Tätä olen paljon ajatellut, sillä usein kai ihmiset kysyvät tätä jossakin elämän vaikeassa kohdassa. On huomattavasti helpompaa ottaa vaikea vastaan Jumalan kädestä, kuin sattuman oikusta lähteneenä, sillä silloin sillä on mieli. En tiedä, osaanko oikein ilmaista mitä tarkoitan seuraavalla. Olin itse tottunut ajattelemaan, että uskossa ehkä sittenkin olisi jokin oma osuus, jokin tuollainen "anna sun sydämes Jeesukselles" ja ellei uskoa johdatukseen tässä pimeydessä ole, olen langennut. Vaikka ensimmäinen ei olisi totta, saattaa toinen tietysti joka tapauksessa olla. En kuitenkaan muuta halunnut kuin uskoa. Eikä uskoa ollut. Ei epäuskoakaan - Jumala oli kyllä hyvin todellinen. No, niinkuin sanoin, en osaa selittää...
Yhtä kaikki: Sekavassa ja hämmentävässä tilanteessa usko on lahja ja sen voi saada vain lahjaksi. Ehkä joku saa lahjaksi lujan uskon siihen että Jumala johdattaa. .
Kuinkahan hurjasti nyt tulee köniin. En tiedä uskallanko edes tätä sanoa, mutta silloin näin, ettei sitä uskoa johdatukseen vain välttämättä anneta vaikka kärtän kuinka. Enkä voinut päättää että nyt uskon niin tai nyt uskon näin. Ja törmäsin pappiin joka ensi töikseen hätäili että alan kai sitten elää peukalopaikkojen mukaan, ta muuta höperöä.
Jäin itse asiassa myöhempinä vuosina kysymään, voiko Jumala ottaa tuonkin turvaa antavan ajatuksen pois: Tämä oli johdatusta, tai edes "tämä oli minun tahtoni". Se tapahti, mitä tapahti. Ja...? Minun on siihen suhtaduttava jollakin tavalla. Se jää Jmalalle, ja jää myös kysymys, kinka tahdot minn tähän suhtautuvan, mitä tekevän, mitä ajattelevan?.
Silloinkin jää jotakin, jää Jumala itse. Ei uskoa siihen että Jumala kyllä tekee sitä ja tekee tätä, vaan, että Hän on, ja kantaa tätä hämmennystä ja ymmälläänoloa, kunnes taas näen selkeämmin, jos sellainen aika annetaan. MIkään ei ole selvää - ei edes se että näkisin mitään johdatusta edes myöhemmin.
Lähellä kuolemaa, kun en oikein kyennyt ponnistelemaan sellaisen kanssa mikä ei yleensä vaadi ponnistelua, sama pappi sanoi minulle, kun olin hyvin paniikissa pelastuksestani: "Koska hän riippuu minssa kiinni, minä pelastan hänet". SAnoin, etten jaksa edes sitä, jolloin hän sanoi, että tämä saattaa siinä tapauksessa auttaa: "" Se ainoastaan auttoikin, tositilanteessa tuosta ei voi pudota minnekään... siitä saakka olen inhonnt niitä jumalankämmenellävirsiä, joita perheeni suosii yli kaiken...kämmeneltä voi pudota, kämmenestä ei, ainakaan jos on siihen kaiverrettu.