin synnytystuskilla ja riippuvuudella miehestään. Olisiko tässä jonkinlainen syyllisyyden 'arvojärjestys'?
Pikkasen scifiä toi käärmeen kiroaminen tai satua.
Mua häiritsee aina se, että se kun Jumala kirosi käärmeen ja sanoi, että maata sun pitää viilettämän ja pölyä syömän tai jotain ja Eeva sinä joudut täst edes synnyttämään, niin että sattuu
ja sitten sinä Aatami, saat luvan tehdä duunia niska limassa ja otsa hiessä.
Jotenki tulee satu tai joku korkealento mieleen voimakkaasti.
Ettäkö Jumala tolleen ihmismäisen hepulin saaneena tekisi maailman tulevaa historiaa ja tulevaa koskevia päätöksi jonkun hepulin vallassa ?
En tiiä sitten, mut muhun ei oikein iske.
-
Korkealentoiset sadut ovat tärkeitä. Joitakin asioita on ilmaistava niiden avulla.
-
Olen kahdenvuoden aikana pohtinut mitä armo merkitsee minulle.
Minulle henkilökohtaisesti ihmisten antama selvitys armosta on alkanut saamaan negatiivisen merkityksen. Puhutaan armonistuimesta, pahojen tekojen anteeksiantamisesta, sielun vilahtamisesta taivaaseen. Eräät tahot jopa kertovat minulle, että kun teen hyviä tekoja, niin olen saanut armonlahjan. Jumala on antanut minulle ansaitsemattoman rakkauden ja pelastuksen armoon.
Minun täytyy kyllä silloin kysyä? Minkälainen on se armonistuin, onko lakattu puu vai mitä se on? Miksi minä joka päivä sitten teen pahaa? Tai miten se sieluni vilahtaa taivaaseen, kuuraketilla vai avaruussukkulalla? Mitä pelastus on ja keneltä saan rakkauden?
Minusta teologian maisterit tai teologian kandidaatti sekä ne jotka tekevät minulle erilaisia selvityksiä sanasta armo.
Niin kuin sanoin alussa silloin sana armo kärsii inflaation minun ajatus maailmassa.
Mutta mitä sitten sana Armo minulle todella merkitsee. Sitä en voi edes kuvailla ihmisenä, sillä se on jotain sellaista mikä on ollut jo ennen iänkaikkisuutta. Niin kuin huomasitte tässä kappaleessa kirjoitin Armon alkukirjaimen isolla ja silloin se ei merkitse minulle mitään armoistuinta, anteeksiantamisesta., armonlahjaa tai jotain muuta selvitystä.
Eli tällöin Armo merkitsee minulle yksinkertaisesti Jeesus Kristusta ja kaikkea, siis kaikkea. Ilman ihmeellisempiä selityksiä tai kommervenkejä ja aina pyrin myös silloin itse kirjoittamaan ensimmäinen kirjaimen isolla, kunnioittaakseni Häntä.
Puheissakin ja saarnoissa nykyisin haluaisin että sana Armon merkitys saisi enemmän huomiota, painoarvoa mitä se todella merkitsee. Tiedän että Armon merkitystä on hieman vaikeata korostaa puheissa, mutta ei sitä pidä kumminkaan esittää, että se olisi Mäkkärillä väännetty hodari .
Tämä oli minun pohdintaani.
Teillä on varmasti toisenlainen katselmus asiaan kuin minulla ja hyväksyn sen, ilman kummallisempia vääntöjä.
-
Armoistuin ymmärretään usein Kristuksen ristiksi. Tuskinpa sitä on mitenkään viimeistelty. Eikä sillä edes istuta vaan roikutaan tuskallisessa asennossa. Tästä Jumalan Pojan kohtaamasta karuudesta ja kovuudesta se armo juuri taitaa kummuta.
-
Ei oo helppoa kellään
https://youtu.be/u8k-i0sxihY
-
Koettelemusten kestämistä mietin. Tähän havahduin lukiessani Avilan Teresan neuvoja luostarisisarille. Hän puhuu näin; On otollista , että toivotaan ja pyydetään koettelemuksia.
Osaksi ymmärrän mitä hän tarkoittaa, mutta kuka tähän kykenee ! Pyytämättäkin kohdanneet vastukset ovat vaikeita kohdata. Vasta myöhemmin saa ymmärtää miten
olikaan tarpeellista ja kasvattavaa.
Jumala kokeilee nöyryyttämme ja kestävyyttämme.
Näin Paavali kirjoitta Roomalaiskirjeen 5. luvussa. Poikkeustapauksessa linkitän vanhemman käännöksen , koska siitä sain ymmärtää, että ahdistuksen kestäminen saa aikaan kärsivällisyyttä.
Kirje Roomalaisille 5. luku 1 - 8
1. Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
3. Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
4. mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
5. mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
6. Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
7. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.
8. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
-
Onhan tämä koettelemus ja sen kestäminen todella vaikea asia.
Ja varmasti on niin että juuri tätä kautta uskomme kasvaa ja syvenee.
Tänäänkin olen hieman tätä asiaa joutunut pohtimaan.
Ymmärrykseni ja koettelemusten kestäminen on kyllä heikonlaista.
Siihen haluan uskoa että Jumala antaa voimia päiviemme mukaan.
Ja sitä mietin, miten pystyisi ikään kuin heittäytymään Jumalan varaan, eikä olisi
niin kiinni omista järjen päätelmistä, suunnitelmista, varman päälle elämisestä....
Ja juuri tämähän on kaikkein epävarminta...
Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen...Häneltä saamme rikkaan elämän...
Usein tulee lauluja mieleen...en nyt linkitä...mutta vaikka "Matkalla huomiseen" ja
"Muutoksen aika" ....siis...älä pelkää jos jokin muuttuu...
Mutta eläppä vn tämä todeksi...iloiten, kiittäen ja ylistäen...
Kopsatakseni erästä foorumiystävää: Jumala pitää hulluistaan huolen.
-
En tiedä.
Tuntuu,että jotenkin hauraammaksikin olen voinut tulla vuosien myötä.
Joskus porskutti vähän kuin sisulla.
Nykyään joskus vaan menen lukkoon---tai en osaa oikein ilmaista.
Herkästi minun lukot saa aukikin, mutta tietylaiset takapakit elämässä...en tiedä olenko vahvistunut vai heikentynyt.
Ja joskus ei oikein tahdo kestää...enää vastoinkäymisiä.
Tälläistä...ei kovin selkeä sanomaa tähän, kun tosiaan...en osaa sanoa.
En tiedä.
Aika hassusti pohdittu tämä nyt oli.
-
Tuo Raamatun kohta on kyllä puhutteleva.
-Pitää miettiä sitäkin.
-
Ei yhtään hassusti :eusa_pray: :039:
Kristuksen tulee kasvaa ja meidän vähetä, uskon että niin tapahtuu....tietämättämmekin...
ja vahvistumme siinä, uskoisin niin.
-
:039:
Niin.
Kenties.
-
Miten selitätte lauseen; Kristuksen tulee kasvaa, meidän vähetä. Mitä se on omassa elämässä, ja käytännössä ?
-
Ainakaan se ei tarkoita sitä että minä ihmisenä jotenkin huononisin tai vähenisin,
tai tulisin näkymättömäksi, vähempiarvoiseksi lähimmäisten silmissä...
ei sinne päinkään...
Vasta nythän olen alkanut miettiä sitäkin että olen ihme, suuri ihme, Jumalan ainutlaatuinen
ja yksilöllinen luomistyö...ja minulla ei ole lupaa pitää halpana Jumalan luomistyötä.
Siis minun vähenemiseni on sitä, että "suhteellinen osuuteni" vähenee, kun Kristus kasvaa,
tai tulisi kasvaa, siis Kristuksen sisällinen tuntemus.
Kenties usko "kasvaa", armon ja anteeksiantamuksen merkitys lisääntyy koko ajan...
ja nimenomaan tarve tähän, koska näemme ehkä enemmän syntisyyttämme.
"Kristuksen rakkaus vaatii meitä....."
"Kristuksen kirje...."
"Muurinaukossa omalla paikallamme..."
Onko esim. nämä vaatimuksia...vai seurausta lahjasta, Kristuksen ristinkuolemasta?
Me rakastamme, koska Kristus on ensin rakastanut meitä
Uskontaipaleemme alussa ehkä olemme kokeneet jotain hienoja tunteita, niiden varassa
sitten porskutamme jonkin aikaa, osin omin voimin, osin johdatusta rukoillen.
Myöhemmin saattaa tulla eteen tilanne ettemme selviä hetkeäkään ellei Kristus
koko ajan kanna meitä...Hän kasvaa elämässämme.
Käytännössä?
Kai tässä on kyse omasta sydämemme tilasta Jumalan edessä.
Kun saamme olla vapaita, pelastettuja Jeesuksen kautta, ehkä se meistä näkyy tavalla
tai toisella.
Raamatusta voimme lukea millaista Jeesuksen maan päällinen vaellus oli, ja Hänen
suhtautumisensa ympärillä oleviin ihmisiin.
Kyllä siinä on esimerkkiä meillekin, suhteessa Jumalaan, lähimmäisiin, itseemme...
-
Ehkä elämän edetessä oppii tuntemaan Jeesuksen ajatusmaailmaa paremmin.
Kun lukee ja kuulee hänestä, millainen hän on.
Ja rukouskin.
Ehkä se vaatii pitkää aikajaksoa.
Mutta uskon, että Vapahtajan sisällinen tunteminen on se juttu.
Jos siinä saisi hiukan kasvaa ?
Mutta en osaa selittää sen kummemmin.
Mietin vain.
-
Minun käsityskyvyllä tuossa oli tärkeimmät !
Jeesus ei ole kiiltokuva jolle raamatunlauseet eivät ole tarpeen, vaan yksinkertaisten ihmisten yksinkertaiset sanat hän lukee kuin ' tyhjää vaan'.
Näillä lapsenkaltaisilla jutteluilla minä olen hänet löytänyt. Hän on myös ihminen, en ajattele häntä jumaluutena vaikka tiedän niin olevan. Tällaisena Hänet on meille annettu, ymmärrettäväksi.
Se miten Hän meidät ymmärtää on mysteeri.
-
Minua ilahduttaa varsinkin se kuinka Jeesus kohtasi ja kohteli aikanaan (ja edelleen) ihan ns tavallisia ihmisiä.
Istui ja söi ja oli ihan ns publikaanien kanssa samassa pöydässä.
Kohtasi kaivolla syntisen naisen niin kuin ei kukaan muu mies (ehkä muut miehet olivat käyttäneet häntä hyväksi tmv) ja ei tuominnut vaan alkoi keskustella siltä tasolta, ettei nainen säikähtänyt.
Ja siellä fariseuksen huoneessa (oli ihan tavatonta !) että nainen istui Jeeuksen jalkojen juuressa ja avasi hiuksensa !!! ja kuivasi niillä hänen jalkansa.
Hän sai Vapahtajalta kehuja kun taas isäntä ei ollut ollut vieraanvarainen.
Hän tiesi tietää, tunsi ja tuntee jokaisen erikseen ja siksi hän on MESTARI joka osaa tuila ihmisen lähelle hänen tarpeissaan.
Hän on ihmeellinen.
neuvonantaja.
Rauhanruhtinas.
Immanuel - Jumala meidän kanssamme.
ja mikä rakkaus ihmsiin...sovitti meidän kaikki synnit.
En ymmärrä, mutta niin siinä kävi.
-ihan haja-ajatelmia...puhelin soi...sanoin, että kirjoitus kesken...eli soitan nyt sitten takaisin.
-Ehkä palasia koko palapelistä, edes yksi kulmapalanen olisi tässäkin löydettävissä.
-
Mun ajatus kokonaisuudessaan hajosi äsken.
Mutta tarkoitukseni oli se, että Vapahtaja kohtaa ihmisen juuri hänen tarpeissaan.
Arjen (ja juhlankin) keskellä.
Ja voin luottaa siihen, että hän ymmärtää minua vaikkei kukaan muu kaikissa minun asioissani ja kysymyksissäni ymmärtäisikään.
Ja kun luotan häneen, niin vaikken osaa läheskään aina toimia ns oikein, niin saan silti säilyttää hyvän omantunnon, koska hän on Lunastajani.
Hän maksoi hinnan siitä, että minun syntini ovat sovitetut.
Ehkä tätä meinasin, melkein jo unohdin sen pääajatelmani, mutta tulkoon esiin tässä täydentävässä osiossa haja-ajtelmin.
-
Ainakin minua on auttanut kun olen katsonut Kristukseen ihmisenä. Raamattu kertoo vain osan miten hän on elänyt ja toiminut, ja on varmasri paljon muutakin, kuten hänen kiivautensa. Olkoon sekin meille lohduksi. Esikuvamme osasi suuttua ja sanoa ' suort sanat'.
Minulle on läheisimmäksi tullut häne ahdistuksensa. Jo kansakoulun ensimmäisellä luokalla kun opettaja kertoi Pääsiäisen tapahtumat, niin liikutuin, ja yhä liikutun, siitä kun Jeesus jäi yksin valvomaan Getsemanessa. Hän hikoili ja itki. Kuinka tuttua !
-
Niin.
Minä olin ekalla luokalla kun ennen pääsiäistä laitettiin sellaiseen puujalustaan pahvinen opetusmateriaalina toiminut taulu, jossa Jeesus oli keskimmäisellä ristillä.
Ja opettaja kertoi sen asiasisällön, opetti pääsiäisen ja siis siinä hetkessä pitkäperjantain tapahtumia.
Aloin aivan hillittömästi itkeä.
Jotenkin lapsen lailla tajusin, että Jeesus on hyvä, tuntui lapsesta "pahalta" että hyvä laitetaan ristille kuolemaan.
Muistan tuon kuin eilisen päivän.
Itkin hillittömästi.
niin kuin vain hätääntynyt lapsi voi itkeä.
Opettaja tuli ja lohdutti, muistaakseni.
Mutta se itkuni oli sellainen, että sen muistan.
-
Lapsuuteni uskonnonkirja oli (on) todella hyvä.
Ne kuvatkin siinä puhuttelivat lapsen herkkää mieltä.
"Ystävä sä lapsien" - Aili Konttinen ja Martti Simojoki.
Nyt laitan kuvia Googlesta...asiaan liittyen, vaikka en yleensä laita kuin kukkia.
Kuva:
(https://www.antikvaari.fi/imagesproduct/1155/1155_yst%C3%A4v%C3%A4_2016108173124.jpg)
mm tämä kuva kirjasta:
(http://www.anvianet.fi/senapketsup3/ut71.jpg)
-
Minulla on ollut sama Ystävä sä lapsien -kirja. Ikäeroa meillä lienee aika paljon, mutta kun kirja oli hyvä siitä otettiin kai monia painoksia.
Minä olen värittänyt kirjan kuvia. Missähän se nyt lie, olen sitä säilyttänyt. :icon_cool:
-
:eusa_clap:
Mulla on uudempikin painos.
Sain sen kuin ihmeen kaupalla.
Kuopukseni eli tyttöni oli myös ekalla luokalla ja oli joulujuhla (ei koulun) ja sai sieltä sellaisen.
Koin sen kuin muistutuksena ja iloisen a yllätyksenä, että Jumala vilkutti minulle.
Oma tyttö saman ikäinen ja saa saman kirjan ihan tuosta noin vaan.
Siinä alussa hän on liimannut tarran jossa on Jeesus syntynyt...kuva ja lapsen kirjoituksella oma nimi,,,tämän kirjan omistaa....
Silloin ja edelleen ajattelen, ettei Jumalalta ole mikään unohtunut ja joskus hän erikoisillakin tavoilla muistuttaa jostain tärkeästä, joka oli ja on edelleen hyvin merkityksellistä.
Mutta nyt lepuuttamaan sormia napsuttelusta. :eusa_angel:
Mutta kaiken kaikkiaa, oli ihan yes pohtia....taas muistui nämä kirjaasiatkin mieleen.
Ja Jumalan ihmeelliset ajoitukset.
-
Tuttu tuo uskontokirja minullekin.
Hyvältä tuntuu lukea täällä, tulin äsken Helsingin reissusta :039:
-
Malla ja R-m ovat kovasti käsitelleet aihetta: Kristuksen kasvu, minun väheneminen...
tosi hyvin ja selkeästi, niin koen ja ymmärrän.
Voinee ajatella niinkin, että oma väheneminen tarkoittaa sitä että pitkän ajan kuluessa
mulle voi tulla parempi ymmärrys Jumalan tahdosta, ja sitä kautta elän lähempänä
Jeesusta, tällöin Hän kasvaa.
Tämä kyllä taisi teillä olla jo esilläkin...
-
Ja juuri kuulemastani saarnasta tuli mieleen...
Todella hyvin täällä tuli esille myös Jeesuksen antama elämän esimerkki, pelastuksen lisäksi!
:eusa_angel: :eusa_pray: :109:
-
Viimepäivien pohdittava on ollut Taivasten Valtakunta, Taivas.
Lähdin tähän Jeesuksen Pyhän Teresan kirjan luettuani. Se käsitteli yksinomaan IsäMeidänRukousta.
Teresan mukaan Taivas on meissä, sielussamme. Onko sielu siis Taivasten valtakunta ?
Helpompi ja konkreettisempi näin on uskoa ja käsittää. Jumala meissä, me Jumalassa muodostamme sen valtakunnan. Tätä luulen muidenkin kuin Teresan opettavan ?
Se on salaisuus kuitenkin, ja miten toteutuu, ja missä iankaikkinen elämä ?
Minun on näin helpompi käsittää kuin että olisi avaruuksissa, pilvien tuolla puolen, Jumalan asunto ja maa.Miksi niin konkretisoida, Hänhän on kaikkialla.
-
Teresan mukaan Taivas on meissä, sielussamme. Onko sielu siis Taivasten valtakunta ?
Onko sielu jotain yhteistä, 'meidän sielumme'? Afrikkalainen ihmisyyskäsite on monikollinen sana 'ubuntu'. Pohtimisen aihe tämäkin.
-
Ajatteletko Pena sitä kun joiden sielujen kanssa on tutumpi kuin toisten. Puhutaan sielunveljistä ja- siskoista. Se kyllä on niin hienoa, että tuntuu ' taivaalliselta'.
Onko siis siellä taivaassa niin monia huoneita, asuinsijoja, etteivät kaikkia asu samassa tilassa ja niinollen eivät tunne toisiaan.
Liittyykö tietty ymmärrys, josta joskus olen maininnut, myös tätän kysymykseen.
-
En ajatellut, mutta nyt ajattelen. Kiitos ajatuksesta!
-
Onko sielu jotain yhteistä, 'meidän sielumme'? Afrikkalainen ihmisyyskäsite on monikollinen sana 'ubuntu'. Pohtimisen aihe tämäkin.
Ajatteletko pena, että ubuntu käyttöjärjestelmä, kun perustuu avoimeen lähdekoodiin olisi yhteisöllinen tai jotenkin, no ei mutta.
Sielumme ja isä meidän ja yhteinen uskontunnustus.
On ne asioita jotka varmaan olivat totta alkukristittyjen kanssa, mutta nykyään on vallalla yksilöllinen uskonratkaisu, yksilöllinen uskontunnustus tai valinta ja rukoilukin.
Yhteisöllisyys on hieno asia ja peukutan sitä ihan sadalla, mutta kun papit, kirkkolaitos, uudet uskonnolliset tuulet ja ties mitkä on niin erilaista mitä miellän uskolta, niin vaikea olla yhteisöllinen.
Yliopiston matemaatikot taitavat olla maailman yhteisöllisin porukka mitä olen tavannut ja ollut ystävinä.
Samat ongelmat ja samanlainen suhtautuminen erilaisuuteen ja ei koskaan tuomitsemista, vaan tarkastellan ja räknätään ja onneksi ne on niin kiertoradalla, että pukeutuminenkin on jotain päälle ja töihin.
-
En tiedä, miksi zulukielen sana 'ubuntu' on valittu käyttöjärjestelmän nimeksi. Arvailussasi voi olla perääkin.
Bantukielissä liittämällä sanan vartaloon eri etuliitteitä saadaan uusia käsitteitä. Ihminen on zuluksi umuntu, monikossa abantu. Siitä bantukieltenkin nimi tulee. Ntu tarkoittaa lapsuuteni ndongassakin ihmistä, omuntu on yksi ja aantu monta. Uuntu vastaa zulun ubuntua.
-
Olisi hienoa osata zulunkieltä ja bantukieltä ja muita erikoisia kieliä, näin suomalaisttain ajatellen siis erikoisia kieliä.
-
Bantukielet ovat ryhmä. Zulu on yksi bantukielistä samaan tapaan kuin ruotsi on yksi germaanisista kielistä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bantukielet
-
Kiitos tiedosta. :eusa_angel:
Sinä saatat osata jotain noista ?
-
Pohjoisessa Namibiassa puhuttava ndonga on tuttu lapsuudesta, mutta taito on rapistunut pahasti. Ehkä se nousisi esiin sostain muistin kätköistä, jos saisi harjoitella tarpeeksi.
https://www.youtube.com/watch?v=eNonbqXLcQA
-
:eusa_angel:
-
Olisi hienoa osata zulunkieltä ja bantukieltä ja muita erikoisia kieliä, näin suomalaisttain ajatellen siis erikoisia kieliä.
Eikö olisikin.
Mielettömän kiehtovaa ja tuo penan avaus sanojen merkityksistä ja sidonnoisuudesta, jotain samaa kuin kiinan kielessä, joissa joku perus viiva ja siihen lisätään ja vähennetään viivoja ja samankaltaisia sanoja tulee lisää.
Afrikkalaisten kieli ja kulttuuri on sellainen johon olisi kiva tutustua ja syventyä joskus.
-
Nyt löytyi hieno esimerkki ndongasta!
https://www.youtube.com/watch?v=o2TTm3reRKg
-
Onkohan mulla liikaa aikaa, kun lueskelen täällä ja kaikenlaista huuhaata kirjoittelen.
Tota kielilläpuhumista mietin ja katsoin juuri yhden sarjan osan, jossa puhuttiin klingonien kieltä
http://putlocker.io/watch/qd7kBodK-star-trek-discovery-season-1.html
Oli ihan kiva kuulla moista.
Tuli jotenkin hyvin esiin se, että kun puhuu jotain kieltä, niin on siinä kulttuurissa tai yhteisössä aivan erilailla sisällä kuin muuten.
Körtit ei kai puhu kielillä tai ainakaan siitä ole koskaan kuullut kenenkään meuhkaavan. Tarkoitan Raamatussa, kun lukee, että he täyttyvät Hengellä ja puhuvat salaisuuksia taivaaseen ja kukaan ei heitä ymmärrä, jos ei ole joku selittäjä, niin onkohan siinä kielilläpuhumisessa joku yhteisöllisyys juttu, kun puhuu taivaan kieltä, niin on jotenkin sen yhteisön kanssa tekemisissä.
No kaikki ei puhu kielillä ja useimmista se on ihan huuhaata, mutta itse aina välillä puhun ja vaikka sitä sen suuremmin mainosta, niin kyllä siinä jotakin on.
Ensimmäisen kerran olin ollut pitkään rukouksessa tai jossain, siis tuskailin kauan Jumalan edessä ja suusta alkoi tulla sitä uutta kieltä ja ihmiettelin, että mitä tapahtui.
Sisällä itessäni tuli samalla iloiseksi ja ajattlin, että nyt olen liikaa miettinyt näitä uskonnollisia asioita ja pelästyi, että olen sekoamassa.
En ollut siis lukenut moisesta ja tiennyt, että joku porukka sitäkin tekee ja kerran sitten punastellen kerroin yhdelle naiselle, että mulle kerran kävi noin ja hän, että hänelle se on ihan tuttu juttu ja hän puhuu itekseen kielillä aina välillä.
Kaikenlaista jännää ja mystistä sitä uskonnollisista jutuista tuleekin vastaan.
-
Mulla on haasteena Jo Nesbon Son,englannin kielisenä versiona. On hankittava sama teos suomeksi (Isänsä poika), on liikaa arvailujen varassa toi teksti.
-
Oonkohan ihan hakoteillä, kun olisin valmis oppimaan kaikki maailman kielet, niin että ymmärtäisin mitä ne puhuu tasolla?
Oikeesti kielien oppinen on lapsellisen helppoa.
Pitää vaan ensin miettiä,, ookoo tää on germaanisia kieliä sitä kun yhden tajuan, niin osaan ruottii, saksaa, hellanti, norjaa ja muita sen suvun kieliä.
Tää on slaavilaisia kieliä.
Ookoo, no venäjättä, puolaa, zhekkiä ja mitä noita on bulgariaa myöten.
Sitten on seemiläiset. arabia, hebrea ja slangit päälle.
Siiten assialaiset.
Kiina, japani korea samaa sukua.
Olen ihan varma, että jos vaikka vuoden opiskelisin noita kieliä, niin mihin päin maailaa menisin, niin oppisin tajuamaan puheen.
Sen verran mulla kokemusta noista matkoilla osoista.
Espanjat portugalit italiat, se on vaan kun tajuaa sen sukukielen jonkun niistä, niin tajuaa muut, jos on siis herkkä korva kuten mulla.
Toi Don Pathrn esimerkki:
Nesbon son, sehän on helppo. Nesbon son - No nes helppo tajuta isä. nesbon son.
Jokainen tajuaa, jos miettii, että varmaan isän poika.
Sama seemiläisittäin.
Ben ben ami
Tai hebreaksi kait benini ..
Poika, poikani, Isäni poika.
40 arba im
Hebreaksi melkein sama Niin ja edespäin.
Kiva kun oon matkustellut ja herkkä korva.
-
Tässä kun on perjantaipullokin avattu, niin pikkasen lisää.
Opiskelu muutenkin on tehty jotenkin mahdottoman hankalaksi ihmisille.
Lääkärit opiskelee vuosikausia ja ihmisen anatomia aika helppo, sen oppii tunnissa tyhmempikin.
Ja muuta hoidot päälle.
Tai hammaslääkäri 7 vuotta skolea.
Mitähän niin ihmeellistä siellä hammastoissa on?
Musiikkia 5-6 vuotta opiskelua.
Mä soitan muutamassa kuukaudessa ihan mitä instrimentteia vaan.
Insinööri opiskelut, mitkä mulle aika tuttuja, niin lapsen leikkiä jos matikka hallussa.
En tiedä mikä siinä on, että ihmisiä huijjataan kaikenlaisilla peloilla, et vo oppia.
Mä oon tavallista tyhmempi, mutta antakaa haaste, niin katotaan tarvinko sen opiskeluun 6 vuotta opistoa?
-
Joku varmaan vastaa.
Oon lukenut sun yhden kirjoituksen, etkä osaa kirjoittaa vaikka yli 50 vuotta tehnyt sitä.
-
Ongelma tossa onkin se sanasto joka on arkikielen ullkopuolella ja kulttuurissa. Pärjään kyllä päivittäisissä asioissa ja perus sanastossa mutta kun tulee jotain vivahteita kieleen niin herää heti epäilys.
Jos esim jossain suomalaisessa dekkarissa joku vääntää savoa niin vaikka sen perus sanan ymmärtää, niin tekstin humoristisuudesta saattaa jäädä jotain uupumaan.
Where is the cat? The cat is on the moon!
-
Mitä se kisu siellä tekee?
Sulle se on ongelma, mutta itse rakastan slangeja ja murteita ja mietin, että toi savolaisuus on vaikutteita ryssiltä ja tälläistä.
En tiedä ehkä jotkut ovat kuten sinä mielellään enempi sen varmuuden jonka oppineet saaneet, niin sen mukaan sitten.
Mua ihmetytti jo kakarana jolloin ollaan parhaita oppimaan.
Niitä on lapsia, kun jos saa itse opiskella, niin ihan ties mihin pystyviä.
SIlloin kun menin arkana skoleen pienen pienenä kundina, niin ihmettelin sitä, kun opeteltiin aakkosia monta päivää ja tankattiin niitä.
Jos olisi ollut oikeat petus metodit, niin nehän olisi oppinut tunnissa, mutta oliko eka vuosi, että opitaan lukemaan.
Ihan pimeetä.
Laskentokirjan kun sain käteen, niin kotona mietin aika vaikeaa ja ratkoin koko kirjan kotona ja sitten, kun menin kouluun, niin eka tehtävä ja toka ja ihan pimeetä.
Oon ihan varma, että koko opetus juttu on ihan pielessä.
Onneksi se hyvä puoli koulussa on, että tapaa kiehtovia kavereita joiden kanssa viettää aikaa ja oli parempaa tekemistä kuin typerä tankka, tankkaa.
-
Välillä, ehkä useinkin, tulen miettineeksi olenko vieläkään siinä mihin Jumala on minut
tarkoittanut, ja olenko siinä koskaan?
Ja kuuluuko minun tietää ja tuntea ja kokea olevani siinä missä pitää?
Vai olenko aina etsijän ja kyselijän paikalla?
Alamittaisena, kyydistä pudonneena, ulkopuolella leirin, joukkoon rakastamisen ulkopuolella?
Mitä tarkoittaa se että vain Kristus riittää?
-
Mitä tarkoittaa se että vain Kristus riittää?
Ei tarvitse.
-
Hups. Vastasin vanhsan viestiin. Poistan viestini.
-
Heh, Viisveisaajalle vastaisin että pointti tossa kirjoituksessa oli aivan jossain muualla kuin käsitit, mutta ei se mitään. Olen myös siitä harmissani kun murteet katoaa ja kieli "tasapäistyy".
-
Olisin sitä mieltä, että niin kauan kuin Suomi on asuttuna "joka kolkassa", murre säilyy ja sen vivahteetkin. Mutta niin on, että kieli tasapäistyy suurimman asutuksen mukaan ja sen mukaan, mitä esim radiossa ja televisiossaa esitetään. Syntyy jonkinlainen Suur-Helsingin murre. Jos väärässä paikassa avaa suunsa "tämä on jiässä" tai "täs on vissihinkin tapeltu, kun on seinis tuallaasia orkoosia", niin olet ns pöljä Turussa ja Helsingissä vähänkään nuoremman väen kuullen.
-
Näinhän se on. MItä stadiin tulee, slangi muuttuu sellaista vauhtia, että vanha helsinkiläinen on nuorten helsinkiläisten mielestä pöljä omaa helsinkiläistä puheenpartta käyttäessään. 'Stara gubbe on skidien mielestä dorka' jo senkin vuoksi, että 'stara' ei enää merkitse vanhaa vaan tähteä.
-
Josku aiemmin kesällä kirjoitin, että kun mulle kerrottiin mitä jossain länsirajalla tapahtuu tulevana viikonloppuna niin en ymmärtänyt alkuun mitään. Vasta tienvarsi ilmoituksista ymmärsin mitä oli tulossa, ( joen poikki ajot) vallitettavasti osaltamme liian myöhään.
Tää on vain elämää
-
Näinhän se on. MItä stadiin tulee, slangi muuttuu sellaista vauhtia, että vanha helsinkiläinen on nuorten helsinkiläisten mielestä pöljä omaa helsinkiläistä puheenpartta käyttäessään. 'Stara gubbe on skidien mielestä dorka' jo senkin vuoksi, että 'stara' ei enää merkitse vanhaa vaan tähteä.
Eikö ole pena kiehtovaa kuunnella nuorten slangia ja meidän starbojen tai kruunien mitä vuosi kymmentä eletäänkin, niin slangia.
Kun oli jokunen vuosi taakse, niin, mulla oli niin herkkä korva kuulla, että kuulin, okey toi kundi on itä hesasta tai rööperistä ja toi pasilasta ja toi ties mistä.
Onneksi kieli elää.
Jos tollaiset kundit kun sinä voitaisiin tavata ja jutskaa.
Elämästä ja väreistä kaupungeista ja niiden elämästä.
Puheesta ja slangeista ja peruskielestä.
Sun kaa, kun olet fiksu ja tuollainen yrittävä lapsia luovuuden kanssa tajuavia, niin varmaan olisi kiva jutella joskus.
Itte olen kait enempi matemaatikko ja en ollenkaan fiksu, mutta olisi kiva sun kaa miettiä ja kaikkien foorumin porukan, kuten jo tehdään musiikin ja muun kautta jatella ihmisiä ja nuorten tulemista.
oon ihan varma, että körttifoorumi on kiva lisä tehdä maailmasta parempi.
-
Välillä, ehkä useinkin, tulen miettineeksi olenko vieläkään siinä mihin Jumala on minut
tarkoittanut, ja olenko siinä koskaan?
Ja kuuluuko minun tietää ja tuntea ja kokea olevani siinä missä pitää?
Vai olenko aina etsijän ja kyselijän paikalla?
Alamittaisena, kyydistä pudonneena, ulkopuolella leirin, joukkoon rakastamisen ulkopuolella?
Mitä tarkoittaa se että vain Kristus riittää?
Olen ajatellut samaa asiaa... körttiläisenä ei tekoja tehdä pelastuakseen... vaan rakkauden lain mukaisesti. Lähimmäinen on tärkein. Kristus pelasti koko maailman ihmiset ja Kristus riittää.
-
Oonkohan ihan hakoteillä, kun olisin valmis oppimaan kaikki maailman kielet, niin että ymmärtäisin mitä ne puhuu tasolla?
Oikeesti kielien oppinen on lapsellisen helppoa.
Pitää vaan ensin miettiä,, ookoo tää on germaanisia kieliä sitä kun yhden tajuan, niin osaan ruottii, saksaa, hellanti, norjaa ja muita sen suvun kieliä.
Tää on slaavilaisia kieliä.
Ookoo, no venäjättä, puolaa, zhekkiä ja mitä noita on bulgariaa myöten.
Sitten on seemiläiset. arabia, hebrea ja slangit päälle.
Siiten assialaiset.
Kiina, japani korea samaa sukua.
Olen ihan varma, että jos vaikka vuoden opiskelisin noita kieliä, niin mihin päin maailaa menisin, niin oppisin tajuamaan puheen.
Sen verran mulla kokemusta noista matkoilla osoista.
Espanjat portugalit italiat, se on vaan kun tajuaa sen sukukielen jonkun niistä, niin tajuaa muut, jos on siis herkkä korva kuten mulla.
Toi Don Pathrn esimerkki:
Nesbon son, sehän on helppo. Nesbon son - No nes helppo tajuta isä. nesbon son.
Jokainen tajuaa, jos miettii, että varmaan isän poika.
Sama seemiläisittäin.
Ben ben ami
Tai hebreaksi kait benini ..
Poika, poikani, Isäni poika.
40 arba im
Hebreaksi melkein sama Niin ja edespäin.
Kiva kun oon matkustellut ja herkkä korva.
Ben on poika hepreaksi. Bar on poika arameaksi. Benini ei ole poika hepreaksi eikä arameaksi eikä kreikaksi. JOs Leon Urisin Exodus on näissä detaljeissa oikeessa Ben Ami tarkoittaa kansani poika. Nyt tekisi kyllä jälleen mieli opetella jotain uutta. Kyllä kieliä oppii mutta mitäs sitä hannaamaan työntekoa vastaan, se on mukavaa. Menee ajatukset muualle omista harmeista. Opiskeli on kivointa kun on.
Tule kylään, opettele anatomia tunnissa. Jos pääset läpi loppukuulustelusta maksan tonnin ja matkakulut. Tai voisin kyllä panna pääni pölkylle kymppitonnistakin.
-
"Silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään"
Keskustellessani toisen ihmisen kanssa, katseeni saattaa harhailla, saatan olla poissaoleva,
luotani työntävä...vaikka koen että haluan kyllä toisin...haluan olla läsnä...olla kuulolla...
sanoa lohdutuksen ja rohkaisun sanoja...sillä tavoin että se myös tuntuu ja näkyy ja kuuluu...
Mutta miten lie...jos mulla on ihmisen kanssa vaikeuksia avoimessa katsekontaktissa.
Niin miten sitten uskon alkaja ja täyttäjä...elämän lähde...missä Hänet näen...miten Häntä
pystyn katsomaan?
Silmät luotuina tarkoittaa aika pysyvää katsomista.
Hän on pelastajani, uskon alkaja, ja myös täyttäjä koska itse en siihen pysty.
Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen.
Meille on annettu elämän tarkoitus ja sisältö, voimia päiviemme mukaan.
-
"Etsikää Herraa silloin kun Hänet löytää voidaan"
Tänään on pelastuksen päivä!
Puhutaan myös etsikkoajasta.
Sitä joka tulee Jeesuksen tykö, ei heitetä ulos.
Kuuntelin juuri hienoa ja koskettavaa laulua, jossa mm.:
Ole luja ole rohkea, Herra tänään tahtoo sinut kohdata.
Hän vahvistaa sun hervonneet kädet, Hän voimistaa sun voimattomat jalat.
-
Rohkenen muistelemaan noiden samojen lauseiden toistelemisen aikaa elämässäni.
Kun ns. ' tulin uskoon' eli heräsin, naapurin uskovaiset kuljettivat ja sitoivat minut omaan liikkeeseensä.
Näitä, ja muitakin ' iskulauseita' puheissaan toistelivat lähes kaikki jotka puhujan paikan saivat tai ottivat.
Tosia Raamatun sanoja ne ovat, mutta minua ei niiden hokeminen vienyt kuin ojasta allikkoon. Hätäännyin kun ei tapahtunut pyhittymistä, päinvastoin.
Ehkä niin oli tarkoitus. Jouduin kokemaan ulkokultaisuuden harhat. Itsepäinen tiedonhalu ja uteliaisuus oppia tietämään Jumalan tahdon vasta ohjasi tälle tielle jossa vastaus toisensa jälkeen on eteeni annettu: Katso ja ota opiksesi !
Körttien hiljaisuus, vaatimattomuus ja itseään korostamattomuus on, seuroineen ja veisuineen, lujittanut juurtumaan nälkimään Elävää Kristutarpeellista.sta.
Kristus ei ole mielestäni sitä että osataan raamatunlauseita. Aivan sysimustaankin sydämeen Hän tulee silloin kun se sydän aukeaa, hädässä, rakkaudessa tai Hän katsoo sen olevan tarpeen.
Mikä on se otollinen aika ?
-
Otollinen aika oli ainakin äsken kun kävin kävelylenkillä.
Päivän vesisateet oli ohitse ja märkä asfalttipinta ei ollut vielä jäätynyt.
Näen tuon otollisen (sopivan) ajan ainakin kahdesta näkökulmasta...
Itseni ulkopuolelta vaikuttava...eli lähinnä säätila
Toinen näkökulma sitten on minkä itse koen otolliseksi.
Oma mielentilani vaikuttaa paljon...esim. olenko virkeä vai väsynyt, se vaikuttaa siihen
onko sopiva aika ryhtyä johonkin vai ei.
Itsessäni vaikuttaa myös onko joku homma itselleni mieleinen vai vastenmielinen.
Mieleiseen hommaan löytyy sopivaa aikaa paljon helpommin ja enemmän.
Ikävämmät hommat siirtyy ja siirtyy ja sopivaa aikaa ei meinaa löytyä.
-
"Vierivä kivi ei sammaloidu"
Tällainen sanonta tuli mieleeni, kun tänäänkin lähdin liikkeelle lähes päivittäiseen
liikuntasuoritukseeni.
Tänään oli vuorossa kävelylenkki, ei satanut enää/vielä mitään, mutta aika tuulista oli
ja liukasta...onneksi en lähtenyt vierimään....nastaremmit nyt harkintaan.
Tuo lause kyllä tarkoittaa monenlaista muutakin kuin kuntoliikuntaa.
Mutta kai parempi olla päivä kerrallaan elossa, liikkeellä, mieluummin kuin jämähtää
paikalleen sohvan nurkkaan viettämään "mutku" ja "sitku" elämää...odottaen potkua
persuuksiin.
Autoakaan ei voida ohjata jos se on paikallaan.
Samoin ihmistäkin voidaan ohjata/johdattaa ilmeisesti vain kun ollaan liikkeellä/toiminnassa.
Voidaan kysyä: mikä meitä vierittää, laittaa käyntiin, liikkeelle, ja kuka meitä ohjaa?
-
"Kun saan ikävän viestin"
Tämä oli otsikkona tämän päivän aamuhartaudessa.
Pistää aika mietteliääksi ja hiljaiseksi, se koko teksti.
Koen olevani tällä hetkellä lähellä erästä ystääväni, joka menetti
äskettäin aikuisen tyttärensä huumekokeiluiden seurauksena.
Haluan hänen rinnallaan olla tukemassa, lohduttamassa, rukoilemassa.
Antakoon Jumala hänelle voimia ja lohdutusta, kullekin päivälle voimat.
Hän on sanonut että elämä jatkuu, mutta kova paikka on...
Pieneksi ja heikoksi itsenikin tunnen, hiljaa huokaillen.
-
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie...
Tämä laulu, nykyinen virsikin on tänään puhutellut...ja ajatuksissa myös tuo edellinen
kirjoitukseni aiheineen...
Tuossa virressä sanotaan jotenkin...
"syntikin levittää verkkojaan joihin on helppo tarttua" (ei sanatarkka...)
Ja tämä ajatus ei tarkoita ainoastaan helposti saatavia huumeiden verkostoja....
vaan kaikkea muutakin mitä valkeisiin vaatteisiin pukeutunut sielunvihollinen levittää.
Kun saamme olla Kristuksessa, pelastettuja...sielunvihollisella ei ole valtaa meihin!
-
Tuo kuulosti oudolta, mutta hakemalla löytyi laulusta pois jäänyt Immi Hellénin kolmas säkeistö.
Ja syntikin mustia verkkoja vaan on laajalle laskenut korpehen maan. Niin pianhan niihinkin tarttua vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois.
-
Tuo kuulosti oudolta, mutta hakemalla löytyi laulusta pois jäänyt Immi Hellénin kolmas säkeistö.
Ja syntikin mustia verkkoja vaan on laajalle laskenut korpehen maan. Niin pianhan niihinkin tarttua vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois.
Pelkään pahoin että sielunvihollisella on hyvinkin valta ihmisiin. Pelkään sitä erityisesti nyt, kun tiedän että edessäni odottaa vanhuus, se antaa ensioireitaan, kyllä ne tunnistaa vaikka onkin ollut syntymästä saakka vammansa tähden sairas -- ääh siis, tunnistettiin sairauksia joiden takaa tietty löytyy aivovaurio.
Persoonallisuus kapeutuu, joustavuus vähenee, eikä tämä näytä kulkevan viisastumisen kanssa käsikynkkää. Todellinen "riisuminen" ei koske autoa, ei asunnon kuntoa, ei edes omaisten menetys ole sitä, jäin ajattelemaan pitkäksi aikaa, kun kerran sain rauhallisen hetken jutella lankomiehen kanssa, hän menetti varsin nuorena sekä isänsä että äitinsä.
Vakavimpia elämän iskuja en voi nähdä mitenkään "riisumisena" tuo jokapaikanselitys muistuttaa hieman James Herriotin "lehmän yleislääkettä". Ei kaikkea voi eikä edes tarvitse selittää. Olisi tuolle matkalle riittänyt ehkä sittenkin ajatus enkelistä taluttamassa. Vanha virsi, "Mun ota käten, Herra, ja taluta" enemmän merkitsi kuin mikään "tämä tapahtuu koska...". Ajattelen Jeesuksen ja Pietarin viimeistä kohtaamista: "Mitä se sinuun kuuluu... Tule ja seuraa sinä minua".
Kyllä riisuminen on mielessä nyt, kun tuntuu että se ohut sivistyksen kuori minusta rapisee, ja tämä on aivan yleistä, ei kohtausten aikaista mistä ei jäänyt edes muistoa. Ei ole kyse edes kirjasivistyksestä, kunnolla päähän hakatut asiat siellä pysyvät, kyse on juuri luonteen jäykistymisestä, asioiden, nimien, sanojen unohtelusta, sen näkemisestä ettei vanheneva ihminen todellakaan viisastu eikä ainakaan muistuta Korinttolaiskirjeen kuvaa rakkaudesta sitä vähää, kuin ehkä joskus kuvitteli.
Nyt alkaa kulku haparoida, nyt askel horjahdella, nyt korpi on pimeä, paljon syvemmin tämä on totta kuin lapselle oli. Taakse katsoen ei näe mitään hyvää.
Tässä ei itsessään ole minulle uutta. Koetan selvitä eroon minäminäraapustelusta johonkin joka kenties koskettaa toisiakin. Mietin muistisairasta ystävääni, jonka puoliso mahdollisesti todella on aina poissa kun en tavoita -- kävisin yhdessä kävelyllä. Sillä tavoin serkkuni helpotti äidinisän viimeisiä vuosia. Mutta kun en saa sovituksi juttua ja hätäännyn aina vain pahemmin.
Ikääntyminen saattaa tuoda haurastumista jota ei edes itse tunnista, jokin kyllä näyttää kasvonsa jo nyt, ja melkeinpä sitä pidän riisumisena, että entistä lujemmin olen niissä mustissa verkoissa kiinni. Mutta siis, näin ajattelen itse ja jotenkin toivon että toisten ei tarvitsisi. Ehkä lohduttaa, että olen aina ajatellut niitä "tuhon astiaksi luotuja" myös ja tosissani pelännyt kuuluvani niihin.
-
Nyt kun vihdoin olen alkanut huolehtia myös ruumiistani, ovat vanhenemisen vaivat, sekä ruumilliset, että tietyt henkiset oireilut helpottuneet valtavasti.
Ei riisuminen tai riisuutuminen ole pelkästään ikävää. On seesteisiä ja vaivattomampia hetkia enemmän kuin koskaan. Yhdessäolo puolison kanssa on rauhallista ja riidatontakin, mitä nyt tulee joskus mielipide-eroja kuten eriparisilla kuuluu tullakin. Niitä ei muisteta. Minäkin olen oppinut suitsimaan kerkeävää kieltäni.
Onko seestyminen ja rauhoittuminen sitäkin että elän nykyisin pienessä piirissä, kotona perheen ja muutamien ystävien kanssa. Sekä seurakunnassa, sitäkin kohtalaisen vähän. Näin ei ole ärsykkeitä eikä ristiriitoja alvariinsa, kuten kiihkeimpinä ruuhka- ja työvuosina.
Mutta fyysisen kunnon merkitys on nyt selviö, vihdoin minullakin.
Nautin elämästä juuri tällaisena, nyt.
-
Tuo kuulosti oudolta, mutta hakemalla löytyi laulusta pois jäänyt Immi Hellénin kolmas säkeistö.
Ja syntikin mustia verkkoja vaan on laajalle laskenut korpehen maan. Niin pianhan niihinkin tarttua vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois.
Kiitos Pena! Olet sinä vaan taitava etsimään ja löytämään kaikkea!
Haen tähän perään vielä sen Samuli Edelmannin version jossa tuo säkeistö on mukana,
eipä sitä tosiaan juuri taida näkyä ja kuulua.
Minua tosiaan koskettaa kovasti ystäväni ja huumeisiin kuollut tyttärensä
tämän säkeistön sanoman äärellä... :eusa_pray:
https://www.youtube.com/watch?v=xJl5Fa5CJZs
-
Vähän pohdiskelen, vaihteeksi...
Aihetta täällä jonkin verran käsiteltykin, mutta kertailen itsekseni...
Kaikkea tapahtuu ja sattuu, osin omasta syystämme, osin toisten aiheuttamina,
osin siten, että jäämme vaan ihmettelemään...
Tapahtuu hyviä asioita, ja ikäviä asioita...
Mutta, onko kaikella tarkoitus, vai tapahtuuko jotain ilman mitään tarkoitusta?
Jonkun asian tarkoitus voi yhdelle kirkastua heti...toiselle viiveellä...kolmannelle ei koskaan...
Tässä on herkästi vaarana upota pohjattomaan suohon kun tällaista pohtii...
Olen taipuvainen ajattelemaan että kaikella on tarkoitus, vaikka emme sitä näkisikään.
Ehkä tähän jotenkin liittyy...Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka
Jumalaa rakastavat.
-
Tänäänkin ihmettelin....
Miksi sellainen ihminen jota on kohdannut suru, menetys,
pystyy sanomaan että kaikella on tarkoitus?
Miksi tarkoituksen näkeminen ja kokeminen on parempina päivinä vaikeaa?
-
Kolme vaihtoehtoa löysin:
1. Ihminen on fatalisti, kohtaloonuskova.
2. Hän on kyynistynyt tyyliin: Millään ei ole mitään väliä eikä tarkoitusta.
3. Hän on löytänyt Jumalan joka on osoittanut että kaikki on parhaaksemme,
niin hyvät kuin huonotkin päivät. Elämä on opettanut tyytymään .
Hyvinä päivinä tyydymme omaan hyvään oloomme. Köllöttelemme kuin possut pahnoilla vatsat täysinäisinä, unisina ja raukeina.
-
Kiitos Pena! Olet sinä vaan taitava etsimään ja löytämään kaikkea!
Haen tähän perään vielä sen Samuli Edelmannin version jossa tuo säkeistö on mukana,
eipä sitä tosiaan juuri taida näkyä ja kuulua.
Minua tosiaan koskettaa kovasti ystäväni ja huumeisiin kuollut tyttärensä
tämän säkeistön sanoman äärellä... :eusa_pray:
https://www.youtube.com/watch?v=xJl5Fa5CJZs
Muistotilaisuus on menossa....
Herra siunaa ja vahvista ja lohduta surevia omaisia! :eusa_pray: :eusa_pray: :eusa_pray:
-
Sanotaan että lastenkaltaisilla on mahdollisuus päästä Jumalan valtakuntaan.
Tai ehkä se on peräti edellytys sinne pääsemiseksi.
Jumalan tahto on että kaikki ihmiset pelastuvat, kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on...
Niille jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi Jeesuksen lunastyön perusteella.
Ajattelen Jeesuksen maan päällistä vaellusta, opetuslasten ja kansan keskuudessa.
Hän pelasti, paransi, auttoi, kutsui ja lähetti....
Samalla tavoin Jeesus suhtautuu meihin tänäänkin.
Hän rohkaisee, kutsuu, lähettää.
Eloa on paljon, Jeesus lähettää vielä tänäänkin, kutsuu yhteyteensä, omalle paikallemme....
liikkeelle.
-
Tänäänkin ihmettelin....
Miksi sellainen ihminen jota on kohdannut suru, menetys,
pystyy sanomaan että kaikella on tarkoitus?
Miksi tarkoituksen näkeminen ja kokeminen on parempina päivinä vaikeaa?
Tänään jatkoin ihmettelyä...
Nyt tämä ihminen sanoi että on pystynyt antamaan anteeksi niille nuorille ihmisille
joiden kautta hän menetti lapsensa...
Sanotaan että ei se ole tyhmä joka myy ja pyytää paljon...vaan se joka ostaa ja maksaa paljon.
Mites....onko syyllinen se joka tarjoaa mahdollisuuden...vai se joka tarttuu koukkuun
ja käyttää?
Kun Jeesus lahjoittaa ja antaa meille kaikkea mitä elämiseen ja olemiseen tarvitaan...
Hän antaa vain sitä mikä on meille hyväksi...Hän antaa viisaasti....
Hän liittää kaikkeen antamaansa mukaan myös käyttöohjeet ja suuntaviivat...
kehoituksen käyttää Hänen antamaansa lahjaa toisten rinnalla kulkemiseen, auttamiseen...
siten kuin Jeesus itse on tarkoittanut.
-
Sinä olet minua synneilläsi vaivannut, rasittanut minua pahoilla töilläsi.
Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista.
Jes. 43:24-25
Jumalan armon ja anteeksiantamuksen mittaamaton ja käsittämätön määrä ihmistä kohtaan.
Hän puhdistaa, muuttaa, uudistaa, antaa voiman, tarkoituksen elämälle.
-
Sinä olet minua synneilläsi vaivannut, rasittanut minua pahoilla töilläsi.
Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista.
Jes. 43:24-25
Jumalan armon ja anteeksiantamuksen mittaamaton ja käsittämätön määrä ihmistä kohtaan.
Hän puhdistaa, muuttaa, uudistaa, antaa voiman, tarkoituksen elämälle.
Näin se on.
Ihmettelen minne mun nuoruuden rukous elämä on kadonnut.
Silloin aina kun oli vaikeuksia ja muuta en nähnytkään elämässä.
Mun kaverini sanoo, että naen haamuja sielläkin missä niitä ei olekkaan.
Siis se rukoilu. Nuorena aina menin johki kirkkoon tai muualle ja olin joskus pitkiäkin aikoja rukouksessa ja sain aina avun.
Joskus tuli ymmärrys asioihin, joskus tuntui kun taakka vaan otettiin ja tuli uskoa tai optimismiä, että hyvin tulee menemään.
Joskus tuli tunne, että ongelmia ja vaikeuksia tulee ja kun tuli, niin osasi nekin ottaa asioihin kuuluvina.
Toivottavasti jouluna tulisi myös laskeuduttua hiljaisuuteen ja rukoukseen?
-
Joulu eletty ja koettu...kohdallani varsin perinteisesti ja rauhallisesti...siten kuin omalla
kohdalla monena jouluna muulloinkin.
Mutta olinko tarpeeksi hiljaisuudessa ja rukouksessa? Ja mikä on tarpeeksi?
Levollinen ja kiitollinen mieli joulusta kuitenkin minulla on.
Ja ehkä tänä jouluna olisin kohdannut jälleen sen että kyseessä on
Vapahtajamme syntymäjuhla, ja myös minun Vapahtajani ja Pelastajani!
Olen saanut jonkin aikaa kulkea sellaisen ihmisen lähellä joka on menettänyt lapsensa
huumekokeilujen seurauksena äskettäin.
Toisaalta olen kokenut hyvänä että olen saanut siinä olla...toisaalta tulee riittämättömyyden
tunne...onko minusta rinnalla olijaksi, vaikka "vain" kuulolla ollen ja rukoillen...
olen rukoillut lohdutuksen sanoja vaikeaan tilanteeseen, suruunsa.
Jouluaamun jumalanpalveluksesta lähtiessä tämän ystävän kanssa oli kohtaaminen
Tänään iloitsin perinteisestä tapanin sukutapaamisesta sisarusteni perheiden kanssa.
Viime vuosina ei enää kaikki kutsutut enää ole mukaan päässeet, lähinnä nuori polvi
estynyt, osa asuu kaukana, osa muissa riennoissa, osa ei ole "juhlaihmisiä", jne...
Mutta 3 sukupolvea koolla tänäänkin, 4:ään meillä ei mahdollisuutta olekaan.
Tänään meillä oli varsin vilkkaat keskustelut, avoimet ja syvälliset...toisin kuin yleensä ollut...
Kiitollinen mieli siitä!
-
Tulin tässä pohtineeksi Kolmiyhteistä Jumalaa...Abba Isä, Poika, Pyhä Henki...
Pientä heikkoa ihmistä suojellaan, johdatetaan, pelastetaan, muistutetaan...
Rakastetaan, armahdetaan...annetaan Ilo ja Rauha...
Henkivaltojen taistelussa saamme olla Voittajan puolella...
Jeesuksen nimessä on voima ja valta...saamme Hänen yhteydessä rukoilla, uskoa, toivoa.
-
Hetken tässä taas pohdiskelen aikani kuluksi...hommia olisi...mutta laiskoottaa! :icon_sad:
Siis mitä tarkoittaa "laiskottelu" ja toisaalta "pyhä huolettomuus" ja mitä eroja niillä on?
Nyt siis ihan oman pään tuotetta, en ole vielä aiheita kuukkelista katsonut tms.
Molemmat ovat kyllä ihmiselle varsin terveellisiä ja tarpeellisia, emmehän ole koneita!!
Laiskottelu on ehkä vähän negatiivissävytteistä, itsekästä, omalla mukavuusalueella
pysymistä vaikka lähellä kuuluisi pientä kehoituksen sanaakin.
Voi käydä niinkin että laiskottelusta havahtuu vasta kun saa potkun persuuksiin.
Laiskottelu on sopivinta vapaa-aikoina ja ympäristön kanssa yhteisymmärryksessä.
Ja jos laiskottelu saa liikaa yliotetta, on ainakin varottava ettei ole muille häiriöksi.
No sitten tuo pyhä huolettomuus...se onkin mielestäni positiivisempi juttu.
Tämä sanonta ei missään tapauksessa ole sukua sellaisille ilmaisuille kuin
"voi pyhä sylvi" ja "voi pyhä yksinkertaisuus"
Sen sijaan pyhä huolettomuus on hyvinkin lähellä sellaista termiä kuin
"asioilla on tapana järjestyä"......ja toki sekin "Älkää mistään murehtiko, vaan jättäkää..."
Jos me vaan päivästä toiseen puurramme ja paahdamme, murehdimme ja huolehdimme,
pelkäämme pahinta...ilman lepoa...niin kyllähän siinä uupumus ja stressi iskee.
Laiskottelu ja/tai pyhä huolettomuus on kyllä paikallaan.
Pyhä huolettomuus on mielestäni sitä että pystymme rohkeasti ja luottavaisesti jättämään
huolemme Herran haltuun...rukoillen...iloiten...eläen kiitollisena päivä kerrallaan.
Tämä kuulostaa ehkä lakihenkiseltä...
Mutta olen taipuvainen uskomaan että Jeesuksen pelastustyö ja armon ja anteeksiannon
kokeminen sisältää myös uutta sisältöä arkielämäämme...Pyhää huolettomuutta!
-
Olen lähinnä lueskellut pohdintojanne.
Ja pohtinut samalla. :eusa_angel:
Ajatuksia moniakin ja monenlaisia, vaan en nyt saa / jaksa pukea sanoiksi.
Mutta hyvää loppuvuotta ja uutta alkavaa 2018 !
Taivaan Isän hyvässä huolenpidossa.
-
Loviisan kirkon alastomuutta ja eritteitä tihkuva ”toisenlainen jouluseimi” suututti yleisön – ”Yllätti tämä raivo, lynkkaus on meneillään”, kertoo järjestäjä.
Oletko tutustunut tähän (HS 2.1-18) lehtiartikkeliin? Kyllä tästä joku pyhyys puuttuu jota soisin kirkosta löytyvän. En muista Hannu Salaman nostattamaa kohua kuin hieman, ehkä tässäkin pääpaino on nimen ja huomion saamisella. En pidä.
-
Nyt olen, kiitos vinkkisi. Tulipa paha mieli minullekin, vaikka olen syntisen suvaitsevainen, mutta en kirkon enkä uskon suhteen.
Nyt on menty liian pitkälle kirkon avarien seinien sisällä. :018:
Tässä ihmistä rinnastetaan sikaan, imettävään emakkoon. Emakko on joulukinkkujen äiti. Ei sovi verrata Mariaan , meidän pääsiäislampaamme synnyttäjään.
Voisin laittaa linkin, mutta kuka muu haluaa pahan mielen ?
Löytyy hakusanalla; Loviisan toisenlainen jouluseimi.
-
Hyvin kirjoititte.
-
Aralla tunnolla täällä rohkenen hiljaa kysellen pohdiskella....
"Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta"...."Valinnat muuttuvat arvojen muuttuessa"....
Varsin selkeää tekstiä lauseina, sanoina...ihan ymmärrettävää...
Miten heikko, herkkä, haavoittuva, tällainen alatien kulkija voi muutoksesta kiittää ja
riemuita...kokea...kokea onnistumista...nähdä muutosta...henkivaltojen taistelussa...
Pinnalla aaltoilee, vaihtelee, mielialat menee laidasta laitaan.
Muutos mielen uudistuksen kautta on syvällä, usein näkymättömissä, kuin talon perustukset.
Koen että tämä muutos on pääosin tapahtunut silloin kun Jeesus on saanut minut pelastaa.
Se on sellainen luja kallio koko ajan voimassa, Pyhä Henki muistuttaa sen olemassaolosta.
Tämä perusta ei järky siitä miten minun heikko ihmismieleni vaihtelee ja ailahtelee.
Tämä muutos on tullut Isältä Jumalalta, saan sanoa Abba Isä...
-
Olkaa sanan tekijöitä, älkää ainoastaan kuulijoita...
Olenko omalla paikallani muurinaukossa?
Käyttäkää aikanne oikein, että saisitte viisaan sydämen....
Vierivä kivi ei sammaloidu...
Autoa voi ohjata vain kun se on liikkeellä....miten on ihmisen laita?
Kaikki eivät mene Lundanesin tapaan rastilta toiselle pysähtelemättä...
Voimmeko pysähtyä, levähtää, hiljentyä, pysähtyä, eksyä, etsiä, löytää?
Onko hiljaiselle huru-ukolle vielä paikkaa, elämän tarkoitusta, päämäärää, unelmia?
Olikohan virsi 125...saako Henki vielä koskettaa, johdattaa, antaa Ilon ja Rauhan?
-
Jaa ah !
On siinä litaniaa luettavaksi. Ajattelen kuitenkin ettei kaikkia raamatunlauseita toistelemallakaan päästä siihen Jumalan rauhaan jota me kaikki elämäämme toivomme.
Toisella palstalla siteeraat Jaakobin kirjan kohtaa jossa kehotetaan ;
Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.
Jaak. 1:22 KR33/38
En oikein pidä Jaakobin kirjan painostavasta tunnusta, mutta valisemasi kohta on oikeaan osuva.
Vaikka istuisimme joka päivä kirkossa kuulemassa sanaa, mutta sen vaikutus ei muutu elämäksi ei se pyhitä eikä pelasta.
Kysymys meillä ikäihmisillä kuuluukin: Mitä minä voin ja jaksan tehdä ? Eikä juuri muuta tarvitakaan, kun meille ne tekemiset osoitetaan. Ei niin ihmeellisiä ' hengen töitä' meiltä edellytetä. Hymy, kosketus, kolikko lähetystyölle, ikkunanpesu, lumenluonti vielä huonommalle mummolle tai vaarille.
Rukous on voimavarastomme, ja se vastaa uudistuvilla rukouksilla sitä mukaa kun aihetta tulee.
Itsehoitoamme on kirkossa käynti, ehtoollinen ensinnä ja sielua puhdistava veisuu !
sisarellisesti, R-m
-
Ajattelen, että pyhyys, ns pyhyys alkaa ihan kotialttarilta.
Kotona aika paljon palvellaan Herraa.
Joku voi ajatella, että arkiset asiat ovat maallisia, mutta itse ajattelen, että juuri sieltä alkaa se ns "pyhyys"
ihan kaikkein arkisimmista asioista.
Vaikka saman katon alla huomioitavista asioista aviopuolisoiden välillä.
Hyvähän minun on sanoa, kun en ole edes avioliitossa.
Mutta voin yrittää tehdä jotain kaikkein läheisteni hyväksi, miten senkin ymmärrän.
Aina ei tarvitse olla lähetystyössä tai puuhailemassa "suuria"...joskus kaikkein pienin asia on se kaikkein pyhin.
Avioliitto on pyhä asia.
Ihan kaikki, mitä siihen liittyykin.
Itse teen muiden lähi-ihmisten keskuudessa sen pienen osan, mitä voin.
Palvelkaa ilolla.
Siunaten vaikka sen leipätaikinan.
Tai perunamuusin, että siitä olisi iloa m´niille, jotka sen nauttivat sitten.
Ajatus jo ätkii, väsyttää.
Hyvää yötä.
Haja-ajatelmin illassa....malla pohdiskelija.
-
Tällaista arkista ja pientä elämäni on ollut.
Yritän kuunnella, ymmärtää, rukoilla sen verran kun pystyn levottomuudeltani rauhoittumaan.
Keskittyminen on mitä on.
Käsien vapina haittaa arjen askareissa auttamista, nykyisin kyllä yritän...toisin kuin
menneinä vuosikymmeninä, jolloin en edes tajunnut että voisin jotenkin auttaa.
Mutta haluan uskoa että ainakin Jumala on antanut minulle anteeksi ja armahtanut, pelastanut.
Saan elää ainutlaatuisena Jumalan luomistyönä, tällaisena ikääntyvänä ja heikkona.
En voi itseltäni enempää vaatia.
Kaipaan että pystyisin vielä lukemiseen paremmin keskittymään.
Juuri arkipäivän pienistä asioista elämäni sisältö ja ilo muodostuu.
Olen mielestäni oppinut tyytymään ja tyyntymään.
Unelmatkin vähenee...2 vuotta sitten haaveilin Hurtigruten risteilylle pääsystä...en enää...
Se on kyllä edelleen että saisin tylleröitä 2-3 kertaa vuodessa nähdä... :'( :'( :eusa_pray:
-
Kyllä Hyvä Jumala antaa anteeksi sille joka sitä hänen poiknsa nimeen anoo.
Liiat anomiset voi hylätä, ne ovat ikäänkuin epäluottamusta Jumalan ymmärrystä kohtaan. Myös itsensä rauhoittamiseksi on hyvä lopettaa hurskaudessa vaatiminen, itseltä sekä muilta.
Luulen että tietyissä herätysliikkeissä jo lapsena ihmisten päähän taotaan ulkoa opittavaksi monet raamatunlauseet. Nekö auttavat ? En usko, enkä ole huomannut.
Hiljaisuudessa ja totuudessa huokaistu rukous puhdistaa niin ettei muuta parempaa !
Tässäkin on ikävä kyllä näin: Minkä nuorena oppii , sitä vanhana toistaa.
Muuttuminen on ollut meille monille paljon parempi vaihtoehto. Itse emme siihenkään pysty, mutta siihen meillä on Auttaja.
-
Liiat anomiset voi hylätä, ne ovat ikäänkuin epäluottamusta Jumalan ymmärrystä kohtaan.
Varsinkin kerikkalaiskatolisella puolella opetetaan jatkuvaa "Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika armahda minua syntistä" -rukousta.
Tilanteen katsotaan olevan hyvä, jos tuo rukous tulee koko ajan mukana, eli sitä käytännössä siis toistetaan tuhansia kertoja päivässä.
Rukoilijalla voi olla epäluottamusta Jumalan ymmärrystä kohtaan, tai sitten ei ole - tai vaihtelee hetkittäin.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että tuota rukousta rukoileva ei ano liikaa, vaikka paljon anookin.
Luulen että tietyissä herätysliikkeissä jo lapsena ihmisten päähän taotaan ulkoa opittavaksi monet raamatunlauseet. Nekö auttavat ? En usko, enkä ole huomannut.
Viidesläisyydessä ja helluntalaisuudessa (tai missä vaan) ihmisen päähän taotut raamatuntekstit auttavat.
Mitä enemmän Raamattua on mielessä, sitä parempi silloin, kun vaikea aika kohtaa.
"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä"
"Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu"
"Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon"
"Sitä, joka minun luokseni tulee, minä en heitä ulos"
jne..
Raamatussa on paljon vaivattua ihmistä lohduttavaa tekstiä. Ja kun kova vaiva on päällä, ei jaksa Raamattua avata ja sieltä lohtua hakea - mutta, kun nuorena on päähän Raamatulla tekstejä hakattu, niin eipä sitä Raamattua tarvitsekaan avata kun vaiva yllättää ja voimat ovat lopussa: Raamattua on tallennettuna sisikuntaan ja siellä se elää ja lohduttaa omalla salatulla tavallaan.
Varsinainen vahinko on se, jos raamattomuudesta (eli Raamatun puuttumisesta) tulee hyve.
Ja rukoilija voi hyvinkin rukoilla Raamattuun kirjoitettuja rukouksia, joita on ulkoa oppinut.
-
Koitan taas täällä pohdiskella, kylläkin aralla tunnolla...
Olen vaan jotenkin niin herkkä ja tunteet ja mieliala vaihtelee lääkityksestäkin johtuen
laidasta laitaan...niin usein turisen siihen malliin ettei minua ymmärretä ollenkaan.
Olen vaan kokenut että minun on ollut hyvä ja helppo täällä kirjoittaa, olla oma itseni,
arkinen ja tavallinen ihmispoloinen, Jumalan luoma yksilö kuitenkin, suuri ihme.
Niin, tuosta että jotkut herätysliikkeet olisivat "käskeneet" opettelemaan Raamattua ulkoa...
Minulla ei sellaista kokemusta ole vuosikymmenten varrella, tosin olen ollut kyllä sivummalla
ja lukenut hyvin vähän.
Sen olen kokenut että tuohon on kehoitettu, suositeltu....hyvä niin...kuten Kössi tuossa kertoi.
En muista rmt:n jakeiden ulkoa opettelua "käskynä" muuta kuin pyhäkoulun muistolauseet...
sekin oli kyllä paikallaan mielestäni.
Rippikoulussa opeteltiin 10 käskyä ulkoa, ehkä selityksetkin, rmt-jakeita en muista.
Onhan sitä ennen vanhaan meikäläiselläkin tullut opeteltua ulkoa kaikenlaista...esimerkiksi:
kirjanpitolaki, valuuttakurssit, USA:n osavaltiot, Efesolaiskirjeen 1 ja 2 luku,
Tytti Jäppisen Passiodraama.....no, en muista enää...
Ei enää jää mitään mieleen...välillä olisi tarve lauluja vähän osata...mutta ei vaan...
Nyt en jaksa tällä hetkellä keskittyä lukemiseen....
Tulee aika jolloin en pysty lukemaan, vaikka ehkä haluaisinkin...
Siis olisi todella tärkeä asia että joitain Raamatun "suuria jakeita" olisi ulkomuistissa...
Toisaalta....
Jumala puhuu meille juurikin Raamatun Sanan kautta...
Ymmärrän että Pyhä Henki on meille annettu MUISTUTTAJAKSI
Muistuttamaan Raamatun Sanaa...Jumalan tahtoa ja johdatusta elämässämme.
-
Olet oikeassa, Jeesuksen rukous on litania jota luetaan, mutta ei oman itsen parhaaksi. Luen sitä hädässä eri asioiden eteen, mutta en kuten kerroit luostareissa luettavan. En ole nunna, vaan vaimo, äiti ja mummi kahdelle sukupolvelle.
Raamatunlauseet joita kirjoitit olen Raamatusta oppinut, ja ne ovat hyvät myös eri tarpeisiin, ja niitä käytänkin jos omat sanat eivät löydy, tai Hengen rukous ei ole läsnä.
En tarkoittanut olla raamatunvastainen, luen Raamattua itsekin. En lue sitä oppiakseni siitä lisää lauseita ulkoa, vaan löytääkseni ja kuullakseni Vapahtajan ääntä.
Tarkoitin kysyä: Missä vika kun apua ei tunnu löytyvän vaikka on oltu ns. uskossa hyvin kauan, vaan murheet painavat mieltä ja miestä. Haetaanko silloin ihmisiltä vain myötätuntoa ja olkapäätä. Se on pettävä suo.
Vastoin hyviä körtti-tapoja ryhdyin tähän asiaan, kun tuntuu siltä että veljemme huutaa apua.
Mikä neuvoksi ?
-
Edellinen oli vastaus karjalaisenkyöstille.
...
Veli-vn, Taivaan Isä Tuntee sinut , hyväksyy ja rakastaa sinua olit terve tai sairas.
Usko ja luota siihen !
Sisarellisesti R-m :052:
-
Kiitos Riitta...koen että ymmärrät minua kuitenkin...siunausta ja terveyttä sinulle!
:109: :eusa_angel: :eusa_pray: :039:
-
Kun ei olla päästy nokakkain, en ole varmasti niin perillä kuin soisin. Tule Juhlille Tampereelle ja tavataan, jos ei osata lukea ! :003:
-
Jumala on suuripiirteinen, mutta viisas.
-
Jumala on suuripiirteinen, mutta viisas.
Minustakin o n . Ei ole nipottaja eikä nirso lastensa laadusta. Hän rakastaa jos me rakastamme hänen poikaansa jonka hän lähetti meille todistaakseen mitä on oikea rakkaus.
-
Himo… kunnianhimo, rahanhimo, vallanhimo, jne.
Erottaa meidät Jumalasta?
-
Onko himo samaa kuin riippuvuus? Sehän on pahimmillaan sitä, ettei enää etsitä hyvää oloa vaan koetetaan välttää vierotusoireet. Kunnia, raha tai valta eivät silloin enää viehätä, mutta ajatuskin niiden menettämisestä saa aikaan kauhun.
-
Himo...pakonomainen tarve?
-
Synti, josta on tehtävä parannusta
-
Synti, josta on tehtävä parannusta
Taitaa jäädä monelta tekemättä, parannusta himoon on etsittävä muualta.
-
Paavon-päivän kunniaksi linkitän Paavo Ruotsalaisen kirjeen Laguksen frouvalle, jossa Paavo kirjoittaa synnintunnon autuudesta, mutta neuvoo olematta liikaa murehtimatta.
(Kirje rouva Lagukselle. Alkuperäinen SKSA)
Paljon terveisiä Herrasa rakastettavallen Laguxen Frouvallen ja nijllen kolmellen Mamselillen jotka teidän huonesanne ovat! Paljon kijtoxia teillen kaiken sen sisällisen rakkauden edestä, jonga osottiä minullen, silloin koska minä reisasin Kolajrin käräjisä, ja olin tiejän tykönänne niin te silloin lijaxi murhehtia teijän syndi tilanne yli, vaan minä olen iloinen Herran etesä, että kaikkivaldias Jumala on sulasta rakkaudesta, saanut näyttä teitä syndisexi. Andakaat hyvä ystävä kunnia Vapahtajalle, joka on rakkaudesta vetänyt tetiä syndinne tunton. Sentähden ei tarvita teidän enää tästä lähin eten päin, tehtä murhetta epäuskoxi, vaan muista se mitä Christus sano: Autuat ovat murhelset, autuat ovat hengellisesti vaivaset, ja autuat ovat jotka näje ja kuitengin uskovat, nimittäin etsivänä uskolla kijnni rippuvat Vapahtajasa. Ja jos te tämän asian salaisuuden oikein tundisia, nijn te kijttäisiä Herra sydämmellä ja suulla. Muistakaat mitä se pyhä prophetta David sano: minä käyn kymäryxisä ja kumarruksisa ja yli päiviä ja öitä olen minä murheisan19; vaan kuuleppas hyvä Frouva taas, mitä se pyhä David sano: Minä tahdon miellelläni kanda Herran vihaa, sijhen asti kuin Hän minun asian toimittan20. Eipä hän ruvennut järkensä orjaxi, eikä synnin tähden epäilemän, Jumalan auttavasta avusta, vaikka hän oli nijn syndinen kuin mekin. Ja ole nyt rakas ystävä nijn hyvä, ja rohvaise itses Cristuxen rakkaudella, ja kehoita nijtä epäuskosia mamselia jotka teidän huonesanne olivat, ja sano heillen paljon terveyxiä minun puolestan sisällisesta rakkaudesta heitä kohtan. Ja älä sitten enää ole itse epäuskonen; te luulia silloin kuin minä olin teidän luona, ettettä luullut minun tundevan, minun teitä nijn suurexi syndisexi kuin te oletta, ja sentähden pelkäsiä, minun teitä pettävän, väärällä lohdutuxella, vaan ei asia nijn ole kuin te luulia, Christuxen virka on olla armollinen kaikkein suurimmillengi syndisillen. Terveisiä teillen kaikillen. Jääkäät hyvästi.
Kirjoitettu Nilsiässä 18 16/12 39.
Paval Ruotsalainen
-
Jeesuksen sisällisen tuntemisen tarve johti minut mystiikan polulle, kiitos juhanin joka neuvoi hyvät lukemistot. Rukous on tielle ohjaava ja yhteyttä ylläpitävä voima.
Näin Kotimaan blogi-kirjoitus aiheesta:
https://www.kotimaa24.fi/blogit/minustako-mystikko/
-
Eilen laitoin Raamatunkohdan Psalmista 91...
Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat.....mitä se sinuun koskee?
Välillä olen miettinyt mitä tuo tarkoittaa? Ehkä asiayhteys selittää...en tiedä?
Jotenkin...välinpitämätöntä...kylmää tekstiä...pidä vain huolta itsestäsi....no näin kai...?
Ja yksinhän me olemme Jumalan edessä...siirtyen iankaikkisuuteen...
Tuntuu vaan että tuosta tekstistä on laupeus, myötäeläminen, lähimmäisenrakkaus kaukana...
-
Psalmi 91, Korkeimman suojassa
7 Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä
ja ympäriltäsi kymmenentuhatta,
sinä säästyt.
Uusin käännös on selkeämpi ymmärtää.
http://raamattu.fi/1992/Ps.91.html
-
Kiitos!
Valtava ja rohkaiseva psalmi tuo!
Ehkä siinä on pääasia tuoda Jumalan varjelus ja suojelus esille,
se että ei tarvitse pelätä, saamme Häneen turvata.
Eri jakeissa kuvatut tilanteet ehkä osin vertauskuvallisia.
-
SV 14:3.
3. Eksyn yksin yössä.
Toivottoman työssä
armon kadotan.
Etsin tietä taivaan,
mutta vaivun vaivaan,
nousen, lankean,
nostaen ja kantaen
minut armohelmaan paina,
hoida, Jeesus, aina.
-
Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita,
sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen,
sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi,
jos kenellä on moitetta toista vastaan.
Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
Kol. 3:12
-
"Liioiteltu suvaitsevaisuus on rasismia"
Irakilais-suomalainen mediataiteilija Adel Abidin
ps. https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat
-
Arkkipiispa, ja hänen laumansa ?
https://yle.fi/uutiset/3-10039935
Valinta alkaa tänään. Kari Mäkinen oli ennakkoluuloton ja humaani.
Rukoilen onnistunutta valintaa. :eusa_pray:
-
Nousipahan tässä mieleeni:
"Olkoon teillä se mieli mikä Jeesuksella Kristuksella oli"!
On jokseenkin valtava näköala ja esikuva...elämän mittaisen oppimisen paikka.
Eihän tämä ihmiseltä onnistu....mutta malli, esimerkki, esikuva...on kyllä Raamatussa
selkeästi kerrottu.
Tämä on muuten sellainen ohje, mikä parhaiten soveltuu arkielämän pieniin asioihin!!
:eusa_pray: :eusa_pray: :eusa_pray:
-
"Olkoon teillä se mieli mikä Jeesuksella Kristuksella oli"!
Tuo ei ole käsky, vaan toivomus. Itse tekemällä ei meihin Jeesuksen mieli synny. Se syntyy Jumalan lahjana kun Kritus on sisäistetty. Paperinmakuinen usko on suuri valhe.
-
Mä en osaa ajatella ehkä ollenkaan tuota näkökulmaa mikä on minussa liikkeelle paneva
voima ajatuksissa, sanoissa ja teoissa.
Toivon ja rukoilen että se olisi Jumalan armo ja rakkaus Jeesuksessa...jotain tämän
suuntaista kuitenkin...arkinen ja pieni ihminen saa olla kiitollisena tehdystä pelastuksesta.
Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen...omasta "tekemisestä" riippumatta.
Itseäni lohduttaa Lemisen ajatus: Kristus kulkee jalkaisin ja etsii monttuihin pudonneita.
Lauleskelen välillä kotimökillä itselleni ja peuroille Kari Haapalan laulua:
Minne tie vie, sinne mennä tahdon, olen matkalla mielin levollisin..."
Tuossa laulussa on myös ihmettelevä kysymys: "Miksi en mennyksi saa"??? :eusa_pray: :eusa_pray:
-
Jäin miettimään kuulemaani radiomainosta. Kuulin sen RadioDeistä ennen Norvannon
luennon alkua.
Siinä hyvin myyvästi mainostettiin rukouselämän virvoittamista jonkin tietyn ohjelman mukaan.
Sanasta sanaan en muista, mutta suunnilleen tämä oli asia: " Jos rukouselämäsi on kuivettunut tai näivettynyt, hanki..XXX opaskirjanen ( tai äänite ). Sitten seurasi mainostajan nimi ja ostopaikka.
Minuun särähti ilkeästi tämä myyntipuhe. Paavo Ruotsalaisen neuvo rukoilla, huokailla tai sitten 'sairastaa Herralle' ei särähtänyt, vaan soi kuin ehtookello kun sen ensimmäisen kerran kuulin.
-
Tästä kirjoitin edellä:
https://domini.life/
" Lähde keräämään aarteita taivaaseen !" =Tätä en ymmärtänyt.
-
Jäin miettimään kuulemaani radiomainosta. Kuulin sen RadioDeistä ennen Norvannon
luennon alkua.
Siinä hyvin myyvästi mainostettiin rukouselämän virvoittamista jonkin tietyn ohjelman mukaan.
Sanasta sanaan en muista, mutta suunnilleen tämä oli asia: " Jos rukouselämäsi on kuivettunut tai näivettynyt, hanki..XXX opaskirjanen ( tai äänite ). Sitten seurasi mainostajan nimi ja ostopaikka.
Minuun särähti ilkeästi tämä myyntipuhe. Paavo Ruotsalaisen neuvo rukoilla, huokailla tai sitten 'sairastaa Herralle' ei särähtänyt, vaan soi kuin ehtookello kun sen ensimmäisen kerran kuulin.
Pikaisesti vilkaisin mainosta ja tuli sellainen tuntu, että tuon ohjelman kautta voi välittää rukouspyyntöjä suurelle yleisölle.
Jos tuo "tuntu" on oikea, niin sitä kauttahan tuo lisää rukoilemista, ja se on vain hyvä asia.
Rukouksen apuvälineet ovat moninaiset. Niitä ei ole koskaan liikaa.
Mitä tulee sitten Paavo Ruotsalaisen huokailuihin, niin se on eräs hyvä tapa rukoilla.
Jos haluaa, että rukous olisi helppoa ja tulisi kutakuinkin itsestään, kannattaa pyytää Jumalan mielenmukaista murhetta itselleen. Jos sen lahjan saa, niin on helppo rukoilla.
-
Pikaisesti vilkaisin mainosta ja tuli sellainen tuntu, että tuon ohjelman kautta voi välittää rukouspyyntöjä suurelle yleisölle.
Jos tuo "tuntu" on oikea, niin sitä kauttahan tuo lisää rukoilemista, ja se on vain hyvä asia.
Rukouksen apuvälineet ovat moninaiset. Niitä ei ole koskaan liikaa.
Mitä tulee sitten Paavo Ruotsalaisen huokailuihin, niin se on eräs hyvä tapa rukoilla.
Jos haluaa, että rukous olisi helppoa ja tulisi kutakuinkin itsestään, kannattaa pyytää Jumalan mielenmukaista murhetta itselleen. Jos sen lahjan saa, niin on helppo rukoilla.
:023:
-
Olen kokenut että "yksinäinen puu palaa huonosti"...niin nuotiossa...kuin uskonelämässäkin.
Ja olen ehkä aika laiska ja liikkeelle potkittava tyyppi....en ole vahva...
Seurakuntayhteys ja uskonystävät on tärkeä asia.
Ja koen että myös netissä on paljon hyviä juttuja uskonelämän tueksi ja rohkaisuksi.
On monien järjestöjen sivuja, puhelinkkejä...on tuon dominin kaltaisia...on körttifoorumi...ym...
On tarjolla myös kaikenlaista mikä ei ole raittiilla pohjalla, ei Raamatun mukaista...
Jumala johdattakoon ja varjelkoon kaikilta eksytyksiltä!
Ja olkaamme rohkeita omalla paikallamme, pyydetään Jumalalta viisautta.
Jos ja kun teemme virheitä, uskon että Jumala korjaa ja muuttaa, antaa anteeksi.
-
Näin me koemme erilailla. Minä aikanani, kaksikymmentäviisi vuotta kiersin tilaisuudesta toiseen, seurannasta kolmanteen, etsin ja löysin, tunnelmia ja mukavia ihmisiä.
Kaipasin uskonelämää sielussani, ja löysin alkupotkun Lahden Herättäjäjuhlilla.
Tällä foorumilla veli-juhani tunnisti syvimmän etsintäni ja ohjasi oikealle tielle.
Olen mieluummin omassa olossani, enkä ainoastaan ikäni vuoksi. Jumalan etsintä, Kristuksen tunteminen sisällisesti, sopii minulle näin. Rauha, rukous ja mietiskely, ja hyvä musiikki, tässä nämä.
Minulle hiljaisuus on yhteyttä taivaallisiin, mitä ne milloinkin ovat ja mitä sieltä minulle annetaan.
Minua edelleen tuo ' anekauppa', aarteiden keruu taivaiseen ei ' istu'.
Rukous annetaan, sitä ei oteta eikä osteta. Yhteinen rukous kirkossa on yhteyttä.
-
Näin me koemme erilailla. Minä aikanani, kaksikymmentäviisi vuotta kiersin tilaisuudesta toiseen, seurannasta kolmanteen, etsin ja löysin, tunnelmia ja mukavia ihmisiä.
Kaipasin uskonelämää sielussani, ja löysin alkupotkun Lahden Herättäjäjuhlilla.
Tällä foorumilla veli-juhani tunnisti syvimmän etsintäni ja ohjasi oikealle tielle.
Olen mieluummin omassa olossani, enkä ainoastaan ikäni vuoksi. Jumalan etsintä, Kristuksen tunteminen sisällisesti, sopii minulle näin. Rauha, rukous ja mietiskely, ja hyvä musiikki, tässä nämä.
Minulle hiljaisuus on yhteyttä taivaallisiin, mitä ne milloinkin ovat ja mitä sieltä minulle annetaan.
Minua edelleen tuo ' anekauppa', aarteiden keruu taivaiseen ei ' istu'.
Rukous annetaan, sitä ei oteta eikä osteta. Yhteinen rukous kirkossa on yhteyttä.
:023:
t. Muusa
-
Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä,
ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme,
että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa,
voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.
2 Kor. 1:3,4
-
Näin me koemme erilailla. Minä aikanani, kaksikymmentäviisi vuotta kiersin tilaisuudesta toiseen, seurannasta kolmanteen, etsin ja löysin, tunnelmia ja mukavia ihmisiä.
Kaipasin uskonelämää sielussani, ja löysin alkupotkun Lahden Herättäjäjuhlilla.
Minua edelleen tuo ' anekauppa', aarteiden keruu taivaiseen ei ' istu'.
Rukous annetaan, sitä ei oteta eikä osteta. Yhteinen rukous kirkossa on yhteyttä.
Anekaupalla tarkoitetaan eri asiaa, kuin Jeesuksen kehoituksella "Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen".
Toki kaiken hyvän ihminen voi turmella, kuten rukouksen.
-
Ai. Minä olen ajatellut että Jeesus tarkoittaa lähimmäisten auttamista ja Sanan viemistä maan ääriin.
Omat rukoukset, onko ne aarteita ?. Minulle ne ovat kahdenkeskisiä juttuja Jumalamme kanssa. Myös lähimmäisten hädän, ja vähemmänkin avun tarpeen eteen anomista.
Nämäkin ovat näkemyseroja, eikä niiden tulla uskon esteiksi. Kullekin omansa.
-
Jeesusta saamme kiittää pelastuksesta, armosta, anteeksiantamuksesta, yhtenä joukkona,
ilman turhia kiistoja pienistä näkemyseroista.
Pallo on pyöreä, riippumatta pallon koosta... :023: :039:
-
Kiittäminen ja ylistäminen on meille niitä aarteitataivaaseen, jos se tulee Pyhän Hengen antamana, rukouksessa. Kaltaisteni tavoin sekin tapahtuu yksinäisyydessä.
Minun ´körttiläisyyteni´ ei anna minun käydä ylistyskokouksissa.
-
Niinhän se varmaankin on että Herra meitä hoitaa eniten hiljaisuudessa Hengen
kosketuksessa.
Itse koen sellaista silloin tällöin kotimökillä lauleskellen (tosin se ei ole hiljaisuutta),
saunassa tai nuotiolla istuskellen.
Kansallispuistojen poluilla kävellen...siinäkin saatan enemmän katsoa luontoa kuin Luojaa...
Siihen uskon että Herra voi hoitaa minua tällaisena yksilönä kuin olen, heikkona ja
levottomana sieluna, keskittymiskyvyn puuttuessakin...
Monesti minut on pitänyt sairaudella pysäyttää.
Herra on pitkämielinen ja suuri armossa.
-
Olemme Kristuksen kirkossa yksilöitä, ja siitä kiitos !
Kirkko rakentuu erilaisista ' materiaaleista'. Olenko minä ehkä kivi johon tunteet ei vaikuta :017: Sinä olet ehkä kristallikruunun prisma :017: joka välkkyy ja helisee
kaltaistensa joukossa.
Kaipuu meillä on yhteinen, tuntea armollinen Jumala. :039:
-
Kiitos mietteistäsi! :eusa_angel:
Tuo ajatuksesi kristallikruunun prismasta ei kyllä minuun istu ja osu ollenkaan...
Enemmän olen hiljainen maan matonen jolle laulu "Niin alhaalla ei kukaan kulje,
ettei siellä Jeesus ois..." on tullut tutuksi ja rakkaaksi.
-
Pohditaan lisää osassa 2