Kirjoittaja Aihe: Körttiläinen usko  (Luettu 47616 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Körttiläinen usko
« : 05.10.17 - klo:11:58 »
Siilinjärveläisen kommentteja asiaan, miten hän tuntee asian.

https://www.siilinjarvenseurakunta.fi/1413-korttilainen-luterilaisuus 

Körttiläinen luterilaisuus


Inkeri Rissanen
Synnyinseurakuntani on Nilsiä, jossa herännäisyydellä on suurempi jalansija kuin täällä Siilinjärvellä. Oli körttiläisiä, jotka pukeutuivat tummiin körttivaatteisiin ja näin toivat julki uskonsa. Vanhempieni pukeutumisessa tämä ei näkynyt. Kylillä pidettiin usein seuroja ja siellä veisattiin aina Siionin virsiä. Pienenä luulinkin, että virsikirjan virsiä veisataan vain pyhäkoulussa ja jumalan- palveluksissa.

Isäni oli pyhäkoulunopettajana yli 60 vuotta, ja lisäksi hän oli maallikkopuhuja, joka puhui aina seuroissa ja kaikissa juhlissa. Ihmettelin, miten hän tiesi ja muisti niin paljon. Suru-uutisen kuultuaan hän lähti aina tukemaan ja lohduttamaan surevia. Äitini oli hyvin kannustava ihminen ja tuntui siltä, että hän etsi kaikista jotain hyvää. Rikkaat ja köyhät, pienet ja suuret, sairaat ja terveet olivat hänelle samanarvoisia. Hänen arvomaailmansa antoi minulle esikuvan.

Tältä pohjalta oma identiteettini lähti haparoiden kasvamaan. Uskon, että isäni asema kylän henkisenä tukena vaikutti suuresti käyttäytymiseeni. Tein itse rajat itselleni: mitä voin tehdä, etten tuota mielipahaa vanhemmilleni. Elin hyvin turvatun lapsuuden ja nuoruuden.

Opiskeluvuodet irtaannuttivat kotiympyröistä, mutta kun sain oman ammatin ja oman perheen, tunsin körttiläisten juurieni kannattavan. Ei minun tarvinnut etsiä mitään uutta. En ole koskaan oppinut keskustelemaan tai väittelemään paljon uskon asioista. Kuuntelen mieluummin, nautin hiljaa, veisaan mukana. Siionin virret, joita nykyisin veisaan lähinnä herättäjäjuhlilla, tuntuvat niin omilta. Laulaessa tuntee yhteyttä muihin.

Olen myös oppinut kuuntelemaan toisia ja palvelemaan, ottamaan Martan osan. Joskus pienikin kohtaaminen voi olla merkityksellinen. Ihmisen syvin tarve on tulla nähdyksi, kohdatuksi ja kuulluksi.

Inkeri Rissanen
Siilinjärven seurakuntalainen

25.9.2017

Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #1 : 05.10.17 - klo:14:09 »
Tuo Martan osan ottaminen puhuttelee. Jeesus sanoi Marian valinneen hyvän osan ja Marttaa varoitti liiasta huolehtimisesta. Olisiko körttiläisyys sitäkin, että tartutaan käytännön toimiin - vaikka vasaraan kirkon rakennuksilla - jotta lähimmäinen saisi mahdollisuuden Marian lailla istahtaa kuulemaan Jeesuksen sanoja? Ei ehkä huolehdita liiasta, mutta kuitenkin siitä, mistä on tarpeen huolta kantaa.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #2 : 05.10.17 - klo:14:32 »
 :eusa_angel: :023:

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #3 : 05.10.17 - klo:23:45 »
Körttiläisyyden nimen ei tarvitse olla herännäisyys. Se voi unohtaa Paavo Ruotsalaisen ja kaikki historialliset vaiheensa, mutta edellä mainituissa ajattelun dialektiikan, uhman, terävänäköisyyden ja ikävöimään tyytymisen asenteissa on jotakin, jonka soisi säilyvän.

Petri Järveläinen: Yks enkeli yks perkele - kirjoituksia Paavo Ruotsalaisesta, Herättäjä-Yhdistys 1994

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8321
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #4 : 06.10.17 - klo:20:06 »
Hieno kirjoitus Inkeriltä.

Jotenkin puhutti toi maallikkoisäni oli henkinen
tuki kylällä.

Ei monessakaan paikassa henkinentuki ole pappi, useimmiten taitaa olla diakoni työntekijä, joka tietää kylän surut ja ilot ja elää vahvasti niiden keskellä.

Paljon on varsinkin herätyskristillisyyden parissa minusta sellaista, että on vain yksi asia mielessä ja se on saarnata ja saarnata, mutta vieressä kulkeminen ja oleminen sitten ei käy, kun kantasi vierasta iästä.
Varmaan puolensa siinäkin.

Herännäisyys sopii mulle paremmin.
Tik toc.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #5 : 07.10.17 - klo:13:18 »
Paljon on varsinkin herätyskristillisyyden parissa minusta sellaista, että on vain yksi asia mielessä ja se on saarnata ja saarnata, mutta vieressä kulkeminen ja oleminen sitten ei käy, kun kantasi vierasta iästä.
Varmaan puolensa siinäkin.

Herännäisyys sopii mulle paremmin.

Termi "herännäisyys" viittaa hengelliseen heräämiseen ja ymmärtääkseni tuossa heränneessä tilassa olemiseen.

Termin "herännäisyys" käyttäminen körttiläisyyden jonkinlaisena synonyyminä on harhaanjohtavaa.
Nykykörttiläisyydellä ja "herännäisyydellä" ei ole mitään tekemistä keskenään, ovat joiltain osin jopa toistensa vastakohtia.
Toki heränneitä ihmisiä on kaikkialla, myös körttiläisyyden piirissä, mitta liikkeenä körttiläisyys ei ole herätysliike sanan varsinaisessa merkityksessä. On se sitä toki joskus ollut.


Tuo Martan osan ottaminen puhuttelee. Jeesus sanoi Marian valinneen hyvän osan ja Marttaa varoitti liiasta huolehtimisesta. Olisiko körttiläisyys sitäkin, että tartutaan käytännön toimiin - vaikka vasaraan kirkon rakennuksilla - jotta lähimmäinen saisi mahdollisuuden Marian lailla istahtaa kuulemaan Jeesuksen sanoja? Ei ehkä huolehdita liiasta, mutta kuitenkin siitä, mistä on tarpeen huolta kantaa.

Jos syntiinlangenneelta ihmiseltä kysytään, kumman osa kiinnostaa häntä enemmän: Martan vaiko Marian, väitän, että Martta saa murskaavan äänivyöryn Marian jäädessä vaille ääniä.
Ja tuo Martta osaa perustella varsin hengellisesti jopa Raamattua apuna käyttäen ja myös vedota ihmisen eettiseen ymmärrykseen vaalipuheissaan perustellessaan, miksi juuri häntä pitäisi äänestää.

Lainaan evankeliumsita Luukkaan mukaan luvusta 10:
"
Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.
Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi."
 Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet,
 mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."
"

Kuitenkin on niin, että me syntiinlangenneen suvun edustajat löydämme lyhyessä ajassa vähintään 100 hyvin perusteltua ja hengelliseltäkin kuulostavaa "raamatullistakin" syytä, miksi Martan osa kuitenkin käytännössä on tavoittelemisen arvoinen, nöyrä, hyveellinen verrattuna Marian osaan.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #6 : 07.10.17 - klo:13:57 »
Maria ei tuon pätkän mukaan ainakaan valittanut siskostaan... toisin kuin Martta.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #7 : 07.10.17 - klo:14:19 »
Martta teki Marian hyvän osan mahdolliseksi. Rakkauttahan sekin on.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #8 : 07.10.17 - klo:16:58 »
Taitaa olla, että sotien jälkeen vielä puhuttiin heränneestä kansasta. Viittaan erään kirjan tekstiin, missä mainittiin kolme heränneelle kansalle kuuluneesta kaatuneesta sotapapista. 60-luvulla oltiin jo körttejaä. Se hyvin kuvaa mielestäni tätä seuraliikettä.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #9 : 07.10.17 - klo:17:15 »
Kieli ja siihen liittyvä tyylitaju muuttuu. Ilmaisut, jotka olivat luontevia puoli vuosisataa sitten, olisivat nyt usein teennäisiä. Toki kieli myös kuvaa asenneilmastoa ja sen muutoksia. On hyvä tarkkailla tällaisiakin ilmiöitä ja käyttää itse kieltä niin kuin oikeaksi kokee. Körttiläisyys on minun tajuni mukaan pinnallisempi sanonta kuin herännäisyys. Körttiläisyys on herännäisyyden kuori ja herännäisyys on körttiläisyyden sisältö. Näin ymmärrän. Olisiko keskustelumme toisensävyistä, jos otsikkona olisi Herännyt usko?

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #10 : 07.10.17 - klo:18:30 »
Kuoren osasena ja rekvisiittana siis, aaronilliset henkilöt ja seuroissa puhujat ovat erikseen.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #11 : 08.10.17 - klo:09:03 »
Ehkä kuitenkin enemmän kuin rekvisiittaa. Körttiläisyys voisi tarkoittaa kulttuuria, vaikkapa seurojen muotoa ja niissä noudatettavia tapoja. Herännäisyys olisi sitten sitä, mistä virret ja puheet seuroissa kertovat.

Poissa Mansipaani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1756
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #12 : 08.10.17 - klo:10:12 »
Tuo uskonryhmiin liittyvä kulttuuri. Tietyt maneerit jotka tuntuvat luovan turvallisuutta: "näin on aina tehty ja tullaan tekemään". Itse tunnen vierautta vaikka ortodoksien, helluntailaisten tai muiden perinneliikkeiden parissa. Myös jos kirkossa on liikaa oheisohjelmaa, taidetta tai liturgiaa, tunnen helposti oloni epämukavaksi. Kaipaan yksinkertaista, tarkoituksenmukaista, turhasta oheisohjelmasta riisuttua Jumalanpalvelusta tai hengellistä kokousta. Vähän ironista kyllä, perinnemessusta pidin kovasti. Joten se on kai sitten minun makuni mukainen perinneusko. Eihän kaikki koe oloaan mukavaksi luterilaisessa messussa jos ei ole tottunut sellaiseen, ymmärrän sen. Se voi tuntua mielekkäämmältä kun sen ottaa tosissaan: miettii uskontunnustuksen, virsien ja rukousten sanoja mielessään. Ylösnousemisilla kunnioitetaan Jumalan sanaa ja erotetaan eri vaiheet toisistaan.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #13 : 08.10.17 - klo:12:48 »
Ehkä kuitenkin enemmän kuin rekvisiittaa. Körttiläisyys voisi tarkoittaa kulttuuria, vaikkapa seurojen muotoa ja niissä noudatettavia tapoja. Herännäisyys olisi sitten sitä, mistä virret ja puheet seuroissa kertovat.
Tarkoitin itseäni tässä, johon vastasit.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #14 : 08.10.17 - klo:13:15 »
Valitettavasti en enää ole muutamaan vuoteen voinut jakaa tämmöistä kotipesän ihanuutta. Minusta se on epärehellistä.  Liikaa kuorella komeilemista, liian vähän uskon sisällöstä keskustelua. Hyvä. Minä teetin peräti körttipuvun itselleni. Jos siis arvostelen ulkokuorta ja siihen kiinnittymistä, arvostelen takuuvarmasti itseäni. Ja kerron ihan kokemuksesta:  Jos kaiken aikaa ja herkeämättä roikkuisin täällä, kirjoittelisin tännne pääasiallisena harrastuksekseni, jos tapaisin kavereita körttiläisten seuroissa kuten joskus teininä seurakunnan nuorissa, tämä merkitsisi jotakuinkin samaa kuin teinille kaverit. Mutta kun se ei riitä!

Jos etsii vastausta kysymykseen välittääkö Jumala yksittäisestä ihmisestä, ei sitä löydä tämän liikkeen lippujen alle kokoontuvilta. Ellen löydä sitä, minulta puuttuu erään, liekö unohtuneen sepän sanojen mukaan yksi ainoa ja tärkein kaikesta. Ehkä tuo juttu on hyvin itsestäänselvä  joten mitä's sitä selittämään, niin se Jumala painaa ylpeää alaspäin, näettekö kaikki!  Takuulla se luulee itsestään vaikka mitä vaikkei ole edes niin hienoa kuin k a n s a n n a i n e n ! 

Minusta ei oikein ole keekoilemaan "kansannaisena" kun olen oppikoulua käynyt kaupunkilaistyttö, kuljeksimaan Jaakko Löytty-paidassa, väittämällä ettei "körtin mopo keuli" kun minusta, jos kenen mopo keulii, niin juuri "körtin"  nykymuodossaan. Ehkä joskus herättiin etsimään Jumalaa.

Olkoon suvussani ollut hyvin lähellä  körttejä, itselläni ei ollut siitä aavistusta. Mitä nyt meillä oltiin äänessä niin, että myöhemmin löysin kappaleet Siionin Virsistä ja opin,  ettei sovi puhua "laulamisesta" on tyylikkäämpää puhua "veisaamisesta", äidilleni kun sanojen sisältö merkitsi jotakin, ei se että tiedetään hänen nyt varmasti "veisaavan".

....................................

Marttasieluja on kautta aikojen löytynyt joka liikkeestä, heränneestä siinä kuin uneen uudestaan nukahtaneesta, tai kokonaan heräämättömästä. Tunnetaan käytännön askareissa opastava hyvin suosittu kerho juuri "Marttojen" mukaan nimettynä. Kyllä se Raamatun mukaan nimensä sai, sillä tuo "moninaisista huolehtiminen ja hätäileminen" mahdollistaa sen lopulta että joku voi valita hyvän osan ja istua vain kuuntelemassa viisaita puheita.

Kiitos Kyöstille sanojen merkityksen tarkentamisesta, kiitos Mansipaanille uskonryhmien kulttuuriin kuuluvan turvallisuudentunteen esittelemisestä, minusta kumpikin on oikeassa. Ihmettelen vain, kuinka se riittää pitkän päälle. Jos löydän heränneen kansan nykyvaelluksesta sisältöä, tulen mukaan.  "Veisaaminen" huivi päässä, pastilli suussa noin elämäntapana ja kun kaikki kaveritkin, ei kanna, ei riitä.

« Viimeksi muokattu: 08.10.17 - klo:13:23 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.