Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: myyrä - 15.01.11 - klo:23:51
-
Olen joskus miettinyt sanontaa "ystäväkansa", mitä se oikein loppujen lopuksi tarkoittaa? Taitaa olla kirjakin, jonka nimi on "Ystäviksi minä sanon teitä", kirjoittanut muistaakseni Jussi Kuoppala. Minusta kaikkien kanssa ei voi olla ystävä eikä edes kaveri. Jos väittäisin olevani esim. täällä kaikkien ystävä niin valehtelisin. Hyvin moni jää täällä ajatuksiltaan vieraaksi, samoin kiinnostuksen kohteet ovat erilaisia. Olenkin sitä mieltä, ettei pelkkä samaan herätysliikkeeseen kuuluminen tee ystävää. Siihen tarvitaan kai sitä "oikeanlaista kemiaa".
Mitäpä mieltä muut?
-
No, patologisen valehtelijan kanssahan kaikki on mahdotonta - jonkinlaisten leikittelijoiden ja kahden pelin pokeria pelaavien tyyppien. Eihän edes osaa olla kuin ymmällään, sillä kenen kanssa edes ystävystyt jos persoonallisuus on pikku palasina, ja niistä kootaan aina jotakin salonkikelpoista - nämä kuitenkin jollain ihme pelillä saavat syntymään vaikutelman että juuri he ovat niitä mitä luotettavimpia, kysykää vain minulta, kääntykää vain minun puoleeni... olen elämäni varrella kohdannut vain yhden. ammatti huomioiden ihme juttu, (nokjaa... nämä harvoin tulevat muualle kuin yksitysporaktioikkaan ja vedättävät kyllä kutistajaakin... ) ja tosissani kauhistunut tajutessani missä mennään.
Toisaalta -. pitäisikö tuntea juuri tunteen tasolla sitä ystävyyttä? Eikö tuo tarkoitai ettei ketään jätetä hädän tullen vaille apua ja tukea, kyselemättä tuntuuko minusta nyt siltä vai tältä? Tietämäni mukaan¨esimerkiksi aika moni inhoaa minua täällä ja voi tuskin odottaa maaliskuuta ja luvattua lopullista häipymistä. Silti niistäkin jotka inhoavat minua, valtaosa tulisi apuun hädän tullen, siitä olen aivan varma. Samoin menisin itse.
-
Olen ymmärtänyt tuon tarkoittavabn että omista tunteista riippumatta ketäänm ei jätetä avutta tai tuetta.
Eihän esimerkiksi patologisen valehtelijan kanssa voi ystävystyä missään kun ei tiedä mikä hän on. Juuri he antav at sen luotettavimman vaikutwlman. Minä hoidan asian... kääntykää vain minun puoleeni... kun tietää mistä on kyse kammottaa.
Mutta niistäkin jotka vilpittömästi inhoavat minua ja tuskin malttavat odottaa maaliskuuta, valtaosa tulisi hädän tullen apuun, olen siiitä aivan varma.
-
Siis - kamalaa, olen koettanut neljänmnestunnin poistaa kaikkea kirjoittamaani, en saa sitä millään pois. Seppo, kun heräät ota ne kaikki. Saan aikaan ainoastaan sen että tulevat moneen kertaan vaikka teen mitkä temput. Seppo auta. Ota jokainen!
-
:-\
-
:-\
-
jotka vilpittömästi inhoavat minua ja tuskin malttavat odottaa maaliskuuta, valtaosa tulisi hädän tullen apuun, olen siiitä aivan varma
-
Älä hermostu, hyvä ystävä! Ei hätä ole tämän näköinen.
-
Älä hermostu, hyvä ystävä! Ei hätä ole tämän näköinen.
Voi kiltti mies Satman --- ota sinä sitten ne pois. Ei minun ollut tarkoitus kun lukea. Ei tästä taas tule mitään... Miksei niitä saa pois vaikka tappelis miten...
-
Eihän esimerkiksi patologisen valehtelijan kanssa voi ystävystyä missään kun ei tiedä mikä hän on. Juuri he antavat sen luotettavimman vaikutelman. Minä hoidan asian... kääntykää vain minun puoleeni... kun tietää mistä on kyse kammottaa.
Valehtelijoitakin on monenlaisia. Eräs oppilas opittiin tuntemaan kouluaikana sellaiseksi. Tapaan sanoa, että jos hän sanoisi kahden plus kahden olevan neljä, tarkistaisin sen varmuuden vuoksi matematiikan kirjasta. Opettajahuoneessa huomioidaan aina uutiset hänen huijauksistaan maailmalla. Omaa etuaan hän aina ajaa, mutta koskaan ei ole kuulunut mitään toisen vahingoittamiseen tähtäävää. Kammottavaksi häntä on vaikea sanoa. Olisihan se toki noloa huomata tulleensa hänen huiputtamakseen.
-
Jos kuulija ymmärtää karjalankielisen kysymyksen:"Kuinka sie voit ?" väärin , on vastuu kuulijalla. Sillä se on synonyymi kysymykselle:"Kuinka sie jaksat?". Jos siitä tulee valehtelijaksi, en ymmärrä.
Aito ystävyys on hieno juttu, mutta se on eri juttu kuin ystävällisyys jolla esim. körtit rakastavat joukkoonsa.
Ystävällismielinen onkin jo naapurijuttu.
-
"ystävyys se on kallista, se ei riipu hallintomallista..." (JL)
-
Tärkeä ja mielenkiintoinen asia tämä ystävyys!
Minulle tuli ensimmäisenä mieleen sanat
Suhde ja Yhteys.
Jonkun ihmisen kanssa sitä vaan kokee jotakin sellaista yhteyttä
mitä muiden kanssa ei.
Mistä se yhteys sitten syntyy?
Ja miksi se katkeaa?
Joidenkin kanssa ei synny sitten millään yhteyttä.
Ja joskus käy niin, että itse kokee yhteydentunnetta toiseen,
mutta se toinen ei koe samoin. Siinä syntyy outo, torjuttu olotila.
Tai kun huomaa, että joku pyrkii yhteyteen, mutta itse ei sitä halua.
Sekin on jotenkin... noloa.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/liebe/h055.gif)
-
Vielä yksi sana ystävyydestä. Kuulin se juuri kirkossa , ysätähenkisyys. Rukoiltiin kansoille rauhaa ja ystävähenkisyyttä. Sekin on erilainen kuin ystävällismielinen. Mutta samaa kantaa kaiketinkin. Ja kaikkien pohjana on rakkaus.
-
Asenne on tärkeä.
-
Jos kuulija ymmärtää karjalankielisen kysymyksen:"Kuinka sie voit ?" väärin , on vastuu kuulijalla. Sillä se on synonyymi kysymykselle:"Kuinka sie jaksat?". Jos siitä tulee valehtelijaksi, en ymmärrä.
'Voida' onkin hankala sana. Kotkassa se tarkoittaa usein luvan saamista: - Ope, voink miä käydä vessas? Kysymys 'kuinka sinä voit?' voi kuulostaa paheksuvalta: - Miten sinä saatoit?
-
Jos kuulija ymmärtää karjalankielisen kysymyksen:"Kuinka sie voit ?" väärin , on vastuu kuulijalla. Sillä se on synonyymi kysymykselle:"Kuinka sie jaksat?". Jos siitä tulee valehtelijaksi, en ymmärrä.
Kuten Pena kirjoitti, tuon Kuinka sie voit? voi ymmärtää kahdella tavalla. Tosin puhuessa äänensävylläkin on merkitystä.
Ei kai pelkästä kysymisestä tule valehtelijaksi..
Täällä kiinnostavaa asiaa ystävyydestä:
http://www.hyvejohtajuus.fi/146/ystavyyden-jalo-taito/
Yhden ystäväni kanssa meillä osui huumorintaju yksiin, ei juuri mikään muu. Ihan erilaiset tavat elää ja erilaiset tykkäyskohteet. Toisen kanssa parannetaan maailmaa ja jaetaan elämäämme suht säännöllisesti, vaikka olemme luonteiltamme ja elämänkatsomuksiltamme hyvin erilaisia. Kohtalon oikusta vaiko sallimuksesta/johdatuksesta ystävyys syntyy, syitä kohtaamiseen voi olla monia.
Hyväntahtoisuus tulee ainakin mieleeni aiheesta, halu olla yhteydessä tuohon toiseen. Jotain vilpitöntä yhteyttä, kiinnostusta tätä ihmistä kohtaan on silloin olemassa.
Kovin keskeneräisiä olemme jokainen tavallamme.
Ystäväkansa veisaa Siionin virsiä yhdessä, ainakin. :kahvi:
-
Voisiko ajatella, että parhaimmillaan ystäväkansa on sellainen, että se hyväksyy sinut joukkoonsa sellaisenasi, kyselemättä?
Ja hyräilee silloin tällöin siioninvirsiä.
Ystävähenkisyys on käyttökelpoinen sana.
-
Oikein hyviä sanoja nuo ystävähenkisyys ja ystävämielisyys - niissä on juuri sitä
ystävällistä asennetta.
-
Paras lisä ystävällisyyteen on mielestäni vilpittömyys.
-
Paras lisä ystävällisyyteen on mielestäni vilpittömyys.
Kyllä, ja rehellisyys. Minusta nuo kaksi sanaa eivät tarkoita ihan samaa, koska joku voi valehdella vilpittömästi ja uskoa itsekin valheensa.
-
Tärkeä ja mielenkiintoinen asia tämä ystävyys!
Minulle tuli ensimmäisenä mieleen sanat
Suhde ja Yhteys.
Jonkun ihmisen kanssa sitä vaan kokee jotakin sellaista yhteyttä
mitä muiden kanssa ei.
Mistä se yhteys sitten syntyy?
Ja miksi se katkeaa?
Joidenkin kanssa ei synny sitten millään yhteyttä.
Ja joskus käy niin, että itse kokee yhteydentunnetta toiseen,
mutta se toinen ei koe samoin. Siinä syntyy outo, torjuttu olotila.
Tai kun huomaa, että joku pyrkii yhteyteen, mutta itse ei sitä halua.
Sekin on jotenkin... noloa.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/liebe/h055.gif)
Oletko varma että sinut on torjuttu, eikä vain jotakin jossa ehkä... vaikka erehdyit? Sinusta saatetaabn pitää ihan kuten ennenkin.
-
Kyllä, ja rehellisyys. Minusta nuo kaksi sanaa eivät tarkoita ihan samaa, koska joku voi valehdella vilpittömästi ja uskoa itsekin valheensa.
Tuo on aika osuvasti sanottu. Se Penan oppilas valehteli asioita ties mistä syystä, mutta esiintyikö hän esimerkiksi ihan muuna kuin tosiásiassa on? Patologinen valehtelija, todellinen, on siitä kammottava. Luotat häneen ja... pam,. Sellaisen kanssa ajaa kiville kuka tahansa juuuri siksi että hän tekeytyy muuksi kuin mitä on. Yleensä nämä ovat jonkinlaisia "auervaaroja" ja hehän saavat ystäviä ympärilleen, tai ainakin väkeä joka heihin luottaa ja ehkä etsii heidän ystä'vyyttään... yhtäkkkiä paljastuu ettei sellaista ole ollutkaan. Eykä tavoitteenas ole raha... valta tai arvovalta useanmmin. Siihen kaatuu "ystävyys", ei minusta mihinkään muuhun.
-
Atanasiaa varten otan hieman enemmän tilaa. Joskus jokin minun hyvän hyvyytäni tarjoama juttu on torjuttu ja torjuttuna tulee jos mitä niin noloksi. Joku torjuu syuoraviivaisesti koska asia saattaa olla tuskallinen tai juuri siihen liittyä jokin mahdoton pettymys, muttei hän ole minua torjunut.
En ole ikinä tuntenut itseäni niin hylätyksi, kuin kerran kun huusin yhden ystäväni perään,. Olisin vain kysellyt kuulumisia, oli ankaran kipakka talvipäivä, ja kääntyessään katsomaan kuka huutaa häntä, livahti ohi sehänen harvoin vuorovälein kulkeva bussi... häön purskahti itkuun ja näytti paljaita käsiään, nämäkin vielä... .Tarjosin oitis omia tumppujani, joita en niin tarvinnut, kun hän torjui sekä lapaset että minut niin että tunsin itseni perusmasennetuksi hölmöksi.
Eikä hän ollut minua halunnut torjua. Hänellä oli ollut syynsä (ikävät) ehtiä kotiin, ja kun käsitin itse vähitellen, ja pääsin yli kun aloin käsittää... sain tietää ja tunsin niitä kotioloja, vaikka pitkään se tuntui... olisi nyt ottanut ne minun tumppuni... minulla oli kahden minuutin matka musiikkiopistolle, hänellä' kymmenkertainen uuden auton odottelu... halusin vain auttaa, mutta hän tarvitsi sillä kertaa muuta, jota minulla ei ollut antaa. Ei sellaiselle aina mitään voi. Hän piti minusta itsestäni aivan kuin ennenkin.
-
Kun tuolla edellä jossakin rakkauteen viitataan, eli tämä kärsivällinen, lempeä, ei kadehdi kerskaile, pöyhkeile etsi omaansa... ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Eli se rehellisyys taitaa olla aika tärkeä muurilaasti kun ystävyyden taloa pystytetään...
ainakin, kun itse huomaan toisen valehtelevan päin silmiä,. loppuu ystävyys. Se on oikeastaan ainut johon se voi loppua. Nuo joiden muisti kovasti "vaihtelee" ovat arvaamattomimpia. En nyt millään voi muistaa... ei ei tule mieleen mitä minä sanoin... ja muutaman päivän päästä' koko latikka. Huh. Tiedän koulutukseni nojalla että avomielisyyden aste siinä vaihtelee, ei suinkaan muisti. Sitä tietty lisää esimerkiklsi pikkutippa miestä väkevämpää. Miten olla ystävä? Ei mitenkään, Sehän loppuu siihen paikkaan. On liian neuvoton, siksi vain.
Kerran tällainen valhe jätti minut hyvin vaaralliseen tilanteeseen. Siksi kai pelkään tuollaista väkeä.
Kun kysyy syytä saa yleensä kirkumista vasten kasvojaan. Narsistinen raivo herää, kun henkilö kohtaa valehtelijan itsessään. Jotakin, joka ei ole hyväksytty osa itseä. Olisi parempi hyväksyä ja reilumpaa sanoa että tuntui niin vaikealta sanoa totuus. Siitä aina selvitytäisiin eteenpäin.
.......................................................
-Minulla oli luokkatoveri opparin ekalla, sellainen joka ei nähnyt kunnolla. Näkö ilmeisesti heikkeni niin että hän sopeutui itse siihen... en oikein käsitä mitä siinä on tapahtunut. Hän alkoi toimia - mutta johdonmukaisesti -- sen mukaisesti kuin oletti asioiden olevan. Huijarinahan hänet ennen pitkää tunnettiin. Hän ei nähnyt esimerkiksi vastaantulijoita ja sepitti jonkin jutun siitä miksei tervehtinyt. Kun sen tenavan perhe lopulta oli ymmärtänyt että hän tarvitsee silmälääkäriä eikä koivuniemen herraa, pidettiin muuttunutta tilannetta, (miinus 5 diopterin lasit ensimmäisenä), edelleen jonkin aikaa "outona" kunnes totuimme siihen ettei hän keksikään juttuja. Ei hän ollut yrittänyt "luntata", tai ottaa selvää mistä vierustoveri kirjoitti, kun kurkisteli mikä oli jokin aineen aihe... hän oli myös aristunut eikä kukaan lopulta häntä uskonutkaan. Ei hän ollut yrittänyt olla luokan pelle kun käveli lopulta taululle katsomaan mitä sinne oli kirjoitettu- Koko se näennäinen pelleily päättyi kuin seinään kun kaveri sai silmälasit.
Itse keksin jos mitkä tarinat peittääkseni oireeni, eikä tarkoitus ollut velehdella. Tuntui vain niin kummalliselta sanoa ettei minulla ole aavistusta siitä mitä puhutaan... samoin oli ollut erään hitaasti kuuloaan menettävän tuttavani laita.
Pena --- mikä sen teidän valehtelijanne tarina oli? Kai tuolla tavoin käyttäytyvä lapsi tutkittiin myös somaattiosesti? Entä, mitä koulupsykologi sanoi Ette kai te jättäneet juttua vain olemaan?
--------------------------------------------------------
- Patologinen valehtelijahan on ihan tiettyä... pystyttää näyteikkunoita ja uskoo itsekin juttuihinsa, ja siinähän se ongelma kai pesiikin- -Ja "karjalaisen kysymyksen" voi esittää óttaen huomioon sen mistä kuulija on lähtöisin... se on kohteliastakin.
Tuli pitkä juttu mutta kun kolme päivässä on kattona eikä nyt ole oireita...
-
Minä en tiedä, miten koululaitos käsitteli mainitsemani veijarin valahtelutaipumusta. Hän ei ollut mitenkään minun vastuullani. Eiköhän silloinen oppilashuolto toiminut niin hyvin kuin resurssit antoivat myöten.
Koulun jälkeen kuulimme, miten hän oli alaikäisenä saanut autokaupasta laatuauton koeajoon, myöhemmin matkustanut ruotsinlaivalla ilmaiseksi jääkiekkoliiton piikkiin amerikkalaisena kykyjenetsijänä, esiintynyt lentokapteenina ja ties minä. Poliisi on kai enimmäkseen ollut hänestä kiinnostunut.
-
Minä en tiedä, miten koululaitos käsitteli mainitsemani veijarin valahtelutaipumusta. Hän ei ollut mitenkään minun vastuullani. Eiköhän silloinen oppilashuolto toiminut niin hyvin kuin resurssit antoivat myöten.
Koulun jälkeen kuulimme, miten hän oli alaikäisenä saanut autokaupasta laatuauton koeajoon, myöhemmin matkustanut ruotsinlaivalla ilmaiseksi jääkiekkoliiton piikkiin amerikkalaisena kykyjenetsijänä, esiintynyt lentokapteenina ja ties minä. Poliisi on kai enimmäkseen ollut hänestä kiinnostunut.
Juuri tuollaisia ovat minunkin kokemukset patologisesta valehtelijasta. Törmäsin eräällä foorumilla sellaiseen ja se oli aivan mahdotonta. No keuhkosyöpä hoiti hänet ja siihen loppui se tarina. Siinä on myös syy miksi moderaattorin ei tarvitse perustella ratkaisuitaan foorumeilla eikä keskustella niistä.
-
No keuhkosyöpä hoiti hänet ja siihen loppui se tarina.
- ? -
-
Ystävyys on suuri asia.
kallis.
-
Aito ystävyyden peruspilareita ovat luotettavuus, uskollisuus ja myötätunto kaikissa elämän vaiheissa. Toisenlainen kotoaa enemmin tai myöhemmin maailman myrskyihin kuten väärällä pohjalle rakennetut onhan valheella lyhyet jäljet ja minkä taakseen jättää sen edestä lyötää.