Kirjoittaja Aihe: Taktiikkaa muuttuu, perusarvot pysyvät.  (Luettu 8576 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: Taktiikkaa muuttuu, perusarvot pysyvät.
« Vastaus #15 : 08.07.13 - klo:22:29 »
Se mikä sai minut pohtimaan ja aiheutti ristiriitaisia tunteita herättäjäjuhlien aikana oli tietokirjailija Jaakko Heinimäen raamattutunti ja myös Kaleva-lehden sunnuntainumerossa  7.heinäkuuta 2013, s.K 15 ollut juttu :
”Raamattu ei ole Jumalan sanelema teksti, vaan kokoelma  ihmisten kirjoittamia kirjoituksia

Minä käsitän, että Raamatun teksti on Jumalan antama Sana meille ihmisille. En kiellä sitä ettei Raamattu olisi ihmisen kirjoittamaa tekstiä. Mutta tekstin sisällön, ajatuksen ja neuvot ihmisen elämään on antanut Jumala, Raamatun kirjoituksia kirjoittaneelle. Näin ollen, en voi olan kohautuksella ajatella Raamattua pelkästään ihmisen kirjoittamiksi tarinoiksi muinaisesta historiasta.

”Heinimäen mielestä raamatullisuus on käärepaperiin ihastumista lahjaan rakastumiseen sijasta.”

Jos en olisi ihastunut käärepaperiin, niin en kyllä ymmärtäisi senkään verran rakkaudesta mitä tänään käsitän sanasta rakkaus. Siksi olen kiitollinen Hänelle että minulla on edes jonkinlaiset perus ohjeet rakkaudesta ja kyllä Hän kertoo ja ohjaa minua päivittäin miten minun pitäisi käsittää Sana rakkaus.

Mielenkiinnolla odotan seuraavia herättäjäjuhlia 2014 Lapualla: ”Arki ja lapsen usko näkyvät Lapuan juhlien tunnuksessa”,  Juhlaviesti,  Herättäjäjuhlat Lapualla 4.-6.7.2014, s.6

Saa nähdä mitä neuvoja silloin tulee minulle lapsen uskoiselle.

Lopuksi voin vielä todeta että kyllä minä ja Jaakko Heinimäki näkemyseroista huolimatta mahduimme juhlien aikana  istumaan samalla penkillä.


Kerrankin olen Benkun kanssa samaa mieltä.
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.

Poissa sadetta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1504
Vs: Taktiikkaa muuttuu, perusarvot pysyvät.
« Vastaus #16 : 09.07.13 - klo:10:46 »
Urpo puhuu kirjoittavan taiteilija-papin äänellä. Kuulla ja lukea pitää sydämellään, sillä näkee enemmän:
http://www.h-y.fi/1232-urpo-karjalainen

En mene seuroihin kokemaan taide-elämyksiä. Enkä myöskään kuuntelemaan taitavasti kirjoitettuja, villeillä lupiineilla reunustettuja taipaleita kaikenkattavasta armollisuudesta, rakkaudesta ja suvaitsevuudesta. Tässä kohtaa joudun tunnustautumaan kovasti korvasyyhyn vaivaamaksi tolloksi.

Seurapenkissä puhetta kuunnellessa kummastelin kuulemaani moneen kertaan. Kuulijana ainakin minun ajatukseni tahtovat karkailla, joten kokoaikainen, aktiivinen "kyydissä pysyminen" ei onnistu millään. Pöyristyin, kun Karjalainen lopuksi sanoi, että täällä juhlilla olemme ennenkaikkea ylistämässä ihmistä. Tuo "ennenkaikkea" puuttuu kirjoitetusta puheesta, mutta minusta hän sanoi niin.

Nyt jälkeenpäin luettuna puhe aukeaa ihan eri tavalla.

En ihmettele yhtään, että muutama (itseäni reilusti nuorempi) pitkäaikainen juhlakävijä sanoi välittömästi juhlien jälkeen, että ensi vuonna juhlat vaihtuvat, jos jonnekin lähdetään.

Joku sanoi taannoin eräässä pöytäseurueessa, että "sen jälkeen kun tuli pakolliseksi kuulua Facebookiin, että ylipäänsä olet olemassa.." Näitä seurapuheita joudun lukemaan jälkeenpäin netistä, että tavoitan idean. Kaikki eivät lue, vaan seurapuhe on heille siinä hetkessä ainutkertainen, sirpaloituneena ja kenties vaillinaisena mieleen jäävä kokemus ja kokemuksesta syntyvä ymmärrys.

Aiemmin sitä meni kirkkoon ja seuroihin kuuntelemaan Jumalan Sanaa, joka löytyy Raamatusta, ja saamaan hieman rakennuspuita elämään, ravintoa sieluun. Nyt pitäisi oppia, että on raamattu, joka on ihmisten kirjoittamia muinaisia tarinoita, ja uskontunnustus, joka on vanhanaikainen, kirkossa luettava perinneloru.

Pistää varmasti miettimään.


Jeesus vaivaiset syntiset korjaa

Benkku

  • Vieras
Vs: Taktiikkaa muuttuu, perusarvot pysyvät.
« Vastaus #17 : 09.07.13 - klo:22:30 »
En mene seuroihin kokemaan taide-elämyksiä. Enkä myöskään kuuntelemaan taitavasti kirjoitettuja, villeillä lupiineilla reunustettuja taipaleita kaikenkattavasta armollisuudesta, rakkaudesta ja suvaitsevuudesta. Tässä kohtaa joudun tunnustautumaan kovasti korvasyyhyn vaivaamaksi tolloksi.

Seurapenkissä puhetta kuunnellessa kummastelin kuulemaani moneen kertaan. Kuulijana ainakin minun ajatukseni tahtovat karkailla, joten kokoaikainen, aktiivinen "kyydissä pysyminen" ei onnistu millään. Pöyristyin, kun Karjalainen lopuksi sanoi, että täällä juhlilla olemme ennenkaikkea ylistämässä ihmistä. Tuo "ennenkaikkea" puuttuu kirjoitetusta puheesta, mutta minusta hän sanoi niin.

Nyt jälkeenpäin luettuna puhe aukeaa ihan eri tavalla.

En ihmettele yhtään, että muutama (itseäni reilusti nuorempi) pitkäaikainen juhlakävijä sanoi välittömästi juhlien jälkeen, että ensi vuonna juhlat vaihtuvat, jos jonnekin lähdetään.

Joku sanoi taannoin eräässä pöytäseurueessa, että "sen jälkeen kun tuli pakolliseksi kuulua Facebookiin, että ylipäänsä olet olemassa.." Näitä seurapuheita joudun lukemaan jälkeenpäin netistä, että tavoitan idean. Kaikki eivät lue, vaan seurapuhe on heille siinä hetkessä ainutkertainen, sirpaloituneena ja kenties vaillinaisena mieleen jäävä kokemus ja kokemuksesta syntyvä ymmärrys.

Aiemmin sitä meni kirkkoon ja seuroihin kuuntelemaan Jumalan Sanaa, joka löytyy Raamatusta, ja saamaan hieman rakennuspuita elämään, ravintoa sieluun. Nyt pitäisi oppia, että on raamattu, joka on ihmisten kirjoittamia muinaisia tarinoita, ja uskontunnustus, joka on vanhanaikainen, kirkossa luettava perinneloru.

Pistää varmasti miettimään.

Tämän lisäksi minua häiritsee miten  minä vatipää varustaudun jatkossa seuroihin. Joudun ilmeisesti karsimaan seuroissa käyntiäni, koska en omista läppäriä, kannettavaa monistuskonetta(kaikilla herkuilla), suurta iPadia, sivistyssanakirjaa sekä selkokielen tulkkia.

 :icon_cool:

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Taktiikkaa muuttuu, perusarvot pysyvät.
« Vastaus #18 : 09.07.13 - klo:22:46 »
H-Y:n seuroissa, veisuissa, herättäjäjuhlilla yms. selvinnee jatkossakin ihan hyvin kun ottaa mukaan
itsensä, silmälasit (minä tarvitsen) sekä SV-kirjan.

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Vs: Taktiikkaa muuttuu, perusarvot pysyvät.
« Vastaus #19 : 10.07.13 - klo:07:20 »
H-Y:n seuroissa, veisuissa, herättäjäjuhlilla yms. selvinnee jatkossakin ihan hyvin kun ottaa mukaan
itsensä, silmälasit (minä tarvitsen) sekä SV-kirjan.


Näillä mennään!

Mt

Benkku

  • Vieras
Vs: Taktiikkaa muuttuu, perusarvot pysyvät.
« Vastaus #20 : 10.07.13 - klo:09:51 »
Näillä mennään!

Mt

No minusta ei mennä. Sillä jos seuraväen täytyy lukea seurapuhe jälkeenpäin erilliseltä paperilta tai internetistä ymmärtääkseen puheen sisältö. On minusta asiat aika (sensuroitu).  :icon_cool:

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5094
Vs: Taktiikkaa muuttuu, perusarvot pysyvät.
« Vastaus #21 : 10.07.13 - klo:11:39 »
No minusta ei mennä. Sillä jos seuraväen täytyy lukea seurapuhe jälkeenpäin erilliseltä paperilta tai internetistä ymmärtääkseen puheen sisältö. On minusta asiat aika (sensuroitu).  :icon_cool:

Kävitkös Benkku juhlilla kuuntelmassa ainoastaan Heinimäen raamattutunnin ja Karjalaisen seurapuheen? Mie ehin kuulla siellä aika monta muutakin.  :icon_wink:

Tosin en kyllä muista näin äkkiseltään kovin monesta puheesta mitään. Muistikuvia on Heinimäeltä, Karjalaiselta, Huoviselta. Sitten huonolla nimimuistillani, jonkun opettajan Jesp jäi mieleen. En silti väitä, ettei ne muut puheet minua puhutelleet, tai ravinneet siinä seurapenkissä. Päin vastoin. Mutta en pysty yhtään sanomaan, mitä hyvää oli missäkin puheessa, jos joku ei jotain sieltä nosta esille, tai jos eniitä jälkikäteen lue. Eikä minulle ole niin nuukaa, jos osa puheista menee yli hilseen tai jää minulta oivaltamatta. Joku toinen voi sen oivaltaa ja saada siitä itselleen ravintoa, opastusta, lohdutusta tai synnintuntoa. Tyyliin jokaiselle jotakin.  :023:
Pyryharakka

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Taktiikkaa muuttuu, perusarvot pysyvät.
« Vastaus #22 : 10.07.13 - klo:11:50 »
Heinimäkeä kuuntelin erityisellä tarkkaavaisuudella juuri paikalle tulleena.
Kaikkea en ymmärtänyt, paljon ymmärsin. Kohta puhe unohtuu. Joskus kuuntelen uudelleen cd:ltä.
Liisa Lappalaisen puheen muistan erityisen hoitavana (ehkä se oli hänen puhe?).
Olen jotenkin sellainen "pintaliitäjä" että mulle on ilmapiiri, kokonaisvaltainen rohkaisu, hoito, lohdutus yms.
paljon tärkeämpää kuin se että ymmärrän kaiken puhutun täysin, muistan kaikki, olen kaikesta samaa mieltä.
Kun taas yksikseni kynnän arjen pohjamudissa, muistan herättäjäjuhlilta jotain....
ennemminkin sen mitä joku sanoi "joukkoon rakastamisesta" tai SV:n 287....kuin sen mitä joku sanoi siitä
pitäisikö käyttää Sana vai sana....

Benkku

  • Vieras
Vs: Taktiikkaa muuttuu, perusarvot pysyvät.
« Vastaus #23 : 10.07.13 - klo:16:42 »
Kävitkös Benkku juhlilla kuuntelmassa ainoastaan Heinimäen raamattutunnin ja Karjalaisen seurapuheen? Mie ehin kuulla siellä aika monta muutakin.  :icon_wink:

Hyvin pieni osa jäi kuulematta. Jaakko Heinimäki on minulle vain yksi ihminen ihmisten joukossa, niin kuin myös sinäkin Pyrtsi.


 

Poissa onesimus

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 537
Vs: Taktiikkaa muuttuu, perusarvot pysyvät.
« Vastaus #24 : 11.07.13 - klo:15:38 »
Nyt pitäisi oppia, että on raamattu, joka on ihmisten kirjoittamia muinaisia tarinoita, ja uskontunnustus, joka on vanhanaikainen, kirkossa luettava perinneloru.

Tätä samaa sanomaahan kuulee nykyisin piispojenkin suusta. Vaikka joku vetäisi herneen nenään, niin sanon silti, että kuuntelin joitakin saarnoja Suviseuroista, eikä muussa tökkinyt kuin sen venäläisen puheessa. Ja minä en ole lestadiolainen eikä minusta sitä luultavasti tule.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Taktiikkaa muuttuu, perusarvot pysyvät.
« Vastaus #25 : 06.08.13 - klo:19:18 »
Nyt pitäisi oppia, että on raamattu, joka on ihmisten kirjoittamia muinaisia tarinoita, ja uskontunnustus, joka on vanhanaikainen, kirkossa luettava perinneloru.

Tämän väheksynnän ja Raamatun ja tunnustuksen jokaiseen kirjaimeen takertumisen välillä lienee jossakin se kultainen keskitie. Siihen kuuluisi minusta ainakin se, että muinaisten tarinoiden ja vanhojen perinteiden arvo ymmärrettäisiin oikein. Muinainen, vanha tai perinne eivät tarkoita ilman muuta vanhentunutta painolastia, joka pitää heittää menemään. Tarina tai satu on usein paras keino välittää ihmisen perimmäisin kysymyksiin liittyviä sanomia.