Kirkko vuotaa (2., eli vieläkin. )

[karjalaisenkyösti]

Hyviä ajatuksia tosiaan, mutta pelkään, ettei moni nössö uskalla kompata, koska kysymyksessä on persu.

Niin, ja vielä sieltä tietyissä asioissa radikaalimmasta päästä, ei mikään maltillinen ja ehkä aina malttia arvostava.
Ja tämän lausunnon annoin hajanaisten lehtijuttujen perusteella, totuus voi olla tietysti toinen.

Halla-Aho uskaltaa sano ääneen sen, mihin uskoo.
Ja kyllä se minustakin äärimmäisen vahvasti näyttää siltä, miten hän asian kuvaa.

[karjalaisenkyösti]

Luepa tuo:
http://sanahaltuun.fi/blogi/71/Paeivi-Raesaenen-ja-suuri-polemiikki/
Todella surkuhupaisaa ja hassua, mikäli kirkon johto väittää olevansa Räsäsen kanssa eri linjoilla.
Linevätkö edes tutustuneet kyseiseen kohupuheeseen?

[PekkaV]

   Kirkko on ääneni. Ääneni on kirkon.

[Leena]

Hei Lothar, ja tervetuloa joukkoon !

Kiva nimimerkki ja kivasti ajattelet, ainakin minun suunnaltani katsottuna. En vaan osannut kiteyttää ajatuksiani yhtä sujuviksi, oppimattomuuttani.
Lisään sen, että odotellaan rauhassa ja mitään pelkäämättä mitä ajan melskeissä tapahtuu.
Kyllä kirkko vuodattaa edelleen hyvää sanomaa. Muodot ovat moninaisemmat kuin aiemmin. Siinä otet ytimessä, että media ja netti saavat kaiken näyttämään hetken huolestuttavalta. Ja siitähän aivan kilpaillaan kuka räväkämmin sanoo.

Koko kristittyjen historian ajan on liikehditty milloin mihinkin suuntaan. Luen parhaillani Metaxasin kirjaa Dietrich Bonhoefferista ja hänkin muutti
suuntaansa ja ajatuksiaan jo muutamien vuosien sisällä. Kuitenkin se mikä on keskeistä, ristiinnaulittu Kristus, Jumalan Sana ja Jumalan ilmoitus
itsestään pysyivät.

En näe pahana monikulttuurista, erilaisten ihmisten kirkkoa. Rinnalle mahtuvat myös muut uskontokunnat.

Muista kuitenkin, että kyseessä on nyt. Metaxasin Bonhoeffer. Bonhoefferin näkemykset eivät juurikaan muuttuneet missään vaiheessa, jos on luottaminen akateemisiin lähteisiin ja erityisesti erinomaisen vaikealukuiseen Bonhoefferin teologista ajattelua käsittelevään TT Tomi Karttusen väitöskirjaan.  (Die Polyphonie des Wirkclickeits).    Pikemminkin se monipuolistui, sillä hän etsi kaiken aikaa uutta, kuolemaansa saakka.    Hämmästelin itse joitakin Metaxasin teologisia arveluja. Sen kirjan sai englanniksi jo joitakin vuosia sitten.  

Ainut, minkä hän itse toivoi tekemättömäksi oli oma kirjansa "kutsu seuraamiseen" tai Nachfolge alkuperäiseltä nimeltänsä. Metaxasin pulmana on Bonhoefferin ajattelun ja teologian pieleenymmärrys, mutta biografiana se on aiempia suomennettuja elämäkertoja parempi.
Erityisesti siitä eteerisestä kuolemalle vihkiytyneestä enkelilapsesta on vihdoin luovuttu.

[Leena]

Minulle on Dosentista avautunut vasta tämä:     
                                                                                                                                       

Hyvä hyvä, Riitta-mummi!

Ja saattaahan Atanasia haluta vaikkapa vuorotella Leenan kanssa, mutta olisin itsekin hyvilläni, jos hän ei niin sentään tekisi, tänne kun lopulta ennättää varsin harvoin.

[Benkku]

Kirkko on ääneni. Ääneni on kirkon.

jopa jalkapallo katsomossa.

" Bonhofista tuli siihen mennessä nuorin saksalainen maailmanmestari, ...Bonhof vieläpä syötti Gerd Müllerin voittomaalin".

http://fi.wikipedia.org/wiki/Rainer_Bonhof

Juhani varmasti muistaa 7. heinäkuuta 1974 Saksan voiton oranssi paidoista Hollannista.

[Riitta-mummi]

Tänään Mukkulan kirkossa saarnaaja oli valmistanut hienon aloituksen ja yhtä hienon saarnan. Aihe oli ajankohtainen, puheemme. Vihapuheet jotka ovat some:n ja median myötä lisääntymistään lisääntyneet.

Ensimmäiset sanat, jotenkin : En pidä siitä jos minua syytetään. Silti olen halukas syyttämään toisia. Eniten takanapäin, mutta lisääntyvästi julkisesti.
Pastori haastoi meidät puhumaan hyvää toisistamme. Facebookin on hänen mukansa perustettu vastapooli kaikelle vihapuheelle: Hyväpuheet.

Olen ylpeä tästä papistamme. Hän taisi olla Riihiseuroissakin puhumassa, jos muistan oikein näkemäni ilmoituksen Kirkonseudussa.
Lisäksi hän laulaa ihanasti yhdessä kanttorin kanssa. Tänäänkin saimme kuulla kahdesti heitä.

Kirkko vuoti tänään mannaa ja hunajaa, vaikka synnintuntoa tuli saarnan täydeltä. Ehtoollisen vietto paransi synnin haavat.

[Liina]

Tänään Mukkulan kirkossa saarnaaja oli valmistanut hienon aloituksen ja yhtä hienon saarnan. Aihe oli ajankohtainen, puheemme. Vihapuheet jotka ovat some:n ja median myötä lisääntymistään lisääntyneet.

Näin erilaisia me ihmiset olemme. Yleensä ajatukseni harhautuvat, jos pappi alkaa jaaritella "ajankohtaisista" aiheista.

Keskustelin aiheesta erään papin kanssa, joka tunnusti lähteneensä kirkosta muutaman kerran kesken saarnan (ei sentään omansa  ), kun puheessa ei ollut päätä eikä häntää, ei alkua eikä oikein loppuakaan, muotisasanoja ja epäämäräisiä käsitteitä sikin sokin.

[Riitta-mummi]

Kyllä pastorimme siirtyi aiheessa myös siihen miten Jeesus suhtautuu meihin vihaisiin pahanpuhujiin. Juuri se muodosti vaikuttavan kontrastin ja herätti mielenkiinnon ja tarkastelun omaan käyttäytymiseen.
Olisipa linkittää koko saarna !

On varmasti niin ettei meitä samalla tavalla ruokita saarnoilla. Minä en tule ravituksi herkuilla.

[karjalaisenkyösti]

Kuuntelin lauantaina radiota, jossa haastateltiin erästä pappia, joka on ollut järjestämässä Oulussa "agnostikkoiltoja".
Tämä pappi kertoi, että hän ei voi uskoa uskontunnustuksessa olevaan kohtaan, jossa kerrotaan, että Jeesus olisi neitseestä syntynyt.
Sitä en sitten tiedä, että kuinka suhtautuu muihin uskontunnustuksen opinkappaleisiin.

Tällaiset julkiset lausunnot papiston keskuudessa eivät taida olla kovin harvinaisia Suomessa.
En ole kuullut, että kirkko sanoutuisi irti tämänkaltaisista lausunnoista.
Kirkko ei vastavuoroisesti myöskäään sanoudu irti siitä, jos joku pappi tunnustaa uskovansa uskontunnustuksen asiasisältöön taikka tunnustuskirjoihin - toki sillä edellytyksellä tietysti, että uskontunnustukseen tai tunnustuskirjoihin ei liian kovasti julkisuudessa saa uskoa. Jos riittävän julkisesti tunnustaa uskovansa uskontunnustuksen tai tunnustuskirjat, siitä uskomisesta kirkon johto toki julkisesti sanoutuu irti.

Ehdottaisin, että uskontunnustuksesta tehtäisiin sellainen suomalaisluterilainen versio, josta poistettaisiin vanhentuneet kohdat ja korvattaisiin ne nykyuskoon sopivilla.
Olisi se ainakin rehellistä.

[Pirska]

Kuuntelin lauantaina radiota, jossa haastateltiin erästä pappia, joka on ollut järjestämässä Oulussa "agnostikkoiltoja".
Tämä pappi kertoi, että hän ei voi uskoa uskontunnustuksessa olevaan kohtaan, jossa kerrotaan, että Jeesus olisi neitseestä syntynyt.
Sitä en sitten tiedä, että kuinka suhtautuu muihin uskontunnustuksen opinkappaleisiin.

Tällaiset julkiset lausunnot papiston keskuudessa eivät taida olla kovin harvinaisia Suomessa.
En ole kuullut, että kirkko sanoutuisi irti tämänkaltaisista lausunnoista.
Kirkko ei vastavuoroisesti myöskäään sanoudu irti siitä, jos joku pappi tunnustaa uskovansa uskontunnustuksen asiasisältöön taikka tunnustuskirjoihin - toki sillä edellytyksellä tietysti, että uskontunnustukseen tai tunnustuskirjoihin ei liian kovasti julkisuudessa saa uskoa. Jos riittävän julkisesti tunnustaa uskovansa uskontunnustuksen tai tunnustuskirjat, siitä uskomisesta kirkon johto toki julkisesti sanoutuu irti.

Ehdottaisin, että uskontunnustuksesta tehtäisiin sellainen suomalaisluterilainen versio, josta poistettaisiin vanhentuneet kohdat ja korvattaisiin ne nykyuskoon sopivilla.
Olisi se ainakin rehellistä.

Totta on. Olisi mukavaa tehdä tällä foorumilla gallup, kuinka moni paheksuu sitä, että kirkossamme on pappeja, jotka avoimesti myöntävät, etteivät usko esimerkiksi Jeesuksen neitseestäsyntymiseen tms. Veikkaan, että Räsäsen haukkujat eivät paheksuisi em. pappeja.

[karjalaisenkyösti]

Olisi mukavaa tehdä tällä foorumilla gallup, kuinka moni paheksuu sitä, että kirkossamme on pappeja, jotka avoimesti myöntävät, etteivät usko esimerkiksi Jeesuksen neitseestäsyntymiseen tms.

Olen ensimmäinen galluppiin osallistuja: minä paheksun tätä seikkaa, että suhtaudutaan epäuskoisesti kristillisen opin ydinasioihin julkisesti papin virassa ja minun mielestäni kirkon pitäisi tuomita tällainen käytös.
Voisi olla hyvä, että kirkko auttaa epäuskoisia pappeja uranvaihdossa, jottei kenenkään tarvitsisi vain rahan vuoksi pappina olla.

Epäilys on sitten eri asia.
Sen käsittelyyn oikea paikka voisi olla jokin luotettu sielunhoitaja, ei missään tapauksessa julkisuus.
Jos pappi epäilyksistään huolimatta haluaa pitäytyä kirkon tunnustuksessa eikä toitottele epäilyksiään eteenpäin, hän on tietysti mitä sopivin papin virkaan, aivan samoin, kuin ei-juuri-tällä-hetkellä epäilevä virkakaverinsakin.

[Pena]

Seurakuntalaisten epäilyksiäkin pitäisi osata käsitellä kirkossa niin, että epäilijät eivät kokisi tulevansa torjutuiksi. Merkitseekö se sitten sitä, että papitkin puhuvat avoimesti epäilyksistään? Liian varmana uskovaisena esiintyminen on varmaan omiaan karkoittamaan kyselijöitä.

Epäilysten rinnalla on papin toki sanottava se, minkä varaan on uskonsa ja elämänsä asettanut.

[Liina]

Epäilys on sitten eri asia.
Sen käsittelyyn oikea paikka voisi olla jokin luotettu sielunhoitaja, ei missään tapauksessa julkisuus.

Tästä olen samaa mieltä.

Samoin  Penan kanssa siitä, että epäilyksiä pitäisi osata käsitellä. Siksi "agnostikkoillat" eivät ole minusta lähtökohtaisesti huono ajatus -- sisällöstä en tiedä, kun en ole sellaisessa käynyt. Silti: minusta on outoa, jos pappisvihkimyksen vapaaehtoisesti ottanut ihminen sanoutuu julkisesti irti sen uskon uskon opinkappaleista, jonka edustajana hän työkseen toimii.
 

[Liina]

Kyllä pastorimme siirtyi aiheessa myös siihen miten Jeesus suhtautuu meihin vihaisiin pahanpuhujiin. Juuri se muodosti vaikuttavan kontrastin ja herätti mielenkiinnon ja tarkastelun omaan käyttäytymiseen.
Olisipa linkittää koko saarna !

On varmasti niin ettei meitä samalla tavalla ruokita saarnoilla. Minä en tule ravituksi herkuilla.

Uskon että se oli hyvä saarna.
Usein trendikkäiden käsitteiden käyttäminen on mielestäni pelkkää korvakarkkia.