Olen kotona Haaparannan reissulta. Ikeassa on helppo ruokailla. En ostanut kuin yhden muovikaukalon Zetorin öljyvuotoja hallitsemaan. Kenkälusikoissa ei ollut uusia värejä valittavaksi, että se siitä. Patakravoissa oli varmaankin uudet tuotteet, joissa harottimet ? olivat ihan liian lyhyet, ainakin 0,8 millin verran ja ne olivat pyöreätä kärkimallia. Ei sellainen krapaa padan pohjaa, siinä pitää olla kolmi- tai nelisnurkkaiset harottimien kärjet, joten en ostanut niitäkään. Olin kärryn työntäjä ja havaitsin, että ilman minun ostamisiani siihen ilmestyi tavan takaa joku vekotin. "Vad gott med maten" ajattelin ulkomailla, niin minua rupesi väsyttämään, joten pyysin lupaa poistua lähemmäs kassoja yhdelle pehmeälle penkille ottaakseni päikkärit. Lupa myönnettiin. Muistan katsoneeni kelloa siinä penkillä, se oli 15reikäreikä. Kait nukahdin nopsaan ja, kun heräsin, niin ensimmäisenä näin Kaarinan hallavan tukan. Kello oli kymmentä vaille neljä, kunnon päikkärit sanoisin. Tapahtui siellä muutakin. Ystäväämme kutsuttiin kovaäänisessä tulemaan infoon. Asiana oli hänen laukkunsa ja kaikkien henkilökohtaisten tavaroittensa palauttaminen, koska ne olivat unohdetut naisten vessaan. Varjelija on rajan molemmilla puolilla sama.