Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: 007 - 29.03.23 - klo:13:02
-
Täytyy tutustua teokseen sitten kun ja jos se tulee kirjastoon. Itselläni on joitakin Karjalan vanhoja luostareita käsitteleviä kirjoja ja olen hyvin kiinnostunut aiheesta.
https://aamunkoitto.fi/kulttuuri/muhkea-teos-vie-lukijansa-aikamatkalle-karjalan-kadonneisiin-kirkkoihin
-
Itse luin joskus jonkun ortodoksimunkin kirjan joka käsitteli oliko se hengessä vaeltamista.
Kuitenkin siinä oli hänen kilvoituksestaan ja löytöjä rukouksesta sun muusta.
Oli hyvin syvällinen eepos.
Ajattelin että ortodoksisten kirjallisuuteen joskus perehtyisin enempikin, mutta niin on jäänyt, mitä nyt matkoilla kirkoissa käväissyt ja ostellut niiden reliikkejä tai no rihkamaa niiden kioskeista.
-
Ortodoksisuus, heränneet ja vaikka helluntailaiset.
Jotenkin ortodoksisuus jotenkin, siis ortoboksi eli oikeaoppisuus kai käännös, niin edellä kirjotetuista kirkkokunnista ovat, siis oikea oppisia, mutta jotenkin ihmettelen minä miksi eivät ota kantaa tämän ajan asioihin?
Ei kai joku herännäisyys, körtit tarkoita että nyt ollaan ulkopuolella tämän arki elämän?
Useasti tuntuu.
No onhan olemassa kristillinen liito, öö kristillisdemokraatit, mutta kun he minusta ovat tuhansia vuosia takana mitä tapahtuu nyt ja miten suhtautua siihen.
Rakastaa lähimmäistä ei ole oppi Raamatusta, vaan syöväthän opetuslapsetkin jyviä katkotuista ruisviljelmiltä tai sinne päin.
-
Kristillinen liitto, vaikka he ovat konservatiivisia... se ei minua haittaa. Mutta haittaa se, että Raamatulla on vähän parempi asia kuin Suomen lakikirjalla.
-
Kristillinen liitto, vaikka he ovat konservatiivisia... se ei minua haittaa. Mutta haittaa se, että Raamatulla on vähän parempi asia kuin Suomen lakikirjalla.
Onhan Raamatussa tietysti asiaa paljon tärkeämpää kuin suomenlakikirjoissa, mutta jotenkin niiden tuominen esiin jonkun poliittisen puolueen tehtävänä ei oikein toimi.
Kun Raamattu ei ole Suomenlaki ja Raamatun ohjeet hyvään elämään on enempi henkisiä ja ei voi Raamatusta ottaa politiikkaan tähän hetkeen sopivia neuvoja ja ihmiset vielä tulkitsee Raamattua aivan hassusti useimmiten.
-Jotenkin jengi kuvittelee, että he oikein tulkitsevat ja sitten vaativat Raamatun lain mukaista elämää, mutta eivät Raamatun Hengen.
Eli vaikka nykyajan kasvatus, naisten asema tai vaikka ruokavalio, niin en olisi väittämässä että tässä ajassa nuo asiat on huonommin koska useimpien tulkinnan mukaan ne pitäisi olla toisin kuin nyt.
-
Onhan Raamatussa paljon käytännöllistä ja yhteiskunnallistakin. Ne viestit on toki annettu aikansa tilanteisiin. Sovittaminen nykyaikaan ei kuitenkaan ole mahdotonta, jos halua on.
-
On kyllä, mutta Paavalin opetukset kyllä aika sovinistisia. Niin ja orja olkoon alamainen isännällemsä ja olkoo asemassaan juttuja Raamatussa.
Paljon hyviä elämänohjeita on sananlaskuissa Raamatussa.
Kymmenessä käskyssä muutama kohta kun ei oikein minusta ole parhaita oppeja elämään.
-
Rastavanpyhäkalenteri on karjalainen nimitys ortodoksien joulukalenterille. Mielenkiintoista tietoa mm. jouluruuista eri puolella kristikuntaa. Ortodoksien joulupaasto alkoi 15.11.
https://www.youtube.com/watch?v=jWqnfVjz-CQ
-
Rastavanpyhäkalenteri on karjalainen nimitys ortodoksien joulukalenterille. Mielenkiintoista tietoa mm. jouluruuista eri puolella kristikuntaa. Ortodoksien joulupaasto alkoi 15.11.
https://www.youtube.com/watch?v=jWqnfVjz-CQ
Lähi-idässä joulukauden avaus on 4.12. Siihen kai jotenkin liittyy tämä ukrainalainen joululaulu eli koljada, joka taas liittyy (kai) jotenkin suurmarttyyri Varvaraan. Valitettavasti en kuulu ortodoksiseen kirkkoon, joten en tiedä tämän enempää :icon_sad:
https://www.youtube.com/watch?v=FaPq6Bt4ucA
-
Rastavanpyhäkalenteri on karjalainen nimitys ortodoksien joulukalenterille. Mielenkiintoista tietoa mm. jouluruuista eri puolella kristikuntaa. Ortodoksien joulupaasto alkoi 15.11.
https://www.youtube.com/watch?v=jWqnfVjz-CQ
Tuohon linkkiin tulee myös välillä alkuperäiseen liittymätöntä, mutta alkuperäinen jos kiinnostaa, niin löytyy ortodoksisen kirkon sivuilta.
-
Irja Laine
Senja Surakan vuosisata
-Leipää, hihkaisi Anni ja ojensi pienen kätensä pyytävästi kohti pappia, kun isä Pekka lähti keskelle lattiaa nostetulta analogilta ja pyyhälsi kohti alttaria.
Senja ymmärsi hyvin, mitä lapsenlapsi tarkoitti. Tämä oli koko kaksivuotisen elämänsä ajan tottunut mummolassa vieraillessaan käymään liturgiassa tässä rukoushuoneessa ja osallistumaan myös ehtoolliseen. Mistäpä pieni vielä tietäisi, ettei Andreas Kreetalaisen katumuskaanonia luettaessa ehtoollista jaettaisi eikä antidoria tarjottaisi.
Senjan silmiä kuumotti. Hyvä, etteivät ilon kyyneleet alkaneet valua poskille.
Lapsi oli oikean polun päässä!
-Elämän leipää, hengen ravintoa olen minäkin saanut nauttia tässä seurakunnassa jo seitsemänkymmentä vuotta ja vanhempani sitä ennen. Kai tämä on jotain merkinnyt minun lapsillenikin, koskapa tuovat vuorostaan pienokaisensa kirkkoon.
Näitä miettiessään Senja kadotti otteen katumuskaanonista ja hänen ajatuksensa siirtyivät isään, Petter Surakkaan, joka palveli rukoushuoneenisäntänä vuosikausia. Isällä oli tapana joskus kehaista, että vuosisata Taipaleella alkoi pettereitten merkissä, sillä 1900-luvun ensimmäisen kirkkoraadin kuudesta jäsenestä neljä oli ristitty apostoli Pietarin mukaan Petteriksi: Lasaroff, Ratilainen, Pajarinen ja Karpoff. Ne kaksi muuta olivat Ivan Lasaroff ja Simo Piiroinen. Isä Petter itse ei ollut vielä tuolloin mukana.
Sukunsa välityksellä Senja tunsi seurakuntansa historian vuosisadan vaihteeseen ja kauemmaksikin taakse päin. Itse hän oli kokenut tästä meneillään olevasta sataluvusta seitsemänkymmentä vuotta. Pikku Annin mukana hänen ajatuksensa ylsivät jo seuraavalle tuhatluvulle saakka. Senja Surakan vuosisata! Neljännes Taipaleen seurakunnan koko pitkästä historiasta! Senja tunsi omanarvontunnon oikein pörhistävän olemustaan. Sitten vaatimattomuus ja huumorintaju kuitenkin voittivat ja hän palasi nöyrästi kuuntelemaan katumuskaanonin syvällisiä ajatuksia.
(Kirjasta Taipaleen ortodoksinen seurakunta 400 vuotta, painettu 1991)
Taipaleen seurakunnan ikä lasketaan vuodesta 1589, jolloin Liperin kappeli ensimmäisen kerran mainitaan ruotsalaisissa veroluetteloissa, mutta perustamisvaihe on jäänyt historian hämärään, koska 1500-luvulla asiakirjoja on puutteellisesti. 1600- ja 1700-luvuilla alueella oli myrskyisät ajat Venäjän ja Ruotsin sotiessa vähän väliä ja alkuperäinen ortodoksinen väestö pakeni Venäjälle ja tyhjiin taloihin muutti lutherilaista väestöä Savosta. Savolaisten ja karjalaisten väli alkoivat parantua vasta 1800-luvulla. Mm. oma sukuni isän puolelta tuli Polvijärvelle juuri noina aikoina. Taipaleen ortodoksinen srk kattaa nykyisin Liperin, Polvijärven, Outokummun ortodoksit ja Nurmeksen kappeliseurakunnan ja siihen kuuluvat Juuan ja Rautavaaran ortodoksit. Kirja on minulle erittäin mielenkiintoista luettavaa ja palaan siihen tuon tuostakin. Tietysti asiasta osattomille mielenkiintoa ei niinkään kerry, mutta koettakaa jaksaa ja kärsiä :eusa_angel:
-
"Ihmeellistä", sanoi isä Varlaam, "että ihmistä vaivaa jatkuvasti kaksi ajatusta; joko toisten tuomitseminen heidän huonosta vaelluksestaan tai sitten viehättyminen omasta menestyksestä."
-
Olikohan runoilijana tunnettu rovasti Aari Surakka samaa sukua? Kun tuossa mainittiin katumuskaanon, lainaan tähän siihen liittyvän runon:
SUUREN KANONIN AIKA
Lyhyen auringon pakkaspäivänä
lasinterävän valon keskellä lumikiteet
putoavat maahan sammuvina kipinöinä
ja lintu koputtaa kelottunutta puuta
hiljaisuudessa ikkunan alla,
yllätyn muistelemasta ihmistä
joka nuoruutensa rallatukset kulkijasta ja tuhlarista
on todellistanut elämässä.
Ehkä Sinun rakkautesi, Herra,
on todemmin haavoittanut häntä
kuin meitä jotka surumelodiaaan liikuttuneina
kyynelettömyyttämme ja katumattomuuttamme
huokailemme Andreas Kreetalaisen kanssa.
-
Kysyn, mahtavatko ortodoksit panostaa enemmän palveluksiin ja niissä kuultavaan veisuun ja toistuviin pappien lausumiin kehoituksiin kuin Raamatun lukemiseen kotona tai muualla. Eli miten heillä on Raamatun sana arvossa verrattuna vaikkapa luterilaisiin. Eniten sanan lukemista kaiketi korostavat Vapaat suunnat.
Ortodoksien ja katolisien kirkonmenot ovat mystiikkaan pitäytyvämpiä, ja siksi ne monia taiteilijoita kiinnostavat.
Uskonpuhdistusko painotti luetun ja kuullun Sanan arvoa ?
-
Kysyn, mahtavatko ortodoksit panostaa enemmän palveluksiin ja niissä kuultavaan veisuun ja toistuviin pappien lausumiin kehoituksiin kuin Raamatun lukemiseen kotona tai muualla. Eli miten heillä on Raamatun sana arvossa verrattuna vaikkapa luterilaisiin. Eniten sanan lukemista kaiketi korostavat Vapaat suunnat.
Ortodoksien ja katolisien kirkonmenot ovat mystiikkaan pitäytyvämpiä, ja siksi ne monia taiteilijoita kiinnostavat.
Uskonpuhdistusko painotti luetun ja kuullun Sanan arvoa ?
Niin kai, ja tämä onkin asia, mikä luterilaisuudessa on minulle vähän vaikeampaa. Pitäisi opiskella sitä lisää, jotta ymmärtäisin, mistä oikein oli kysymys.
Kun Raamattua lukee itsekseen, voi saada ihan kummallisia käsityksiä asioista. Vanhat kirkkokunnat kai painottavat sitä, että Raamattu on Kirkon kokoama kirja, ja Kirkko opettaa, mitä kirjoitukset tarkoittavat. Ei ole tarkoituskaan, että jokainen seurakuntalainen sooloilee omiaan. Ja noinhan se kyllä menee: Lukiessaan on vähän vaikea riisua silmiltään kirkon opetuksen antamia linssejä. Taitavat olla piilolinssit?
Ne samat tahot, jotka painottavat Raamatun itsekseen lukemisten tärkeyttä, toisinaan painottavat, kuinka tärkeä on uskoa uskontunnustus sanasta sanaan. Tarkoittavat sillä vain apostolista uskontunnustusta (eivät ole niitä kahta muuta kuulleetkaan) ja siinä etenkin Jeesuksen (ei niin Kristuksen) neitseellistä syntymää ja ylösnousemusta. Mutta eivät huomaa, ettei siinä Raamatusta mitään sanota. Kirkko (suomalaisessa versiossa seurakunta) kyllä mainitaan. Se on siinä kohdassa, jossa luetellaan, mitä Pyhä Henki tekee. Joskus tuntuu, että he ajattelisivat kirkon olevan ihmistekoa vain, kuin se olisi mikäkin yhdistys.
-
Uskonpuhdistusko painotti luetun ja kuullun Sanan arvoa ?
Mm. Jeesus tätä korosti:”Te eksytte, kun ette tunne kirjoituksia ettekä ……”.
Raamattu puhuu Jumalan Sanan väärentämättömästä maidosta.
Monissa kohdin tätä asiaa käsitellään Raamatussa.
Ennemminkin pitäisi etsiä syitä, mitkä ovat johtaneet Raamatun pitämiseen vakan alla.
Mitä tulee ortodoksiseen tapaan veisata niin se on tullut minulle jossain määrin tutuksi, kun eräässä elämäni vaiheessa paljon liikuin kirkon tilaisuuksissa, pääosin lauantain vigilioissa.
Jumalanpalvelus sisältää paljon Raamatusta suoraan tai epäsuoraan kopioituja aineksia veisuun ja rukouksen muodossa.
Se on ikään kuin jatkuvaa rukousta.
Missä vaiheessa kuunnellut tai luetun Raamatun arvossa pito on joissain ryhmissä kadonnut ja miksi?
-
Ne samat tahot, jotka painottavat Raamatun itsekseen lukemisten tärkeyttä, toisinaan painottavat, kuinka tärkeä on uskoa uskontunnustus sanasta sanaan.
Olen ymmärtänyt, etta sanatarkka totenapitäminen on suhteellisen nuori tapa tulkita niin Raamattua kuin uskontunnustustakin. Se lienee amerikkalaisen rationalismin hedelmää, ikään kuin tieteellisen maailmankuvan kääntöpuoli. Uskonnollisen kielen tulkitseminen vertauskuvina, runollisina ilmaisuina ja mystiikkana on vanhempaa perinnettä ja ainakin minusta rikkaudessaan oikeampaa.
-
Onko tekoäly kääntänyt jo Raamatun ?
-
Niin kai, ja tämä onkin asia, mikä luterilaisuudessa on minulle vähän vaikeampaa. Pitäisi opiskella sitä lisää, jotta ymmärtäisin, mistä oikein oli kysymys.
Kun Raamattua lukee itsekseen, voi saada ihan kummallisia käsityksiä asioista. Vanhat kirkkokunnat kai painottavat sitä, että Raamattu on Kirkon kokoama kirja, ja Kirkko opettaa, mitä kirjoitukset tarkoittavat. Ei ole tarkoituskaan, että jokainen seurakuntalainen sooloilee omiaan. Ja noinhan se kyllä menee: Lukiessaan on vähän vaikea riisua silmiltään kirkon opetuksen antamia linssejä. Taitavat olla piilolinssit?
Ne samat tahot, jotka painottavat Raamatun itsekseen lukemisten tärkeyttä, toisinaan painottavat, kuinka tärkeä on uskoa uskontunnustus sanasta sanaan. Tarkoittavat sillä vain apostolista uskontunnustusta (eivät ole niitä kahta muuta kuulleetkaan) ja siinä etenkin Jeesuksen (ei niin Kristuksen) neitseellistä syntymää ja ylösnousemusta. Mutta eivät huomaa, ettei siinä Raamatusta mitään sanota. Kirkko (suomalaisessa versiossa seurakunta) kyllä mainitaan. Se on siinä kohdassa, jossa luetellaan, mitä Pyhä Henki tekee. Joskus tuntuu, että he ajattelisivat kirkon olevan ihmistekoa vain, kuin se olisi mikäkin yhdistys.
Aivan, lutherilaiset ei ymmärrä Kirkon merkitystä ortodokseille. Raamatun lukeminen yksin on vähän vaarallista touhua, koska sieltä voi saada omituisia käsityksiä maailman menosta. Katsoin äsken yhden ortodoksirovastin ohjeita ja muita tärkeitä asioita seurakuntalaisille eikä Raamattua siellä edes mainita. Kirkossa pappi opettaa Raamattua ja nuori käy kristinoppileirin ja ovathan tiistaiseurat, joissa voi kysyä jotain papilta, jos tämä on mukana. Ortodokseillä on myös tapoja, joista erityisesti pidän: esim. seurakuntalaiset pitävät turpansa kiinni liturgioissa, koska nimen omaan kuoron tehtävänä on laulaa eikä kaikkien. Muutenkin maallikot voisivat olla hiljaa.
-
1980-luvulla alkoi kiinnostus ortodoksista kirkkoa kohtaan ja se on vaan kiihtynyt. Olen kuitenkin päättänyt, että tällä iällä ja näillä sairauksilla ei kannata alkaa prosessia kirkkokunnan vaihtoon. Se olisi pitänyt tehdä aikaisemmin. Uutta kastetta en lutherilaisena tarvitsisi, katekumeenikoulutuksen kyllä, samoin uudet kummit kaksi kappaletta, mirhavoitelun lopuksi ja oli vielä joku muukin asia, jota en muista. Yksi tuttavanainen vaihtoi, mutta se kävi helposti kun isänsä on ollut ortodoksi. Katolinen pystyy myös vaihtamaan helposti; sen kun vaan alkaa tekemään ristinmerkin toisin päin. Niillähän on ollut joku riita jostain pikkuasiasta ja toistatuhatta vuotta, lähteekö Pyhä henki Isästä vai Isästä ja Pojasta?
-
Monet tunnetut taiteilijat ovat kääntyneet ortodokseiksi. Kalle Holmberg ja Hannu-Pekka Björkman ainakin teatterin parista. Joel Haahtela kirjalijoista. Häntä luen mielelläni. Hän on psykiatri, mutta ennenkaikkea mystiikan tunteva kirjailija.
Muistan kuinka vanhempani eivät pitäneet ortodoksisista jumalanpalveluista kun radiosta niitä joskus tuli. Radio meillä suljettiinkin heti. Niitä pidettiin ryssänkirkkoina. Meitä itseämme nimiteltiin ryssiksi kun Hämeeseen tultiin evakkoina, mutta silti, sota oli saanut kaikkea venäläisyyteen viittaavaan vihaamaan, vanhempani. Nehän veivät meiltä karjalaisilta kodit ja kotikunnaat.
Kun katselin kirjasta Rakas entinen Karjala kuvia luostareista Valamossa ja Kivennavalla, alkoi kiehtoa niiden mystiikka. Toisaalta pelotti, niinkuin minua herkästi monet asiat aina ovat pelottaneet.
Ei minunkaan tarvitse kirkkokuntaa vaihtaa. Myös katolisuudessa on hyvät puolensa. Pauli Annala vaihtoi katoliseen.
Kirkko on Kristksen, kuten kastetut ihmisetkin. :023:
-
Olen ymmärtänyt, etta sanatarkka totenapitäminen on suhteellisen nuori tapa tulkita niin Raamattua kuin uskontunnustustakin. Se lienee amerikkalaisen rationalismin hedelmää, ikään kuin tieteellisen maailmankuvan kääntöpuoli. Uskonnollisen kielen tulkitseminen vertauskuvina, runollisina ilmaisuina ja mystiikkana on vanhempaa perinnettä ja ainakin minusta rikkaudessaan oikeampaa.
Siinäpä oli vihreä antakaa kaikkien kukkien kukkia toteamus.
Kaunis en kiistä.
Uskontunnustus on minun saamieni tietojen mukaan ollut apostolisen ati alkuseurakannallinen tapa tunnustaa usko.
En tiedä mitä ne siellä jossain katakombeissa tai missä pienissä kodeissa on on tehnyt, mutta joku yhdessä tunnustettu juttu se on ja uudentestamentin ajoilta, siis sen synnystä.
Mitä muuta toi viherpiipetäjä tai minä likainen kapitalisti nyt sitten öö.
Runollinen ja oliko mystinen aikojen takaa tuotu tulkinta amerikkalaisittain.
Siis uskontulkinta perinteenä.
No kyllä kai se on ollut vainojen alla ollut avunhuuto ja voimaannuttaminen sen ajan körteillä?
Totena pitäminen on varmaankin uusi amerikkalainen versus, kuitenkin hyvin hyvä, kuten amerikkalaisten hengelliseen liirunlaarumiin tullut. "todeksi elänyt"
En usko olen sen todeksi elänyt.
Ihan höpöähän se kuitenkin on. Siinä on se herätyskristillisyyden pointti, Olen jotenkin enempi kun ja sitten sinun pitää sitä ja tätä.
Amerikkalaiset myyntimiehet osaa ton myyntipuheiden pidon ja saa dollarin sieltä ja täältä.
Heidän takiaan kai kukaan ei halua kuulla edes sanaa uskonnosta, kun ainakin suomalaiset näkee läpi amerikkalaisen uskonnollisen huijauksen..
-
Onko tekoäly kääntänyt jo Raamatun ?
Jos tekoäly ymmärtää UTn kreikkaa ja VTn hebreaa, niin kyllä sillä voi Raamatun kääntää, kunhan kielen tuntija tarkistaa tekstin ja korjaa virheet.
Eiköhän tekoälyllä luulisi jo kirjoja käännettävän eri kielille, mutta kyllä kait kielen tuntevan ihmisen silti pitää tuotos tarkistaa.
Tulevaisuudessa luulisi, että automaattiset käännökset tulevat olemaan jopa ihmistä parempia.
-
Mm. Jeesus tätä korosti:”Te eksytte, kun ette tunne kirjoituksia ettekä ……”.
Raamattu puhuu Jumalan Sanan väärentämättömästä maidosta.
Monissa kohdin tätä asiaa käsitellään Raamatussa.
Missä vaiheessa kuunnellut tai luetun Raamatun arvossa pito on joissain ryhmissä kadonnut ja miksi?
Raamattu (tarkemmin sanottuna Pietarin 2. kirje) puhuu Jumalan sanan väärentämättömästä maidosta. Älkäämme väärentäkö sana-sanan ensimmäistä kirjainta isoksi kirjaimeksi! Sana isolla on varattu tarkoittamaan Kristusta, kuten on Johanneksen evankeliumin alussa. Pitäisi kyllä selvittää, miten tuo menee niissä kirjoitusjärjestelmissä, joissa ei ole isoja ja pieniä kirjaimia. Arabiaksi tai kiinaksi?
Ei kai sellaista kristittyjen ryhmää olekaan, joka ei arvostaisi Raamatun tekstien lukemista tai kuuntelemista? Tai no joo, tietenkin aikana, jolloin nykyisin tuntemaamme Raamattua ei ollut vielä koottu, jouduttiin rajoittumaan VT:n antiin. Ja kyllähän siitä kristityt aikoinaan keskustelivat, mitä kirjoituksia Raamattuun tulisi sisällyttää ja mitä ei. Ja jo sitä aiemmin juutalaiset.
Luther ei oikein kaikkea arvostanut. Nimitteli Jaakobin kirjettä halventavasti olkikirjeeksi, eikä aina ollut sitä mieltä että se edes ansaitsisi Raamatussa olla. Johanneksen ilmestystä ei tainnut myöskään pitää arvossa. Toisaalta oli sitä mieltä, että Raamatun perusteella kaikki oppi olisi arvioitava. Tämä on kiinnostava ristiriita, johon toivoisin joskus ehtiväni perehtyä paremmin.
Ateistit fiksummasta päästä ymmärtävät Raamatun kulttuurihistoriallisen arvon ja lukevat sitä siksi.
Missä ryhmissä havaintojesi mukaan kuunnellun tai luetun Raamatun arvossa pito on kadonnut? Olisi helpompi miettiä vastausta milloin ja miksi -kysymyksiin, jos olisit tuossa kohtaa täsmällisempi.
-
Missä ryhmissä havaintojesi mukaan kuunnellun tai luetun Raamatun arvossa pito on kadonnut? .
Tätä ketjua lukemalla tähän asiaan varmaan saa jotain otetta.
Kannustan sinua siihen.
Jos et saa, niin anna asian olla miten onkaan.
Ei se loppuviimeeksi ole yksilön kohdalla niin tärkeää, mitä muut tekevät, kunhan itse sukeltaa Raamatun ihmeelliseen maailmaan siellä etsien, ihmetellen, ilostuen, suuttuen, ahdistuen, vapautuen, jne.
Toisaalta:
Omakohtaisista karvaista kokemuksistani ja havainnoistani olen voimakkaasti huomaavinani, että ei sitä Raamattua noin vain kirjahyllystä oteta ja ruveta lukemaan.
Raamatun lukeminen on kyllä Jumalan lahja, joka ei ole itsestään selvyys ja joka voidaan vain ottaa, kun halutaan.
Herännyt ihminen kaiketikin tuota lahjaa sinnikkäästi Jumalalta pyytääkin.
-
Jännää öppiöinen, että sinä asioista selkoa ottaneena mainitset juuri nämä kaksi raamatunkirjaa jotka minä myös olen tunnistanut vähän epäilyttäviksi.
Heti luettuani Jaakobin kirjeen koin sen kuin viidesläisten opetuksien esi-isäksi, painostavaksi ja vaativaksi. Herran veli oli fundamentti juutalainen.
Luther ei oikein kaikkea arvostanut. Nimitteli Jaakobin kirjettä halventavasti olkikirjeeksi, eikä aina ollut sitä mieltä että se edes ansaitsisi Raamatussa olla. Johanneksen ilmestystä ei tainnut myöskään pitää arvossa. Toisaalta oli sitä mieltä, että Raamatun perusteella kaikki oppi olisi arvioitava. Tämä on kiinnostava ristiriita, johon toivoisin joskus ehtiväni perehtyä paremmin.
Tampereen ev.lut.srk
https://tampereenseurakunnat.fi/sivustot/etsikko/hengen_paloa/raamattukoulua/jaakobin_kirje_1
Johanneksen ilmestykset eivät aluksi kuuluneet ollenkaan minun lukemistooni.
Se oli mielestäni mielikuvituksella varustetulle ihmisellekin liian sekava .
Kun nyt olen sitä kuunnellen alkanut kohta-kohdalta ymmärtää, se saa kyllä sopia Raamatun ihmeisiin. Niitähän on paljon muitakin. Ihmeiden ja näkyjen maailmassa elämme kukin omaa todellisuuttamme.
-
Missä ryhmissä havaintojesi mukaan kuunnellun tai luetun Raamatun arvossa pito on kadonnut? Olisi helpompi miettiä vastausta milloin ja miksi -kysymyksiin, jos olisit tuossa kohtaa täsmällisempi.
Karjalaisenkyösti, vastauksesi liittyi Raamatun tutkimiseen yksinään. Öppiäinen kysyi kuitenkin muuta. Hän tiedusteli käsitystäsi hengellisten ryhmien eroista Raamatun yhteisessä lukemisessa. Ortodoksisen palveluksen sisältämästä Raamatun tekstien määrästä jo mainittiin. Luterilaisessa messussa luetaan säännön mukaan ainakin kolme otetta Raamatusta, usein psalmitekstikin. Saarna on näistä yhden - usein evankeliumitekstin - selitystä. Ns vapaista suunnista minulla ei ole riittävää tietoa. Sinulla, Kyösti, varmaankin on.
-
Raamattu (tarkemmin sanottuna Pietarin 2. kirje) puhuu Jumalan sanan väärentämättömästä maidosta. Älkäämme väärentäkö sana-sanan ensimmäistä kirjainta isoksi kirjaimeksi! Sana isolla on varattu tarkoittamaan Kristusta, kuten on Johanneksen evankeliumin alussa.
Ehkäpä minulle suodaan erikoisoikeus käyttää jatkossakin itselleni vakiintunutta tapaa.
Toki, kun on kyse ihmisen sanasta, käytän pientä kirjainta, jos sana ei ole lauseen ensimmäinen.
-
Karjalaisenkyösti, vastauksesi liittyi Raamatun tutkimiseen yksinään. Öppiäinen kysyi kuitenkin muuta. Hän tiedusteli käsitystäsi hengellisten ryhmien eroista Raamatun yhteisessä lukemisessa.
Ok. Sitten ymmärsin väärin.
Yhteiset kokoontumiset ovat ajallisesti hyvin lyhyitä verrattuna aikaan, jolloin ei olla koossa.
Suuria eroja varmaan ei pääse syntymään näinollen eri ryhmien välillä.
-
Yhteiset kokoontumiset ovat ajallisesti hyvin lyhyitä verrattuna aikaan, jolloin ei olla koossa.
Suuria eroja varmaan ei pääse syntymään näinollen eri ryhmien välillä.
Olkoon sitten niin, että sinulla ei ole todellista havaintoa tai tietoa ryhmistä, joissa'kuunnellun tai luetun Raamatun arvossa pito on kadonnut'. Tällaisista asioista kirjoittaminen vain arvauksiin perustuen saattaa lipsahtaa väärän todistuksen antamiseen.
-
Kaikki kristityt ryhmät ovat Raamattua pitäneet arvossa siitä pitäen kuin se on ollut olemassa. Tietenkin siinä jonkin aikaa kesti, ennen kuin saatiin päätettyä, mitä kirjoja Uuteen Testamenttiin pitäisi sisällyttää, tai että sellainen pitäisi edes olla olemassa.
Mistä tuleekin mieleen, että en tiedä, mitä ensimmäisten vuosisatojen kristityt pitivät arvokkaina kirjoituksia ja miksi, ja mistä edes juolahti mieleen koko ajatus koota myös kristittyjen oma kirjakokoelma Vanhan Testamentin rinnalle, ja oltiiko siitä kuinka yksimielisiä.
Mutta siinä on kyllä eroja, mitä tuon kirjakokoelman on ajateltu olevan ja miten on ajateltu sitä käytettäväksi. Ja tämä nähdäkseni kytkeytyy siihen, mitä on ajateltu Kirkon tai seurakunnan olevan. Aina ja kaikkialla ei ole kannustettu itsekseen omin päin kirjoituksia tutkimaan, ja siihen on kyllä ihan hyvät syyt myös.
Puhumattakaan siitä, että eihän lukutaito niin yleistä ole aina ollut. Saati taito lukea vieraskielistä tekstiä, mitä Raamatun lukeminen suuren osan sen historiaa olisi edellyttänyt.
Ja on sekin, että ne, jotka uskovat ihan itsekseen Raamattua lukevansa, lukevat kuitenkin sen kautta, mitä joku siitä heille on jo opettanut. Kääntäjätkään tästä vaikutuksesta eivät voi olla vapaita. Ja onhan siellä paljon sellaista kulttuurisidonnaista, jota ei ilman selitystä voi ymmärtää (jos sittenkään).
Miettii nyt vaikka Sarpatin leskeä ja profeetta Eliaa, ja koettaa siirtää sen nyky-Suomeen. Mitä ajattelisimme, jos pulan aikaan joku yksinhuoltajaäiti ottaisi tuollaisen tuntemattoman nälkäisen kiertolaismiehen luokseen asumaan? Olisiko merkitys sama kuin yli 2000 vuotta sitten?
-
Ehkäpä minulle suodaan erikoisoikeus käyttää jatkossakin itselleni vakiintunutta tapaa.
Toki, kun on kyse ihmisen sanasta, käytän pientä kirjainta, jos sana ei ole lauseen ensimmäinen.
Tuossa lainaamassasi kohdassa käyttää itse Raamattu pientä alkukirjainta. Toki on oma asiasi, haluatko siitä poiketa.
-
Yhteiset kokoontumiset ovat ajallisesti hyvin lyhyitä verrattuna aikaan, jolloin ei olla koossa.
Kun olemme fyysisesti yksin, on meillä kuitenkin mukanamme kaikki, mitä olemme yhteisöiltämme omaksuneet. Meillä lukutaitoisilla voi myös olla käytettävissämme paljon sellaista, mitä on kirjoitettu, ja sillä tavoin ikään kuin kirjoittajien tarjoama seura kanssamme. Kun olemme fyysisesti yhdessä, tätä kaikkea voi olla myös mukanamme, ja se vaikuttaa siihen, miten kuulemamme sanat ja selitykset ymmärrämme.
Onko yksin ja yhdessä olemisen ero niin ehdoton?
Vanhat kirkkokunnat painottavat Kirkon ensisijaisuutta Raamattuun nähden, enkä ymmärrä, miksi ne siinä olisivat väärässä. Niille Raamattu on ensisijaisesti Kirkon kirja. Kirkollahan ensin oli oppinsa, jonka mukaan arvioitiin, mitä Raamattuun otetaan mukaan. Raamattu on osa Kirkkoa!
-
Olkoon sitten niin, että sinulla ei ole todellista havaintoa tai tietoa ryhmistä, joissa'kuunnellun tai luetun Raamatun arvossa pito on kadonnut'. Tällaisista asioista kirjoittaminen vain arvauksiin perustuen saattaa lipsahtaa väärän todistuksen antamiseen.
Pena on taas syyttäjän elementissään, jota hän ansiokkaasti on täällä harrastanutkin.
OK, taisin taas ymmärtää väärin.
Kyse olikin siis julkisissa tilaisuuksissa tapahtuva Raamatun arvostaminen, ei sen lukemisen määrä.
Kyllä minulla siitä on ajatuksia, mutta en jaksa nyt sitä analysoida.
-
Pena on taas syyttäjän elementissään, jota hän ansiokkaasti on täällä harrastanutkin.
Opettajan roolin tunnustan, se nousee ammatillisesta taustastani. Opettaja ei syytä mistään muusta kuin läksyjen tekemättä jättämisestä.
-
Tuossa lainaamassasi kohdassa käyttää itse Raamattu pientä alkukirjainta. Toki on oma asiasi, haluatko siitä poiketa.
Öppiäinen tuntuu minusta osaavan hyvin saivartelun jalon taidon.
Yritän itsekin nyt samaa harrastaa: kyllä, suomenkielinen Raamattu käyttää pientä kirjainta ja sille on perusteet. Ns. alkuteksti taasen ymmärtääkseni ei erottele isoja ja pieniä kirjaimia tai harrasta välimerkkejä.
-
Raamattua lukiessa ei ole varmaan pahitteeksi, jos välillä toimii siten, että kun on kyse ”sanasta” kokeilee, kuinka ”Sana” sopisi tuohon lauseeseen, eli kristillisen uskon raameihin.
Ja välillä tuntuu hyvin sopivan.
-
Raamattua lukiessa ei ole varmaan pahitteeksi, jos välillä toimii siten, että kun on kyse ”sanasta” kokeilee, kuinka ”Sana” sopisi tuohon lauseeseen, eli kristillisen uskon raameihin.
Ja välillä tuntuu hyvin sopivan.
Se on oma tuntemuksesi silloin, ja oma tulkintasi kristillisestä uskosta. - Miksi niin pitäisi muuten tehdä juuri sanan "sana" kohdalla? Kokeile jotain muuta sanaa myös. Ei kai sekään pahitteeksi olisi?
Onhan eri tulkintojen mukaisia raamatunkäännöksiäkin.
Ja onhan olemassa myös saksan kieli, jossa substantiivit aina kirjoitetaan isolla. Voithan vaikka sitä käyttää.
Ns. alkutekstiä (kuin olisi jokin yksi ainoa) en helposti löytänyt, mutta arvelen samaa: Ei ole ehkä tehty eroa ison ja pienen kirjaimen välillä, vaikka ne nykyaikaisesta kreikkalaisesta aakkostosta löytyvätkin.
-
Miettii nyt vaikka Sarpatin leskeä ja profeetta Eliaa, ja koettaa siirtää sen nyky-Suomeen. Mitä ajattelisimme, jos pulan aikaan joku yksinhuoltajaäiti ottaisi tuollaisen tuntemattoman nälkäisen kiertolaismiehen luokseen asumaan? Olisiko merkitys sama kuin yli 2000 vuotta sitten?
Seuraava kommenttini johtaa sivuraiteille ja on saivartelua:
Tuosta kertomastasi tapauksesta kertovasta tekstistä voi myös päätellä, että leski tunsi tai tiesi Elijan.
-
Se on oma tuntemuksesi silloin, ja oma tulkintasi kristillisestä uskosta.
Kuinka varma tästä olet että se on vain oma tulkintani?
-
Onhan eri tulkintojen mukaisia raamatunkäännöksiäkin.
Ok, Öppiäinen.
Mielenkiintoista.
Jotta en taas menisi viestinnässäni harhaan, kyselen sinulta mitä tarkoitat termillä ”tulkinta”.
-
Seuraava kommenttini johtaa sivuraiteille ja on saivartelua:
Tuosta kertomastasi tapauksesta kertovasta tekstistä voi myös päätellä, että leski tunsi tai tiesi Elijan.
En uskaltaisi päätellä noin. Elialle Herra sanoo, että olen käskenyt erään leskivaimon pitää sinusta huolta. Kuitenkin tapaaminen vaikuttaa siltä, että tuo leskivaimo ei ensi alkuun Eliaa tunnistanut. Sanoo, että hänellä riittää ruoka yhteen ateriaan poikansa kanssa, ja sitten kuollaan pois. Toimii sitten kuitenkin Elian kehotuksen mukaisesti. Minä puolestani päättelin, että ajattelee, että samapa tuo, voi tämän viimeisen aterian kai jakaakin, jos kumminkin kuollaan. Mitäpä hyödyttää pitää vain itsellään.
-
Kuinka varma tästä olet että se on vain oma tulkintani?
En ole suinkaan varma siitä, että se on vain omasi, mutta ainakaan se ei liene kaikkien jakama. Tämän voi päätellä siitä, että on niin paljon käännöksiä, joissa on yhdessä kohtaa sana kirjoitettu pienellä ja toisessa isolla. Erolla siis lienee joillekin merkitystä.
-
Miksi niin pitäisi muuten tehdä juuri sanan "sana" kohdalla? löytyvätkin.
Varmaan ainakin siksi, koska kyseinen termi on selkeän kaksimerkityksellinen.
-
En ole suinkaan varma siitä, että se on vain omasi, mutta ainakaan se ei liene kaikkien jakama. Tämän voi päätellä siitä, että on niin paljon käännöksiä, joissa on yhdessä kohtaa sana kirjoitettu pienellä ja toisessa isolla. Erolla siis lienee joillekin merkitystä.
Olen taas epäonnistunut viestinnässäni, ja olenkohan edes itse tiennyt, mitä pitäisi tarkoittaa.
Yritän uudelleen.
Raamatun kontekstissa sana "sana" voi viitata sekä kirjoitettuun Sanaan että Jeesukseen, joka on Jumalan Sana. Yksi esimerkki on Psalmit 119:105, jossa todetaan: "Sinun sanasi on lamppu jalkojeni alla ja valo polullani." Tässä "sana" viittaa Jumalan ohjeisiin tai opetuksiin, mutta teologisesti tämä voidaan nähdä myös viittaavan Jeesukseen, joka on Jumalan ilmoitus ja valo maailmassa.
Tämä siis vain yksi esimerkki.
Myös muita vastaavia sanoja, joille voi löytää kaksi samanaikaista merkitystä ovat ”viisaus”, ”rakkaus”, ……
-
Varmaan ainakin siksi, koska kyseinen termi on selkeän kaksimerkityksellinen.
Millä tavoin?
(Katselen Aapeli Saarisalon UT-käännöstä. Siinä on paljon selityksiä jakeiden perässä: "Valo" on Jumalan ilmoitus Kristuksessa. "Pimeys" on synti, pahan valta. Eivätkö siis valo ja pimeys myös olisi selkeän kaksimerkityksellisiä?)
En tiedä, mitä Raamattua yleensä käytät (oletan, että voit lukea moniakin). Onko sinusta sitten jotain väliä sillä, miksi joskus kirjoitetaan sana ja joskus Sana? Näin kuitenkin aika usein tehdään, kun kirjaimisto tarjoaa erikseen pienet ja isot kirjaimet. Tuskin se on sattumaa.
Omaksumani tulkinta on, että Sana isolla, kuten Johanneksen evankeliumin alussa, tarkoittaa Kristusta. Pienellä sana taas tarkoittaa sanomaa Kristuksesta. Nämä kaksi ovat eri asioita, mikä ei tarkoita, ettei kumpikin voisi olla arvokas.
-
En uskaltaisi päätellä noin.
Ei tarvitsekaan.
Perustelen ajatukseni:
Tilanne oli se, että Elija näki vaimon ja huusi tälle asiansa.
Ymmärrän, että heillä oli pidempi välimatka, koska piti huutaa.
Vaimo vastasi, että ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi elää…..”.
Ajattelin, että vaimo vähintään näytti tietävän, kuka Elija on.
Tai ainakin tunnusti hänet Jumalan mieheksi, eikä keneksi tahansa kulkijaksi.
Mielelläni kuulisin vasta-argumentteja, miksi teksti ei antaisi tällaista tulkintatapaa.
-
Ei tarvitsekaan.
Perustelen ajatukseni:
Tilanne oli se, että Elija näki vaimon ja huusi tälle asiansa.
Ymmärrän, että heillä oli pidempi välimatka, koska piti huutaa.
Vaimo vastasi, että ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi elää…..”.
Ajattelin, että vaimo vähintään näytti tietävän, kuka Elija on.
Tai ainakin tunnusti hänet Jumalan mieheksi, eikä keneksi tahansa kulkijaksi.
Mielelläni kuulisin vasta-argumentteja, miksi teksti ei antaisi tällaista tulkintatapaa.
Okei, ihan mahdollinen päätelmä.
Leski siis tunnisti Elian henkilöksi, josta oli saanut tiedon, mutta epäili, ettei hänellä ole kykyä täyttää annettua huolenpitotehtävää. Mutta samapa tuo kun kuollaan kuitenkin. Mitäpä itsekkyys hyödyttäisi? Viedään tuolle vieraalle ensin, kuten käsketty on.
-
Öppiäinen. Palaan tuohon ”Sana” teemaan vielä.
En edelleenkään onnistunut viestinnässäni, mutta yritän jälleen,
Ps. 119:stä lainaus:
”Sinun sanasi on lamppu jalkojeni alla ja valo polullani.”
Tässä puhutaan Jumalan laista.
Se on ”lamppu jalkojen alla” ja ”valo”.
Vaikka tässä puhutaankin laista, nämä ominaisuudet sopivat myös Jeesukseen.
Toinen esimerkki on Heprealaiskirjeen 4:12, jossa sanotaan: "Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen..." Tässä "Jumalan sana" viittaa Raamatun opetuksiin, mutta kristillisessä teologiassa se voidaan myös nähdä viittauksena Jeesukseen.
Selkeyttikö tämä yhtään?
Ymmärsinkö kukaan, mitä olen yrittänyt tarkoittaa?
Eivät nämä mitään minun keksintöäni ole ja in aivan oikein kirjaimen koolla ilmaista, mikä ensisijainen merkitys on. Ja monissa kohdin tuolla sanalla onkin vain yksi merkitys, jolloin pientä kirjainta ei voi suurentaa.
-
Millä tavoin?
(Katselen Aapeli Saarisalon UT-käännöstä. Siinä on paljon selityksiä jakeiden perässä: "Valo" on Jumalan ilmoitus Kristuksessa. "Pimeys" on synti, pahan valta. Eivätkö siis valo ja pimeys myös olisi selkeän kaksimerkityksellisiä?)
En tiedä, mitä Raamattua yleensä käytät (oletan, että voit lukea moniakin). Onko sinusta sitten jotain väliä sillä, miksi joskus kirjoitetaan sana ja joskus Sana? Näin kuitenkin aika usein tehdään, kun kirjaimisto tarjoaa erikseen pienet ja isot kirjaimet. Tuskin se on sattumaa.
Omaksumani tulkinta on, että Sana isolla, kuten Johanneksen evankeliumin alussa, tarkoittaa Kristusta. Pienellä sana taas tarkoittaa sanomaa Kristuksesta. Nämä kaksi ovat eri asioita, mikä ei tarkoita, ettei kumpikin voisi olla arvokas.
Osaan Johanneksen evankeliumin alun ulkoa:
”Alussa oli Sana.
Sana oli Jumalan luona,
ja Sana oli Jumala
Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
Kaikki syntyi Sanan voimalla.”
Sana (isolla alkukirjaimella) on Jumala kuten myös Kristus eli yhtä Jumalaa.
Myöhemmin Kristuksesta puhutaan todellisena valo.
Myöhemmin puhutaan Kristuksesta:
”Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme.”
Ja lopussa:
”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.
Ainoa poika, joka itse on Jumala…”
Tässä on mielenkiintoinen jännite. :kahvi:
Voi vain kysyä, miksi kirkon tutkimuskeskuksen teol.tri Jyrki Komulainen pitää Johannesta agnostikkona. Minusta sellaiseen ei löydy syytä. :102:
-
Öppiäinen. Palaan tuohon ”Sana” teemaan vielä.
En edelleenkään onnistunut viestinnässäni, mutta yritän jälleen,
Ps. 119:stä lainaus:
”Sinun sanasi on lamppu jalkojeni alla ja valo polullani.”
Tässä puhutaan Jumalan laista.
Se on ”lamppu jalkojen alla” ja ”valo”.
Vaikka tässä puhutaankin laista, nämä ominaisuudet sopivat myös Jeesukseen.
Toinen esimerkki on Heprealaiskirjeen 4:12, jossa sanotaan: "Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen..." Tässä "Jumalan sana" viittaa Raamatun opetuksiin, mutta kristillisessä teologiassa se voidaan myös nähdä viittauksena Jeesukseen.
Selkeyttikö tämä yhtään?
Ymmärsinkö kukaan, mitä olen yrittänyt tarkoittaa?
Eivät nämä mitään minun keksintöäni ole ja in aivan oikein kirjaimen koolla ilmaista, mikä ensisijainen merkitys on. Ja monissa kohdin tuolla sanalla onkin vain yksi merkitys, jolloin pientä kirjainta ei voi suurentaa.
Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi niin sitkeästi haluat kirjoittaa toisin kuin Raamatussa on kirjoitettu. Minulle on sinänsä sama, miten teet, mutta se, miten teet, ei oikein istu siihen, että olen luullut että sinulle Raamattu olisi tärkeä juuri sellaisena kuin se on, ilman että kukaan rupeaa sitä oman mielensä mukaan mestaroimaan.
-
Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi niin sitkeästi haluat kirjoittaa toisin kuin Raamatussa on kirjoitettu.
Ehdotan, että luet rauhassa uudelleen hitaasti ajatuksen kanssa, mitä tästä aiheesta kirjoitin.
Katsotaan sen jälkeen, onko kysymyksesi vielä ajankohtainen.
-
^ En edelleenkään ymmärrä, mutta ehkei sillä niin väliä. Paitsi jos muita arvostelet samasta (=Raamatun tekstin oma tulkinta).
-
Luulen ymmärtäneeni kuka tässä keskustelussa ymmärtää kuka ei.
Oma ilmaisu kertoo paljon. Tekoälyä ei lasketa ! :003:
-
^ En edelleenkään ymmärrä, mutta ehkei sillä niin väliä. Paitsi jos muita arvostelet samasta (=Raamatun tekstin oma tulkinta).
Raamattua kannattaa lukea mahdollisimman paljon.
Samalla on hyvä tutustua eri tapoihin, kuinka tekstejä on historian varrella selitetty. Tämä on myös tärkeää.
Raamatusta löytyy monia syvyyksiä, joihin pureutua.
Niinkin on myös, että Jos esim. huomaa keksineensä jotain aivan mullistavaa, jota kukaan ei ole vielä keksinyt vuosituhansien saatossa, kannattaa laittaa reilusti jäitä hattuun.
Nykyään maailmanlaajuisesti katsoen eräässä pienessä kirkkokunnassa on keksitty ja löydetty jotain aivan ”mullistavaa”, joka romuttaa eräältä osalta vuosituhansien vanhan Raamatun tulkinnan, eli selityksen eli ymmärryksen tekstien sisällöstä.
Tällaista uusien tuulien hurmahenkisyyttä tosin lienee aina tullut, ollut ja moni on kadonnut historian syövereihin: nyt olemme löytäneet uutta modernia viisautta, jonka avulla voimme muuttaa vuosituhantisen ymmärryksen Raamatusta.
-
Minä olen eri keskusteluissa kiinnittänyt huomiota siihen, että joillakin uskovilla on tapana viitata Raamattuun Sanana, kirjoitettuna isolla kirjaimella kuin erisnimi. He ovat usein sanainspiraation kannattajia, jotka pitävät Raamattua joka suhteessa erehtymättömänä tietolähteenä. He eivät yleensä rajoitu käsittämään kirjoituksia vain ilmoituksena Jumalasta ja uskon ohjeena vaan ottavat todesta vaikkapa sen kuvaukset luonnosta. Äärimmillään se johtaa tietysti mahdottomuuksiin, koska Raamatun maailmankuva on antiikkinen, monella tavalla hyvin rajoittuneeksi todistettu.
Sitä ihmettelen, että sanainspiraatioon nojaavat tekevät opistaan poikkeuksen Raamatun ydinkohtien osalta, vaikkapa Johanneksen evankeliumin alun, jossa isolla kirjoitettua Sanaa käytetään yksinomaan Kristusta, lihaksi tullutta Sanaa, tarkoittaen.
-
Sitä ihmettelen, että sanainspiraatioon nojaavat tekevät opistaan poikkeuksen Raamatun ydinkohtien osalta, vaikkapa Johanneksen evankeliumin alun, jossa isolla kirjoitettua Sanaa käytetään yksinomaan Kristusta, lihaksi tullutta Sanaa, tarkoittaen.
Sinä nyt vain joudut elämään sen kanssa, että minä tässä asiassa rikon suomenkielen oikeinkirjoitusta vastaan.
Tämä on pieni ongelma sen rinnalla, jos heittäydytään tunteen vietäväksi eikä ymmärretä muuta, kuin omaa kapeaa puheenpartta.
-
Sinä nyt vain joudut elämään sen kanssa, että minä tässä asiassa rikon suomenkielen oikeinkirjoitusta vastaan.
Minun nähdäkseni toimit vastoin Raamattua. Se ei taida olla ihan pikkujuttu.
-
Joo eihän tuossa suomen kielen oikeinkirjoitussäännöistä ole kysymys, vaan siitä, mitä Raamatussa lukee, ja voiko sitä noin mennä muuttelemaan. Ehkä ei ole ihan sattuma, mikä siellä on pienellä ja mikä isolla.
Minulle sinänsä ihan sama jos teet niin, mutta se vain tuntuu epäjohdonmukaiselta, kun olettaisi sinun ajattelevan, ettei sitä kirjoitusta saa muuttaa.
-
En osaa Raamatun alkukieliä, mutta oletan, että kääntäjät ovat ymmärtäneet, milloin sellaista käsitettä kuin sana käytetään tavallaan henkilönimenä. Vanhan testamentin Sananlaskuissa on vastaavaa: siellä käsitellään Viisautta kuin henkilöä. Tietääkseni useat teologit ymmärtävät sekä Sanan että Viisauden viittaavan Kristukseen.
Viisaus huutaa kaduilla, antaa toreilla puheensa kaikua, meluisten katujen kulmissa se kutsuu, kuuluttaa asiansa markkinapaikoilla: "Kuinka kauan te tyhmät hellitte tyhmyyttänne, pitkäänkö, kerskujat, kerskutte, hullut vihaatte tietoa?"
-
Nyt toit Pena meidät asian ytimeen. Viisaus ja Tyhmyys !
Viisaus on Jumalalta, tyhmyys on välinpitämättömyyttä ja ylpeilyä omilla taidoilla.
Tyhmyys on täysin eri asia mielestäni kuin vajavaisuus. Se on luovuttamatonta oikeassaolemista.
Jumala on rikas antaja !
-
Sain menneellä viikolla Pipliaseuralta kommenttipyyntöjä Psalmien alustavista käännöksistä. Täytyy todeta, että tässä vaiheessa kieli on köyhää. Jos halutaan suomalaistaa Raamatun tekstiä, niin pitäisi kiinnittää huomiota siihen, miten asiat suomeksi ilmaistaan. Suora käännös ei aina ilmaise sitä, mitä tekstillä tarkoitetaan. Aikamoisen jäykkää tekstiä sain kommentoitavaksi. :kahvi:
Raamattu on tietysti ihmisen tekstiä ja melkoista valikointia tehtiin Raamattua koottaessa. Siksi Raamattua ei voi pitää kirjaimellisena Jumalan sanana vaan juutalaisten ja kristittyjen vaikutuksesta syntyneenä. Raamattu edustaa myös antiikkia ja sitä edeltävää aikaa tapoineen ja asenteineen. Siksi Raamatun kirjaimellinen tulkinta vie meidät kauas uskon ytimestä. Me uskomme tänään, emme antiikin aikana.
-
Tuhat kiitosta sinulle tästä Salis !
Noinhan se on, on oltava. Olen hapuillen ajattellut, mutta en ole tiennyt, että raamattumateriaalia onkin nollu oin paljo, runsaasti. Ja ihmiset ovat valinneet mitä Jumalan sanaksi laitetaan.
Tuon historiallisen ja runollisen vanhatestamentillisen ymmärrän koska historiaa olen tutkinut. Runouttakin olen tutkaillut. Edesmennyt Jaakko Hämeen-Anttila on radiossa puhunut Lähi-Idän runoista. Ne kuulostivat tutuilta, kuin raamatun mukaan kirjoitetuilta.
Miksi fundamentalistit eivät tästä kerro, vaan korostavat joka sanan pyhyyttä.
Jumala kohdataan toki Kristuksessa muuallakin, kuten mystisessä yhteydessä. Moni kokee Hänet luonnossa ja musiikissa.
Kiitos kiitos ! Kerro lisää.
-
Pidän Jussi Aron 1973 suomentamista psalmeista (Psalmit nykysuomeksi, Sisälähetysseura ja Pipliaseura). Tuttu paimenpsalmi on saanut tällaisen asun:
Herra on paimeneni, minulta ei mitään puutu.
Hän vie minut lepäämään vihreille niityille,
hän johtaa minut virkistävän veden ääreen.
Hän antaa minulle uutta voimaa;
hän johtaa minua oikeaa tietä,
sillä hän on nimensä veroinen.
Vaikka vaeltaisin pimeässä laaksossa
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet mukanani;
sinun paimensauvasi rohkaisee minua.
Sinä katat eteeni pöydän
vihollisteni läsnäollessa,
sinä voitelet pääni öljyllä
ja tarjoat minulle runsaan maljan.
Koko elinaikani saan kokea
pelkkää hyvyyttä ja ystävyyttä;
minä saan oleskella Herran huoneessa
koko pitkän ikäni.
-
Raamattu on tietysti ihmisen tekstiä ja melkoista valikointia tehtiin Raamattua koottaessa. Siksi Raamattua ei voi pitää kirjaimellisena Jumalan sanana vaan juutalaisten ja kristittyjen vaikutuksesta syntyneenä. Raamattu edustaa myös antiikkia ja sitä edeltävää aikaa tapoineen ja asenteineen. Siksi Raamatun kirjaimellinen tulkinta vie meidät kauas uskon ytimestä. Me uskomme tänään, emme antiikin aikana.
Annoin tuon lainaamani tekstin ChatGPTlle ja kysyin, mitä Paavo Ruotsalainen olisi tuosta sanonut.
ChatGPTn tulkinta oli seuraava:
Paavo Ruotsalainen, joka eli 1800-luvulla ja oli syvästi juurtunut perinteiseen kristilliseen uskoon, olisi todennäköisesti suhtautunut varauksellisesti tähän näkemykseen. Ruotsalaisen ajattelussa Raamattu oli Jumalan sanaa ja sillä oli keskeinen asema kristillisessä uskossa ja elämässä. Hän korosti Raamatun auktoriteettia ja merkitystä henkilökohtaisen uskon ja hengellisen elämän ohjenuorana.
Ruotsalainen olisi todennäköisesti kyseenalaistanut näkemyksen, jossa Raamattua pidetään pelkästään ihmisten kirjoittamana tekstinä ja sen kirjaimellista tulkintaa vältettäisiin. Hän olisi korostanut, että vaikka Raamatun teksti on kirjoitettu ihmiskäsin, se on Jumalan inspiroimaa ja sen sanoma on ikuinen ja ajaton. Ruotsalainen olisi myös korostanut, että Raamatun sanoma on relevantti kaikille aikakausille, ei vain antiikin ajalle.
Ruotsalaisen näkemyksen mukaan Raamatun kirjaimellinen tulkinta ei välttämättä johda pois uskon ytimestä, vaan päinvastoin, voi ohjata syvemmälle ymmärrykseen uskon perusasioista. Hän olisi todennäköisesti kehottanut ymmärtämään Raamatun opetukset hengellisen elämän ohjeina ja Jumalan tahdon ilmauksina, jotka ovat yhtä merkityksellisiä nykypäivänä kuin ne olivat antiikin aikana.
Yhteenvetona, Paavo Ruotsalainen olisi todennäköisesti vastustanut näkemystä, joka alentaa Raamatun asemaa pelkäksi historialliseksi tai kulttuuriseksi dokumentiksi, ja sen sijaan korostanut sen ikuisuutta ja Jumalan sanan auktoriteettia.
-
Paavo Ruotsalaisen suhdetta Raamattuun on tutkittu. Petri Järveläisen teoksessa Yks enkeli yks perkele -Kirjoituksia Paavo Ruotsalaisesta on mielenkiintoinen luku Herännäisyys bibliodraamana. Sen referoiminen ei tässä onnistu. Lainaan kuitenkinm katkelman:
Tarkasteltaessa herännäisyyden ja erityisesti Paavo Ruotsalaisen raamattunäkemystä, sillä on epäilemättä yhtymäkohtia edellä kuvattuun augustinuslaiseen raamattunäkemykseen* Armonkerjäläisiksi itsensä mieltäneiden ihmisten raamatullisuus on ollut esimerkiksi yhden ainoan jakeen jokapäiväistä uudelleenmietiskelyä. Tällaisista jakeista erittäin suosittu on ollut esimerkiksi "autuaita ovat hengellisesti köyhät". Paavo Ruotsalaisen kirjeissä puolestaan tapaa jatkuvasti hieman eri muodoissa toistuvan Roomalaiskirjeen jumalattoman vanhurskauttamista koskevan jakeen. Jostakin raamatunjakeesta kiinnipitäminen ja sen meditaatio on yksi Ruotsalaisen raamatullisuuden tunnuspiirre, mutta tämän rinnalla esiintyy toinenkin. Kiinnostavan näkökulman sen tulkintaan antaa viime vuosina paljon innostusta herättänyt bibliodraaman ajatus. Teesini onkin, että Paavo Ruotsalainen harjoitti bibliodraamaa.
*Augustinuksen mielestä Raamatun henki ei tietenkään paljastu muuta kuin sen kirjaimen välityksellä. Hengen avautuminen merkitsee kuitenkin ensisijaisesti tekstin ja sen kuulijan tai lukijan välille syntyvää hengellistä yhteyttä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bibliodraama
-
Minulla on myös tapana toistaa samoja rakkaimpia Raamatun paikkoja. Ne luo ikäänkuin sillan jolta näkyy laaja maisema.
Jo tietoisen uskontien alussa sain papilta pienen kirjasen Rakkaita Raamatunpaikkoja tms. Sieltä kohta: Armosta te olette pelastetut, Ette itsenne kautta ettei kukaan kerskaisi. Sitä käytän samoin kun muistutan kokemaani ja kuulemaani Käsieni hipiään olen sinut piirtänyt.
Siionin virsi Salattu Herra valtakunnassansa ja sen jatko-osa SV 100 kuvaavat Jumalan olemusta ja matkamiehen vajavaisuutta , minulle selkeästi.
-
Nyt toit Pena meidät asian ytimeen. Viisaus ja Tyhmyys !
Viisaus on Jumalalta, tyhmyys on välinpitämättömyyttä ja ylpeilyä omilla taidoilla.
Tyhmyys on täysin eri asia mielestäni kuin vajavaisuus. Se on luovuttamatonta oikeassaolemista.
Jumala on rikas antaja !
Jäin miettimään mitä Viisaudesta kirjoitetan. Näin Sley:
Viisaus on se Jumalan viisaus, josta puhutaan Vanhassa testamentissa (erityisesti Sananlaskujen 8. luvussa) tavalla, joka vie joskus ajatukset Kristukseen. Viisaus oli juutalaisille Jumalan koko pelastussuunnitelma, hänen sanansa ja hänen kaitselmuksensa. Jeesus sanoo nyt, että tämä Viisaus tunnetaan teoistaan.
Viittaus Matt. 11
-
Minulla on myös tapana toistaa samoja rakkaimpia Raamatun paikkoja. Ne luo ikäänkuin sillan jolta näkyy laaja maisema.
Toistan melkein päivittäin kahta kohtaa Johanneksen evankeliumista:
1) 1:1-18.
Alussa oli Sana….
2) 3:16-21
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon..
-
Jokaiselle löytyy se mitä kukakin tarvitsee.
-
Jokaiselle löytyy se mitä kukakin tarvitsee.
Ehkä on yksi keskus, jota kohti kuljemme, mutta kun lähdemme ympyrän kehältä ihan eri kohdista, kuljemme täysin vastakkaisiinkin suuntiin kulkiessamme kohti keskipistettä... Kiistaahan siinä syntyy, kun toinen näyttää olevan menossa ihan väärään suuntaan.
-
Niin. Ei varmaankaan ole vain yhtä oikeaa tietä jota kaikkien tulee matkata. On valtateitä jolle mahtuu paljon porukkaa. Se ns. vetää hyvin. Mutta osa vuorelle pyrkijöistä löytää erilaisia teitä, katuja ja kinttupolkuja. On kivikoissa eteneviä, on juoksuhiekassa tarpojia ja vesien läpi eteneviä.
Päämäärä on sama, matkan pituus vaihtelee. nnetussa matkaoppaassa on yksi tärkeä ohje:Älä tuomitse toisia matkalaisia. Ihmetellä ja kysellä voi. Myös kiinnostus toisia matkaajia kohtaan sallitaan.
( Ajatuksia aamuöisen vessakäynnin aikaan )
-
Minä olen eri keskusteluissa kiinnittänyt huomiota siihen, että joillakin uskovilla on tapana viitata Raamattuun Sanana, kirjoitettuna isolla kirjaimella kuin erisnimi. He ovat usein sanainspiraation kannattajia, jotka pitävät Raamattua joka suhteessa erehtymättömänä tietolähteenä. He eivät yleensä rajoitu käsittämään kirjoituksia vain ilmoituksena Jumalasta ja uskon ohjeena vaan ottavat todesta vaikkapa sen kuvaukset luonnosta. Äärimmillään se johtaa tietysti mahdottomuuksiin, koska Raamatun maailmankuva on antiikkinen, monella tavalla hyvin rajoittuneeksi todistettu.
Sitä ihmettelen, että sanainspiraatioon nojaavat tekevät opistaan poikkeuksen Raamatun ydinkohtien osalta, vaikkapa Johanneksen evankeliumin alun, jossa isolla kirjoitettua Sanaa käytetään yksinomaan Kristusta, lihaksi tullutta Sanaa, tarkoittaen.
Taas on kirjoiteltu syvällisiä ja paljon mietittyjä, ainakin niin kuvittelen.
Mietityttää minä pena Raamatun pitää.
Karjalaisenkyöstin uskon raamattuun luulen ymmärtäväni ainakin osin.
Olen taas ties kuinka monettta kertaa lukemassa raamattua läpi, siis on ohjenma, vain 5 lukua päivässä.
No tottahan se lukeminen vaikuttaa arkielämässä.
En tiedä onko kyse ajatusyhteydestä aamulla luettuun ja sen pitämisestä erehdyttämättömänä totena ja vaikuttavan arjen valintoihin ja moraalisiin valintoihin?
Mitenköhän minuun vaikuttaisi jos lukisin aamuisin vaikka Kauppalehteä vain?
Tai jotain muuta uskonnollista kirjaa, vaikkakaan en pidä raamattua vertailukelpoisena.
Sokea fundamentalismi ei varmaankaan minkään suhteen ole oikein, vaikka matematiikan.
Matematiikassakin juuri ne kun ei ole tyytynyt siihen että on vain nämä lainalaisuudet on tehneet suurimmat läpimurrot matematiikassa.
Eli ehkä joku avoimesti suhtautuminen raqamattuun voisi olla hyväksi.
Yksi professori kerran sanoi mulle, että raamattu kyllä kestää kaiken kritiikin ja raamattu todistaa itse puolestaan, kun siellä on, kun tekee näin niin se toimii.
Matematiikka ja insinööritiede on todella kiehtovia.
Matematiikassa on ihan mielettömästi variaatteja, on niitä onko algoritmejä, kun toistaa ja laskee joitain yhtälöitä, vaikka piin lukarvoa ties kuin pitkälle.
Sitten insinööritieto ja taide, aina ihmettelen joiden taloteknisten juttujen kanssa, kun luulisi ihan perus fysiologien määräävän miten rakennetaan ja hyvää tulee, niin insinöörit laskee ja muuttaa kaiken.
Mun rajallinen tai no eihän järjelle ole rajaa, mutta mulle rajan ylitys on tullut monta kertaa, miten itse ajatellut ja insinööri tehnyt jonkun ratkaisun kuin yli ainakin mun järjen, vaikkakin useimmiten 99% tekevät vääriä ratkaisuja.
Nykyään kun paljon teen sijoitustoimintaa, siis paljon en miljoonilla, niin se jos joku on ihan irti logiikasta, jotkut Wallstreeth Einsteinit ovat oppineet lukemaan jotain logiikkaa rahan liikkeiden liikkumisesta ja tehneet miljoonia.
- Itse joitain logikkaa olen löytänytt arvometallien ja öljen ja raaka aineiden saralla, kun maailmassa kuohuu, niin sen osaa laskea miten se vaikuttaa markkinoihin, mutta se loppusana.
Raamattu on myesteeri varsinkin miten vaikuttaa ihmiseen.
-
Viisveisaaja oli julkaissut samat asiat kahteen kertaan. Siivosin lyhyemmän version pois.
-
Viisveisaaja oli julkaissut samat asiat kahteen kertaan. Siivosin lyhyemmän version pois.
Jaa, tajusitko mitään?
Yksi saunaolut vielä ja alan tajuamaan itsekkin mitä kirjoitin, kun nyt luutuat kirjoituksia, niin minun kirjoituksiani voit pyyhkäistä ulos ihan isolla kädellä kiitos.
-
Ehkä on yksi keskus, jota kohti kuljemme, mutta kun lähdemme ympyrän kehältä ihan eri kohdista, kuljemme täysin vastakkaisiinkin suuntiin kulkiessamme kohti keskipistettä... Kiistaahan siinä syntyy, kun toinen näyttää olevan menossa ihan väärään suuntaan.
Öppiäinen on rakas näiden pohdiskeluiden kanssa.
Näitä oli joskus paljon foorumilla.
Rakastin niitä pohdintoja.
-Ympyrän keskus ja sinne kulkeminen, varmaan yritämme kaikki sinne, kuten öppis mietti.
Noin jotenkin ajatellen suorin tie olisi säde keskelle, mutta ihmisiä kun olemme, niin muuttujia on paljon ja siihen erilaiseen oireiluun sitten itsestään fiksummat puuttuu ja korjaa lääkärin ja psykiatrian voimin.
Suunta varmaan sama.
Joskus sanottiin, että suorin ja nopein tie pisteestä toiseen on suora viiva.
-Itse jos asiaa ajattelen ylhäältä katsoen ja miettien ja laskeskellen, niin nopeimpaan ja ei suoraan tulokseen voi olla erilaisia variantteja.
Ylhäältä kun katsoo maailmaa, siis perspektiivistä, öö nopein, niin vaikka matka , en tiedä ehkä Mars Tai Saturnus planeetalle.
Jos vedät suoran viivan ja alat matkustaa, niin jotain valovuosia, mutta jos kierrät kuun kaksi tai kolme kertaa ja otat vipuvaikutuksen, öö vetovoima massa ja muuta, niin saavutat Mars tai Saturnuksen nopeammin ja jos on ovaruuden vääristymisiä ja muuta niin suora viiva ei nopein.
Eri perspektiivistä kun asioita katsoo, niin mikään ei ole niin yksinkertaista.
-
Juuri äsken kuulin YLEn Aamu-tv ssä haastattelun jossa käsiteltiin Venäjää ja sen asemaa maailmassa kirjan Putinin alttaripoika pohjalta. Tutkija Juha Meriläinen kertoi selkeästi mikä saattaa olla Putinin ja patriarkka Kirilin yhteistyön tausta.
'Laajalla pensselilä vetäisten' kysymys on tuhatvuotisesta ortodoksikirkon näkemyksestä Venäjän erikoisasemasta maailmassa ja kirkon patriarkan ja maallisen johtajan sen hallinnassa.
Mikä ennen oli Rooman keisarin ja Bysantin patriarkan osa, onkin nyt Venäjän !
Varasin kirjan. Olen 14. jonossa.
-
Mikä ennen oli Rooman keisarin ja Bysantin patriarkan osa, onkin nyt Venäjän !
Se ajatus näkyy Venäjän vaakunassakin. Kaksipäinen kotka on 'toisen Rooman' eli Bysantin tunnus. Onhan se kelvannut myös saksalais-roomalaiselle ja Itävalta-Unkarin keisarikunnille..
-
Nyt alkoi aueta, ainakin minulle se miksi Venäjällä on tätä mitä nyt on, ja on ollut, paitsi kommunismin aikaan.
Usko siihen että heillä on Luomakunnassa erityinen asema. Mistähän sen ovat ortodoksit ottaneet , ja vain Venäjän Moskovan patriarkaatti uskoo näin.
Kunhan luen tuon palkitun kirjan tiedän enemmän. Tämä jaksaa miua kiinnostaa.
Aloittaako Venäjä siis Googin sodan ? Hmmm... :017:
-
'Laajalla pensselilä vetäisten' kysymys on tuhatvuotisesta ortodoksikirkon näkemyksestä Venäjän erikoisasemasta maailmassa ja kirkon patriarkan ja maallisen johtajan sen hallinnassa.
Ei kai se näkemys sentään ihan tuhatvuotinen ole, saati että koko ortodoksikirkon näkemys? Tuhat vuotta sitten mitään Venäjää ei ollut olemassakaan. Vai ajatellaanko, että se oli Kiovan rus (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiovan_Rus)?
Etnofyletismi eli kirkon jakaminen kansakuntien mukaan on tuomittu (ortodoksikirkossa) harhaopiksi jo 150 vuotta sitten. Voi tietenkin järjestää erikielisiä palveluksia siellä missä on tarpeen, mutta missään kansakunnassa ole mitään erityisen pyhää.
https://www.ortodoksi.net/index.php/Etnofyletismi_on_pysyv%C3%A4_piikki_ortodoksisten_kirkkojen_suhteissa
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008689732.html
Mutta joo, ehkä joku oikea ortodoksi voisi puhua aiheesta pätevämmin. Jossakin joku serbialainen puhui serbialaisista maailman vanhimpana ja pyhimpänä kansakuntana. Vierastan ajatusta, vaikka serbialaisen tilalle vaihdettaisiin mikä tahansa kansallisuus. "Olemmehan me Abrahamin lapsia", joopa joo. Sehän se pyhittää. Tulee mieleen Karjalaisenkyöstin kollektiivisesta rangaistuksesta avaama keskustelu myös, mutta toiseen suuntaan. Koska kuulumme tähän porukkaan, olemme jos sen takia erityisen erinomaisia ja pyhiä ja hyviä, ja saamme porsastella vapaasti eikä meitä saa arvostella. :icon_rolleyes:
-
Venäjällä on historiansa ja joskus sotivat Novgorod ja Moskova keskenään, vaikka niin olivat tuon Rusin alaisia joskus olleet.
Mitähän muinaiskirkkoslavisti Halla-aho näihin kommentoisi? Hän taisi kyllä olla pikemmin kielen kuin kulttuurin tutkija, mutta kai sitä historia- ja kulttuuripuoltakin ainakin ripaus oli opintojen myötä pakko mukaan tarttua. (Ja siis vilpittömästi arvostan sitä että valitsi opintoalakseen jotain ns. hömppähumanismia.)
-
Ei kai se näkemys sentään ihan tuhatvuotinen ole, saati että koko ortodoksikirkon näkemys? Tuhat vuotta sitten mitään Venäjää ei ollut olemassakaan. Vai ajatellaanko, että se oli Kiovan rus?
Käytin tunnettua ilmaisua 'Venäjän tuhatvuotinen kirkko' koska en tunne ilmaisua Venäjän satavuotinen kirkko.
Kyllä, kun tarkkoja ollaan kristillinen kirkko perustettiin 300-luvulla, siis myös ortodoksinen.
Kunhan olen saanut luetuksi tuon mainitsemani palkitun kirjan tiedän tarkemmin.
Minua on Venäjä, sen tsaarit vs orjuutettu kansa kiinnostaut lapsesta asti. johtuneeko isoisäni työstä Pietarissa ja asumisesta vanhan rajan lähellä, Valkjärvellä.
Meitä evakkoja sanottiin ryssiksi kun 1940-luvun lopulla asetuimme Orimattilaan.
Kotona oli oltu hyvin oikeistolaisia, ja venäläisiksi haukuttiin !
Olen luullut Venäjällä yhä oltavan kommunismimielisiä, mutta tämän vähän mitä nyt kuulin tästä kirjasta, he( ainakin Putin )ovatkin Jumalan valitsena kansa.
Kuinkahan Putin suhtautuu Israeliin omaisuuskansana.
Ps. Ihailen, Öppis monipuolista syvällistä perehteneisyyttäsi eri aloihin. :023:
-
Etelä-Afrikan buurit ymmärsivät kai olevansa jonkinlainen 'omaisuuskansa' vaeltaessaan 1835-1840 härkävankkureilla 'luvattuun maahan' Oranje-joen pohjoispuolelle. Sinne perustettiin Oranjen ja Transvaalin valtiot. He eivät toki olleet ortodokseja, vaan reformoituja.
-
Olisi kiehtovaa tutustua ortodoksisen kirkon syntyyn ja historiaan.
Enempi katolilaisuutta tutkinut ja siellä on jänniä pikku sisäisiä liikkeitä.
Venäjällä kerran yhden juutalaisen kanssa käytiin ortodoksi kirkossa ja hän sanoi, että laulu on kaunista, mutta se mitä he ovat tehneet juutalaisille, niin hän ei oikein osaa antaa anteeksi.
-En nyt kysellyt siitä ja lähdettiin kuuntelemaan enempi karaoke musiikkia.
Pitänee ottaa tuokin tutkimusten alle.
-
Juutalainen kaverisi viittasi mahdollisesti pogromeihin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Pogromi
-
Ei tarvitse matkustaa kuin Latviaan niin katolilaisuus tulee voimakkaasti vastaan.
Rakastan kyllä katolilaisuutta ja siinä on herännäisyyden kanssa paljon samaa.
Virossa ja venäjällä sitten ja karjalassa Suomessa sitten on tämä ortodoksisuus voimakasta.
Lapsena koulussa oli joku tyttö joka oli ortodoksi ja yksi kun oli olikohan Jehovantodistaja tai helluntailainen, niin kun meillä alkoi uskonnontunti, niin ne häipyi johkin omille tunneilleen.
Hyvä niin ja en pakottaisi muslimilasta vastoin tahtoaan tai isän tahtoa luterilaisen oppitunnin pakeille.
Luterilaisuus on aika pieni osa kristillistä kenttää kun matkustelee maailmalla.
No ei ortodoksisuuskaan ole iso, mutta katolilaisuus on.
- Kerran kun jossain olin katolilaisessa messussa ja niillä se kahvitilaisuus sen jälkeen, niin tuli juttua uusista uskonnoista, kuten karismaattisuus. Tämä katolilainen kaveri minulle, että kaikille ne uusia, mutta pohjautuvat katolilaisuuteen, ei ole uutta on vain katolilaisuuden versioita tai jotain.
Katolilaisuus nunnineen ja munkkeineen ja kilvoitteluineen ja ties minä on aika kiehtova maailma. Olisi kiva tutustua paremminkin.
Otin asunnon eläkepäiviksi Latvian Ventspils kaupungista. Satama kaupunki ja koska pidän merimieskirkosta, kun tekee merimiesten ja rekkakuskien parissa työtä, niin ajattelin että sellaiseen mukaan tai jos ei ole, niin perustan sellaisen pisteen. Piti Norjaankin sellainen aloittaa, mutta satama alueet tosi suljettuja siellä ja oli henkilökohtaisia ongelmia, kuten aina.
Muistan nähneeni kuvan kun joku munkki kaavussaan jossain satamassa ottamassa ja ohjaamassa lastia laivasta ja muutenkin munkkeudessa muutenkin kuin kammioissaan on hienoa.
Tanskaan muuttaessani eka kohtaaminen uskonnon kanssa oli munkit jakamassa traktaatteja keskellä Köbenhavnia.
https://www.youtube.com/watch?v=nFDS32JEkUk&ab_channel=Suomirockfan