Kirjoittaja Aihe: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen  (Luettu 46564 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

uskova

  • Vieras
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #15 : 07.04.07 - klo:21:46 »
Lainaus
Kun uskova kirjoitti siitä että paranus on ihmisen kääntymistä kristuksen puoleen ja synnin jätäämistä taakse, niin mieleeni nousi kysymys siitä, että yrittääkö ihminen tässä tulla kääntymyksellä synnittömäksi? Eihän imisestä tule edes jumalan vanhurskauttamisessa synnitöntä, vaan ainoastaan Kristuksen kautta saadun armon varassa Jumalalle kelpaava. Näin ainakin toivottavasti. Mikä silloin on oman voiman merkitys?


Parannus tehdään rakkaudesta Jeesukseen :)

Ei siinä ole rakkaus että me rakastimme Jumalaa vaan siinä että Jumala rakasti ensin meitä, sanoo raamattu.

Eli Jumalan antaman rakkauden kautta vaikuttava usko, Jumalan mielen mukainen murhe ja Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen. Se ei ole ihmisen teko vaan Jumalan teko ihmisessä, Jeesuksen etukäteen ansaitsemana.

Ei ihmisestä synnitöntä tule, mutta ihminen vapautuu synnin orjuudesta. Liha pysyy loppuun asti syntisenä, mutta Jumalasta syntynyt uusi luomus on täysin synnitön ja puhdas alusta loppuun, vaikka lankeamisiakin sattuisi.

Synnistä vapaata elämää voi elää, kun vaeltaa Hengen mukaan eikä lihan.

Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä, tarkoittaen että sielumme ja henkemme puhdistuu täysin synnistä, kun taas liha ei puhdistu eikä pyhity mihinkään vaan se loppuun asti pysyy syntisenä ja Jumalan vihollisena. Liha on heikko, mutta Henki altis. Uusi luomus Kristuksessa on paljon, paljon voimakkaampi kuin heikko liha, joten Jumala on antanut meille voiman elää synnistä vapaata elämää.

Miten muuten voisimme: Rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestämme ja lähimmäistä niin kuin itseämme?

Rakkaus ei satuta ketään, rakkaus ei tee mitään pahaa Jumalalle eikä ihmiselle. Rakkauden kaksoiskäskyssä täyttyy koko laki, koska rakkaus ei tee lähimmäiselleen pahaa. Raamattu sanoo, että meidän ei pidä rakastaa sanoilla vaan teoilla.

En tarkoita kuitenkaan, että tuo rakkaus olisi meistä lähtöisin tai meidän pitäisi ponnistella hirveästä täyttääkseemme nuo asiat, vaan Kristus on täyttänyt ne, Hän myös haluaa täyttää ne meissä, niin raamattu ilmoittaa. Vapauteen Kristus meidät vapautti, älkää antako sitoa itseänne uudestaan orjuuden ikeeseen, mainitaan raamatussa myöskin. Toisin sanoen olemme vapaita valitsemaan elämän ja kuoleman välillä, toisin sanoen hyvän ja pahan väliltä.

"Kaikille, jotka Häneen uskoivat, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi".

Niin, meillä on Isä taivaassa joka ei halua salata itseään lapsiltaan :) Mikä sellainen Isä on, joka salaisi itsensä lapsiltaan? Vanhassa testamentissakin Jumala ilmoitti itsestään paljon, mutta oli silti salattu Jumala. Nyt Hän on ilmoitettu meille Jeesuksessa, Hän ei enää ole salattu. Hän haluaa näyttää itseään enemmän ja enemmän purkamalla erottavaa synnin muuria meidän ja Hänen väliltään.

Emmehän halua olla orpoja? Erossa Jumalasta olemme orpoja, Jeesuksessa me olemme lapsia. Orvolla ei ole rakastavaa Isää joka pitää Hänestä huolen, orpo haluaa selvitä elämästään itse ja yrittääkin, orvolla ei ole perintöä, orpo joutuu ansaitsemaan kaiken, orpo on yksinäinen vaikka olisi ihmisten seurassakin, orpo ei saa lahjoja...

Siksi Jumala on antanut meihin Poikansa Hengen, joka huutaa: Abba! Isä! :)

Jos olemme Jumalan lapsia, emmekä enää orpoja, on meillä rakastava Isä joka pitää meistä huolen KAIKISSA ASIOISSA, enää ei tarvitse itse yrittää MITÄÄN, koska Hän pitää meistä huolen. Meidän ei itse tarvitse yrittää selvitä elämässämme vaan Isä antaa meidän selvitä ja vie meidät läpi vaikeiden tilanteiden, Hän kurittaa meitä rakkaudessaan. Meillä on perintö, meidän ei tarvitse ansaita mitään (muuta kun maallisessa työssä, mutta Jumala antaa meidän pärjätä sielläkin). Me emme ole yksinäisiä vaikka joutuisimme viettämään vuoden autiolla saarella, me saamme lahjoja...

Menestymme sielujenvoittamistyössä, kaikessa mitä käsillämme teemme, emme ole lapsettomia, ruoanlaitto onnistuu aina, stressi puuttuu, työt sujuvat, kaikki sujuu kuin rasvattu. Olemme kuitenkin vainottuja ihmisten puolelta usein, olemme ahdistettuja uskomme tähden, muttemme pahojen tekojemme tähden enää.

Voimme myös palvella toisiamme arkiaskareissa, vaikka vessan pesussakin ja monessa muussa asiassa, koska emme ole orpoja joiden motto on: minulle ensin, sitten muille. Kukin huolehtikoon itsestään.

Koska olemme lapsia, Isämme huolehtii meistä ja me huolehdimme toisistamme, mutta se on Isä joka ne teot tekee, koska ne ovat Hänen tekojaan.

Lapsi on vapaa eikä lapsen enää tarvitse turvautua vanhoihin, pahoihin tapoihin eikä mihinkään pahaan tekoon, ei tarvitse pitää itsellään mitään koska kaikki mikä on Isän, on meidän. Niin tuhlaajapoikavertauskin päättyy, vanhemman pojan osa oli tuo.

Kun pääsee parannukseen, eli mielenmuutokseen jossa hyljätään synnit, Jeesuksen veri puhdistaa ja päästään lapseuteen, nuo kaikki asiat tapahtuvat :) Siksi on tärkeää ensin etsiä Jumalan valtakuntaa, kaikki tämä annetaan siinä sivussa.

Poissa vaivainen mato

  • Ostaa kotiin viemisiksi hjuhlaoppaan
  • Viestejä: 297
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #16 : 07.04.07 - klo:23:47 »
Minulle on jäänyt sellainen käsitys, että 'krossaaminen' on kerskumista.
Jos jollain on toinentieto tai käsitys, korjatkoon.

Riemullista ylösnousemusjuhlaa foorumiin osallistujille ja lukijopille

uskova

  • Vieras
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #17 : 07.04.07 - klo:23:53 »
Mitä on krossaaminen? :)

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #18 : 08.04.07 - klo:08:45 »
Lainaus käyttäjältä: "uskova"
Mitä on krossaaminen? :)

'
Korskaamista, ylpeilyä
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

uskova

  • Vieras
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #19 : 08.04.07 - klo:08:55 »
Ok, kiitos selvennyksestä! :)

Lars Mikael

  • Vieras
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #20 : 08.04.07 - klo:16:42 »
Lainaus käyttäjältä: "mies valaan vatsasta"

Lainaus käyttäjältä: "Lars Mikael"
Lainaus käyttäjältä: "mies valaan vatsasta"

Mikä on siis parannuksen merkitys.

Jumalan tarjoaman rakkauden vastaanottaminen: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16)


Onko se siis todella näin helppoa?



"Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!" (Matt. 7:14)

"Kaikki sanat uupuvat kesken,
kukaan ei saa sanotuksi kaikkea.
Silmä ei saa näkemisestä kylläänsä
eikä korva täyttään kuulemisesta.

Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla."(Saarnaajan kirja 1: 8-9)

Poissa mies valaan vatsasta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 690
    • Valokuvia
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #21 : 08.04.07 - klo:19:43 »
Ymmärsin nyt tuolat että parannus on synni hylkäämistä ja kristuksen puoleen kääntymistä.
Siis synnin hylkäämistä. Voiko yksikään ihminen tulla synnittömäksi niin kauan kuin hänen sydämmensä lyö tai veri kiertää hänen suonissaan? Voiko ihmisestä siis tulla maan päällä synnitöntä ja näin vanhurskasta?

Ja jos portti taivaaseen on kapea, ja tie on vaikea, niin kuinka tällainen sokea vaeötaja sinne voi perille löytää? Tunnenko kristuksen äänen vaikka se huutaisi korvani juuressa? Missä on siis parannus jota synnin alla oleva kaipaa.

On niin vaikeaa käsittää koko parannusta tai mitään muita näistä asioista. Mitä enemmän tutkii raamattua, sitä vaikeammalta näyttää tuo tie. jeesus itse sanoillaan vuorisaarnassa sulkee ihmisiltä tuon portin, mutta kuitenkin Jumala on sen meille avaava poikansa kuoleman ja tämän kärsimyksen kautta sovittaessaan meidän syntimme.


Kun Jeesukselt kysyttiin, kuinka ihminen pelastuu, hän sanoi, että ihmiselle se on mahdollista, mutta Jumalalle mahdollista. Misää silloin on parannus? Kysyn edelleen pelastummeko me parannuksen tehtyämme, riippuymatta siitä mistä se tulee. "Siellä missä on synti suuri, on armo suurempi." Pelastummeko siis ilman parannusta? Vai onko sittenkin niin että parannus on juuri tuo armo, niin kuin lestadiolaiset sen ilmaisevat.
Lainaus

Siksi on tärkeää ensin etsiä Jumalan valtakuntaa, kaikki tämä annetaan siinä sivussa.


"Oma voimani eihä riitä edes voimaa pyytämään..." Kuina silloin voi edes etsiä? Sama jatkaa: "On vain armoa jos saan jatkaa, täältä taivaan pitoihin."
Tähän voisin vielä sanoa, että isoskoulutuksessamme meiltä kysyttiin kirjallisessa kokeessa seuraava kysymys: Kuinka ihminen pelastuu?
Jos Oli vasttannut hyvästä elämästä, omahurskaista teoitsa jne. olivat Linko, Nuorva & co. piirtäneet vastaukseen pääkallon. Jos taas oli runoillut jotain armosta ja Kristuksen rakkaudesta, oli saattanut saada kukan.

Tämän keskustelun perusteella kuitenkin voisi katsoa ettei pelastus olekkaan niitä omahurskaita tekoja, joista meitä varoitellaan. Pystymmekö kuitenkaan näkemään omahurskauden ja aidon parannuksen armon välistä eroa?
Pienellä palkalla paikkaansa etsimässä

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #22 : 08.04.07 - klo:21:40 »
En ymmärrä miten kukaan ihminen voisi olla synnitön... Varmasti täällä rikkaassa hyvinvointivaltiossa meillä on tilaisuuksia paljon vähemmän ilmeiseen syntiin. Mutta jokainen päivä tässä maailmassa on sadoille miljoonille pelon, nälän, vihan ja tietämättömyyden päivä: heikot eivät löydä turvapaikkaa ja vahvat käyttävät hetkellistä valtaansa väärin ja julmasti. Itse olen monen muun lailla välinpitämätön, mukavuudenhaluinen, en missään merkittävässä määrin pyri helpottamaan kärsivien osaa vaikka jokainen päivä tässä maailmassa on hätkähdyttävä moraalinen romahdus - mutta en hätkähdä, en pysähdy. Emme hätkähdä, emme pysähdy. Heikot ja hädänalaiset eivät saa apua, emmekä tuomitse huutavan äänenä korvessa vahvoja vallanpitäjiä. Jos vain synnittömät pelastuisivat, kukaan ei pelastuisi. Ansiosta emme saa pelastusta, eikä meillä ole mitään valtaa sitä toisilta kieltää tai jakaa, pelastus on järkemme ja tahtomme ulottumattomissa. Omasta mielestäni parannusta tarvitaankin teoissa, ei abstraktissa uskossa, etiikka, ei uskonto, on keskeinen asia tämän ihmisen maailman toivottomassa parannustyössä. Kristinuskon hämmästyttävä vapautuksen sanoma tuo armon meille tässä työssä epäonnistujille, meille heikoille matkalaisille. Mikään järki, mikään sydän ei siis saa kristinuskosta julman, sulkevan autoritäärisyyden uskontoa - sellaiset tulkinnat eivät ole kristinuskoa vaan epäkristillisyyttä, ihmisen kylmää vallankäyttöä uskonnon valepuvussa.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Lars Mikael

  • Vieras
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #23 : 09.04.07 - klo:10:14 »
Minun on helppo yhtyä Ilwydin ajatuksiin. Näinhän se todella on! Toivottavasti kukaan ei ole saanut minun kirjoituksistani toisenlaista tunnetta, tai sitten olen käsitellyt aihetta taitamattomasti.

Vielä uskosta: "se ei ole suoritus, meidän hyvä aikaansaannoksemme. Pikemminkin sitä voitaisiin sanoa tyhjyydeksi, tarpeeksi, puutteeksi, jonka Kristus täyttää sillä, mitä hän yksin voi antaa. Uskoa on verrattu tyhjään käteen, joka ottaa vastaan lahjan." (katkelma Uskon ABC-kirjasta)

Parannus, usko ja kivoitus on täysin Jumalan aikaansaamaa. Haluan vielä korostaa Raamatusta saamani käsityksen mukaan: "Usko ei ole - kuten jo olen todennut - suoritus, se ei ole mikään meidän tekomme. Mutta se on tarve ja avoimuus, joka on edellytyksenä sille, että voisimme ottaa vastaan sen, mitä Kristus tahtoo meille lahjoittaa." (lainaus Uskon ABC kirjasta)
---------------------------------
Kristus on ylösnoussut!

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #24 : 09.04.07 - klo:11:49 »
Lainaus käyttäjältä: "Lars Mikael"
Minun on helppo yhtyä Ilwydin ajatuksiin. Näinhän se todella on! Toivottavasti kukaan ei ole saanut minun kirjoituksistani toisenlaista tunnetta, tai sitten olen käsitellyt aihetta taitamattomasti.


Ei ainakaan minun puolestani! - ehkä olen siinä mielessä pessimistinen, etten kovin helposti voi nähdä ihmiskunnan kykenevän parannukseen koskaan ja siinä suhteessa taas optimistinen, että uskon että se siltikin armahdetaan. Mutta kun puhutaan parannuksen teosta ja kääntymisestä niin itse haluaisin ennen kaikkea nähdä sellaista parannusta ja sellaista kääntymistä, joka lopettaisi suruttomuuden ja välinpitämättömyyden maailman pahuuden suhteen, eikä niinkään että ne olisivat jonkun tietyn suuntauksen käsitysten mukainen teologinen esterata, joka pitäisi hyvässä ajassa ylittää puomeja pudottamatta. Parannusta kaipaisin siis tämä maailma silmissäni ja jättäisin kunkin huonoudessaan sille toiselle portille aivan toisiin käsiin; itse en kyllä usko, että sillä portilla kysellään puhtaan dogman ja siihen uskomisen perään. Kuka tietää - ei ainakaan kukaan ihminen.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Lars Mikael

  • Vieras
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #25 : 09.04.07 - klo:14:13 »
Paljon on meiltä salattu:

Salattu Herra, valtakunnassasi
Ei kuolevainen kestä valoasi.
On aivan suuri pimeyteni,
Kun peität kasvosi ja valon varjoot,
Ja tuntemuksesikin, jonka tarjoot,
On salattu.

Salattu tarkoitus on Jumalalla.
Hän lapsiansa johtaa armon alla
Täyttäen suurta armopäätöstään.
Aivoitus, jolla Poikansa hän antoi ja
armohelmastansa avun kantoi,
On salattu

Salattu elämä, kun Herra johtaa
Ja armossansa ihmissielun kohtaa.
Salattu sisällinen kristitty.
Maailma vain ei tunne armon lasta,
Kun sille uusi luonto Jumalasta
On salattu.

SV 94, säkeistöt 1-2 ja 4.

------------------
Jospa kaikki meille joskus selviää?

uskova

  • Vieras
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #26 : 09.04.07 - klo:18:50 »
Lainaus
Kun Jeesukselt kysyttiin, kuinka ihminen pelastuu, hän sanoi, että ihmiselle se on mahdollista, mutta Jumalalle mahdollista. Misää silloin on parannus?


Tässä kyseisessä raamatunpaikassa oli kyse kaikesta luopumisesta pelastuksen ehtona, ja siitä kuinka rikkaan on yhtä vaikea päästä taivasten valtakuntaan kuin kamelin neulansilmän läpi.

Pietari kysyi: kuka sitten voi pelastua?

Jeesus: Ihmiselle se on mahdotonta, Jumalalle se on mahdollista.

Pietari jatkaa, että hän ja muut opetuslapset ovat luopuneet kaikesta ja seuranneet Jeesusta.

Sitten seuraakin Jeesuksen lupaus, mitä saa jo tässä ajassa kun luopuu asioista. Satakertaisesti takaisin.

Jumalalle on mahdollista TEHDÄ MEISTÄ vapaita synnistä. Itse asiassa Hän pani sen täytäntöön jo n. 2000 vuotta sitten, Jeesus huusi: se on täytetty!

Jumalalle on todella mahdollista tehdä meissä ja meidän kauttamme se, mikä meille itsellemme on mahdollista tehdä. Ihmiset unohtavat Jumalan vallan ja voiman lihamme yli. Onhan Hän kaikkivaltias. Tähän on vain suostuttava, koska Jumala on antanut meille vapaan valinnan, valita Hänen antamiensa vaihtoehtojen väliltä ja maailman tarjoamien. Jumala on se, joka meille tarjoaa jatkuvasti tiettyjä asioita, esim. pelastusta, vapautusta, sovitusta, anteeksiantoa.

Lainaus
Siellä missä on synti suuri, on armo suurempi.


Tuo kuvaa murtumistamme synnin painosta. Kun näemme sen, miten suuri on pieninkin syntimme, lyyhistymme sen painosta ristin juurelle pyytämään armoa. Murrumme synnin suuruudesta, ja silloin armo on niin suuri, että vapaudumme synnin taakasta. Meidän ei tarvitse pitää sitä mukanamme eikä kärsiä omantunnontuskista, olemme saaneet anteeksi ja synti on ristillä.

On hyvä muistaa, että lihamme on ristiinnaulittu yhdessä Jeesuksen kanssa, siinä synti ja laki myös. Kun uskossa otamme vastaan tuon myös niin kuin anteeksiannon yleensä, emme vaella lihan mukaan (tehden syntiä) vaan Hengessä, niin kuin raamattu asian ilmaisee.

Väärällä nöyryydellä en päässyt kovinkaan paljoa lähemmäs Jeesusta, nimittäin on valheellista nöyryyttä se, että vähättelee itseään jatkuvasti, kun meidän tarttis kääntää katseemme itsestämme Jeesukseen, oman voimamme vähyydestä Jeesuksen voiman suuruuteen, joka on "kääntymistä".

Kääntyminen on kääntymistä omasta itsestä, omasta voimasta, omista haluista ja himoista, omasta järjestä ja ymmärryksestä Jeesukseen, Jeesuksen voimaan, Jeesuksen haluihin, Jeesuksen viisauteen ja ymmärrykseen.

Silloin olemme oikeasti heikkoja kun emme turvaa omaan voimaamme emmekä katso siihen. Silloin Jumalan voima tulee täydeksi heikkoudessa. Jos katsomme omien voimiemme vähyyteen, elämme oman vähäisen voimamme varassa. Kun katsomme Jumalan voiman suuruuteen, olemme todella heikkoja emmekä turvaa omaan voimaamme vaan Hänen. Silloin Hänen voimansa tulee täydeksi elämässämme.

Nöyryys on sitä ettei turvaa itseensä vaan Jumalaan, ei myöskään katso omaan heikkouteensa. Omaan heikkouteen vetoaminen ja nöyristely on käänteisylpeyttä ja omalla kohdallani oli myös tekonöyryyttä, niin suuri rakkaus syntiin että keksin tekosyitä vaikka Jumala tarjosi vapauttaan, voimaansa, rakkauttaan, Isyyttään, läheisyyttään jne.

Ollaan kaikki siunattuja Jeesuksessa! :) rakkaat veljet ja sisaret!

Lars Mikael

  • Vieras
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #27 : 09.04.07 - klo:20:16 »
Joudun vielä viipymään tämän aiheen parissa, kun minulta kysyttiin henkilökohtaisesti: Mitä usko on?

Vastaan siihen "viisaampien suulla". Teksti on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen asettaman työryhmän mietinnöstä ETIIKAN KÄSIKIRJASUUNNITELMA osa "Luonnollinen moraalilaki luterilaisen etiikan perustana".

Otteita mietinnöstä:

"Luterilaisen käsityksen mukaan usko merkitsee Kristuksen reaalista läsnäoloa ja asumista kristityssä. Uskon välityksellä Kristus ja kristitty yhdistyvät toisiinsa. Tällöin kristitystä tulee osallinen Jumalasta, tämän elämästä ja rakkaudesta (partisipaatio).

Uskossa läsnäoleva Kristus valaisee kristityn järjen ja vaikuttaa tämän tahtoon niin, että tämä alkaa toimia rakkauden lain mukaisesti.

Kristuksen läsnäolo muuttaa kristityn asenteen siten, että hän oivaltaa rakkauden vaatimuksen, sen että rakkauden tulee olla pyyteetöntä.

Usko on pelastumisen kannalta välttämätön, koska vain uskon kautta Kristus on läsnä ja liittää kristityn itseensä sekä saattaa hänet pelastuksesta osalliseksi. Pelastus, uskossa annettavat lahjat, Jumala ja hänen elämänsä, ovat puolestaan rakkaus. Usko pelastaa sen tähden, että se lahjoittaa ihmiselle Jumalan rakkauden."
________________
Jumala on rakkaus!

uskova

  • Vieras
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #28 : 09.04.07 - klo:20:45 »
Lars Mikael: hyvä teksti lainattuna, yhdyn tuohon aika lailla kokonaan.

Täsmentäisin vielä, mitä raamattu sanoo uskosta ja mitä sana usko tarkoittaa kreikankielessä:

Lujaa luottamusta Jeesukseen, Hänen sanoihinsa, siihen, kuka Hän on ja mitä Hän tekee, kiinni pitämistä ja ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy.

Usko on myös kuuliaisuutta.

Uskossa voi vahvistua, niin epäusko sulkeutuu pois. Aabraham on tässä hyvä esimerkki. Uskossa vahvistutaan pitämällä kiinni Jumalan lupauksista ja päättämällä, että niiden on pakko olla tosia ja asioiden on pakko tapahtua, niin kuin Jumala on sanonut.

Kiitos Jumalalle uskosta, jonka Hän vaikuttaa! Kiitos Hänelle Jeesuksesta, joka on meidän uskomme alkaja ja täyttäjä! Hän ei jätä alkamaansa työtä kesken!

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #29 : 11.04.07 - klo:11:25 »
Lars Mikaelin toisaalla kertoma Aku Rädyn kysymys: tahdotko lähteä kulkemaan Elämän tietä? on kaunis esimerkki kehotuksesta kääntymykseen. Se ei ole vaatimus vaan tarjoutuminen oppaaksi. Parannus on sitten sitä kulkemista neuvottuun suuntaan. Jokainen askel on sentään jo lähempänä määränpäätä, vaikka olo tuntuisi yhtä vaivaiselta kuin ennenkin.