Käsite uudestisyntyminen on luterilaisen teologian kasteteologiaa. Kasteessa me olemme tulleet uskoon ja uudestisyntyneet. Kristuksen sisälliseen tuntemiseen tulo - käsitteenä on hieman ongelmallista. Jonas Lagus on tämän käsitteen alkuperäinen isä. Tämä on hiukan pietistinen ajatusmalli. Mutta ei Laguskaan ajatellut tätä uudestisyntymisenä.
Minusta tuo käsite "sisällinen tunteminen" osoittaa tarpeen arvioida ihmisen uskontilaa. Joko omaa tai toisten. Joka siis viljelee tuollaista käsitettä, se kokee tarpeelliseksi määritellä tarkemminkin asiaa.
Minusta olisi parempi puhua pelkästään Kristuksen tuntemisesta, ja siinäkin sanalla "tunteminen" tarkoituksena että onko Kristus tullut tutuksi?
Loppujen lopuksi ihminen ei paljonkaan kykene vaikuttamaan siihen miten hän uskon kokee tai elää todeksi sisällään. Toiset eivät yksinkertaisesti koskaan kykene minkäänlaiseen "sisälliseen" tuntoon. Heillekin täytyy riittää armon osallisuutta! kaikki eivät pysty edes kuvaamaan miten heidän laitansa on.
vaikka olen aika rajustikin kritisoinut herätysliikejohtajia niin minusta Lestadius oli siinä viisas kun hän käsitti ja selitti uskonnolliset kokemiset ihmisen sielun/psyyken reaktioina Jumalan rakkauteen. Hän ei yrittänyt selittää ihmisen uskonnollisia tunteita Jumalan töiksi vaan ymmärsi eron Jumalan rakkauden ja ihmisen reaktion välillä.
Korvia syvemmälle me ihmiset emme pääse! Sentähden meidän tehtävänantomme koskeekin vain evankeliumin saarnaamista. Jätettäköön loppu Jumalan huoleksi kun emme siihen kuitenkaan kykene vaikuttamaan.
Ei meistä kenestään ole arvioimaan toisen uskontilaa. Tuskin edes omaamme, eikä ole tarpeenkaan.