Minulle ikävöivä oli selvä tapaus. Fiksu, noin 45 vuotias, pohdiskeleva nainen. Ihailin hänen avoimuutta ja kykyä tuottaa tekstiä.
Hur-ja. Itse kyllä, no. Pelkäsin monet kerrat että liiankin avoin - suorastaan jaaritteleva - eikös joku jo kiihtynytkin - ja sitten piti selittää miksi. Ja teksti tuli tarpeettoman usein tuotettua tänne eikä sinne minne piti, eli maailman luontevin itsepetos: Mitä! Minähän kirjoitan koko ajan! Mitenkä niin en ole tehnyt mitään työn näköistäkään? Mitenkä niin minä... Mutta kiitos.
