Meillä itsekullakin on mielipiteitä siitä, kuinka Jumala pelastaa ihmisen ja toisaalta siitä, kuinka koko tämän pelastumisen problematiikka menee juuri siten kuin minä sen ymmärrän. Jos joku ajattelee toisin, niin hän on mäntti, sillä muustahan ei voi olla kysymys.
Seuraava satu kulkenee maailmalla eri versioina. Kuitenkin se mielestäni kuvaa oivallisesti tätä ihmisen ongelmaa.
Tässä yksi versio tästä puhuttelevasta sadusta:
URHO USKOVAINEN
Urho Uskovainen oli todellinen uskon sankari. Hän luotti ainoastaan Jumalaan eikä antanut pätkääkään arvoa ihmisten ajatuksille eikä toimille. Urho Uskovainen oli omassa päässään kehittänyt teorian kuinka Jumala toimii ja kuinka hänen on toimittava.
Tapahtui kerran niin, että se alue, jolla Urhon koti sijaitsi, joutui tulvaveden valtaan. Urho ei tästä hätkähtänyt, sillä luottihan hän lujasti Jumalaan ja hänen ylimaalliseen apuunsa.
Vesi kuitenkin nousi nousemistaan. Urhomme nousi talonsa katolle, ettei olisi hukkunut. Toisekseen hän oli varma, että Jumala auttaa hänet tästä kuiville. Pelastusvene lähestyi Urhon taloa ja Urhoa kutsuttiin nousemaan veneeseen. Urhosta tämä olisi ollut rintamakarkuruutta, niinpä hän huusi, että kyllä Jumala hänet pelastaa. Urho oli jo pikkupojasta lähtien oppinut, että ihmisen ei pidä mestaroida Jumalan työtä eikä missään tapauksessa pitäisi yrittää täydentää sitä, mikä on Jumalasta. Sen, mikä on Jumalan armoa, tulee pysyä yksin armona, jota se ei Urhon ajatusten mukaan ole, jos ihminen siihen jotenkin yrittää vaikuttaa.
Mutta vesi nousi edelleen. Urhon talosta näkyi enää savupiippu. Alueen yllä kierteli pelastushelikopteri poimien talojensa katoilla kyyhöttäviä ihmisiä. Mutta Urho pysyi lujana uskossaan. Kyllä Jumala hänet pelastaa ilman ihmiskäden puuttumista, näin Jumala saa kaikesta kunnian.
Vesi kuitenkin nousi ja — Urho hukkui.
- - -
Kuoleman toisella puolella hän avasi silmänsä ja näki itse Jumalan. Urho Uskovainen tuohtui Jumalalle siitä, ettei Jumala vastannut hänen lujaan uskoonsa sillä tavoin, että Jumala olisi yksin saanut kunnian pelastuksesta. Miksi Jumala ei auttanut hädän hetkellä, Urho tivasi.
Jumala katseli Urhoa hieman säälien ja sanoi hänelle lempeästi: Minähän yritin kaikin keinoin pelastaa sinut, mutta sinä en hyväksynyt lähettämääni apua. Lähetin pelastusveneen, mutta et noussut siihen, sinulle heitelliin pelastusrengas, mutta et tarttunut siihen. Lähetin lopuksi helikopterin, mutta sekään ei kelvannut. Olen tehnyt kaiken puolestasi, kenenkään kohdalla ei ole tehty enempää. Ne, joille antamani apu kelpasi, jatkavat elämäänsä maan päällä. Sinulle annettiin sama mahdollisuus, mutta et ottanut sitä vastaan.