Olen ymmärtänyt, että 'gender-ideologia' olisi syntynyt tuon John Moneyn teorian vastakohdaksi korjaamaan sisäsyntyisen identiteetin muokkauksella synnytettyjä dysforioita. Asiasta tiedotusvälineiden kautta saatu kuva on kuitenkin vielä kovin hämmentävä.
Tunnustan, en käsitä sitä ollenkaan. En ymmärtänyt niitä kolmeakymmentäkuutta sukupuolta joita joku selitty telkkarissa ihan, että niin on, kyllä kyllä.
Kaksi niitä vain on, kaksi tarvitaan nimittäin lisääntymiseen, ihminen siis ei ole hermafrodiitti.
Subjektiiviset mieltymykset erilaisiin askareisiin ja niiden välittyminen kulttuurista milloin mitenkin eivät ole mitään sukupuolia, siis että olisin 60%tyttö ja koska tykkään käyttää housuja, menisin inttiin jos se kävisi päinsä niin siitä tulee 15% poikaa ja välissä on tyttöpoikaa kun neulon mielelläni ja hoivaan siilejä mitä tosin siis tekee myös usea poika.
....................
Deformaatiot ovat eri asia.
Sisäinen pysyvä kokemus että sai väärät varusteet, se on jälleen eri asia.
Ajoittainen toivomus, olispa mies, se ei ole yhtään mitään.
....................
Sisko sai neljännen tenavan, oli sitten poika. Hän kyllä näytti niitä vaatteita joita kiikutettiin lahjaksi: Katso huviksesi. Pelkkää tummaa sinistä, farkkuhaalaria, tummanvihreää.
No mutta, miten tuo pärisyttää jo huuliaan kuin leikkisi autolla?
Mitäs se muutakaan, se alkoi heti synnytyksen jälkeen, auto lahjaksi ja prrrrrrrr... hrrrrrrrrrr.... prhurrrrr.....
.....................
Psykoanalyyttisessä koulutuksessa opetettiin, että lapsi tunnustelee genitaalinsa siinä kuin varpaansa,perustuu kuulemma lapsiobservaatioon, eli ei niillä mitään synnynnäistä intuitiota ole semmoisesta, että olen poika tai olen tyttö. Havaintoja, niitä kyllä, joiden päälle rakentuu uteliaisuus, mitä tää on, ja aikanaan sanat ja kyky nimetä nämä ruumiinosat.
Ja sitten epäilemättä se synnytyssairaalassa alkanut prrrrrrrr.... hurrrrrrrrrr.....