Tänään 77

[Riitta-mummi]

Ti ti tyy ! sanoi suurempi kaima.

Mie täs uottelen kyyti kaheksalt silmäpistoo männöö varte.  Aamusel ko heräsin tulj ratios ( Tei ) nii kaunist lauluu ja soittoo jot sitä panin jakkoo het ko ylös nousin.

Koht lähen kohvin keittoo ja piirakoi lämmittämissee. Matti jääp kotmieheks, hää on tullu hupaks. Iita, mei vanhii lapselaps viep ja tuop, siit hää männöö kiireest yliopistol kokkouksee.

Jot eihä täs ainakaa viel paljo muuta.   

Mie opin uuvestaa tää kannakselaise murtee haastamisen ko joitakii kymmenii tuntii sitä Hietamiehe Lailan kirjoist kuuntelin. Issäin haasti on mukava muisto lapsuuvest. Koht on koton Karjalas.

[Riitta-mummi]

Telkkarista katsotaan jalkapalloa ja PSn puoluekokousta. Lisäksi on normihommat ja Älypäätä joka väöiin.

Kauppaan ei olisi mitään tarvetta, mutta liukuhihnalle jäi eilen iso Mynthon -aski .
Sen ehtii maanantaina selvittää. Silloin on jo muutakin tarvetta.

[öppiäinen]

Puhelinmyyjä tuputti Veronmaksajain Keskusliiton jäsenyyttä kesäalehintaan. Soitti väärälle ihmiselle. Ehdin mainostekstin aikana kaivaa esiin järjestön verkkosivut, ja sitten myyjälle totesin, etten allekirjoita paragraafeja joille on annettu nimi Veronmaksajien linjaukset 2023-2027, vaikka veroja hiljattain maksoin itsekin. Verojuristiakaan en tarvitse, kun verottajalta itseltään saan tarvitsemani neuvot.

[Riitta-mummi]

Vähän epävarmana lähdin lapsenlapsen kanssa Prismaan aamulla, mutta hyvin se meni. Tietysti unohtui jotakin kun en laatinut listaa. Haen huomena lähi_Ässältä.

Sain ruoan helposti kun on litratolkulla kasvisosekeittoa pakasteina.Lisäsin soppaan lihapyöryköitä ja tuoretta basilikaa.Kermaviiliä lisättiin lautaselle.
Ruisleipä, juusto ja tomaatti sopivat sopalle hyvin.

Äsken teurastimme 2,2-kiloisen kirjolohen. Matti teki fileet ja laittoi loput isoon kattilaan, joka nyt hetken porisi sipuileineen-mausteineen huomista varten.

Siinä jälkiä siivotessa leipasin pienen pizzanpohjan. Sen laitan uuniin täytteineen iltaruuaksi teen lanssa.

Huomena on runsaudenpulaa urheilun MM-kisoja. On naisten futis lopuillaan, ja Budapestin YU-kisat koko viikon ajan ilonamme.

[karjalaisenkyösti]

Olen taas Lähi-Idän ihmisten hääjuhlassa.
Se on jo selvinnyt, kuka sulhanen on.
Kuka morsian on, tuskin selviää minulle tänään, ei ehkä koskaan.
Naiset juhlivat muualla.
Meteli on niin kovaa, että työnsin taas korviini vedessä kastellusta paperista tehdyt kovat korvatulpat. Piti vielä työntää molempiin korviin toiset vastaavat.

[Riitta-mummi]

Olen utelias näiden käyntiesi suhteen. Käytkö lähetystyössä Hellintaiherätyksen työntekijänä, vai missä mielessä ?

Tunsitko ehkä sen Espoon kauppakeskuksessa kuolleen naisen ?  Oliko hän feissari tai lähetystyöntekijä ?
Se kuolema on samanlainen mysteeri kuin nunnan katoaminen Heinävedellä.

[karjalaisenkyösti]

Lähetystyöni on sen kaltaista, että jos joku kysyy jotain kristillisestä uskosta, niin mielelläni kerron tai jos on tilaisuus itse jotain sanoa, niin sitten sanon, vaikka ei kysyttäisi.

Minut aina pyydetään mukaan. Ensin oli ajatus, että en menisi, menin kuitenkin.
Jotenkin vain viihdyn niissä hääjuhlissa ja vastaavissa jollain tapaa.
Ehkä joskus tulevaisuudessa menen pyytämättä.
Tapa näyttää olevan,  että kaverit pyytävät kavereitaan.

En ole ollut minkään seurakunnan palveluksessa palkattuna henkilönä.
Tosin vapaaehtoishommissa olen ollut.
Olin esim. edellisissä vaaleissa ehdokkaana Leppävaaran luterilaisen seurakunnan joissain vaaleissa, joissa jokainen äänioikeutettu sai äänestää kahdella eri äänestyslipulla.
Yllätyin äänisaaliistani, ketkä lie minua äänestäneet ja miksi.
Onneksi kuitenkaan en päässyt läpi, ei olisi aikaa eikä intoa mennä asioita ajamaan.

En luultavasti tuntenut sitä Espoossa kuollutta naista. Jos näkisin kuvan, voisin paremmin sanoa, kuinka on. Tunnen kuitenkin ainakin jonkun varmaan useampiakin, jotka tunsi.

[Riitta-mummi]

Kiitos. Seuraava kysymys oli kuulunutkin Pyydetäänkö sinua vai menetkö oma-loitteestasi. Vastasin laajemmin kuin  toivoinkaan.

Hyvä onkin kohdata vieraita kulttuureja läheisemmin, siihen itsekin olisin ollut valmis.
Aina on jäänyt ystävällisiin hymyihin ja kiitoksiin palveluista.
Sellainen tunnekin minulla on että eivät he haluakaan enempää, ainakaan täällä Mukkulassa.

Jälkeläiseni ovat kouluissaan oppineet heitä tuntemaan. Mitään erikoisempaa eivät ole kertoneet.

 

[karjalaisenkyösti]

Vietin tänään aikaa rasisti-ystäväni, erään arabin kanssa.
Hän ei luota arabeihin, eikä pidä jostain muistakaan tietyistä heimoista.
Mieluiten hän on suomalaisten kanssa. Suomalaisia hän arvostaa ja luottaa heihin.
Suosittelin, että hän äänestäisi Perussuomalaisia.
Kehoitukseni käännettiin kääntäjän kautta arabiaksi, mutta en tiedä, menikö viestini perille.
Ehkä PSn oikealta äärilaidalta löytyisi joku pieni porukka, jota hän voisi äänestää.

Tutustuin tänään joihinkin uusiin ulkomaalaisiin.
Mukavia ihmisiä nämä uudetkin tuttavuudet.

[karjalaisenkyösti]

Piti muokata edellistä, tuli vahingossa uusi.

[Riitta-mummi]

Tänään tulee klo 16.12 tasan  59 vuotta siitä kun minusta tuli äiti.

 

[Riitta-mummi]

Tänään tuli Henki-lehti. Se on tullut nykyaikaan ulkonäöltä, mutta on säilyttänyt
silti hengeltään körttiläisyyden.

Tässä on lehti jota ei tarvitse salaa lukea julkisella paikalla.Samasta asiasta kertoi Miitta Sorvali jutussa jossa hän kertoi kuinka hän, Antti Holma ja kolmas jolla on koekemuksia körttiläisyydestä alkoivat kuvaustaulla studiolla veisaamaan Siionin virsiä.
Se ei olisi missään tapauksessa sopunut menneillä vuosikymmenillä. Etenkin 70-luku oli uskonvastainen.

Niin hyvä lehti etten sanotuksi saa !

p.s Mauno on valittu edelleen HYn haliitukseen.

[Riitta-mummi]

Tänään vietetään kansalliskirjailijamme Aleksis Kivev päivää.

Pohjatuuli


Syyskuun päivä on ja raikas pohjatuuli
Vuorten harjanteilta huminalla kiitää,
Pilvivuorii harmait’ alas kiiritellen
Summan Pimentolan maasta. Hurja leikki
Onpi taivaan kannen alla: sumutornit
Siellä nousee, kaatuu, koska taistelevat
Sotasankarit ja hirveet louhikäärmeet.
Ankarasti Tapiolan kannel kaikuu;
Lempeen koivun seppele, tuo kellastunut,
Alas riistotaan ja lehdet sinkoilevat
Ympär’ avaruutta, koska myrskyt riehuu,
Kosket kuohuvina jyskyy, paimensavu
Niitun kantoisella kummull’ levotonna
Tuonne tänne kiertelee, ja kurkiliuta,
Niinkuin lumiaura, sineyttä kyntää,
Kiirehtien päivän maihin helteisihin. –
Ulos kohti pohjaa nuorukainen lähtee
Temmellykseen myrskyjen, ja sydämmensä
Urheasti sykkyy, ylös rinta kohoo,
Hengittäen ilman viileätä virtaa,
Veden väljän aaltoa kuin hauki nielee,
Koska paahtehesta pataman hän pääsee.
Uljaasti hän astuu, kultanummen povi
Alla kumahtelee; ylös kunnahalle
Käypi vastavirrassa hän pohjatuulen.
Ja hän seisoo viimein kunnaan kiirehellä,
Josta katse kauvas Pohjolahan ehtii;
Näkeväsi luulet tarinojen mailman,
Siintävät siell’ Lapin sammaleiset vuoret.
Jalon kartanon myös näät ja halaviston
Juhlallisen, tuulessa mi kumartelee;
Neito nuori, ihana kuin kevät-aamu,
Väikkyilevi halaviston hämärässä,
Ruusu kauniin kartanon tän kukastossa.
Kenpä poimasee tän ruusun? Kelle suotiin
Onni häntä kiinnittämään povehensa?
Nuorukainen, joka kunnahalla seisoo
Pohjatuulessa, hän neidon lemmen voitti.
Heidän sieluns’ yhdessä käy lakkaamatta
Sekä laaksoiss’ että vuotehella pilvein
Iankaikkisuuden sinitanterelle.
Kaunis ruusu halavien hyminässä
Päänsä uneksien alas kallistavi,
Unissansa hymyilee, ja nuorukainen
Pohjatuuless’ kultanummen kunnahalla
Ylös päänsä nostaa; kirkkaast’ otsa loistaa;
Lemmen hourauksessa hän lausuilevi:
»Riehu, onnen tuuli, raikas pohjatuuli,
Riehu vapaast’ ympär’ poskieni tulta,
Puhaltaen kultain kotokartanosta.
Hänen nä’in, hämärässä yrttitarhan
Korkeen halaviston suojass’ astelee hän
Ylkää muistellen, ja kultakiharansa
Loiskeilevat tuiman tuulen siipein alla.
Riehu vapaast’ ympär’ poskieni tulta,
Puhaltaen kultain kotokartanosta».

[Pena]

Vaan tiesipä hän, missä löytyi se maa, se kallis maailman-kulma, jossa Suomen kansa asuu, rakentelee ja taistelee ja jonka povessa lepäävät isiemme luut. Hän tiesi sen rajat, sen meret, sen salaisesti hymyävät järvet ja nuo risu-aitoina juoksevat hongistoiset harjanteet. Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaaksi painuneet hänen sydämensä syvyyteen.

A. Kivi, Seitsemän veljestä

[Riitta-mummi]

Yrjö Jyrinkoski lausuu Aleksis Kiven Kaukametsä runon

https://www.youtube.com/watch?v=_X6UzEddtpw