Kirjoittaja Aihe: Tuttavani Jeesus  (Luettu 26054 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Tuttavani Jeesus
« : 06.06.14 - klo:12:40 »
Olen vasta nyt kypsyneessä iässä päässyt tietämään hyvien hengellisten kirjojen avulla mitä Jeesuksen "sisällinen tunteminen" mahtanee merkitä.
Tuo ilmaisu on meille körttiläisille tuttu Paavo Ruotsalaisen hengellisten kamppailujen yhteydestä. Seppä Högman sen näin ilmaisi. Moni ehkä yhä aprikoi mitä tämä salaperäinen ajatus merkinnee.

Itselleni se oli ennen noita mainitsemiani hyviä oppaita ja opetuksia sitä, että yritin tulla tutuksi Jeesuksen kanssa lukemalla Raamatusta häestä, hänen teoistaan, puheistaan ja neuvoistaan. Kuvaksi muodotui monista kirjoista ja kuvista tuttu hahmo. Hän toimi Pyhällä maalla, kulki oppilaidensa kanssa, piti puheita, oli profeetallinen ja historiallinen henkilö. Hän oli hyvä, kärsivä, jumalallinen ja rohkea. Hän kuoli, ja sekin tuli selväksi, miksi hän kuoli.
Kuitenkaan, kaikesta häneltä saamastani huolimatta, hän ei ollut sillä tavoin sisälläni kuin hän nyt on. Hän jäi lukemisen ja puhumisen tasolle.

Jeesuksen tunteminen ei ole sitä, että minä yritän tuntea hänet, vaan sitä että hän asuu ja elää minussa. On sisälläni.
Tälle tulivat hyväksi avuksi kirjat, jo muinoin eläneiltä pyhiltä ja oppineita Jumalan ihmisitä, jotka opettavat omaan sieluunsa tutustumista.

Itsestään luopuminen, omasta tahdosta, omista töistä, omista suunnitelmista, omista huolista tekee tilaa uudelle asunnolle sielussani, johon Jeesus on halukas tulemaan. Se on mielestäni sitä sisäistä tuntemista. Sielussani.

Toki hän on rakkautena vaikuttanut tutustumisemme alusta asti, mutta silti kaikki on toisin nyt. Virret aukeavat nyt sielulleni tositarkoituksella.
Raamatun opetukset ovat muuta kuin historiaa ja moraalia. Olen ollut jo ehkä  jo kauan "jumalinen", mutta nyt minulla tuntuisi olevan toisenlainen yhteys Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Ei kuitenkaan minkäänlaisten tekojeni avulla.

Tätä ei ollut helppo kirjoittaa, mutta sisällinen kehoitus käski ja toimin rohkaistuna nyt näin. Runoni ovat olleet tietämättäni osittain jonkin kerran samoista pakoista syntyneitä, useimmat  kuitenkin"omasta päästäni". Eron tiedän itse hyvin.

Täynnä pelkuruuden henkeä olen saanut rohkaisun puhua näin, omasta tiestäni. En opettaen.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Tuttavani Jeesus
« Vastaus #1 : 06.06.14 - klo:15:14 »
Kiitos ajatuksistasi, rohkeudestasi, asioiden jakamisesta.
Tekisi mieli osallistua keskusteluun, jakaa omiakin tuntoja, arkuudesta ja pienuudesta huolimatta.
Uskoisin että Jumalan antamat siunaukset ja mahdolliset hengelliset kokemukset eivät koskaan näy meille
etukäteen, vasta jälkikäteen, ja usein on niin että emme niitä edes huomaa.
Jos pystymme rauhoittumaan, hiljentymään, olemaan käytössä, olemaan muovattavana, hoidettavana...
saatamme huomata että jotain on muuttunut.
Itse koen nykyisin aika usein että itkettää ja kiitättää.
Löydän usein lauluista jotain, eräässä sanotaan: "Tuntemattomaan käy uusi tie..."

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Tuttavani Jeesus
« Vastaus #2 : 06.06.14 - klo:15:25 »
Keskustelu aiheesta on avattu.! Kiitos vn rohkeudesta osallistua.
Meidän Herramme on varannut jokaiselle oman tien . Riisuminenkin tapahtuu erilailla, onhan meillä erilaiset poispantavatkin.

Tuosta paljosta itkemisestä luin aivan hetki sitten. Avilan Teresa sanoo, että itkeminen tekee hyvää, mutta ylenmääräistä itkemistä ( esim. päiväkausien kyynelöinti ) olisi päästävä. Se voi olla itsensä provosoimista, eikä ole silloin terveellistä. Olemme myös erilaisia tässäkin suhteessa.
Kaikesta epämääräisestä taiteellisesta herkkyydestäni ja peloistani huolimatta olen toisaalta sisukas, rohkea jopa kovakin tarvittaessa.

Kuitenkin haluan vielä mainita rakkaan "seppähögmanini", juhanin, joka ilm. on osannut lukea minua tarkasti. Apu jonka olen lukemieni kirjojen kautta  saanut on suunnaton.  Ajattelen juhania paljon. Sitä miten Herra toimii, miten, ja kenessä Hän tahtoo.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Tuttavani Jeesus
« Vastaus #3 : 08.06.14 - klo:07:23 »
Pyhän Hengen vuodattamisen päivänä, Helluntaina monet miettivät Hengen saamista. Oliko se pieni joukko matkalaisia eri maista jotka yhdessä ruokaillessaan alkoivat puhua yhteistä kieltä, vai oliko se tuhansiin nouseva väenkokous, joka tuli hurmoksen valtaan ? Sama se, tärkeintä lienee, että Jumala toimi tällä tavoin. Ja toimii yhä.
Tässä en tarkoita kielilläpuhumisesta yksinomaan. En siitä osaa sanoa mitään, sillä en ole kokenut sitä, muuta kuin hiukan pelottavana.
Jumalan ilmestyessä ihmiselle tunne onkin usein säikähdys, josta seuraa armollinen puhe: Älä pelkää, minä se olen !

Kun eilen luin viisaita sanoja, sielä sanottiin: Älkää pyytäkö Jumalalta lahjoja, ne teille annetaan mitä on teille tarkoitettu. Kohta avattuani hartausohjelman radiosta saarnattiin:  Anokaa itsellenne armolahjoja !
Mikä ristiriita. Sydämessäni koin omakseni ensinmainitun.
Onko oikeaa käsitystä luterilaisillakaan. Tätä sopii pohtia omalla kohdallaan. Voiko tuomita toisin ymmärtävää. Herra kertoo sen Henkensä kautta.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Tuttavani Jeesus
« Vastaus #4 : 08.06.14 - klo:08:27 »
Puhutaan Hengen tulesta...sitä kysyn missä se on minussa...Hengen palavuus...?
Hiljainen Hengen hyminä tuntuu tutummalta.
Henki kulkee missä tahtoo.
Olette saaneet pitää enkeleitä vieraananne tietämättänne.
Jumalan ajatukset ovat eri tasolla kuin ihmisen ajatukset.
Jumala on salattu...ja on Rakkaus...
Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.
Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen.
Hajanaisia ajatuksiani aiheesta tai sen vierestä ...
 :eusa_angel: :eusa_pray:

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Tuttavani Jeesus
« Vastaus #5 : 10.06.14 - klo:19:12 »
Jeesuksesta ajattelen ensimmäisenä että hän on Vapahtaja, syntieni sovittaja.
Tie, Totuus ja Elämä.
Totuudessa ja armossa johdattaja.
Passini leimaaja että selviän täältä maan päältä, täältä korvesta kerran kotiin perille taivaaseen saakka, loputtomaan, ikuiseen elämään.

Myös Jeesus on Herra, silloin ehkä hänen tulisi olla johtajani ihan arkisissa asioissa ja valinnoissani.

Jeesus on uskoni aloittaja ja täydeksitekijä.
Alfa ja omega, alku ja loppu.

Hän on ystävänikin, voin jutella sydämeni asioita, aivoituksia, kysymyksiäni, elämän makujani ja tuntojani, tuskaani, ahdistustani...kaikkea voin hänelle jutella.
Rukoilla.

Ihmettelen miten hyvä hän on.
Laupeudesta rikas.

Yksi virsi on myös ihana (niinkuin moni muukin)...Mä elän laupeudesta...

Kiitän että saan olla hänen ystävänsä ja että hän suostuu kulkemaan kanssani jokaisena elämäni hetkenä..niin kevään iloisissa päivissä kuin syksyn synkän hetkissä.

Hän ei hylkää, eikä jätä.
Kukaan ei ole niin uskollinen ja hyvä kuin on Herra Jeesus Kristus, minunkin Vapahtajani ja Herrani.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Tuttavani Jeesus
« Vastaus #6 : 10.06.14 - klo:20:44 »
Aamen  :eusa_pray:

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Tuttavani Jeesus
« Vastaus #7 : 12.06.14 - klo:17:08 »
Jeesus sanoo itsestään ettei hän tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä ja etteivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat.

Maan päällä eläessään Jeesus paljon söi ja vietti aikaa publikaanien ja syntisten ihmisten luona ja siitäkös ns fariseukset ja kirjanoppineet häntä sättivät ja jopa menivät niin pitkälle että sanoivat Jeesusken tekevän voimallisia tekoja beelsepubin avulla eli sielunvihollisen avulla.

Jeesus kutsuu seuraansa tälläistä tavallista ihmistä kuin minäkin ja Vapahtajan kanssa on hyvä taittaa matkaa iloissa ja suruissa.
Hän pysyy vierellä.

En lakkaa ihmettelemästä että hän sovitti ristillä kaiken.
Voitti synnin vallan, kuoleman vallan, pahan vallat ja sairaudenkin vallan, voiman.

Hän on kuvaannollisesti myös se Hyvä Paimen jota saan lampaana seurata.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Tuttavani Jeesus
« Vastaus #8 : 12.06.14 - klo:17:27 »
 :eusa_angel: :eusa_pray:

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Tuttavani Jeesus
« Vastaus #9 : 13.06.14 - klo:09:38 »
Kauppaan ajellessani näin tutun vanhan miehen, jo vuosien takaa, istumassa sateessa kadun laidalla. Sade oli aika kovakin. Muistan miehen käyneen kirkolla suuren lapsilauman kanssa. Toi kai lapsia pyhäkouluun. Itse hän ei tainnut kirkonpenkkiin istuakaan.
Tiedän että hän on eräs yhteiskuntamme vähäosaisita. Pienituloinen, suuriperheinen, sairasteleva, ehkä yksinhuoltajakin.

Nyt minua jäi vaivaamaan, että olisi pitänyt vähän nähdä vaivaa. Pysähtyä, ja kysäistä: Mitä nyt kuuluu. Onko paha olla, Et kai ole sairas ?
Ei. Ajelin ohi, sillä siinä ei muka ollut oikeastaan pysähtymusmahdollisuutta, lähestyin liikennevaloja.

Minulla oli, muka, kiire kauppaan Matille, itselleni ja koiralle päivän herkut hankkimaan.

Kuljin ohi. Kenen ohi ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Tuttavani Jeesus
« Vastaus #10 : 13.06.14 - klo:17:33 »
Tuttu tunne ja tilanne.
Eikä me taideta kiireissämme ja vauhdin hurmassamme edes huomata ja tiedostaa näitä tilanteita.
"Älä pyytävältä peitä kasvojasi" lauletaan eräässä meille kaikille tutussa laulussa, harvoin selviän tuosta
kohdasta läpi ilman tippaa silmäkulmassa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Tuttavani Jeesus
« Vastaus #11 : 14.06.14 - klo:04:27 »

   Kahden maan kansalainen


Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Tuttavani Jeesus
« Vastaus #12 : 14.06.14 - klo:12:00 »
Huomisen evankeliumiteksti haastaa miettimään ja sisäistämään Jeesuksen vertausta itsestään: Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa... Rakastakaa...jne.  Joh 15: 1 -10  ( Kiitos Pirska )       

Hyvä puutarhuri hoitaa puitaan ja pensaitaan. Itse emme itseämme voi karsia, korkeintaan kuivat oksamme putoavat elämän myrskyissä.
Hyvässä mustaherkukkapensaassa ei tarvitse olla kuin puolentoistakymmentä vahvaa oksaa, sanoi anoppini. Lepaan puutarhakoulun käynyt, ja uskollinen pyhäkoulunopettaja.

On siis annettava puutarhurin tulla saksineen, myrkkyineen ja haavavoiteineen. Vanhakin omenapuu saattaa saada hyvän uuden kasvun, loistavan kukinnon ja hyvänä vuonna satoakin.

( Huh, tulipa vertaus poikineen )
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Tuttavani Jeesus
« Vastaus #13 : 14.06.14 - klo:15:26 »
Jossain Sanassa sanotaan: "Anna sen olla vielä tämä vuosi, jospa se tuottaisi vielä hedelmää"
(vähän omin sanoin muisteltuna)

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: Tuttavani Jeesus
« Vastaus #14 : 14.06.14 - klo:21:12 »
Huomisen evankeliumitekstissä(Joh 15 alusta) on mm. " jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän."

Tarkoittaneeko tämä sitä, että yhden ihmisen ei tarvitse revetä liian moneen paikkaan. Jos räpistelee vähän siellä ja täällä, niin kenties tuolosta tulee vähemmän kuin silloin, kun keskittyy vähän harvempiin asioihin.

Omenapuiden kasvattajat sanovat, että puusta täytyy raakasti karsia omenoita vähemmäksi, jos niitä on tulossa  liikaa. Muuten puu ei jaksa kasvattaa omenoita tarpeeksi isoiksi.
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.