Tieteen luonteeseen ei kuulu esittää lopullisia totuuksia,
kuten uskonnon piirissä usein tapahtuu.
Tiede on jatkuvan muutoksen alainen.
Tehdään uusia havaintoja ja kokeita
ja jos ne ovat ristiriidassa vallitsevan teorian kanssa,
niin teoriaa korjataan tai se korvataan uudella.
Näin onkin tieteen piirissä tapahtunut useasti.
Kristinuskon piirissä esitetään usein näkemyksiä,
joiden mukaan maailmankaikkeus olisi vain muutamia
tuhansia vuosia. Jotkut ovat menneet jopa niin pitkälle,
että ovat Raamatun sukupuista laskemalla päätyneet
niinkin tarkkoihin lukemiin, että kuin että luominen
tapahtui vuonna 4004 eKr.
Raamatun sukuluettelot tuskin ovat aukottomat
eikä niitä varmaankaan ole tarkoitettu käytettäväksi
tällaisiin päättelyihin. Tällaisiin päättelyihin mielestäni
turvautuvat kuitenkin ne, jotka eivät ole tietoisia
fysiikan ja tähtitieteen tutkimustuloksista.
Toinen syy lienee se, että tieteen tulokset koetaan
uhkana omalla uskonnolliselle fundamentalismille ja identiteetille.
Onkin vaarallista sekoittaa uskonto ja tiede toisiinsa.
Tällaista uskonnon ja tieteen"synteesiä" tehtäessä
menetetään sekä uskonnon että tieteen luonne.
Se merkitsee paluuta keskiaikaan.
Esimerkiksi Kopernikuksen aurinkokeskistä mallia
monet uskonnolliset piirit vastustivat ankarasti Raamatun
vastaisena. Uskonnolliset piirit tutkivat luonnontiedettä
Raamatusta käsin, tiedemiesten tutkimuskohteena oli luonto.
Jopa Lutherkin kutsui Kopernikusta "hölmöksi, joka hyökkää pyhiä
kirjoituksia vastaan". Sivumennen sanoen olen luterilainen ja arvostan
uskonpuhdistajaamme sangen suuresti.
Alkuräjähdysteorialla on kiistattomat todisteet:
1) galaksit etääntyvät toisistaan eli maailmankaikkeus laajenee,
2) 3 kelvinin (2,73 K) lämpötilaa vastaava kosminen taustasäteily,
3) kosmisen taustasäteilyn lämpötilajakauma,
4) vedyn ja heliumin suhteelliset osuudet.
Maailmankaikkeuden ikä on arvioitu eri menetelmillä ja
se noin 13,7 miljardia vuotta. Maan ikä on noin 4,6 miljardia vuotta.
Kun rehellisesti paneutuu fysiikan ajanmäärityksiin, niin huomaa kyllä
niiden olevan vankalla pohjalla. Tiede on muutoksen alainen;
tehdään kokeita, havaintoja, päätelmiä, teorioita tarkennetaan ja niitä korvataan uusilla teorioilla, mikäli havaitut tosiasiat antavat aihetta.
Mutta esim. fysiikan iänmääritykset ovat varsin vankalla pohjalla. Tähtitieteestä ja fysiikasta on paljon hyviä ja mielenkiintoisia kirjoja runsaasti tarjolla.
Fysiikka ja astrofysiikka ovat vakavasti otettavia tieteenaloja, jotka
pohjautuvat havaintoihin, mittauksiin ja laskelmiin. Rehellisen
tutkijan maailmakatsomuksella ei ole näissä päätelmissä mitään merkitystä.
Kaukoputkesta, teleskoopista ja tietokoneen näytöltä aukea aina sama
näkymä olipa ihminen ateisti, agnostikko tai kristitty.
Tietokone suorittaa aina samat laskelmat henkilön maailmankatsomuksesta riippumatta. Ja vielä lisäksi tutkijan tulokset joutuvat koko tiedeyhteisön "syyniin" ja tarkasteluun sekä kritiikin kohteeksi.
Vain vankasti perustellut havainnot ja tulokset hyväksytään.
Tiedemiehissä ja -naisissa on tänäänkin paljon hartaita kristittyjä.
Evoluutioteoriat ihmisen synnystä sen sijaan vaikuttavat minusta
ongelmallisilta. Tosin en ole biologi, enkä asioita tunne kovinkaan hyvin.
Olen kuitenkin sillä kannalla, että Jumala on luonut ihmisen eikä
ihminen Jumalaa. Ymmärrän kyllä, että biologia ei voi ottaa
selitysperustakseen hypoteesia: Jumala on luonut ihmisen.
Jos näin tehdään sekoitetaan uskonto ja tiede lopullisesti ja seurauksena on
"sillisalaattia ja keskiaikaista skolastíikkaa".
Uskonto ja tiede on ehdottomasti pidettävä erillään.
Muutoin menetetään molemmat. Kaukoputkea ja Raamattua,
molempia tarvitaan - omalla reviirillään.