Saneeratussa seurakuntasalissa, hyvin kauniissa, oli Ilmari Heinosta muistelemassa täpötäysi salillinen.
Seurapuhujina muistelivat tytär, korkeasti oppinut yliopistomies ja entinen kirkkoherramme, työtoveri.
Kukaan ei puhuessaan korottanut Ilmaria ylivertaiseksi ihmiseksi, mutta hänen hauskasti monivivahteinen peroonansa tuli hiukan tutuksi ennestään häntä muuta kuin ulkonäöltä tunteneillekin.
Originelli ihminen. Lukemisen ja opiskelun merkitys oli hänelle suuri. Niimpä minulle, lukemisen harrastajalle oli silmävoidetta Ilmarin lausuma: " Lukekaa paljon, muutoin ei ole mitään puhuttavaakaan!" (jotenkin sinnepäin.)
Myös armon runsaus ja siitä jakaminen oli hänelle ominaista. " Kyllä armo Aimonkin pelastaa. " hän saattoi yks´kaks lausua muiden asioimisien keskellä.
Hyvät virret hyvien seurapuheiden väliin ja päälle olivat monille muillekin kuin Ilmarille ja hänen perheväelleen rakkaita. SV:llä 94 Salattu Jumala . aloitettiin ja perään SV 101, sama aihe, sama sävel.
http://www.h-y.fi/sv/sv_91-100.html#94http://www.h-y.fi/sv/sv_101-110.html#101