Kristus on muuttumaton, Jumala on muuttumaton tosin hän voi luoda uutta, mutta olemus, perusolemus on muuttumaton.
Ja jos usko asuisi ihmisen tunnemaailmoissa, sielunmaisemissa, tunnetiloissa, niin Jumalahan ja Kristus muuttuisivat päivittäin ja jopa samana päivänä tunnekuohuissa jne.
Koen, että usko = Kristus ns minussa on keskiö ja ydin, joka minua voi hiljalleen muuttaa, mutta minä en muuta Herraa.
Sielullisuudestakin Sanassa puhutaan kuin myös hengen hedelmistä...ne varmaan siis hedelmät kasvaa ajan saatossa jos Kristus saa olla ruodissa, ohjaamassa ihmisen elämää.
Sielullisuus on jotain ihan muuta, uskoisin sen olevan ja liittyvän ihmisen tunne-elämän kiemuroihin.
Kristus on luja kalliopohja elämässä, olipa aurinkoiset kesäniityn ajat ja maisemat ihmiselämässä kuin myös suurissa myrskyissä ja myräköissä, tsunameissa.
Nyt soi puh.
Siunausta.
Taivaan isän hyvyyttä...kaikenlaisissa elämän tilanteissa.