Kävin moottorikelkkaretkellä Peipporämeen palstan kauimmaisen pyykin luona. Sinne on selvä reitti, kun sen tuntee. Käymätön aluehan se on ollut, kun kesällä sinne joutuisi menemään apostolin kyydillä ja talvella räme ei ole routinut enää vuosiin, että yrittäisi Zetorilla. Fingridin voimalinja katkaisee palstamme vasta siellä perällä.
Lunta on ihan tympeän paljon, mutta kelkan moottori otti nätisti kierroksia, että ei siellä kiinnijäämisen pelkoa ollut. Puolivälissä palstaa on yhteisesti 40-luvun lopussa kaivettu kanava poikkipäin, siinä oli tietysti vesi näkyvissä, joten yritin polkemalla saada luiskatuksi menopuolen rintuusta ja sain jopa veteenkin asti potkituksi lunta. Liian raskasta viestimiehelle. Joten nykäisin koneen käyntiin ja alussa varoen laskeuduin kanavan rinnettä ja sitten urku auki. Kokemuksellahan se onnistui, Lopussa ajelin Zetorin talviuraa ja yritin katkoa kaikki männyntaimet ajamalla niiden päälitse.
Lumivahinkoja ei rämeellä ollut. Sen sijaan hirvet olivat kierrelleet palstan poikki ja syöneet tietynkokoisten männyntaimien latvoja. En ole yrittänytkään viljellä mäntyä, vaan koivun kasvua seuraan. Jumala taimet sinne aikaansaa ja minulle jää vähäinen harvennus. Kitu-ja joutomaa ei ole verottajankaan hampaissa. Metsäesivalta sallii minun isäntänä siellä huseerata ymmärrykseni mukaan. On palsta kuitenkin omaisuusmassana käyttääkseni fiiniä termiä.
Oikeastaan entisenä lintumiehenä halusin evaluoida
kanalintujen yöpymismahdollisuudet lumikiepissä, täkäläinen sana on hyyvvys. Ja niin olikin, että lauhat kelit eivät olleet kovettaneet lunta liiaksi, vaan näin kolmessa kohdassa lintujen yöpymisreiät ja niistä aamun poiustuloreiät ja siipien enkelikuviot lentoonlähdössä. Näin yhden metson, ensin hakoamassa männyntarrissa ja sitten pakolennolla. Teerejä näin eilen, kun tulimme Oulusta. Pieni riekkopopulaatio sinnittelee alueen sulkeutumattomissa metsän pyöräkkeissä ja voimalinjan varrella.
Ketun ja pupujussin jälkiä oli runsaasti. Takavuosien metsäkauris on joutunut väistymään muualle, kun siinä aika lähellä tehtiin isohkot aukkohakkuut. Saattaa kyseessä olla myös pellonteon aie omistajan mielessä.
Kahdesti moottorikelkka yritti juonitella siten, että kierrokset moottorissa alkoivat laskea. Kummallakin kerralla liipaisin peukalollani "pohjat" eli kierrokset maksimiin, niin kone alkoi taas käydä normaalisti. Oli erityisen tärkeätä huollattaa kone ammattimiehellä. Minulla on voimakas aie , että kesällä asentaisin starttimootorin. Nytkin kylmänä piti 9 kertaa nykäistä ennenkuin kone lähti käyntiin.