Kirjoittaja Aihe: Ylpeydestä ( ja nöyryydestä )  (Luettu 22835 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5094
Vs: Ylpeydestä ( ja nöyryydestä )
« Vastaus #15 : 19.08.14 - klo:17:28 »
Kyllä näitäkin näkee. On sellaisia hyvin kilttejä, usein naisia, jotka on hyvin nöyriä ja ystävällisiä. Sisällänsä jupisevat, miten muut heitä käyttävät vain hyväkseen. Siihen tarvittaisiin ihan apua, että rohkaistuisivat elämään omaa elämää. Tätä mielistelyä on tullut tehtyä ihan omakohtaisestikin nuorempana. En uskaltanut tuoda omaa mielipidettä julki. Enkä usein edes osannut muodostaa omaa mielipidettä asioista. Sitä vain yritti olla mieliksi kaikille. Siitä on todella pitänyt opetella pois. Ja on pitänyt oppia sanomaan Ei.
Pyryharakka

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21729
Vs: Ylpeydestä ( ja nöyryydestä )
« Vastaus #16 : 19.08.14 - klo:17:37 »
Hienoja ajatuksia täällä joihin on helppo yhtyä  :eusa_angel:

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21729
Vs: Ylpeydestä ( ja nöyryydestä )
« Vastaus #17 : 19.08.14 - klo:17:41 »
Tuo kiltteys on myös mielenkiintoinen juttu, aiheesta mielenkiintoisia kirjojakin.
Myös mulla pitkälti samaa taustaa kuin Pyrtsillä. Ja kai ongelmat jatkuu hautaan saakka.
Oppimisen ja kasvun paikkaa piisaa kyllä monessa asiassa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33724
Vs: Ylpeydestä ( ja nöyryydestä )
« Vastaus #18 : 19.08.14 - klo:18:03 »
No, hei liian kiltit !  Minä olen aina ollut varma, en ole välittänyt mitä minusta ajatellaan. Onko se ylpeyttä.? En ole mielestäni leuhka, enemmänkin avulias. Ainakin olen ollut silloin kun olin terve ja nuorempi. Ylpeän nimen saa joskus suotta.

Kiva kun keskustelemme mielestäni hyvin olennaisista asioista körttipiireissäkin.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21729
Vs: Ylpeydestä ( ja nöyryydestä )
« Vastaus #19 : 19.08.14 - klo:18:21 »
Juu, todella mielenkiintoinen aihe.
Jos tähän vaan pääsisi sisälle, löytäisi ajatuksia, osaisi vielä kirjoittaakin ymmärrettävästi.
Tähän pitänee jotenkin rohkeasti ja avoimesti heittäytyä. Ja ehkä käsitellä kerralla vain pientä
yksityiskohtaa. Ns. kokonaiskuvan ja yhteenvedon luominen ei taida onnistua.

Pari asiaa otan omakohtaisesti esille R-m:n tekstin pohjalta.
Mulle on tärkeää mitä lähipiiri ja muutama ystävä minusta ajattelee, miten kokee...mutta ei laajemmin...
esim. en välitä juurikaan siitä miten taloyhtiöiden osakkaat minut kokee...se vähän tärkeämpää
miten hallitusten jäsenet kokee....jne...eli riippuu miten "lähellä" porukka on...
Toinen asia:
"Ylpeän nimen saa joskus suotta"....totta...olen lähipiirissäni nähnyt miten arkuus, ujous, puhumattomuus
tulkitaan ylpeydeksi.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Ylpeydestä ( ja nöyryydestä )
« Vastaus #20 : 19.08.14 - klo:19:00 »
Kyllä näitäkin näkee. On sellaisia hyvin kilttejä, usein naisia, jotka on hyvin nöyriä ja ystävällisiä. Sisällänsä jupisevat, miten muut heitä käyttävät vain hyväkseen. Siihen tarvittaisiin ihan apua, että rohkaistuisivat elämään omaa elämää. Tätä mielistelyä on tullut tehtyä ihan omakohtaisestikin nuorempana. En uskaltanut tuoda omaa mielipidettä julki. Enkä usein edes osannut muodostaa omaa mielipidettä asioista. Sitä vain yritti olla mieliksi kaikille. Siitä on todella pitänyt opetella pois. Ja on pitänyt oppia sanomaan Ei.

Tämä on mielestäni hyvin kirjoitettu.

Samoin muutkin mielipiteet aiheesta eri kirjoittajilla.
Ja tätä aihepiiriä varmaan jatketaan ja katsellaan eri kanteilta molempia, nöyryyttä ja ylpeyttä.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33724
Vs: Ylpeydestä ( ja nöyryydestä )
« Vastaus #21 : 19.08.14 - klo:19:06 »
Itsensä tutkiminen, ei ihmisten tähden, Jumalan edessä tekee hyvää .  Ei minun itsetuntoni ole niin lujaa tekoa ettei sekin särkyisi, en vain halua näyttää sitä. Itken itkuni yksin. Elämäkin kovettaa, kasvattaa pintanahkaa. Se ei ole ylpeyttä, vaan arpeutunutta haavastoa.

Sanoit jotain oikein oleellista, vn, toivotan sen auttavan sinua.  :eusa_pray:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Ylpeydestä ( ja nöyryydestä )
« Vastaus #22 : 19.08.14 - klo:19:12 »
Elämän erilaisissa vaikeuksissa, menetyksissä jne...muodostuu varmaan ihmisille ns selviytymiskeinoja, millaisia kenellekin ja ne ovat siis hyvä asia.
Että jaksaa tarpoa eteenpäin kaiken keskellä.
Ja ainakin äitini on aina ollut sisukas ja huumori-ihminen, ehkä ne ovat olleet juuri hänen selviytymisjuttujaan.

Itsellänikin jonkun verran varmaan sisukkuutta muttei niin paljoa kuin äidilläni ja huumorinikin taitaa olla sellaista kuin isälläni, enemmän myhäilevää.
Äiti nauraa paljon ja sillä tavoin "reteesti" vaikkei hänkään mielesäni ole leuhka.

Isäni oli ihan pienestä ottolapsi ja siis tavallaan kasvoi ainoana aika iäkkäiden kasvatusvanhempiensa kanssa kun taas äitini on isosta lapsikatraasta jossa poikien enemmistö...joten varmaan nämäkin muokanneet heitä jo alkumetreillä elämässään.
-Niinkuin minuakin.
Ja sitten elämän varrella sattuneet ja tapahtuneet ilot ja surut yms muovanneet selviytymisjuttua luonteen ja persoonan ylle.

Saattoi mennä vähän ohi topicin mutta sallinette kuitenkin.
Kun tuli mieleen tälläinenkin juttu.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33724
Vs: Ylpeydestä ( ja nöyryydestä )
« Vastaus #23 : 19.08.14 - klo:19:19 »
Olen onnellinen kun opin nauramaan, myös itselleni, löydettyäni körtin itsessäni. Huumor-immeinen peittää jotakin naamionsa taakse, usein.  :icon_lol: :089:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Ylpeydestä ( ja nöyryydestä )
« Vastaus #24 : 19.08.14 - klo:19:24 »
Varmaan noin voi olla.

Ja kunnon huumori varmaan alkaakin vasta siitä kun kykenee nauramaan itselleen.
Silleen "terveesti" näkemään omat "hassut" juttunsa.

Huumori on myös voimavara.

On sanottu niinkin että kun katselee elämää ikäänkuin liian likeltä se näyttäytyy usein traagisena mutta kun uskaltaa katsella kauempaa niin samat asiat voivat näyttää koomiset puolensa.

Ja aina silloin tällöin on hyvä varmaankin kuin astua itsestään vähän kauemmas ja nähdä asioita sieltä...ja saa monia hyviä hetkiä...oivalluksineen kaikkineen.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21729
Vs: Ylpeydestä ( ja nöyryydestä )
« Vastaus #25 : 19.08.14 - klo:20:48 »
Just tuo, että pystyisi ainakin välillä näkemään asioita ikään kuin itsensä ulkopuolelta.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Vs: Ylpeydestä ( ja nöyryydestä )
« Vastaus #26 : 19.08.14 - klo:20:50 »
Rohkeus, uskallus, riskinotto, huumori, positiivinen asenne, itseironia, virheistä oppiminen, omien ajatusten kyseenalaistaminen ovat hyviä välineitä kohdata elämän vaikeuksia. Valitettavasti nykyään ilo ja suru ovat asioita, joiden kohtaaminen tuntuu olevan vaikeata ja niitä sitten yritetään hallita mielialalääkkeillä. En tiedä, mikä nykyihmistä vaivaa, mutta kovin helposti sitä masennutaan ja podetaan stressiä, vaikkei työelämässä tai omassa elämässä olekaan suuria vaikeuksia ja haasteita voitettavaksi. Masennus on nykyään lähimain pääasiallinen syy työkyvyttömyyseläkkeeseen. On vaikea ymmärtää, että masennuksesta on tullut ylivoimainen este tavalliselle elämiselle. Mielestäni ihminen saa olla ylpeä työsuorituksistaan, osaamisesta ja lapsistaan. Hän on voi olla ylpeä siitä, mitä on saavuttanut elämänsä aikana. Tällainen ylpeys ei ole keneltäkään pois. Ylpeys menee väärille urille silloin, kun ylpeillään, että katsokaa nyt, kuinka kaunis, hyvä, valloittava jne on. Tai, kun ylpeillään esineillä autoilla, taloilla, mökeillä, etelän asunnoilla jne jne. Tätäkin porukkaa on.
Acta, non verba.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21729
Vs: Ylpeydestä ( ja nöyryydestä )
« Vastaus #27 : 19.08.14 - klo:20:50 »
Ja tuommoinen tuli mieleen, ettei lukkiutuisi kenties vääriin omiin ennakkokäsityksiinsä, vaan
suostuisi muuttamaan mielipidettä kun on aiheellista.
Taisi kyllä mennä pieleen...ainakin otsikon aiheesta..

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Vs: Ylpeydestä ( ja nöyryydestä )
« Vastaus #28 : 19.08.14 - klo:20:54 »
Ja tuommoinen tuli mieleen, ettei lukkiutuisi kenties vääriin omiin ennakkokäsityksiinsä, vaan
suostuisi muuttamaan mielipidettä kun on aiheellista.
Taisi kyllä mennä pieleen...ainakin otsikon aiheesta..


Ihan aiheessa. Monet ihmiset ovat sellaisia, etteivät luovu asenteistaan eikä ennakkokäsityksistään vaikka heidän osoitetaan olevan väärässä. Näitä ihmisiä, jotka ylpeilevät sillä, ettei ole tarvinnut tarkastaa arvojaan ja näkemyksiään, on aivan liikaa. Se on kaiken järkiperäisen ajattelun vastaista. On selvää, että arvot ja näkemykset muuttuvat ja kehittyvät myös kehittyvän tiedon mukana.
Acta, non verba.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21729
Vs: Ylpeydestä ( ja nöyryydestä )
« Vastaus #29 : 19.08.14 - klo:20:57 »
Kysyn, mitä on oikea nöyryys? Sen luulen tietäväni että se on muuta kuin häpeä, itsehalveksunta,
itsensä aliarvioiminen, alistuminen, syrjään vetäytyminen...
Voiko se olla esimerkiksi silmiin katsominen, kuunteleminen, ajan antaminen, rohkaisu, esirukous...?