Maailmalta löytyy paljon esimerkkejä siitä, että kristityt on ajettu todella ahtaalle.
Kuten vainon helpottumisesta, kuten kävi rajan takana, kun sosialismi romahti.
Näitä merkkejä löytää aina, ihan varmasti halutessaan. Nelisenkymmentä vuotta sitten "nyt on rauha, ei mitään hätää" selitettiin siten että nythän näitä rauhanliikkeitä on kovin paljon, niin saatiin matsaamaan joka detalji.
Ne vain eivät sanoneet tuonnepäinkään.
No, kai täälläkin sitten näitä tuhonmaalailijoita piisaa - miksikäs ei. Tietysti, kun muuallakin.
En ymmärrä, anteeksi jos tämä loukkaa, miksi joku tahtoo noita lopun merkkejä laskea ja listata. En, ja ikävät muistot varoittavat --- monikohan meistä, kuule nyt, huusi kauhusta unissaan, kun nämä olivat ihan toppen-teema aikuisten seurakunnan vastuullisten (?!?) työntekijöidemme keskuudessa--- kotiväki jo kielsi monia menemästä seurakunnan nuoriin ja vain siksi että siellä oli työntekijöitä, joille tämä oli oikein sydämenasia, lopn ajat ja niiden tunnistaminen. En itse voi nähdä tässä muuta kuin mässäilyä jollakin, jolla emme mässäillä saisi: "Me kristityt" niin ja "me kristityt" näin ja kuulkaas kun taivas muttuu pimeäsi ja kuu vereksi ja tähdet putoilevat...kyllä käy kalpaten jos ette ajattele kuten me. Ja justiinsa vielä.
Kyllä nyt ollaan niin kristittyä. Että ihan huoli siitä saadaanko täällä koto-Suomessa kokoontua rakkaisiin seuroihimme tässä nyt syynä...ei tässä muuta... vai ei!?? No, itsepä tiedät. Ei kuulu minulle eikä kohta edes kiinnosta.
Jos surtaisiin sitä sitten kn ensimmäinen kielto tulee, ja siihen saakka, kerta kaikkiaan, elettäisiin tämän mkaan: Nyt on päivä, ja tulee tehdä työtä!
Näinkö Jeesusta siis seurataan, pelottelemalla ja kauhuskenaarioita maalailemalla?
Noiden
rohkaisun sanojen tähden kai tämä on talletettu! Vai pelkäätkö nyt niin maailmanloppua, että sitä meiltä kaipaat , rohkaisn sanoja --- siitten ymmärrän koko kirjoittelun. Muutoin en.
Mitä sinä tällä haluat?
Mikä ihme tähän motivoi?
