Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: seppos - 28.10.17 - klo:22:20
-
Se on ehdottomasti SV 41, jonka voima vie kaiken katoovaisuden kautta terminaaliin päätyen kliimaksiin
"Sinun kiitos ja kunnia. Aamen."
-
Se on ehdottomasti SV 41, jonka voima vie kaiken katoovaisuden kautta terminaaliin päätyen kliimaksiin
"Sinun kiitos ja kunnia. Aamen."
...Elo täällä kuin unta ja varjoa on,
kuten kuohuva koski se on levoton,
veden lailla se hiekkahan haihtuu. (SV 41:2)
-
SV 100 Salattu voima uskonelämässä
https://www.h-y.fi/5009-siionin-virret-91100#100
Tässä virressä on kaikki niin tuttua, koettua. Ymmärrän mistä Johan Eusebius Schmidt puhuu.
Virsi puhuu uskovan arjenkokemuksesta ymmärryksen antajasta, pelon ja tuskan voittajasta, Herrasta, joka on asuu sieluissamme.
Sisarvirsi SV 99, kertoo Jumalan kaikkivoivasta suuruudesta.
-
Puhuttelevista virsistä kirjoitatte. Lisäisin tähän Sv 243, perusteluni on, että po virsi jossakin mielipidemittauksessa oli ykkönen.
-
En oikein uskalla niitä asetella järjestykseen edes huomispäivän edessä, mutta se mistä vanhassa kirjassa pidin aina eniten oli 190 "Suo, Jeesus, paras opettaja mun itseäni tuntea".
Tuosta jonka 1944 mainitsee pidän suuresti.
-
Suo, Jeesus, paras opettaja on uudessa kirjassa numero 44.
-
SV 100 Salattu voima uskonelämässä
https://www.h-y.fi/5009-siionin-virret-91100#100
Tässä virressä on kaikki niin tuttua, koettua. Ymmärrän mistä Johan Eusebius Schmidt puhuu.
Virsi puhuu uskovan arjenkokemuksesta ymmärryksen antajasta, pelon ja tuskan voittajasta, Herrasta, joka on asuu sieluissamme.
Sisarvirsi SV 99, kertoo Jumalan kaikkivoivasta suuruudesta.
Ovat molemmat virsiä, jotka kuuluvat minulla top ten listalle.
-
Milteipä kaikki...
-
SV 100 Salattu voima uskonelämässä
https://www.h-y.fi/5009-siionin-virret-91100#100
Minäkin koen tämän jostain syystä läheisimmäksi, varsinkin 3. Salattu tieto -säkeistön. Usein joku muu on tilanteen mukaan tärkeämpi. 143 taitaa olla viimeisin, jonka seuroissa ehdotin puhetta kommentoimaan.
-
Sama. Arvelen PekkaV:n myös tästä pitävän, sillä hän ehdotti tämän veisattavaksi Myyrmäen kirkossa, Vantaan Talviveisuissa.
Muistatko Pekka ?
-
Minulle Siionin virsissä on useita hyviä sanoituksia. Jos lukisin ne läpi, en ehkä osaisi sanoa, mikä olisi ehdoton suosikkini.
Eräs hyödyllinen sanoitus löytyy SV:stä 164. Tämä lienee poistunut uudesta virsikokoelmasta.
Olisikohan tässä jotain siitä kadotetusta körttiläisyydestä, josta Kalistajakin täällä välillä kirjoittaa?
Lainaus sivulta
https://www.h-y.fi/516-vanhat-virret-161-170
1. älä nuku syntinen.
Kuule sanat kovat:
liekit tuskan tulisen
helvetissä ovat.
Ennen kuin voit aavistaa,
hukut totisesti.
Alta pohja vajoaa
iankaikkisesti.
2. älä nuku syntinen
synnin harjoitukseen.
Synnin tietä nauraen
juokset kadotukseen.
Näe vaara! Herää jo!
Käänny turman tieltä.
Täyttyy kurja kohtalo,
ellet palaa sieltä.
3. älä nuku syntinen
pahan hengen valtaan.
Irstailija iloiten
viekoittelijaltaan
haureellista hekumaa
saa ja hetken hurmaa.
Molemmille valmistaa
synti sielun surmaa.
4. älä nuku syntinen.
Maailma vie harhaan,
polkuja sen seuraten
hukkaat osan parhaan.
Raskas seuraa paatumus
jumalattomuutta,
Herran viha, kauhistus
mielen saastaisuutta.
5. älä nuku syntinen.
Kuolon kellot soivat.
Huomenna ne tehdä sen
sinulle jo voivat.
Makaat aivan ääneti
ruumisarkussasi.
Helvettiinkö sielusi
vaipuu kuoltuasi?
6. älä nuku syntinen.
Herää joutuisasti.
Vielä armo Kristuksen
yltää sinuun asti.
Syntistä hän rakastaa,
pelastaa ja kantaa.
Syntisi hän paljastaa,
anteeksi ne antaa.
-
olen herrnhutilainen... tuomion kellot soivat karjalaisenkyöstin virren kohdalla... Von Zindendorf (h:n perustaja) sanoi joskus tuolla n. 1740-luvulla... "pietistiystävät ontuvat tiellä, mutta me tanssimme herrnhutilaisina tiellä".
-
Älä nuku syntinen.
Kuule sanat kovat:
liekit tuskan tulisen
helvetissä ovat.
Tämä virsi saa kovin erilaisen sävyn siitä riippuen, kohdistetaanko sanat toiseen vai omaan itseen. Siionin virsien luonne lienee se, että ne ymmärretään veisaajaa itseään varoittaviksi tai rohkaiseviksi. Syntinen, jota herätetään, ei ole kukaan muu kuin minä.
-
Älä nuku syntinen.
Kuule sanat kovat:
liekit tuskan tulisen
helvetissä ovat.
Tämä virsi saa kovin erilaisen sävyn siitä riippuen, kohdistetaanko sanat toiseen vai omaan itseen. Siionin virsien luonne lienee se, että ne ymmärretään veisaajaa itseään varoittaviksi tai rohkaiseviksi. Syntinen, jota herätetään, ei ole kukaan muu kuin minä.
Olen aina ymmärtänyt sen, että se on itselle eikä naapurille, siksi sitä harvoin veisaan.
-
Älä nuku syntinen.
Kuule sanat kovat:
liekit tuskan tulisen
helvetissä ovat.
Tämä virsi saa kovin erilaisen sävyn siitä riippuen, kohdistetaanko sanat toiseen vai omaan itseen. Siionin virsien luonne lienee se, että ne ymmärretään veisaajaa itseään varoittaviksi tai rohkaiseviksi. Syntinen, jota herätetään, ei ole kukaan muu kuin minä.
Toisaalta se on itselle mutta samalla myös muille; kun on omatunto herännyt, samalla herää myös välittämään muista. Kun kokee jotain suurta, oli se sitten vaarallinen tilanne tai onnekas elämää mullistava sattuma, sitä haluaa toitottaa muille: älkää menkö sinne jyrkänteen reunalle toikkaroimaan, saatatte pudota!
-
Kun kokee jotain suurta, oli se sitten vaarallinen tilanne tai onnekas elämää mullistava sattuma, sitä haluaa toitottaa muille: älkää menkö sinne jyrkänteen reunalle toikkaroimaan, saatatte pudota!
Toitottaminen ei kuitenkaan ole Siionin virsille ominaista. Siihen tarkoitukseen on muita lauluja.
-
Juu, ei saisi toitottaa toitottamisen ilosta tai alistamisen halusta. Ihminen on syntinen ja vajavainen ja monesti varoitussaarnoissa voi olla väärät motiivit. Se pilaa helposti hyvän tarkoituksen. Mutta siionin virsissä ei ole tosiaan sellaista sävyä vaikka varoitustakin tarvitaan, kuten: "älä juokse rohkeasti... tilaasi käy tutkimaan" ja monet muut vastaavat.
-
Olen aina ymmärtänyt sen, että se on itselle eikä naapurille, siksi sitä harvoin veisaan.
Onko niin, että pääosin veisataan niitä naapureille tarkoitettuja Siionin virsiä
ja niitä itselle tarkoitettuja Siionin virsiä veisataan vähemmän?
-
En ole huomannut kuin pari kertaa, että ehdotetaan virttä jolla osoitellaan jonkun toisen parannuksenteon tarvetta.
Yleensä kuunnellaan puhujaa, ja pyritään löytämään puheen aiheeseen liittyvä virsi, jolloin sanottu ikäänkuin alleviivataan.
Myöskään ' parannus-saarnaa' en seuroissa ole kuullut kuin ne samat pari kertaa, kuten Raamatunlukua tai rukoiluakaan.
-
Veisuu Siionin virsikirjasta on jo paljon. En ole minäkään havainnut Raamatusta lukua.
-
Myöskään ' parannus-saarnaa' en seuroissa ole kuullut kuin ne samat pari kertaa, kuten Raamatunlukua tai rukoiluakaan.
Raamatun lukeminen, parannussaarna eikä rukouskaan( sellaisena, kuin se yleensä ymmärretään) eivät kuulu modernin körttiseuran ohjelmistoon.
Yhteiskunnallisten aiheiden käsitteleminen moderneissa körttiseuroissa on turvallisinta.
Raamattua ei pidä ottaa mukaan, ei ainakaan siten, että se näkyy. Jos Raamattu vahingossa tuli mukaan, pidä se laukussasi.
Muita kirjoja saa veikkaukseni mukaan olla mukana ja näkyvillä, sellainen ei herätä pahennusta..
Raamattua ei puheenvuorossa kannata liikaa siteerata, se herättää pahennusta. Koraanin siteeraaminen saattaa veikkaukseni mukaan saada useita hyväksyviä nyökkäyksiä, mikäli kerrot, että siteeraat Koraania ja siteeratut kohdat eivät ole liian raflaavia ja räikeässä ristiriidassa ryhmän maailmankatsomuksen kanssa.
Kaikki samanmieliset hyväksytään avosylin mukaan porukkaan.
Voisi olla hyvä idea julkaista jonkinlainen kirja käyttäytymissäännöistä moderneissa körttiseuroissa ihmisille, jotka haluavat käydä katsomassa seuroja ja jotka eivät tunne etikettiä. Kun tuntee tiukan etiketin ja noudattaa sitä, seurakokemuksesta tulee varsin miellyttävä. Siionin virsien sanoja kannattaa kuunnella ja veisata mukana.
Älä kuitenkaan ryhdy keskustelemaan kenenkään kanssa laulettujen siioninvirsien sanomasta, sinua saatetaan epäillä liiallisesta hengellisyydestä ja sinut hekä saatetaan leimata helluntalaiseksi, joka ei välttämättä ole eduksi, jos meinaat jatkossa käydä seuroissa.
Seurojen jälkeisessä kahvitilaisuudessa voi mennä juttelemaan muiden seuravieraiden kanssa. Vieraat ovat ystävällisiä ja mukavia. Hengellisiä ei kannata keskustella, turvallisinta on keskustella yhteiskunnallisista asioista, ei ehkä kuitenkaan kovin räikeasti politiikasta. Jos oma harrastus ei liity Raamattuun, harrastuksesta on turvallista keskustella: pääsääntöisesti sinua ymmärretään.
-
Raamattuun olen kyllä kuullut viitattavan seurapuheissa. Se tapahtuu useimmiten niin luontevasti, että arvaa puhujan tuntevan kirjoitukset vähintäänkin tyydyttävästi. Siionin virsienkin raamatullisuus taitaa olla kiistatonta.
-
Siionin virsienkin raamatullisuus taitaa olla kiistatonta.
Siionin virret lienee parasta, mitä nykykörttiläisillä on antaa muille.
Jos minun pitäisi valita eri kristillisten järjestöjen käyttämistä laulukirjoista paras, niin luultavasti valitsisin Siionin virret.
-
Raamatun lukeminen, parannussaarna eikä rukouskaan( sellaisena, kuin se yleensä ymmärretään) eivät kuulu modernin körttiseuran ohjelmistoon.
Yhteiskunnallisten aiheiden käsitteleminen moderneissa körttiseuroissa on turvallisinta.
Raamattua ei pidä ottaa mukaan, ei ainakaan siten, että se näkyy. Jos Raamattu vahingossa tuli mukaan, pidä se laukussasi.
Muita kirjoja saa veikkaukseni mukaan olla mukana ja näkyvillä, sellainen ei herätä pahennusta..
Raamattua ei puheenvuorossa kannata liikaa siteerata, se herättää pahennusta. Koraanin siteeraaminen saattaa veikkaukseni mukaan saada useita hyväksyviä nyökkäyksiä, mikäli kerrot, että siteeraat Koraania ja siteeratut kohdat eivät ole liian raflaavia ja räikeässä ristiriidassa ryhmän maailmankatsomuksen kanssa.
Kaikki samanmieliset hyväksytään avosylin mukaan porukkaan.
Voisi olla hyvä idea julkaista jonkinlainen kirja käyttäytymissäännöistä moderneissa körttiseuroissa ihmisille, jotka haluavat käydä katsomassa seuroja ja jotka eivät tunne etikettiä. Kun tuntee tiukan etiketin ja noudattaa sitä, seurakokemuksesta tulee varsin miellyttävä. Siionin virsien sanoja kannattaa kuunnella ja veisata mukana.
Älä kuitenkaan ryhdy keskustelemaan kenenkään kanssa laulettujen siioninvirsien sanomasta, sinua saatetaan epäillä liiallisesta hengellisyydestä ja sinut hekä saatetaan leimata helluntalaiseksi, joka ei välttämättä ole eduksi, jos meinaat jatkossa käydä seuroissa.
Seurojen jälkeisessä kahvitilaisuudessa voi mennä juttelemaan muiden seuravieraiden kanssa. Vieraat ovat ystävällisiä ja mukavia. Hengellisiä ei kannata keskustella, turvallisinta on keskustella yhteiskunnallisista asioista, ei ehkä kuitenkaan kovin räikeasti politiikasta. Jos oma harrastus ei liity Raamattuun, harrastuksesta on turvallista keskustella: pääsääntöisesti sinua ymmärretään.
Pottuilusi ei mennyt oikein jakeluun. Raamatulla lyönti on hylätty jo 1800 luvulla, kun Raamattua käytettiin todistamaan että Jumala ja minä olemme samaa mieltä tästä asiasta.
Koraanista käyttämäsi teksti oli asiatonta. En ole koskaan kuullut koraania siteerattavan tai siitä puhuttavan seuroissa.
Jos tekstisi oli mielestäsi huumoria, niin et ihan onnistunut siinä. Pyydän asiallisuutta ja aiheen mukaisuutta keskusteluun.
-
Minulla on sellainen hämärä muistikuva, että joku joskus kauan sitten olisi kertonut jonkun siteeraavan seuroissa jotain Koraanista.
Muistikuvani ei tosin ole ollenkaan luotettava.
Kaikin mokomin loukaavat tekstini saa poistaa.
Tuskin ne kovin tärkeitä olivat.
Pyydän anteeksi aiheuttamaani mielipahaa.
-
Olen kuullut papin lukevan hartaustilaisuudessa Koraanin kertomuksen Jeesuksen syntymästä. Se ei ollut mitenkään loukkaavaa. Miksi Koraanin lainaaminen seurapuheessakaan välttämättä olisi?
-
Pena, meillä kummallakin lienee värivialliset linssit silmiemme edessä: minulla punaiseen kommunismiin ja Sinulla Allahin uskoisiin. Minä näen linssieni läpi po asiassa tympeätä ja Sinä po asiassa auvoisen myönteistä. Kumpikin on valtavirrasta sivussa.
-
Mikähän se valtavirta mahtaa olla?
Joskus 46 vuotta sitten opin sellaisen asian että keskitietä ei ole olemassakaan, luulin niin.
Keskiarvo lienee tyhjiönä, samoin kuin myrskyn silmässä on tyyntä.
Mielestäni Raamatun Sana pitäisi olla esillä kaikissa hengellisissä tilaisuuksissa.
-
Pena, meillä kummallakin lienee värivialliset linssit silmiemme edessä: minulla punaiseen kommunismiin ja Sinulla Allahin uskoisiin.
Arabikristityt uskovat myös Allahiin. Kenties Jeesuskin nimitti Jumalaa arameaksi samalla nimellä.
Kommunismi on unelma, joka osoittautui mahdottomaksi toteuttaa. Se ei ollut koskaan minun unelmani. En kuitenkaan ole ruvennut oikeistolaiseksikaan: senkin ajatustavan unelmat näyttävät muuttuvan toteutuessaan tuhoisiksi.
Islam on juutalaisuuden ja kristinuskon lisäksi yksi kolmesta yksijumalaisesta kirjan uskonnosta, joiden kotiseutu on Lähi-idässä. Näillä uskonnoilla on paljon yhteistä eroavaisuuksien lisäksi. Yhteisten hyvien asioiden löytäminen on mielestäni tärkeää varsinkin tällaisina tulenarkoina aikoina.
-
Islamin usko on avoimen antikristillinen uskonto. Se mm. opettaa, että Jumalalla ei ole poikaa.
Mitä tulee noihin Penan mainitsemiin samankaltaisuuksiin kristillisen opin kanssa, niin yhtäläisyyksiä uskon ytimen ulkopuolella taitaakin sitten löytyä varsin paljon. Ehkäpä enemmän, kuin äkkiseltään tulisi ajatelleeksikaan.
En ole tarkistanut tietojani, mutta ymmärtääkseni esim. Jeesuksesta islam opettaa monia asioita aika yhtenevästi kristillisen kirkon kanssa: Marian poika, Jeesus on taivaassa, tulee sieltä vielä takaisin yms...
Mitä sitten tulee Koraaniin, niin sitä vähän selailleena minusta näytti siltä, että siellä on ainakin samantyylistä tekstiä, kuin Raamatun Psalmeissa.
Jos lukija valitsee tiettyjä tekstejä Koraanista ja väittää niitä Raamatun tekstiksi, niin täydestä menee.
Näinollen, jos joku siteeraa Koraania jossain kristillisessä tilaisuudessa eikä kerro, että se oli Koraanista, niin luultavasti kukaan ei pahennu asiasta.
Jos hän sitten kertoo, että lainasinkin juuri Koraania, joku saattaa pahentua suurestikin, joku ehkä joutuu hämmennyksen valtaan, kenties joku ei korvaansa letkauta.
Jos joku lukee jonkun kristilliseen oppiin kuuluvan asian Koraanista, kuinka siihen pitäisi suhtautua?
En tiedä. Kristillisissä kuvioissa ollessani luultavasti nostaisin hattua ja en itse kuitenkaan tekisi samoin, enkä ketään muutakaan siihen kehoittaisi, vaan lukisin sen Raamatusta.
Jos taasen olisin syvällisessä keskustelussa islaminuskoisen kanssa, saattaisin hyvinkin siteerata Koraania, mikäli se opettaa yhtäpitävästi Raamatun kanssa tai ei ainkaan olisi Raamatun kanssa ristiriidassa.
Olen itse jossain keskustassa tämän asian suhteen: en saa raivokohtausta, jos joku siteeraa Koraania kristillisessä tilanteessa, en kuitenkaan myös kovin hanakasti siihen ketään kannusta, ellei sitten raamattuluennon aiheena ole juuri islamin usko.
Korostan vielä, että minulla ei ole tietoa, mikä on oikea tapa toimia tämän asian kanssa.
-
(Nyt menee ohi aiheen) Raamattu on kristittyjen pyhä kirja. Mutta keskustelua lukiessa tulee mieleen että onko sen pyhyys käsitetty niin pelottavan pyhäksi, ettei sitä uskalleta avata? Vähän niin kuin katolilaisilla on Maria ja pyhimykset rukousten välittäjänä, Jeesus koetaan tuomarina. Eihän se ihan näin taida olla, kyseessä on kaiketi vain yhteisön "lait" ja periaatteet. Ristillä ja Raamatulla näyttää olevan sellainen voima että joko niitä halutaan karttaa tai niiden läheisyyteen hakeudutaan. Niin kuin eräs alkoholisti kerran eräässä toimistossa jossa oli risti seinällä: "voitko ottaa tuon ristin seinältä, en kestä katsoa sitä". Se haastaa ihmisen, se ärsyttää, se nostaa voimakkaita tunteita joita vastaan pitää suojautua jotenkin. Mutta tämä on vain yksi puoli, syitä puolustautuvaan reagointiin voi olla esim. allergisuus aggressiiviselle uskonnollisuudelle. Joka tapauksessa surullista.
-
Olen ymmärtänyt seurapuheiden perinteisen asenteen Raamattuun pikemmin näin: Kun puhujan on Raamattua jakeita lukemalla niin helppo rakentaa ansaitsematonta arvovaltaa itselleen, on parempi jättää kirja kotiin (tai taskuun) ja sanoittaa viestinsä seuraväelle omia sanoja käyttäen. Varotaan siis niin sanottua Raamatulla päähän paukuttamista.
-
Just näin. Ja näin meilläkin yleensä toimitaan. Papit ottavat joskus kyseisen sunnuntain tekstistä aiheen puheeseen, mutta puhuvat silti ' omasta päästään'.
Kerran olen ollut paikalla kun puhuja heilutti Raamattua kädessään korkealla, luki siitä ja rukoilutti pitkään. Se oli hänen näkemyksensä, mutta väki ei yleisesti tykännyt tästä tyylistä.
Kun Jumala on salattu, niin ettei Hän ole ilmoittanut nimekseen kuin Olen Se Mikä Olen, voi häestä käyttää vaikka nimeä Allah, Jehova, Korkein,Luoja tai Herra, kunhan tarkoitetaan Yhtä ja Ainoaa Jumalaa.
Toissapäivänä juttelin kurdi-ravintolassa paikan rouvan kanssa Jumalasta. En tarjonnut Jeesusta eikä hän Muhamedia. Kaksi äitiä vain kertoi rukoilemisestaan ja hän lapsistaan minä jälkikasvustani, kun ovat olleet samassa päiväkodissa.
-
Kun ollaan suomenkielisen väestön parissa, nimi Allah ei viittaa Jahveen.
Kun ollaan jollain toisella kielialueella, tilanne saattaa hyvinkin olla toinen.
Raamatussa on valtava määrä erilaisia nimiä Jumalalle, joitain niistä Riitta tuossa jo luettelikin.
Monet niistä nimistä kuvaavat Jumalan eri ominaisuuksia.
-
Just näin. Ja näin meilläkin yleensä toimitaan. Papit ottavat joskus kyseisen sunnuntain tekstistä aiheen puheeseen, mutta puhuvat silti ' omasta päästään'.
Minulla on vankka kokemus helluntalaisuudesta.
Minulle tuli lapsuudessa sellainen kuva, että jos saarnaaja puhui ikäänkuin "omasta päästään", eli että ei ollut kirjoittanut puhettaan paperille, se oli jonkinlainen hengellisyyden merkki. Tekstit toki Raamatusta luettiin.
Nykyään tilanne taitaa olla onneksi jo muuttunut siten, että puheen valmistelua pidetään arvossaan.
Tätä minun mainitsemaa "omasta päästään" ei toki sisällä samaa ajatusta, kuin Riitan mainitsema "omasta päästään".
Riitan mainitsema puhuja todennäköisesti on valmistautunut hyvin ja ehkä on kirjoittanut jotain paperillekin.
Raamatun fyysinen puuttuminen körttiseuroista ei toki tarvitse tarkoittaa sitä, että Raamattu sieltä puuttuisi.
Raamatun asioista voi puhua vaikka Raamattu fyysisesti ei olisi mukana.
Se minua vähän kuitenkin häiritsee, että siihen Raamatun fyysiseen puuttumiseen sisältyy jonkinlaista fanaattista Raamatun fyysisen puuttumisen vaalimista jonkinlaisena tärkeänä ja tavoiteltavana arvona. Toki ymmärrän syyn Raamatun puuttumiseen, mutta minusta ne ovat vähän hassuja syitä.
Tarkoitan sitä, että tuohon syyhyn minun mielestäni ei pitäisi reagoida niin dramaattisesti.
Tulee lastentarha mieleen. Tuolla edellisellä lauseella en halua loukata ketään ja toivottavasti loukkaisin mahd. vähän.
-
Jos opettelee uuden kielen, maailma ympärillä laajenee.
Pari uutta kieltä laajentaa maailmaa entisestään.
Jne.
Sama pätee erilaisiin kristillisiin kulttuuriperinteisiin.
Jos harjoittelee kulttuurien sietämisen taidon, laajentaa se omaa maailmaa.
Jos ei anna esim. seuraavien asioiden häiritä, mitä ilmeisimmin voi ammentaa rikkauksia omaan hengelliseen elämäänsä tai muuten kasvaa ihmisenä:
- Raamatun esillä pitämisen pelko (körttiläiset)
- Raamatun heiluttaminen ylhäällä väkkärän tavoin (vapaat suunnat)
- Erilaiset äänenvärit (kaikki suunnat)
- Opetetuksi tuleminen
- Siionin virsien laulaminen (joku vapaista suunnista helposti kompastuu yksitoikkoiseen säveleen ja näin jää sanomasta paitsi)
+ kaikki muut ulkoiset tavat, jotka jätin tässä mainitsematta
-
Jep...oppia ikä kaikki...ennakkoluulottomasti ja kaavoihin kangistumatta eteenpäin! :023:
Kyllä Jumala hulluistaan huolen pitää! :eusa_pray:
-
Kun ollaan suomenkielisen väestön parissa, nimi Allah ei viittaa Jahveen.
Sanonta 'Allahin uskoiset' on kuitenkin yhtä epätarkka kuin 'Gottin', 'Dieun' tai 'Bogin' uskoiset. Eri kielet käyttävät omaa sanaansa Jumalasta.
-
Mulle osuvin on se siikkari sata.
Anteeksi kun hyppäsin ohi kinastelunne oliko Raamatun käytöstä lyömiseen?
>Äh ei nyt löydy sanat, mutta jotenkin siinä tää virren kirjoittaja antaa tajuta jotain aika körttiläistä.
En osaa rukoilla oikein enkä muutakaan, vaan armoon turvaudun.
Siinä annetaan tilaa epäonnistumiselle ja kivasti tossa virressä on jotain sellaista, kun jengiä autetaan antamaan iteleen anteeksi ja olla epäonnistunut, mutta kuitenkin ihan ookoo eikä yhtään huonompi kuin kukaan muu.
Jotenkin saan tosta sata siikkarista eniten. vaikka en tiedä onko Korkalainen saanut sekoitettua ton virren paikan uudistamisillaan.
-
Sinä tarkoitat Vanhojen Siioninvirsiä nro 100
https://www.h-y.fi/509-vanhat-virret-91-100#100
Uusien SV: n nro sata on minun ja ainakin myös Penan mielivirsi
https://www.h-y.fi/5009-siionin-virret-91100#100
-
Teidän virressänne salatussa Jumalassa on varmaan iso ymmärrys.
Tähän virteen josta vanhempi ja parempi soviteltakin on ja johon vittaan.
Hermo menee, kun Korkalainen sekoittelee nämä virret ja me vanhat ei jakseta noille nuorille körteille vastaan sanoa.
Ja kuten Espoon virren rouvan kaa juteltiin, öö Ripatti muistaakseni, niin hän kuten minäkin todettiin. Antaa nuorten yrittää-
Kuitenkin minusta hharhaan ja ajan hengen mukaan meni ton pahuksen Korkalaisen vääntö.
Ei ollut niinkuin tarkoitettu.
Kai se nyt niin on, ett' herännäisyys muutetaan johkin jo siihen ei vanhat voi mitään.
Nuorilla on paljon hyviä ja parempia ajatuksia ja ne tekee köteistä ties mitä.
Harmittaa, kun vanhat kuolee ja nuoret tekee mitä tekee.
Korkalainen, Kupatchi ,, Kuparinen ja moni muu körteistä on homoja ja lesboja ja se ei ole mikään pahe tai huono asia, mutta toi voimakas vaatimus saada muut olle kuin itse, niin mua ainakin häiristsee, kun eihän sillä pitäisi olla körttilaisyyden kanssa mitään?
-
SV155 vanhalla numeroinnilla, Käy isänmaataan kohti ain - minulle se on körttiläisyyden "kansallishymni", ikävää julmasta maailmasta kohti sitä oikeaa kotia. Sävelmä vielä majesteettinen, surumielinen kansanmuunnelma.
-
^
Noin voin ajatella itsekin. Nyt kuitenkin "kahden maan kansalainen " vetoaa.