7
8.8.11.8.6.6.8
Joskin olen city körtti,
Keskellä suuren kaupungin,
En muista nähneenikään maisemata
Järvien, peltojen, soiden,
Tai koivumetsien,
Sokea kun olen,
Olen silti voikukkas sun.
Asfaltin läpi kasvoni
Sekä vihreät käteni
Pilkoittavat kuin mini-aurinkosi,
Voimakkaammat kuin piikivi,
Pehmeämmät kuin suu
Lapsen suudelmasta.
Kiitos armon kutsustasi.
Se kova musta ei voinut
Estä luokses tulemasta,
Vaikka sydämeni ol' aivan kuollut,
Kylmä, kova, ja kuurokin,
Kun mua kutsuit sinä,
Tulin kiven läpi
Sun valostasi nauttimaan.