Siis ennen kaikkea tarkoitin sitä, että tällä foorumilla tulkitaan ylipäätään melkein kaikkien tunteita, ei ainoastaan ikävöivän. Toisin sanoen ikävöivä ei saa täällä sen kummempaa kohtelua kuin kukaan muukaan. Nimimerkki tuskin on vaikuttanut meidän kummankaan sen enempää kuin kenenkään muunkaan mielipiteiden kommentointiin.
Tuli harvinaisen selväksi, kuinka sinä asian olet ymmärtänyt. Kaikkien tunteita tulkitaan ja jokaisen nahan alle mennään. Ja se on kuten olla pitää - asiat eivät riitele, vaan ihmiset. No, kuka pitää mistäkin - makuasia. Minulla ei kuitenkaan ole täältä muuhun kuin tuohon "ikävöintiin" liittyen tällaisia kokemuksia. Mielestäni täällä ei ole tuollaisia tapoja yleisessä käytössä --- joskin epäilemättä niin käy, että jos joku myötämöisin hyökkää niin aletaanhan häneltä sitä hyökkäystä odottaa, vaikka kirjoittaisi että ulkona sataa.
En saanut noita kiukku-ukkoja imuroitua, sieltä tuli jotakin vallan muuta, jokin ihmeen turvaohjelma joka on joka kerran nyt kytkettävä päältä, mutta se on toinen tarina. En minä niitä nyt niin suuresti tarvitse.
...........................
On yleensä hyvä ottaa vastuu omista toilauksistaan. Minun olisi pitänyt muistaa kun kerran olin kuullut - en psykoterapiakoulutuksen toisen tutkimuksen tuloksien perusteella - millaiset seikat saattavat vaikuttaa siihen, kuinka teksti luetaan.
Ei ole viisasta ilmoittaa nimimerkkinään mitään affektia, sillä se nyt vain kerta kaikkiaan herättää monenlaisia tunteita myös lukijassa, huomasipa tämä niitä tai ei. Huomaaminen vaatii jonkin verran työskentelyä itsensä parissa kylläkin , ei heti sitä järeimpään minäolenerimieltäammunsinutalas- asestukseen tarttumista. Onko nyt vaarallista miettiä, mitä mieleen tulee jos joku sanoo että hän ylisummaan "ikävöi "siinä mitassa että valitsee sen nimekseen? Identiteetikseen? Turhaa ajan haaskasta se saattaa olla, eikä funtsailu ole kaikista kivaa. Ei edes tarvitse olla. Se ei ole arvo sinänsä tai mitenkään hienoa. Mutta ei se minn mielestäni ole syntiäkään, eikä vastakohta uskolle, kuten joskus näkee ja kuulee pohdituksi, mutta sekin on eri tarina. Niin tärkeä tarina että ansaitsee eri kommentin.
.......................................
Kävi todella näin: Ikävöinti on aika raskaan sarjan tunne,se on monelle tuttu elämän kipeimmistä käänteistä. Ei ole kovinkaan kummoinen juttu, jos joku vilkas ja empaattinen ihminen kokee näin: Nyt on sivustolla
uusi ihminen, joka varmasti ikävöi --samaa kuin minä. Voin varmaan edeltä menneenä antaa jonkin osviitan. Koska väärinkäsityksessä elämisestä on huonoja kokemuksia, korjaan, pettymyksen uhallakin. Kerron ettei se noin mennyt. Se kokemus saattaa olla kummallekin tarpeettoman kiusallinen.
Silloin aloin ajatella että itsehän minä tein virheen jo aivan alussa. Onko sinun, Pirska, mahdotonta käsittää nyt, ettei jokainen ajattelisikaan koko ajan itseään ja sitä kuinka "väärin" tulee kohdelluksi, vaan ainakin yrittäisi olla kohtullinen? MInä tulen kohdelluksi vähän kiusallisella tavalla, onko syy omani...
voinko tehdä jotakin asian oikaisemiseksi? Katsotaan omat tekstit lävitse nyt ensin. Onko se silkkaa ininää ja itkun tyrskettä? Ei ole. Tuo sairaskertomuskin paiskattiin tänne vain osoittamaan, että minun tilanteeni on tämmöinen...siis, sinun on tuommoinen vähän erilainen....ollaan ystäviä, mutta ei sekoiteta kohtaloitamme. Tämä on totta, ja olen tietysti pahoillani, ellet jaksa sitä uskoa. En minä valehtele.
