Jumalan johdatus vielä kerran

[sadetta]

Aavistelisin, että Kaikkivaltias johdattaa kuitenkin, näkymättömällä ja ehkä joskus huomaamattomallakin tavalla.  Sekin luuloni perustuu ainoastaan siihen raamatunkohtaan ettei varpunenkaan putoa puusta...  Ei siis mihinkään ihmeellisiin "kokemuksiin".

Minusta just noin. Toisaalta moni sanoo kokeneensa johdatuksen jonkin tietyn asian suhteen. Mutta sekin tietty asia on osa kokonaisuutta, loppujen lopuksi.

[Jampe]

Luterilaisuudessa on sellainen häikäisevän kaunis helmi, että arjen askareiden toimittaminen on korkeinta jumalanpalvelusta jota ihminen voi harjoittaa. Juuri se tylsä ja tavanomainen joka ei anna minkäänlaisia hengellisiä kiksejä.

[sadetta]

Mahdanko minä enää tuota uskaltaa kirjoittaa?   Täällä kun on jossakin määrin erikoista intoilua ilmassa. Nähdään kuinka toinen - ihan tuntematon - ihminen nimimerkin takana, tämä "Ikävöivä"  on "nyt oivaltamassa" sitä ja "löytämässä" tätä.  En ole huomannut siihen toisten kohdalla puututtavan.

Hmm.. Itse kukin ymmärtää, luulee, ajattelee omalla tavallaan näitä tekstejä. Ja monesti ihan eri tavalla, kuin kirjoittaja tarkoitti. Kasvotusten voi heti reagoida, täällä ei. Minusta täällä on ennenkin ymmärretty väärin, esitetty "Ikävöivän oivaltamista" tiukempiakin luuloja ja epäilyjä.

Ja toiseksi, olet kirjoittanut aika paljon, se voi saada ajattelemaan, että tosissasi haet jotain etkä vain ajankuluksi kirjoittele. Sitten toiset haluaa auttaa edes hitusen tai muuten vaan sanoa sanasensa asiaan. Ei me näiden kirjoitustemme perusteella toisiamme oikeasti tunneta, jotain mielikuvaa voi saada, oikeaa tai väärää.

Itse ajattelen niin, että mitä tahansa joku kirjoittamaani sanoo, tai tekemisiini muuten elämässä, otan 'käyttööni' sen soveltuvin osin ja heitän loput pois.

[Tiitiäinen]

Jampen teksti pysäytti, juuri kun pääsin jurputtamasta, että hajoilen opparini kanssa!   Vitsit mikä ajotus! Sehän on juuri se, mitä miun pitää tehdä ja joka ei todella niitä kauniita hartaita ajatuksia herätä....pakarat puutuu ja vanne kiristää päätä....mutta ehkäpä jaksan taas, kiitos Jampe, kun muistutit tuosta tärkeästä pointista.

[Atanasia]

hyvä jampe 

arjen askareiden toimittaminen on korkeinta jumalanpalvelusta jota ihminen voi harjoittaa. Juuri se tylsä ja tavanomainen joka ei anna minkäänlaisia hengellisiä kiksejä.

[hippiäinen]

Luterilaisuudessa on sellainen häikäisevän kaunis helmi, että arjen askareiden toimittaminen on korkeinta jumalanpalvelusta jota ihminen voi harjoittaa. Juuri se tylsä ja tavanomainen joka ei anna minkäänlaisia hengellisiä kiksejä.

Mua on auttanut arjen aherruksessa Kol.3:23 "Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille." Vaikeeta toteuttaa kun oikein jurppii, mutta, ah, niin 'koulivaa'.

[Atanasia]

Näin on hippiäinen!

Yks tuttu täti tekee kaiken Jumalan kunniaksi.
Siinä se kiteytyy - Jumalasuhde.

Oppia ikä kaikki. 

[Leena]

Ja toiseksi, olet kirjoittanut aika paljon, se voi saada ajattelemaan, että tosissasi haet jotain etkä vain ajankuluksi kirjoittele. Sitten toiset haluaa auttaa edes hitusen tai muuten vaan sanoa sanasensa asiaan. Ei me näiden kirjoitustemme perusteella toisiamme oikeasti tunneta, jotain mielikuvaa voi saada, oikeaa tai väärää.

Pahus, se on totta. MIstä kuka tietää että joku nyt vaan yleensä aina kirjoittaa?  No, tulkoon se nyt julki sanotuksi. Välillä on aikaa, sitten saattaa kadota vaikka vuodeksi - kirjoittamaan. Tämä nyt on ehkä liiaksikin tullut tavaksi ajatella ääneen. Ja siitä mukavaksi tavaksi että usein joku on ajatellt samoja teemoja .  Mutta tätikullat.  Ikävöivällä ei ole mitään syvää sielullista hätää ajankohtaisesti. Mutta alkaa olla jos luullaan että hänen ajatuksaan osataan lukea --- lisäksi olen alkanut epäillä onko Jumalalla kaksosia...ainakaan identtisiä!   Ja Pena sen oivalsi, mitä nyt vähän vaatisinkin.

Pidetään ne omat rajat -  on muuten hyvin terveellistä! -Ja joka on jo tästä kanssani selvitellyt asiaa, kiitos ja hyppätköön tämän yli kuin aiheetta saapuneen maksukehoituksen.

[armonkerjäläinen]

On helppoa uskoa kokeneensa johdatusta, kun on pitemmän aikaa mennyt hyvin. Vaikeampaa varmaankin ihmiselle, jota elämä näyttäisi täysin kohtuuttomasti potkineen munille. Eiköhän tämä koko käsite ole niitä tosiuskovaisten ohjailutyökaluja. Muuten itse olen tuntenut, että Jumala on lähimpänä silloin, kun kaikki menee päin helvettiä ja valoa ei näy.

[Jampe]

On helppoa uskoa kokeneensa johdatusta, kun on pitemmän aikaa mennyt hyvin. Vaikeampaa varmaankin ihmiselle, jota elämä näyttäisi täysin kohtuuttomasti potkineen munille. Eiköhän tämä koko käsite ole niitä tosiuskovaisten ohjailutyökaluja. Muuten itse olen tuntenut, että Jumala on lähimpänä silloin, kun kaikki menee päin helvettiä ja valoa ei näy.

Näinhän se varmaan on. Olen pitkälti samaa mieltä.

Tervetuloa!  (näyttää olevan eka viestisi)

[armonkerjäläinen]

Tervehdys vaan Jampe ja kiitokset toivotuksista. Uusi olen näillä palstoilla.

[Atanasia]

Ite olen ollut havaitsevani Johdatusta useinkin
vasta pitkän ajan kuluttua, nähtyäni "koko tarinan".

Outoja esim. läheltä piti - pelastuksia on tapahtunut enkä
ole voinut ajatella niitä muuna kuin Suojelusenkelin puuttumisina.

[Pirska]

Ite olen ollut havaitsevani Johdatusta useinkin
vasta pitkän ajan kuluttua, nähtyäni "koko tarinan".

Outoja esim. läheltä piti - pelastuksia on tapahtunut enkä
ole voinut ajatella niitä muuna kuin Suojelusenkelin puuttumisina.

Minäkin rukoilin itselleni aviopuolisoa parikymppisenä ja olin pettynyt kun "Jumala ei kuullut rukoustani".  Ehdin elää muutaman vuoden sinkkuna. Muutaman vuoden kuluttua puoliso sitten löytyi. Myöhemmin sitten väsyneenä pikkulasten valvottaessa muistin, kuinka hartaasti toivoin omaa perhettä sinkkuaikanani. Ei tullut mieleenkään kadehtia sinkkuja, kun muistin siitä myös ne varjopuolet.