Kävimme Kotkan kirkossa, Pyryharakka, Tiitiäinen, Matti ja minä.
Ja mitä siellä tapahtuikaan! Tämä on totta, mutta ihmeellistä totta.
Astuin kirkon eteiseen muita odottamaan, kylmissäni siinä kättelin pastorin joka toivotti tervetulleksi. Kun ei vielä ollut muita selitin karjalaiseen tapaani että olemme mieheni kanssa kotkalaisen ystävän vieraina. Niin, mitä tekee pappi! Sanoo:"Meiltä puuttuu tekstin lukija, haluaisitko sinä lukea ja kantaa ristin kulkueessa. Olin niin ihmeellisessä tilassa etten ymmärtänyt kieltäytyä. Niin minua vietiin sakastiin , näytettiin tekstit(olin lukenut ne eilen illalla Pirskan Päivän teksteistä), selitettiin mikrofoni, ja niin sitä mentiin!
Olen siis Leenan rippikirkossa kantanut ristiä (en omaani), lukenut Jesajan kirjasta ja galatalaiskirjeestä kristityn vapaudesta, käynyt ehtoollisella omieni kanssa, kuunnellut ehkä Suomen parhainta naisliturgia, Maarit Alhosaari-Joenperää.
Saarnaaja pastori Kirsi Hämäläinen puhui kaivojen tarpeesta Senegalissa ja Mauritaniassa. Joku on sanonut ettei Afrikassa kannettu vesi pysy kaivoissa. Mutta kannatamme kaivojen kaivamista silti. Onhan vapaus valita. Vertaus tuli Luukkaan evankeliumista jossa fariseuksetkin nostavat härkänsä sapattina hukkumasta.
Ristisaattue palasi eteiseen, minä kannoin ristiä. En voinut olla kysymättä pastoreilta että oliko tämä järjestetty juttu. Pastori sanoi että ei ollut, vaan johdatusta. Ja näin pitäisi seurakuntien toimia, tukien toinen toisiaan. Kotkassa puuttui tekstin lukija, Lahdesta tuli apu.
Jos tämä oli kuitenkin Penan jekku ja pappi valehteli, niin perästä kuuluu!
Tosin minua ei pelottanut, ei jännittänyt, en oikein tiedä vieläkään miten kaikki tapahtui, mutta näin se meni. Kysykää Pyryharakalta tai Tiitiäiseltä.
...
Kirkko ei tehnyt minusta pompöösiä vaikutusta. Olipahan aikakautensa tyylipuhdas esimerkki. Upeat lasimaalaukset, kaunis alttaritaulu, hyvät urut. Paljon vanhaa tammipuista koristelua. Nikkarintyyliä. Muistutti etäisesti omasta rippikirkosta, Kärkölän punatiilisestä kirkosta.
Tämä ei unohdu koskaan.