Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Benkku - 08.07.13 - klo:01:59
-
Vai pysyvätkö perusarvot herännäisyydessä?
Kun saavuin tänä vuonna Haapajärven herättäjäjuhlille,oli kadun varressa kaksi kylttiä rinnakkain. Toinen kyltti oli herättäjäjuhla alueelle oleva opastekylttii, toinen oli Tivolin mainoskyltti. Ensin ajattelin,että tässä on nyt sattunut inhimillinen erehdys kahden täysin erilaisen tapahtuman suhteen, joten otin asian hieman huumorilla. Mutta nyt minun on valitettavasti todettava, että enään en voi katsoakaan tätä inhimillistä erehdystä huumorilla. Vaan minun ja monen muunkin körtin ajatukset ovat tämän päivän jälkeen hyvin ristiriitaiset.
Merkittäviä kohtia juhlien aikana ristiriitaisten tunteiden aiheuttajia olivat 6.7.2013 klo.11.00 Raamatun tunnin pitänyt tietokirjailija Jaakko Heinimäki ja samana päivänä noin klo.18.45 iltaseuroissa puhunut pastori Urpo Karjalainen.
Minusta tunnelma oli kokonaisuutena muutenkin hieman lähempänä tivolia kuin niitä herättäjäjuhlia missä olen aikaisemmin henkilökohtaisesti ollut paikalla.
-
No jos nuo ois järjestetty täällä nimenpyörittäjänkylässä ( Pyhäjärvi ) , niin ois ollut kulttuurishokki monelle.
Ollaan me täällä niin eripurasia jotta. :kahvi:
-
Urpo puhuu kirjoittavan taiteilija-papin äänellä. Kuulla ja lukea pitää sydämellään, sillä näkee enemmän:
http://www.h-y.fi/1232-urpo-karjalainen
-
...Kuulla ja lukea pitää sydämellään, sillä näkee enemmän:...
Eikö jokainen teekin niin?
-
Jaaa? Oletko kuullut viidesläistä sanontaa: Lukea, kuunnella tai puhua korvasyyhyyn. :017:
-
Oletko kuullut viidesläistä sanontaa: Lukea, kuunnella tai puhua korvasyyhyyn.
Kun olen niin maallistunut ja köyhä ajatuksiltani, niin voisitko kertoa, mitä tarkoittaa korvasyyhy?
-
Jos sulle mummon älykkyysosamäärällä ymmärretty korvasyyhy aukeaisikin.
Olen kokenut puhujia jotka täysin kuulijakunnan maun tietäen, taktikoiden on käyttänyt raamattua voiteluaineena, esim. kolehtihaaveja varten.
On ihmisiä jotka tuomitsevat heti jos poiketaan heille pyhäkoulussa opetetusta enkeli-kiiltokuva uskosta. Jos käsitellään tutkien, se ei ole korvasyyhyä tyydyttävää.
Valitaan papit joita kuunnellaan. Siihen kyllä syyllistyn itsekin. Jaakko Heinimäki rakastutti minut heränneeseen tapaan olla tuhlaajapoika.
Se tapahtui 7.7.2007. Eilen oli 7.7.2012, Siis kuusi armon vuotta.
Eräillä korvasyyhyyn tarvitaan irrallisia raamatunlauseita, sitä diipa-daaba-duuta.
-
Lapualaissyntyinen appeni tarkoittaa korvasyyhyllä hakeutumista sanankuuloon, joka on oman mukavuusalueen sisällä.
-
Sitä juuri yritin valottaa eri näkökulmista. Myös puhuja tietää mihin korvasyyhyyn puhua.
-
Se mikä sai minut pohtimaan ja aiheutti ristiriitaisia tunteita herättäjäjuhlien aikana oli tietokirjailija Jaakko Heinimäen raamattutunti ja myös Kaleva-lehden sunnuntainumerossa 7.heinäkuuta 2013, s.K 15 ollut juttu :
”Raamattu ei ole Jumalan sanelema teksti, vaan kokoelma ihmisten kirjoittamia kirjoituksia”
Minä käsitän, että Raamatun teksti on Jumalan antama Sana meille ihmisille. En kiellä sitä ettei Raamattu olisi ihmisen kirjoittamaa tekstiä. Mutta tekstin sisällön, ajatuksen ja neuvot ihmisen elämään on antanut Jumala, Raamatun kirjoituksia kirjoittaneelle. Näin ollen, en voi olan kohautuksella ajatella Raamattua pelkästään ihmisen kirjoittamiksi tarinoiksi muinaisesta historiasta.
”Heinimäen mielestä raamatullisuus on käärepaperiin ihastumista lahjaan rakastumiseen sijasta.”
Jos en olisi ihastunut käärepaperiin, niin en kyllä ymmärtäisi senkään verran rakkaudesta mitä tänään käsitän sanasta rakkaus. Siksi olen kiitollinen Hänelle että minulla on edes jonkinlaiset perus ohjeet rakkaudesta ja kyllä Hän kertoo ja ohjaa minua päivittäin miten minun pitäisi käsittää Sana rakkaus.
Mielenkiinnolla odotan seuraavia herättäjäjuhlia 2014 Lapualla: ”Arki ja lapsen usko näkyvät Lapuan juhlien tunnuksessa”, Juhlaviesti, Herättäjäjuhlat Lapualla 4.-6.7.2014, s.6
Saa nähdä mitä neuvoja silloin tulee minulle lapsen uskoiselle.
Lopuksi voin vielä todeta että kyllä minä ja Jaakko Heinimäki näkemyseroista huolimatta mahduimme juhlien aikana istumaan samalla penkillä.
-
Se mikä sai minut pohtimaan ja aiheutti ristiriitaisia tunteita herättäjäjuhlien aikana oli tietokirjailija Jaakko Heinimäen raamattutunti ja myös Kaleva-lehden sunnuntainumerossa 7.heinäkuuta 2013, s.K 15 ollut juttu :
”Raamattu ei ole Jumalan sanelema teksti, vaan kokoelma ihmisten kirjoittamia kirjoituksia”
Minä käsitän, että Raamatun teksti on Jumalan antama Sana meille ihmisille. En kiellä sitä ettei Raamattu olisi ihmisen kirjoittamaa tekstiä. Mutta tekstin sisällön, ajatuksen ja neuvot ihmisen elämään on antanut Jumala, Raamatun kirjoituksia kirjoittaneelle. Näin ollen, en voi olan kohautuksella ajatella Raamattua pelkästään ihmisen kirjoittamiksi tarinoiksi muinaisesta historiasta.
”Heinimäen mielestä raamatullisuus on käärepaperiin ihastumista lahjaan rakastumiseen sijasta.”
Jos en olisi ihastunut käärepaperiin, niin en kyllä ymmärtäisi senkään verran rakkaudesta mitä tänään käsitän sanasta rakkaus. Siksi olen kiitollinen Hänelle että minulla on edes jonkinlaiset perus ohjeet rakkaudesta ja kyllä Hän kertoo ja ohjaa minua päivittäin miten minun pitäisi käsittää Sana rakkaus.
Mielenkiinnolla odotan seuraavia herättäjäjuhlia 2014 Lapualla: ”Arki ja lapsen usko näkyvät Lapuan juhlien tunnuksessa”, Juhlaviesti, Herättäjäjuhlat Lapualla 4.-6.7.2014, s.6
Saa nähdä mitä neuvoja silloin tulee minulle lapsen uskoiselle.
Lopuksi voin vielä todeta että kyllä minä ja Jaakko Heinimäki näkemyseroista huolimatta mahduimme juhlien aikana istumaan samalla penkillä.
Kauko-idässä lahjan tulee olle erinomisen koreasti pakattu. Sisällä voi sitten olla vaikka saippuapala. Minusta kun lukee Heinimäen raamattutunnin, niin se aukeaa reilustu paremmin kuin puhuttuna.
-
Kauko-idässä lahjan tulee olle erinomisen koreasti pakattu. Sisällä voi sitten olla vaikka saippuapala.
Aivan, sisällä voi todellakin olla yllätys,siitähän saa lukea aina välillä mediasta.
Minusta kun lukee Heinimäen raamattutunnin, niin se aukeaa reilusti paremmin kuin puhuttuna
Tämäkin on totta, mutta siitä huolimatta eräät kohdat vain aiheuttavat hämmennystä, jopa lievää pahoinvointia.
-
Lapuanlukko ja vientirauha ? :kahvi:
-
Nyt kun kaikki hehkuttavat Jaakko Heinimäen raamattutuntia, niin katson, Jumalan lapsena, syntisenä ihmisenä "suurena kusettajana" (muita kusettajia tässä maailmassa ei taidakaan olla). Niin kuuntelen omatuntoani ja jätän tämän leikin, onko valo vihreä vai punainen.
-
täällä ei heinähattuja hehkuteta , vaan esitetetään omia ajatuksia ja näkemyksiä!
asia on kuitenkin niinkin vakava,että siihen täytyy oikein paneutua käyden puheita ajan kanssa läpi ja sitten palata omin ajatuksin.
vihreä valo sopii tähän punaisen odotukseen oikein hyvin !
-
Se mikä sai minut pohtimaan ja aiheutti ristiriitaisia tunteita herättäjäjuhlien aikana oli tietokirjailija Jaakko Heinimäen raamattutunti ja myös Kaleva-lehden sunnuntainumerossa 7.heinäkuuta 2013, s.K 15 ollut juttu :
”Raamattu ei ole Jumalan sanelema teksti, vaan kokoelma ihmisten kirjoittamia kirjoituksia”
Minä käsitän, että Raamatun teksti on Jumalan antama Sana meille ihmisille. En kiellä sitä ettei Raamattu olisi ihmisen kirjoittamaa tekstiä. Mutta tekstin sisällön, ajatuksen ja neuvot ihmisen elämään on antanut Jumala, Raamatun kirjoituksia kirjoittaneelle. Näin ollen, en voi olan kohautuksella ajatella Raamattua pelkästään ihmisen kirjoittamiksi tarinoiksi muinaisesta historiasta.
”Heinimäen mielestä raamatullisuus on käärepaperiin ihastumista lahjaan rakastumiseen sijasta.”
Jos en olisi ihastunut käärepaperiin, niin en kyllä ymmärtäisi senkään verran rakkaudesta mitä tänään käsitän sanasta rakkaus. Siksi olen kiitollinen Hänelle että minulla on edes jonkinlaiset perus ohjeet rakkaudesta ja kyllä Hän kertoo ja ohjaa minua päivittäin miten minun pitäisi käsittää Sana rakkaus.
Mielenkiinnolla odotan seuraavia herättäjäjuhlia 2014 Lapualla: ”Arki ja lapsen usko näkyvät Lapuan juhlien tunnuksessa”, Juhlaviesti, Herättäjäjuhlat Lapualla 4.-6.7.2014, s.6
Saa nähdä mitä neuvoja silloin tulee minulle lapsen uskoiselle.
Lopuksi voin vielä todeta että kyllä minä ja Jaakko Heinimäki näkemyseroista huolimatta mahduimme juhlien aikana istumaan samalla penkillä.
Kerrankin olen Benkun kanssa samaa mieltä.
-
Urpo puhuu kirjoittavan taiteilija-papin äänellä. Kuulla ja lukea pitää sydämellään, sillä näkee enemmän:
http://www.h-y.fi/1232-urpo-karjalainen
En mene seuroihin kokemaan taide-elämyksiä. Enkä myöskään kuuntelemaan taitavasti kirjoitettuja, villeillä lupiineilla reunustettuja taipaleita kaikenkattavasta armollisuudesta, rakkaudesta ja suvaitsevuudesta. Tässä kohtaa joudun tunnustautumaan kovasti korvasyyhyn vaivaamaksi tolloksi.
Seurapenkissä puhetta kuunnellessa kummastelin kuulemaani moneen kertaan. Kuulijana ainakin minun ajatukseni tahtovat karkailla, joten kokoaikainen, aktiivinen "kyydissä pysyminen" ei onnistu millään. Pöyristyin, kun Karjalainen lopuksi sanoi, että täällä juhlilla olemme ennenkaikkea ylistämässä ihmistä. Tuo "ennenkaikkea" puuttuu kirjoitetusta puheesta, mutta minusta hän sanoi niin.
Nyt jälkeenpäin luettuna puhe aukeaa ihan eri tavalla.
En ihmettele yhtään, että muutama (itseäni reilusti nuorempi) pitkäaikainen juhlakävijä sanoi välittömästi juhlien jälkeen, että ensi vuonna juhlat vaihtuvat, jos jonnekin lähdetään.
Joku sanoi taannoin eräässä pöytäseurueessa, että "sen jälkeen kun tuli pakolliseksi kuulua Facebookiin, että ylipäänsä olet olemassa.." Näitä seurapuheita joudun lukemaan jälkeenpäin netistä, että tavoitan idean. Kaikki eivät lue, vaan seurapuhe on heille siinä hetkessä ainutkertainen, sirpaloituneena ja kenties vaillinaisena mieleen jäävä kokemus ja kokemuksesta syntyvä ymmärrys.
Aiemmin sitä meni kirkkoon ja seuroihin kuuntelemaan Jumalan Sanaa, joka löytyy Raamatusta, ja saamaan hieman rakennuspuita elämään, ravintoa sieluun. Nyt pitäisi oppia, että on raamattu, joka on ihmisten kirjoittamia muinaisia tarinoita, ja uskontunnustus, joka on vanhanaikainen, kirkossa luettava perinneloru.
Pistää varmasti miettimään.
-
En mene seuroihin kokemaan taide-elämyksiä. Enkä myöskään kuuntelemaan taitavasti kirjoitettuja, villeillä lupiineilla reunustettuja taipaleita kaikenkattavasta armollisuudesta, rakkaudesta ja suvaitsevuudesta. Tässä kohtaa joudun tunnustautumaan kovasti korvasyyhyn vaivaamaksi tolloksi.
Seurapenkissä puhetta kuunnellessa kummastelin kuulemaani moneen kertaan. Kuulijana ainakin minun ajatukseni tahtovat karkailla, joten kokoaikainen, aktiivinen "kyydissä pysyminen" ei onnistu millään. Pöyristyin, kun Karjalainen lopuksi sanoi, että täällä juhlilla olemme ennenkaikkea ylistämässä ihmistä. Tuo "ennenkaikkea" puuttuu kirjoitetusta puheesta, mutta minusta hän sanoi niin.
Nyt jälkeenpäin luettuna puhe aukeaa ihan eri tavalla.
En ihmettele yhtään, että muutama (itseäni reilusti nuorempi) pitkäaikainen juhlakävijä sanoi välittömästi juhlien jälkeen, että ensi vuonna juhlat vaihtuvat, jos jonnekin lähdetään.
Joku sanoi taannoin eräässä pöytäseurueessa, että "sen jälkeen kun tuli pakolliseksi kuulua Facebookiin, että ylipäänsä olet olemassa.." Näitä seurapuheita joudun lukemaan jälkeenpäin netistä, että tavoitan idean. Kaikki eivät lue, vaan seurapuhe on heille siinä hetkessä ainutkertainen, sirpaloituneena ja kenties vaillinaisena mieleen jäävä kokemus ja kokemuksesta syntyvä ymmärrys.
Aiemmin sitä meni kirkkoon ja seuroihin kuuntelemaan Jumalan Sanaa, joka löytyy Raamatusta, ja saamaan hieman rakennuspuita elämään, ravintoa sieluun. Nyt pitäisi oppia, että on raamattu, joka on ihmisten kirjoittamia muinaisia tarinoita, ja uskontunnustus, joka on vanhanaikainen, kirkossa luettava perinneloru.
Pistää varmasti miettimään.
Tämän lisäksi minua häiritsee miten minä vatipää varustaudun jatkossa seuroihin. Joudun ilmeisesti karsimaan seuroissa käyntiäni, koska en omista läppäriä, kannettavaa monistuskonetta(kaikilla herkuilla), suurta iPadia, sivistyssanakirjaa sekä selkokielen tulkkia.
:icon_cool:
-
H-Y:n seuroissa, veisuissa, herättäjäjuhlilla yms. selvinnee jatkossakin ihan hyvin kun ottaa mukaan
itsensä, silmälasit (minä tarvitsen) sekä SV-kirjan.
-
H-Y:n seuroissa, veisuissa, herättäjäjuhlilla yms. selvinnee jatkossakin ihan hyvin kun ottaa mukaan
itsensä, silmälasit (minä tarvitsen) sekä SV-kirjan.
Näillä mennään!
Mt
-
Näillä mennään!
Mt
No minusta ei mennä. Sillä jos seuraväen täytyy lukea seurapuhe jälkeenpäin erilliseltä paperilta tai internetistä ymmärtääkseen puheen sisältö. On minusta asiat aika (sensuroitu). :icon_cool:
-
No minusta ei mennä. Sillä jos seuraväen täytyy lukea seurapuhe jälkeenpäin erilliseltä paperilta tai internetistä ymmärtääkseen puheen sisältö. On minusta asiat aika (sensuroitu). :icon_cool:
Kävitkös Benkku juhlilla kuuntelmassa ainoastaan Heinimäen raamattutunnin ja Karjalaisen seurapuheen? Mie ehin kuulla siellä aika monta muutakin. :icon_wink:
Tosin en kyllä muista näin äkkiseltään kovin monesta puheesta mitään. Muistikuvia on Heinimäeltä, Karjalaiselta, Huoviselta. Sitten huonolla nimimuistillani, jonkun opettajan Jesp jäi mieleen. En silti väitä, ettei ne muut puheet minua puhutelleet, tai ravinneet siinä seurapenkissä. Päin vastoin. Mutta en pysty yhtään sanomaan, mitä hyvää oli missäkin puheessa, jos joku ei jotain sieltä nosta esille, tai jos eniitä jälkikäteen lue. Eikä minulle ole niin nuukaa, jos osa puheista menee yli hilseen tai jää minulta oivaltamatta. Joku toinen voi sen oivaltaa ja saada siitä itselleen ravintoa, opastusta, lohdutusta tai synnintuntoa. Tyyliin jokaiselle jotakin. :023:
-
Heinimäkeä kuuntelin erityisellä tarkkaavaisuudella juuri paikalle tulleena.
Kaikkea en ymmärtänyt, paljon ymmärsin. Kohta puhe unohtuu. Joskus kuuntelen uudelleen cd:ltä.
Liisa Lappalaisen puheen muistan erityisen hoitavana (ehkä se oli hänen puhe?).
Olen jotenkin sellainen "pintaliitäjä" että mulle on ilmapiiri, kokonaisvaltainen rohkaisu, hoito, lohdutus yms.
paljon tärkeämpää kuin se että ymmärrän kaiken puhutun täysin, muistan kaikki, olen kaikesta samaa mieltä.
Kun taas yksikseni kynnän arjen pohjamudissa, muistan herättäjäjuhlilta jotain....
ennemminkin sen mitä joku sanoi "joukkoon rakastamisesta" tai SV:n 287....kuin sen mitä joku sanoi siitä
pitäisikö käyttää Sana vai sana....
-
Kävitkös Benkku juhlilla kuuntelmassa ainoastaan Heinimäen raamattutunnin ja Karjalaisen seurapuheen? Mie ehin kuulla siellä aika monta muutakin. :icon_wink:
Hyvin pieni osa jäi kuulematta. Jaakko Heinimäki on minulle vain yksi ihminen ihmisten joukossa, niin kuin myös sinäkin Pyrtsi.
-
Nyt pitäisi oppia, että on raamattu, joka on ihmisten kirjoittamia muinaisia tarinoita, ja uskontunnustus, joka on vanhanaikainen, kirkossa luettava perinneloru.
Tätä samaa sanomaahan kuulee nykyisin piispojenkin suusta. Vaikka joku vetäisi herneen nenään, niin sanon silti, että kuuntelin joitakin saarnoja Suviseuroista, eikä muussa tökkinyt kuin sen venäläisen puheessa. Ja minä en ole lestadiolainen eikä minusta sitä luultavasti tule.
-
Nyt pitäisi oppia, että on raamattu, joka on ihmisten kirjoittamia muinaisia tarinoita, ja uskontunnustus, joka on vanhanaikainen, kirkossa luettava perinneloru.
Tämän väheksynnän ja Raamatun ja tunnustuksen jokaiseen kirjaimeen takertumisen välillä lienee jossakin se kultainen keskitie. Siihen kuuluisi minusta ainakin se, että muinaisten tarinoiden ja vanhojen perinteiden arvo ymmärrettäisiin oikein. Muinainen, vanha tai perinne eivät tarkoita ilman muuta vanhentunutta painolastia, joka pitää heittää menemään. Tarina tai satu on usein paras keino välittää ihmisen perimmäisin kysymyksiin liittyviä sanomia.