Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Pirska - 21.09.09 - klo:23:00
-
Myyrä kirjoitti " Karhunpentu sairastaa, häntä hellii käärme (siskonpoika väänsi pienenä sen tähän muotoon)."
Tämä oli niin hauska juttu, että olen nauranut tälle pitkin päivää. Niinpä ajattelin, että näitä tällaisia juttuja voisi olla paljon enemmänkin.
-
Pikku-Kalle veti saappaat "vääriin jalkoihin". Katsoi tyytymättömänä jalkojaan ja tuiskahti:"JA MOLEMMAT ! " :icon_eek:
-
Hensu 3v. juoksi mökillä saunapolkua ja kaatui: "Älä polku kiermurtele!"
-
Kolmevuotias kantoi sisältä kastelukannulla ulos vettä. Mummo jo pelkäsi, että kohta amppelikukat lahoavat, kun jo ties kuinka mones kannullinen oli menossa ulos. "Mitä kukkia sinä kastelet?" kysyi mummo. Vastaus kuului: "No voikukkia, kun kukaan ei kastele niitä."
Tyttö ruihnasi äidiltään hevosta. "Emme me voi ottaa hevosta, kun ei meillä ole mihin panna sitä", vastasi äiti. "Mutta minäpä olen mitannut, että se mahtuu tuohon meidän parvekkeelle," iloitsi tyttö.
-
Olin lauleskellut pienenä, että "ystäväää sää pappien, katso minuun pieeneeheen".
-
Kuopuksemme huomasi tarhasta tullessaan ulko-oven olevan lukossa. Lääkärin ja opettajan tyttärenä hän purki kummastuksensa sanoihin: - Merkillinen syndrooma, mysteereistä mysteerein!
-
Kauan sitten kävin Tiitiäisen kanssa Herrankirkkovirastossa.
Kävimme myös tekemässä Yhteisvastus keräystä.
Ja Tiitiäinen piti äitinsä mallin mukaan Sammakoiden lähetyspiiriä ja leikki välillä Hiippakuntaenkeliä. :eusa_angel:
-
Muistan erään papin kertoneen, miten hän lapsena oli pelännyt "sialtaista". Iltarukouksessa kun rukoiltiin: "...jos sijaltainen nousisi, taivaaseen ota tykösi..." :001:
-
Jampe, kamoon, toi on vanha niin vanha hei, oikeesti!
-
Vanha vitsi on parempi kuin pussillinen uusia.
Esikoispoikani oppi, että naapurin sitikka oli Citroën. Niinpä hän loogisesti lausui: - taksi eli taksiään.
Hiukan samaan malliin norsu oli norsedes bents ja marsu marsedes bents.
-
Yksi uusi vitsi on parempi kuin vanha kulunut.
-
Jampe, kamoon, toi on vanha niin vanha hei, oikeesti!
Varmaan onkin, mutta kuulin ihan oikeasti tämän erään papin suusta ja vielä julkisessa seurapuheessa! Kaippa sitä on sitten itsekin jo vanha kun vitsitkin on vanhoja...
-
Sisarentyttären versio virren 13 viimeisestä säkeistöstä:
Nyt syttyy neljäs kynttilä,
jo joulu sarastaa.
Me odotamme Jeesusta,
se liekkiin leimahtaa.
-
Vanha vitsi on parempi kuin pussillinen uusia.
Esikoispoikani oppi, että naapurin sitikka oli Citroën. Niinpä hän loogisesti lausui: - taksi eli taksiään.
Hiukan samaan malliin norsu oli norsedes bents ja marsu marsedes bents.
Onneksi toinen poikasi ei ole koskaan sanonut mitään hassua.
-
Tuolla on kaivuli.
Ei se ole kaivuri vaan puimuri.
Kuivuli.
-
Sota-aikana joku lapsi oli meinannut, että eikö ne ry...t voisi tappaa jo pienenä.
Siihen aikaan kissanpennuille usein kävi noin.
-
Yksi uusi vitsi on parempi kuin vanha kulunut.
No antaapa tulla sitten uusi vitsi, mr satman.
-
Penanpojan mieliksi:
Bulding, tebbukarhu ja kikkelikkilikaalikki.
-
Kummilikka oli päivähoiros iloosena kertonu, että mumma oli luvannu sitten kualtuansa mulle kaikki meikit, korut, huulipunan ja viälä Martinkin! :icon_biggrin:
-
No antaapa tulla sitten uusi vitsi, mr satman.
Pirskatti oli kylän kolli, sano entinenki muori ku kissalla pöytää pesi.
-
Pirskatti oli kylän kolli, sano entinenki muori ku kissalla pöytää pesi.
Päivän paras vitsi. :eusa_angel:
Tämän sanoi sitten mr Satman pikkupoikana. :icon_biggrin:
-
Tuttavaperheen pikkupoika oli kovasti mustasukkainen mummustaan. Pikkuveli kun syntyi, esikoinen tuumasi:" Martti saa sitten kyllä hommata oman mummun."
-
Tuttavaperheen pikkupoika oli kovasti mustasukkainen mummustaan. Pikkuveli kun syntyi, esikoinen tuumasi:" Martti saa sitten kyllä hommata oman mummun."
Olen varmaan kertonut tämän aiemminkin. Yritimme vastuullisina vanhempina kasvattaa esikoisestamme vastuullista
kansalaista. Esikoinen katsoi televisiosta ohjelmaa, jossa Kanadan metsissä kaadettiin puita. Pian alkoi kuulu huutoa ja itkua. Esikoinen juoksi kovaa vauhtia syliini ja huusi: Isi, isi, ne tapattaa puita!
Ajattelin, että meidän perheessa loppuu nyt tämä rauhankasvatus! :)
-
Lasten sanoja: ruomikko (mitä ilmeisimmin ruohikon ja nurmikon risteytymä)
ja puimuuleikkuri. :icon_biggrin:
-
'Traktori' on haasteellisin poikien sanoista. Versiot 'laakotti' ja 'katio' tulevat mieleen. Eniten kuolaa räiskyttävät versiot ovat mahdottomia kirjoittaa.
-
Tiitiäinen muisteli eilen, että hän puhui pienenä nyrkkeilyrukkasista, kun taas hänen serkkupoikansa tönimishanskoista.
-
Mikä on laidallinen ja sanoo mul, mul?....Se on tiikeli
Äitini muisteli ennen kotikylältään Pattijoelta noin 70 vuoden takaa veljeksiä, jotka väittelevät näkemästään linnusta. Toinen oli sitä mieltä että, se on torta ja toinen väittää sen olevan solsa. Eikä yhteisymmärrystä syntynyt.
-
'Traktori' on haasteellisin poikien sanoista. Versiot 'laakotti' ja 'katio' tulevat mieleen. Eniten kuolaa räiskyttävät versiot ovat mahdottomia kirjoittaa.
Isälle se oli pienenä äkträ, meillä on kuva missä isä työntää leikkitraktoria ja kuvatekstinä on että varokaa, äkträ tulee :D
Mun täti pienenä luuli kun ystävä sä lapsien -virressä lauletaan "onni täällä vaihtelee" että onni on nimi ja lauloi aina että "minä täällä vaihtelen" :D
-
Harmi, kun en hallitse khoisan-kielten naksautusten kirjoittamista (eikä kovin moni osaisi lukea, vaikka hallitsisinkin)! Täytyy vain improvisoida, kun koetan kertoa, miten äänsin kolmevuotiaana hankalan sanan 'maksamakkara': - Matdqamakkala. Samoihin aikoihin puolustin identiteettiäni itku silmässä: - Ei minun nimeni ole Maltti, vaan Malltti.
-
Siskon poika sanoi pienenä veljeämme Eskoa Okoksi. Eskosta tulikin pitkäksi aikaa Okko-eno.
Työkaverin pojalle puolestaan eno oli emosetä. Aika looginen nimitys.
-
Lapset lausuivat nimeni ensin 'Patti'. Keltainen muoviankka nimettiin kaimakseni. Ennen pitkää minua opittiin kutsumaan Martiksi, mutta ankka taitaa olla vieläkin Patti-ankka.
-
Juna mennä jyskää, ritisee ja ryskää,
hihkaiseepi mennessään, pohjoiseen ja etelään.
Pikkuinen lauloi: ... hihmeikaisee piimessään, potkoiteen ja etelään.
-
Onneni on olla Herraa lähellä:
Holla titi holla,
hella titi hee,
holla titi hella titi hee.
-
Nelivuotias papin poika lauloi kuuluvalla äänellä, joka kerran naapurin ovesta sisään astuessaan: "Herra olkoon teidän kanssanne."
Siitä naapurit päättelivät että, pojan musikaalinen opettajaäiti oli kotona harjoituttanut messutaidotonta puolisoaan. :eusa_angel:
-
Kerroin Penalta tulleen: Ylös asti se ovi aukeaa minunkin edessäni (Masa Niemi) pojanpojalleni, 3.5 v. Kommentti tuli heti; Sivulle ovi aukeaa, ei ylös. Lapsen näkökulma. Tuli siinä ukin viisastelulle vastaus.
-
Kerroin Penalta tulleen: Ylös asti se ovi aukeaa minunkin edessäni (Masa Niemi) pojanpojalleni, 3.5 v. Kommentti tuli heti; Sivulle ovi aukeaa, ei ylös. Lapsen näkökulma. Tuli siinä ukin viisastelulle vastaus.
Speden kaveri se lyhyt en muista nimeä.
Pyöritteli spedeä maassa ja hoki. En ole pieni ja lihava, vaan sopusuhtainen ja keskimittainen.
:icon_rolleyes:
-
Sopusuhtainen ja keskimittainen on tietysti Simo Salminen.
-
Tytär kertoi Vilhon 7 v noteeranneen pääministerimme jatkuvan esillä-olon uutisissa:
" Mistä näitä pääministereitä oikein tulee ?" :102: :icon_biggrin: :icon_lol:
-
Meidän pojan suusta tulee lähinnä "GSSSSSS", "hihihihihihi" ja monia ei-tunnistettavia lauseita.
Minua ne monesti naurattavat. Pitäisi kirjoitella niitä ylös.
Kaikkiin äänteisiin ei kuitenkaan löydy kirjaimistoa ainakaan suomen kielestä.
-
Kävin eilen hakemassa pojanpoikani tarhasta ja kuinka ollakkaan hän
oli vaihtanut kieltä, puhua posmotti saksaa :icon_eek:
onneksi tulkkasi sanomisensa.
Tarhatäti sanoi,
että Miroa kiinnostavat nyt kovasti kielet,
kiinaa oli puhunut edellisenä päivänä :017:
Onkohan se syönyt jotain outoa...
-
Ai niin pitää vielä kertoa, että tämä yllämainittu "kielimies"
alkoi puhua aika myöhään,
ensimmäiset kolme vuotta toisteli kaikenlaisia muita kuulemiaan ääniä,
(luonnon ääniä, koneiden ääniä ym)
muttei puhekieltä !!??? Erikoinen olento.
-
Pikkulapsi oli puhunut äidilleen sepittämäänsä ruotsia. Sitten hänen oli pakko tehdä tarkennus: "Äiti se onkin saksaa, alakerran Göran* ei ymmärtänyt, kun minä puhuin sille."
(*Nimi muutettu. Toim. huom.)
-
Pikkupoika oli ollut kirkossa. Hänen edessään olevassa penkissä oli mies oksentanut. Poika oli säikähtänyt sitä. Seuraavan kerran, kun poika oli kuullut kirkonkellojen soivan, hän oli sanonut kauhuissaan: "Taas siellä joku oksentaa."
-
Istuin kerran kirkossa erään äidin ja hänen poikansa takana. Kun jumalanpalvelus oli jo loppupuolella alkoi pikkupojan aika tulla jo pitkäksi. Kesken papin pitkän esirukouslitanian, poika hihkaisi kuuluvalla äänellä: Aamen, aamen.
-
Tyttäreni järjesti nalleille häät ja tiedusteli vihkimisen kaavaa. Muisteltiin sitten 'tahdotko sinä?' -kysymyksiä ja muita kuvioita. Tyttö kyllästyi toimituksen kiemuroihin ja oikaisi: - Aamen, aamen, käykää pöytään!
-
www.iltalehti.fi/perhe/2012101016187401_pr.shtml
-
Pikkusiskoni sanoi pienenä pirpanana osuvan totuuden naapurin miehestä.
Naapurissamme asuu Hannu, mutta hänen oikea nimensä on prohvessori.
-
Myyrä kirjoitti " Karhunpentu sairastaa, häntä hellii käärme (siskonpoika väänsi pienenä sen tähän muotoon)."
Minäkin luulin lapsena, että se menee noin. Vasta päälle kaksikymppisenä järkytyksekseni tajusin asian oikean laidan. Olin kuullut laulun aamulla radiosta eka kertaa ns. oikein, en meinannut uskoa korviani, ja piti kesken opiskelupäivää käydä kirjastosta etsimässä laulukirja ja varmistaa asia siitä (silloin ei vielä mitään nettiä ollut). Olisin halunnut että se on käärme, koska olin lapsena aina pahoina pidettyjen puolella, kuten juuri käärmeiden ja sitten myös susien ja intiaanien. Sitä paitsi käärmehän on perinteinen lääkintätaidon symboli (http://fi.wikipedia.org/wiki/Asklepios), tiesin tämän jo lapsena, joten oli ihan luontevaa että juuri käärme karhunpentua hoitelee.
-
Minullekin on muutama kirkollinen ilmaisu avautunut varsin myöhään:
1) Luulin pitkään, että kohdassa "... ja siitä myös, mitä nyt en voi / mä tyystin lausua sulle" tyystiä on verbi.
2) Samoin luulin, että iltavirressä "... täällä jo taivas rintaan luo" oli jokin kuvallinen ilmaus rintaan luoda, joka tarkoitti suunnilleen auringonlaskua.
3) Lapsena kuulin myös uskontunnustuksen hiukan väärin: "... sihisi Pyhästä Hengestä". Sikisi-verbi ei ollut tuttu, joten päättelin, että Pyhää Henkeä oli tosi paljon - niin että sihisi.
- Ja lapsuuden kotikirkkoa ajatellessa palaa mieleeni hetki, kun istuin taas parven reunimmaisella tuolilla (isä oli kirkkokuorossa, joten vakipaikkani lapsena oli parvella) ja koko kirkkoväki kääntyi alhaalta katsomaan minua. Olin vahingossa laulanut papin kanssa yhdessä: "Herra olkoon teidän kanssanne."
- Ikävystyttävimpinä hetkinä oli muuten kiinnostavaa laskea, kuinka monta valtavien kattokruunujen hehkulamppua oli kulloinkin sammuksissa.
- Ja eräänä pääsiäisenä näpräilin juuri saamaani pääsiäismunan sormusta kaiteen yllä, ja kuinka ollakaan, se tipahti kirkkosaliin. Ja alla istui täti, jolla oli iso lierihattu, jossa oli paljon koristeita. Jumalanpalveluksen jälkeen etsimme isän ja suntion kanssa sormusta kirkon lattialta, mutta sitä ei löytynyt. Mahtoi täti hämmästyä, jos hänen hatustaan kotona tipahti sormus!
(Sorry, tämä ei nyt ollut ihan lasten suusta.)
-
Tänään pikkuvanha kolmevuotias Lottamme sanoi minulle: Mummi, minä haluaisin olla taas pieni ! Mummi kysyy: Miksi ? Lotta: Siksi kun minä en ole e n ä ä pieni.
Oletan että kyseessä on p i e n i kateus vuotta nuoremman Martan vauvamaisuudesta.
Lotta on tullut sukuuni, osaa huolehtia olemattomista asioista.
-
Edelleen Lotan ajatuksia:
Juttelin Lotalle päiväjärjestyksestä. " Ensin leikitään ja ulkoillaan, sitten Lotta käy mummin sänkyyn päiväunille ja Martta vaarin viereen ."
Johon Lotta: " Ja sitten Jeesus !" ( Hän tarkoitti kai sitä kun iltarukouksessa puhumme Jeesukselle. Hän käy myös srk.päiväkerhoa joten nimi on tuttu. )
....
Lotta istuu välipalalla joksi on mm. nakkeja. Pyytää ketsuppia jota nyt ei sattunut olemaan. Istuu käsi poskella ja huokaa: "Kyllä minä olen titten niin tulullinen kun teillä ei ole kettuppia. "
-
Hyvin kiljoitit. Meilläkin kekkuttellaan paljon ja tanoja haetaan, mutta vaalikin pytyy källyillä. Lauran kanssa menee hyvin, kohta 3 vee. Kumma juttu, että tällainen vanha kelpaa ehdoitta leikkikavelikki.
-
Minunkin on hyvä toiveikkaana elää ja odottaa. Olisi kiva saada vuoden parin sisällä kuunnella
Martan juttelua, on nyt reilu 10 kk. Varmaan olisi papallekin jotain iloista asiaa ja rohkaisua :'( :)
-
Minä kun olen lyhyt niin usein lasten kysymys kuuluu... Ookko Sinä vanha lapsi vai pieni aikuinen:
-
Pikkupoika tuli lääkäristä ja kertoi: "Lääkäri tarkasti pippelin ja kovikset."
-
Pojan poikani Vilho kysyi toiselta ukilta (mazda-ukki), miksi sinulla on nahkaa päälaella?
Volvo-ukilta nahka puuttuu, toistaiseksi ainakin.
-
Pojan poikani Vilho kysyi toiselta ukilta (mazda-ukki), miksi sinulla on nahkaa päälaella?
Volvo-ukilta nahka puuttuu, toistaiseksi ainakin.
Lapseni järkeilivät aikoinaan: Sokea ei voi nähdä, kuuro ei voi kuulla, rampa ei voi kävellä eikä kalju voi kammata.
-
Tämän olen jo joskus kertonut.
Oltiin omien pienien tyttärien kanssa saunassa. Kuivateltiin. Ihailin esikoisen somia pikku varpaita ja sanoin: Ovatpa nätit, kuin uusia perunoita.
Siihen 2-vuotias Eppu: Ja minä olen itse ne viisaaks kasvattanut.
Jälkikasvu on vieläkin viisaampaa. Urho, n. 3-vuotiaana: Jumalaan päin saa aivastaa ! ( Äitinsä oli kieltäny ratikassa aivastamasta edessäistujaan päin. )
-
Tämä ei ole lasten suusta, mutta tuli vaan mieleen Riitan jutusta: lapsuudenkotona meillä kävi aina silloin tällöin eräs hyvin iäkäs kirjakauppias, ja oli yleensä yötäkin. Lounaspöydässä hän sitten katsoi hyvän tovin minuun ja tokaisi ykskantaan: "jaa, teillä on perunatkin kasvaneet". Olin ehkä alta parikymppinen ja päättelin että minua sillä tarkoitettiin. Lapsilla ja vanhuksilla on monesti yhteistä nuo hauskat tokaisut.
-
Nyt sanon että aikaisten suusta... Olin maanantaina kaupassa olen lyhytkasvuinen, no siellä oli iäkäs pariskunta ja jo sisällä huomasin Heidän katsovan mun touhuani ja kun parkkipaikalla olin menossa kuskin paikalle niin kuuluin viereisen auton vänkärin puolelle menevän Vaimo ihmisen suusta "herrajumala nyt se lähtee autolla" sama pariskunta oli viereisessä autossa
-
Kun oppilailta lipsahtaa 'herrajumala!', huomautan usein, että 'herra lehtori' riittää minulle varsin hyvin.
-
Pylly alkaa "pyyllä".
Facebookin kertomaa kouluunkäynnin aloittaneen lukemisen taidon ensiaskelista.
-
Siltä varalta, että en ole kertonut, niin kun pikkupoikamme oli siinä varmaan noin 2 vuoden ikäinen, olimme eräässä kirkossa sunnunta-aamupäivänä.
Juuri ennen, kuin tuli papin vuorosanat "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" niin pikkupoikamme sanoi kirkkaalla kuuluvalla pienen pojan äänellä, että "Isän ja Pojan". Tilanne oli koomisen hauskan mukava, koska poika tiesi, mitä seuraavaksi tulee. Kyllä tuon jälkeen pappikin tietää, mitä ovat seuraavat vuorosat.
Kerran, kun olimme tulossa kirkkoon, poika kuuli laulua. Kuoro siellä harjoitteli. Hän kysäisi lieväti huolestuneena, että "Onko Isän ja Pojan jo mennyt"? Kerroin, että ei ole vielä.
Kerran muistan, että kun poikamme oli parvekkeella leikkimässä, hän yhtäkkiä juoksi parvekkeen kaiteelle katsomaan, koska hän tunnisti, että nyt on se hetki, jolloin tulee se "Isän ja Pojan...".
Poika on nyt neljän ikäinen ja tuo "Isän ja Pojan" vaihe on jo tasaantunut, mukaan on tullut paljon muuta hyödyllistä.
-
Tapahtui nelisenkymmentä vuotta sitten kotipuolessani. Esko, ystäväni meni perheineen sunnuntaina kirkkoon.
Poika Tuomo ei kerennyt syödä aamupalaa, niinpä otettiin karjalanpiirakat mukaan kirkon penkkiin.
Rovasti Pulkkinen sanoi saarnatuolista: Ihminen ei elä ainoastaa leivästä.
Tuomo sanoi siihen, piirakan pala suussaan kirkkaalla lapsen äänellä; Tämä on piirakkoo.
Rovasti oli huumorimiehiä, kuivan huumorin kertoja.
-
Vaimon mukaan pikkupoikamme olisi eilen illalla pohtinut maailman luomista. Maailmahan on hyvin laaja ja lavea. Sanallaanhan Jumala tämän maailmankaikkeuden on luonut.
Jotain siihen suuntaan oli poika ihmetellyt, että
on sillä Jumalalla kyllä ollut paljon sanomista kun on tämän kaiken luonut.
(en tarkkaan enää muista, mutta jotain tuollaista)
Itse en ole ikinä tullut aiemmin ajatelleeksi asiaa tuolta kannalta.
-
Länsi-Savon lasten sutkautuksia: http://www.lansi-savo.fi/lasten-suusta-kuultua
-
Perheeseen oli koulusta lähetetty täytettävä ja täydennettävä kysely. Äiti ruksaili ja vastaili minkä osasi. Varmuudeksi hän kysyi jälkeläiseltään:
Mitä vastaan kysymykseen Mikä on perheenne vahvuus ? Lapsi vastasi: Sarkasmi ! ( poika 11 vuotta )
-
Lapset käyttävät perheen sanoja. Olen voinut kertoakin kuopuksesta, joka tuli päiväkodista ja sanoi yllättäen kiinni olevan ulko-oven edessä: _ Merkillinen syndrooma, mysteereistä mysteerein!
-
Pikku-S (1v 8kk) puhuu lähinnä yksittäisiä sanoja, ja lisäksi osaa kysyä "Missäseon?" ja "Mikäseon?"
Tässä yksi aamu heräsin siihen, että vieressäni kävi kova pälpätys, tytön omalla kielellä. Kysyin, että mitäs asiaa sulla on, ja tyttö vastasi: "No tätä!"
-
Täti kysyi, kuinka vanha sinä olet?
- En minä ole vanha. Minä olen lapsi vasta.
-
Viime yönä vajaat 5 vuotta oleva Rasmus poikamme alkoi nauraa.
Kyselin naurun syytä.
Hän kertoi, että hän näki hassua unta.
Mikä uni on ollut kyseessä, kiinnosti minua.
Tenttasin pikkupoikaamme ja sain lopulta selville, että hän oli nähnyt sellaista unta, että isi oli yrittänyt laittaa hänen ulkohousujaan itselleen jalkaansa.
Olin siis hänen unessaan yrittänyt pukea itselleni Rasmuksen ulkohousuja ja eiväthän ne minulle mahdu.
Se oli yöllä poikaa naurattanut.
Tuli taas yksi uusi arvokas ja hauska muisto minulle ja vaimolleni jo olemassa olevien muistojen joukkoon.
-
:eusa_angel:
Lasten suusta kuulee joskus totuuksia.
Tai sitten hauskoja juttuja.
-
Kun lapseni olivat vielä pieniä ja illalla siinä joulun alla villeilivät kaikki kolme niin menin ulos, otin pukin naamarin ja kelkan ja menin olkkarin ikkunalle ja kurkkailin.
Sitten menin takaisin sisälle niin yksi lapsista tokaisi heti...äiti miks sä kurkit äsken ikkunasta. :icon_xmasrazz:
-
:114:
Ja toinen kerta.
Naapurin mies oli joulupukkina ja esikoinen istui hänen sylissään lahjat jaettuaan.
Kun pukki oli mennyt niin poika kysyi että miksi sillä pukilla oli "T:n" housut.
Että tarkkasilmäisiä ovat pikkuiset piltit toisinaan, paljon tarkkanäköisempiä ja huomaavampia kuin itse. :eusa_angel:
-
Mä vasta toiveikkaana odottelen totuuksia...lapsenlapseltani...pappa osaa sanoa...tarkoittaa muumipappaa :icon_sad:
-
Mä vasta toiveikkaana odottelen totuuksia...lapsenlapseltani...pappa osaa sanoa...tarkoittaa muumipappaa :icon_sad:
Älä vielä huolestu, jospa me muuttuisimme Muumipapan näköisiksi ja osaaviksi. :023:
-
:eusa_angel:
Molemmilla pojillani oli ensimmäinen kunnon sana äiti mutta tytöllä oli pappa.
Aikansa harjoitteli näin ikkäästi: -pap pap pap...ja sitten tuli pappa.
-
Kun tyttö oli muutaman vuoden ja meillä oli sellainen iso vaalean punainen pantteri pitkine kinttuineen ja käsineen niin tyttö sanoi aina iltaisin:
"pantte vankilaan"
-eli se piti laittaa siivouskomeroon yöksi.
Ja samasta froteekankaasta tehty iso possu...esikoinen oli kerran keitttiössä avannut saksilla koko mahan ja tehnyt possulle kirurgisen operaation...oli kaikki täytteet lattialla.
-
Tämä on enemmänkin lapsen kynästä kuin lapsen suusta.
Keskimmäinen oli kerran pienenä tehnyt oman huoneensa seinään violetilla kynällä aika ison piirroksen.
Kyselin mitä tämä kaikki oikein esittää niin sanoi että se on kaupunki etkö sä äiti tajua.
Ja esitteli katuja ja taloja siinä.
No olihan se hieno ja en hennonnut pojan luovuutta tukahduttaa, kehaisin vaan että ompas hieno taideteos.
Ja oman lasten raamattunsa kanteen oli pienenä kirjoittanut:
"äiti, isi ja "A" :eusa_angel:
Ja piirtänyt kaikista kolmesta kuvan...kysyin että miksei "V" JA "V" (eli miksei muut lapset ole siinä niin sanoi että niillä on oma kirja ja tämä on minun ja isi ja äiti saa tätä lukea.)
Hauskoja muistoja ja niin eläviä, kuin juuri olisi tapahtuneet vaikka vuosia aikaa jo.
-
Luin äsken kirjan Karjalan kansasta, siis evakoista. Pikkupoika, kun häneltä kysyttiin, mikä sinusta tulee isona, vastasi "laitit hella" = raitis herra. Isäkö vai äitikö oli lukenut Sananlaskut, viimeinen luku, kuningas Lemuelin äidin ohje pojalleen.
-
:eusa_angel:
Nyt pitää lopetella nostalgiamuistelot ja musiikin kuuntelu sekä lukeminen ja kirjoittaminen ttaas tällä erää.
Mutta mukavaa iltapäivää.
-
Samoin
-
Tyttö oppi lukemaan maitopurkin kyljestä.
Tuli ensin yksi sana...sitten useampia ja kohta luki etikettiä pois tiehensä.
Sitten leikkivät ystäväperheen pojan kanssa koulua, mun tyttö oli opettaja ja 2 vuotta nuorempi poika oli oppilas...ja oppi siinä lukemaan samalla, viisi vuotiaana. Sinä kesänä tyttöni sai ilmaiset jätskit kun pojan isä halusi osoittaa minun tytölle kiitllisuutta siitä että poikansa oppi 5 vuotiaana lukemaan ja kirjoittamaan.
-
Poikani yritti puhua järkeä nuoremmalle tyttärelleen, parivuotiaalle. Tämä ohitti tilanteen mutisemalla: "Minä en voi vastata, kun minulla on ruokaa suussa."
-
Pikku-akoilla on vielä muutama kirjain oppimatta. Ainakin K ja R, mutta enpä ole heille Kristuksesta puhunutkaan. Jeesus on kyllä tuttu.
Viime kerralla kyselimme kuinka R sujuu. Tyttöjen äiti sanoi isommalle: Sanopas Risto Päppääjä. Siihen tyttö, kikatellen: Sanompa vaikka Nuudelipää, Nuudelipää tai OMG. Ja hänelläkin oli hauskaa.
Isomummia naurattaa vieläkin.
-
Typykät ovat nyt vuotta vanhempia kuin edellä kertomassani. Edelleen vanhemmalta viisivuotiaalta puuttuu k-kirjain, mutta yritys on kova.
Nuoremmalla on aika sotkuinen puhe, mutta isosisko kääntää sen meille. Hän menee ehkä puheterapeutille.
Viisivuotiaan ajatuksia:
Mummi, sitten kun me ollaan aikuisia ja saadaan vauvoja, me tuodaan ne teille hoitoon. :023:
( sopii, jos vielä saamme elää n. 90-vuotiaina )
Mummi, kun minulle tulee o i k e i n hyvä olo niin tulee itku, silmät kuumenee.
( tätä tapahtuu kun puhumme iltarukouksessa Jeesukselle )
:057:
-
Isosiskon seitsemänvuotispäivien suklaa-päärynä-pähkinämarenkikakkua kehuttiin. Pikkusisko olisi halunnut suklaa-suklaa-suklaakakkua.
-
Pikku-akoilla on vielä muutama kirjain oppimatta. Ainakin K ja R, mutta enpä ole heille Kristuksesta puhunutkaan.
"Heddamme Dittus teille nyt" lauloi pikku-öppis enkelitaivaata liki 50 vuotta sitten. Tämä esitys nauhoitettiinkin.
Ärrää en vieläkään osaa ihan täydellisesti.
-
Meijän Martta ( Maatta ) ei osaa R, K, L-kirjaimia. Välillä tarvitaan tulkkia jotta asiat lutviutuu. Yleensä lapset ovat parhaimpia tulkkeja.
Martta itse sanoo, että Lotan poikakaveri on sanonut: Sinä puhut söpösti.
Sitten hän kuiskutti: Minä taian olla vähän lakastunut. Älä kello äitille !
Että näin, seitsemän ja kahdeksanvuotiaat alkavat tuntea näitä tunteita. Muistui että taisi olla samoin itselläkin. Olin ihastunut luokkakaveriin niin, että nimesin kissanikin Pekaksi ( muka Töpöhännän mukaan ) :icon_wink: Rakas Pekka !
Isosisko menee parhaillaan tämän ihailun kohteen kotiin lettukesteihin. Tästä ei saa leikilläkään kiusoitella. Sanoinkin, että on hieno juttu kun tyttö ja poika voivat olla ystäviä. Eikä koulussakaan kuulema kiusoitella.
-
Kas kun on samanlainen Maatta meilläkin, kirjaimia puuttuu, kehittynyt kyllä jonkin verran.
Kiva olisi jutustaa enemmänkin, mutta rajoitan.
-
Taivaan Isän hyvyyttä ja siunausta Marttoille :eusa_angel: :039: ja muille lapsille.
-
Tuli mieleeni ja etsin hakusanalla.
Löytyikin.
Psalmit:
8:3 Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi tähden, että kukistaisit vihollisen ja kostonhimoisen.
-Aika erikoisesti ilmaistu.
Ja:
Matteuksen evankeliumi:
21:16 ja sanoivat hänelle: "Kuuletko, mitä nämä sanovat?" Niin Jeesus sanoi heille: "Kuulen; ettekö ole koskaan lukeneet: 'Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen'?
-
Hentoa voimaa ! Pieniä arkienkeleitä, rakkaudenlähettiläitä .
-
:060: :060: :eusa_angel: :039:
-
En voi olla linkittämättä yhtä Putous-hahmoa, Tanhupalloa. Ei Suomen kansa ole tyhmä kun rakastaa tätä hahmoa:
https://www.youtube.com/watch?v=XDzZXBp5zjk
Näyttelijän ammattitaito, vaisto ja kyky mennä roolin ' nahkoihin' on huimaava. Kiti Kokkosella itsellä ei ole lasta, mutta hän on ollut tarkkana lasten kanssa. Ilmeet ja eleet ovat mainioita ja logiikka ja laskutaito on 'kohdallaan'.
Parasta mitä Putouksessa olen nähnyt. Eikä suoranaisia rivouksia kuulla, tietenkään.
Vain " Naapurin Lasse muutti meille"-tyyliä viattomasti lapsen käsityskyvyllä.