Mulla on kosketuspintaa noille kahdelle edelliselle.
Kuopukseni eli tyttäreni linkkasi, vinkkasi ne mulle kun esikoiseni eli vanhin lapseni poika kuoli.
Hän kuunteli silloin näitä ja minäkin kuuntelin ja ajattelin...moninaisia asioita ja tuntemuksia kävin läpi.
Ja pian on jo 7 vuotta mennyt.
Joskus kipu ja ikävä iskee viiltävästi.
Olen käynyt asiaa läpi mutta ikävä kun iskee kynsillään, siinä on olo kuin pienellä kaarnalaivalla isossa koskessa, kuohuissa.
Mutta olen oppinut, että uskon elämä ei ole tunne-elämäni heittelyissä vaan usko on paljon syvempää ja kantavampaa kuin minún erilaiset tuntemukset.
Usko kantaa ja se on "lujaa" luottamusta kaiken keskellä.
Myräköissä kuin auringonpaisteessa ja kaikessa siltä väliltä.
Usko lepää Vapahtajassa ja siinä on hyvä olla.
Silloinkin kun itku tulee ja se viiltävä ikävä.
Viime yönä näin unta, että minulla oli neljä pientä lasta ja monenlaisia kenkiä eteisessä.
Ja kas kummaa, siinä olivat myös ihan pienet siniset kumisaappaat, esikoiseni ekat kumpparit jotka äitini oli antanut.
En olisi koko kenkiä muistanut päivätajuntani kautta, mutta uni toi esiin taas sen, että ihmiseen on kaikki tallnetunut, elämä ja koettu.
Siellä ne ovat jossainalitajunnassa kuin muistitikulle ihan kaikki taltioituna.
Tuo uni oli tunnelmaltaan hyvä ja kirkas.
Ja en oikeastaan koskaan elämässäni ole tainnut painajaisunia nähdä.
Aika tavallisia ja arkisia.
Tämä tuli tähän ketjuun, koska taas kertaalleen kuuntelin hakopuron Isoveli ja NMBn Pikkusisko.
Laitan vielä kolmannen jonka lasteni isä sanoi mulle, että olenko kuunnellut.
En ollut mutta sitten kuuntelin.
Se on Ilpo Kaikkoselta.
Ilpo Kaikkonen - Terveiset sinne taivaaseen
https://www.youtube.com/watch?v=wRujrisDwZg-Kiitos Körttifoorumi, kirjoittaminen huojentaa ikävää.
-Pian olisi esikoiseni synttäritkin.
-Mutta aika syntyä ja aika kuolla.
-Ja aika loppuu ja alkaa iankaikkisuus.
