Kirjoittaja Aihe: Seurat tuvassa  (Luettu 85290 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Seurat tuvassa
« Vastaus #120 : 13.04.18 - klo:18:41 »
Tämä on mieli-sv:ni...mikähän vanha numero olikaan..257? tai jotain...
näin huono muisti mulla... :icon_sad:

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8321
Vs: Seurat tuvassa
« Vastaus #121 : 14.04.18 - klo:22:30 »

Seurat tuvassa on parhainta mitä tiedän.

Silloin, kun ollaan tuvassa kaukana areenoilta ja stadioneilta ja tuvan mummit ja papparaiset puhuvat rehellisesti elämässään eteen tullleista asioista, niin ne seurat on parhaita.

Ne joissa on tähdet ja muuten supliikit puhumassa käy hermoille.

Seurat kun on tuvassa, niin ilmoittakaa.

Seuratuvassa Hesassa on parhaat seurat ja nöyrimmät vetäjät seuroille.
Aina kun olen siellä piipahtanut, niin olen tykännyt.
Tik toc.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Seurat tuvassa
« Vastaus #122 : 15.04.18 - klo:08:13 »
Meidän olkkarissa on pidetty seuroja vuodesta 1983, mutta alkuun ne oli viidesläis-vaikutteiset. Kerran oli piispa Hannes Leinonenkin seuroissa. Hän ei viidesläisyyttä edustanut.

Kalistaja kävi juttelemassa haastattelun merkeissä ehkävuonna 2010. Syötiin karjalanpaistia.

Samoihin aikoihin kokoonnuttiin ensin Mukkulan kirkkoon, sitten siitä meille, ja meiltä
varsinaisiin seuroihin diakonissalaitokselle. Siellä puhuivat mm. Sanneli ja seppos.

Foorumilaisia tuli muitakin; Pena, Mauno, hippiäinen ainakin . Sanneli pitkämatkalaisena yöpyikin.

Oliko toissavuonna kun ilmoitin taas seuroista. Ketään ei tullut, mutta kokosin Mukkulan kirkolta seuraväen kuin' toreilta ja aitovieriltä.

Jos voimia riittää saatan vielä kerran koettaa... jos Luoja suo.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Bengt Sandberg

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 903
  • Vieras.
Vs: Seurat tuvassa
« Vastaus #123 : 16.04.18 - klo:19:27 »
Meidän olkkarissa on pidetty seuroja vuodesta 1983, mutta alkuun ne oli viidesläis-vaikutteiset. Kerran oli piispa Hannes Leinonenkin seuroissa. Hän ei viidesläisyyttä edustanut.

Kalistaja kävi juttelemassa haastattelun merkeissä ehkävuonna 2010. Syötiin karjalanpaistia.

Samoihin aikoihin kokoonnuttiin ensin Mukkulan kirkkoon, sitten siitä meille, ja meiltä
varsinaisiin seuroihin diakonissalaitokselle. Siellä puhuivat mm. Sanneli ja seppos.

Foorumilaisia tuli muitakin; Pena, Mauno, hippiäinen ainakin . Sanneli pitkämatkalaisena yöpyikin.

Oliko toissavuonna kun ilmoitin taas seuroista. Ketään ei tullut, mutta kokosin Mukkulan kirkolta seuraväen kuin' toreilta ja aitovieriltä.

Jos voimia riittää saatan vielä kerran koettaa... jos Luoja suo.

Jos mättöä on runsaasti, niin lupaan tulla ovelle koputtamaan.
SV.209
« Viimeksi muokattu: 16.04.18 - klo:19:32 kirjoittanut Bengt Sandberg »

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Seurat tuvassa
« Vastaus #124 : 16.04.18 - klo:19:32 »
Sitten kun tulet, Mitä saisi olla ?               :icon_lol:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Bengt Sandberg

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 903
  • Vieras.
Vs: Seurat tuvassa
« Vastaus #125 : 16.04.18 - klo:19:36 »
Sitten kun tulet, Mitä saisi olla ?               :icon_lol:

Köyhälle kaikki kelpaa mitä emäntä tekee.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Seurat tuvassa
« Vastaus #126 : 17.04.18 - klo:08:02 »
Ehkä sitten Köyhät-ritarit kahvin kanssa ?       :kahvi:


köyhä antaa vähästään , rikas ei paljostaan.

terv. elämästään kiitollinen  R-m
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Seurat tuvassa
« Vastaus #127 : 19.04.18 - klo:12:18 »
Riitta-mummin seurapuhe.

Olen kertonut Pyhän Hengen johdatuksista ja äänestä joka on seurannut minua siitä saakka kun Kristus veti minut luokseen.

Huomasin sen olevan muutamille vieras ja epäiltävä ilmiö. Silloin en ryhtynyt mitään
kertomaan, sillä silloin ei vielä ollut sen aika.
Tämäkin on eräs johdatuksen muoto että ei tee omia ratkaisuja, vaan odottaa kehotuksen ääntä.

Mikä se ääni on, kysyy sitä kokematta ja ymmärtämättä jäänyt.  Minä en kuule ihmisäänen puhetta, en musiikkia, mutta vahvan sisäisen kehotuksen, sanoja myöten , olen saanut usein kokea.

Raamatussa on hyvä esimerkki, 1.Samuelin kirja 3. 8-9:

 "Silloin Samuel ei vielä tuntenut Herraa eikä Herra ollut ennen puhunut hänelle. 8 Sitten Herra kutsui Samuelia kolmannen kerran, ja Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: "Kutsuit minua. Tässä olen." Nyt Eeli ymmärsi, että Herra kutsui poikaa, 9 ja hän sanoi: "Mene nukkumaan, mutta jos joku vielä kerran kutsuu sinua, vastaa näin: Puhu, Herra, palvelijasi kuulee." Ja Samuel meni takaisin vuoteelleen."

Tähän olen minäkin oppinut: Puhu Herra, anna sanat joilla puhun tai kirjoitan.

Kirjoitan paljon aivan turhaa, kuvailen kahden vanhuksen päivittäistä elämää, jalkikasvun käyntejä, ruokahommistani ja sairauksistani. Nämä panen ikäänkuin yhteisesti jaettavaksi ja ehkä iloksi ja huviksi joillekin kaukaisille ystäville.

Sitten on niitä kummallisia kirjoituksia, Seurapuolella yleensä, joissa ajatukset eivät ole 'omasta päästäni'. Ne on annettu , ja minä vain kirjoitan.
Jälkeenpäin kun joskus jonkun tällaisen luen, tunnen ettei teksti ole omaani.
Jään ihmettelemään.

Olemme Korkeemmassa kädessä, kuten J.Karjalainen laulaa jojosta. Onko se aina minusta kun pomppaan ylöspäin tai onko se Jumalasta kun painun alas. Sitä sopii kysyä Herralta . Puhu, anna san !

Veisataan:

https://www.h-y.fi/siionit/opeta-tallaisena.html
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Bengt Sandberg

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 903
  • Vieras.
Vs: Seurat tuvassa
« Vastaus #128 : 21.04.18 - klo:15:24 »
Tässä tilassa…

Olenko kadotuksen polulla kun Herra ei puhu minulle? Tässä tilassa minulla ei löydy sanoja itselleni tai Teille jotka voisivat herättää hieman herätystä.

Minähän haluisin puhua Teille hienoja seura puheita ja saada kunniaa itselleni.

Vai onko niin että Hän juuri nyt puhuu minulle, mutta minä en halua kuunnella Häntä, koska Hänen puheensa ei minua miellytä yksinkertaisuudessaan.

Tässä tilassa tunne on kuin olisin vankina sellissä, yksin, yksin ilman tunteita, sanoja, ilman rakkautta.

Kunpa ymmärtäisin, että…

SV. 127.

Olen vankina täällä ja ymmärrän sen

1. Olen vankina täällä ja ymmärrän sen,
mitä kuoleman korpea kuljen.
Olen kahleiden kantaja, hoipertelen,
tosi onnelta sieluni suljen,
kun aarteita maan
pyrin kuormaksi matkalla kartuttamaan.

2. Hyvin tunnen jo turhiksi antimet maan,
jopa parhaatkin arvottomiksi.
Ja kun turhia etsin, niin tuskia saan.
Nekö kelpaavat lohduttajiksi?
Ja viihdynkö näin,
kun on mahdoton kulkea taivasta päin?

3. Miten syntiä suosiva, vilpillinen,
perin uskoton matkassa pysyn?
Olen kristitty joukossa kristittyjen,
yhä maailman kiitosta kysyn.
Taas kauhistelen
tätä kurjuutta luontoni valheellisen.

4. Yhä, Herrani, synneistä synteihin vie
katu tuttu, kun käyn sitä pitkin.
Se on uusien raskaiden askelten tie,
vaikka juuri sen itkuja itkin.
Näin matkalla maan
kovin työlästä taakkaani raahata saan.

5. Tykö armosi istuimen ääneti käyn
kuten syntinen nainen jo ammoin.
Näet, laupias Herrani, entisen näyn:
polo ihminen, särkevin vammoin,
nyt luoksesi jään
sydän itkien tuskaani nyyhkyttämään.

6. Pysy luonani, laupeus loppumaton,
sinä kurjalle anteeksi annat.
Tämä huolteni keskellä toivoni on:
sinä armahdat, kuormani kannat.
Ja murheellisen
otat luoksesi laaksosta kyynelien.

Eemil Ponsimaa 1921, uud. J. Haavio 1971, J. Löytty 2014

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Seurat tuvassa
« Vastaus #129 : 07.10.18 - klo:18:21 »
Oli tyytyminen siihen että en tänään seuroihin päässyt. Olin kovasti odottanut päästä Lauri Maaralaa ja muitakin puhujia kuulemaan ja siionia veisaamaan.
Veisaaminenkaan ei olisi sujunut sillä kurkku on ärtyisä ja yskänpuuskia tulee.

Kirkonmenot telkkarissa olivat hyvää seuraa minulle. Istuen ja katsellen ja kuunnellen on päivä kulunut.

Aamuinen kohtaaminen Vapahtajan kanssa aamurukouksessa oli ihmeellinen . :eusa_pray:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)