Ortodoksisuus

[Pena]

Minä näen vääryyksien tuomitsemisen ja syyllistämisen eri asioina. Edellinen tähtää tulevaan, pyrkii estämään vääryyksien jatkumisen. Jälkimmäinen takertuu menneeseen, usein etsii syntipukkia, joka vapauttaisi muut vastuusta. Se, että voidaan osoittaa syyllinen, ei vielä ratkaise ongelmaa.

[luterilainen]

Oikeistolla ymmärrettäneen nykyisin pyrkimysta irti julkisen sosiaaliturvan, terveydenhuollon ja koulujärjestelmän rasitteista - ja samalla tietysti niiden suomista eduista - yhteiskuntaan, jossa kukin olisi oman onnensa seppä. Äärioikeisto kai merkitsisi täydellisen vapauden ja vastuuttomuuden tavoittelua. Miltä kuulostaa?

Kuulostaa siltä, että noinhan juuri Sanna Marinin johtama huulipunakaartikin toimii edistääkseen maamme homosaatiota.

[luterilainen]

Moniarvoisuus näyttääkin merkitsevän sitä, että melkein mikä tahansa kannanotto on mahdollisesti jotakin toista loukkaava. Tässä tilanteessa olisikin hyvä pitää vakaumukset ja henkilöt erillään. Otetaan esimerkiksi aiheenamme oleva ortodoksisuus. Vaikka pitäisi ortodoksisuutta patavanhoillisena, ei saisi sanoa ortodoksien olevan patavanhoillisia.

Arkkipiispa Leon mielestä "Osa ortodoksisuuden viehätystä ja mystiikkaa liittyy siihen, että kiivaiden yhteiskunnallisten muutosten ja jatkuvaa uusiutumista vaativan työelämän vastapainona on aina samanlainen kirkko. Ortodoksisen kirkon jäsenmäärä kasvaa, hitaasti mutta kuitenkin. Arkkipiispan mielestä suosiota selittää juuri se, että arvot eivät kaikissa maailman tuulissa muutu."

- Maailma kaipaa pysyviä arvoja, ja tämän ajan katastrofeja on arvottomuus, sanoo arkkipiispa Leo.

Maamme ev.lut.kirkon ei olisi koskaan pitänyt ryhtyä vihkimään eronneita eikä naisia papeiksi. Meidän on uskallettava puhua avioliitosta samoin kuin Jeesus opetti, jos mielimme pysyä uskollisina Hänen sanalleen.

Lähde

Ortodoksinen kirkko patavanhoillinen: Homot ja naispappeus "täysin mahdotonta"
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2013032916842482

[PekkaV]

 Arkkipiispa Leon mielestä "Osa ortodoksisuuden viehätystä ja mystiikkaa liittyy siihen, että kiivaiden yhteiskunnallisten muutosten ja jatkuvaa uusiutumista vaativan työelämän vastapainona on aina samanlainen kirkko. Ortodoksisen kirkon jäsenmäärä kasvaa, hitaasti mutta kuitenkin. Arkkipiispan mielestä suosiota selittää juuri se, että arvot eivät kaikissa maailman tuulissa muutu."

- Maailma kaipaa pysyviä arvoja, ja tämän ajan katastrofeja on arvottomuus, sanoo arkkipiispa Leo.

   Eksotiikka ja matkustaminen tarjoavat perspektiiviä. Ne ovat sekä pakoa että lomaa hektisyydestä. Vaihtelu virkistää. Elämä on rikasta. On sallittava itselleen poistuminen, myönnettävä ettei jaksa, kun asiat kaatuvat päälle. Informaatiovyöry tukehduttaa ja meinaa hukuttaa. Oravanpyörästä on silloin hypättävä pois. On rohjettava kulkea omaa tietä, vaikka yksinäisyyden peikko pelottaisi.

[Riitta-mummi]

Eksotiikkaa en hae kirkosta, mutta mystiset kokemukset ja niiden tunnistaminen jumalallisiksi kuuluvat myös kirkkoon.

Minua on juuri ort-kirkon hartaus ja musiikki kutsunut lapsesta alkaen. Tosin osin silloin se tuntui myöskin pelottavalta, sillä Jumalan Pyhyys ilmenee myös niin.

Kirkkokunnan vaihtoon en koe edelleenkään mitään halua, sillä ev.lut kirkko on avara, ja körtit sitäkin avarampia.

Minulle on vapaus kaiken muun kuin Pyhän Jumalan edessä hyvin tärkeää. Jumala ei pakota minua, mutta opettaa nöyryyttä. Rakkautta riittä, ja laista armahtaa Vapahtaja, kaikissa kirkoissa. On löydettävä oma tiensä.

Silti kaikki mikä on vanhaa, ikivanhaakin, ei välttämättä ole sitä oikeinta. Me muutumme mielemme uudistumisen kautta ja sitä myötä myös kirkko. En pidä sitä syntinä taikka kiellettynä.

[Pena]

Meidän on uskallettava puhua avioliitosta samoin kuin Jeesus opetti, jos mielimme pysyä uskollisina Hänen sanalleen.

Niinpä olisi uskallettava avata evankeliumikirjat ja lukea sieltä, mitä Jeesus lausui avioliitosta. Samoin olisi uskallettava katsoa, mitä Hän ei siitä lausnut. Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja kysyivät: "Saako mies hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa?" Hän vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" Ja hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Jeesus siis vastasi fariseusten kysymykseen avioerosta perustellen jyrkkää kantaansa luomiskertomuksella, jonka kysyjät hyvin tunsivat. Vastaukseen sisältyi vielä lisäys: "Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen."

[öppiäinen]

Ehkä vähän sivuraiteele, mutta ei paljon:
Aika ajoin kuulen hokeman että "ei saa syyllistää".
Ihmettelen välillä, että miksi ei saa?
Jos joku tekee väärin, niin miksi ei saa syyllistää? Kyllähän oikeudessa syyttäjäkin syyllistää, eikä sitä kait pahana pideta.

Ehkä vähän sivuraiteelle, mutta oikeuden syyttäjä syyttää. Ei syyllistä.

Hyvä että edes joku nykyäänkin vielä syyttää. Nykyään on syyllistäminen niin muodikasta että kaikki haluavat vain syyllistää, ja vanha kunnon syyttäminen painuu unholaan.

[karjalaisenkyösti]

Hyvä että edes joku nykyäänkin vielä syyttää. Nykyään on syyllistäminen niin muodikasta että kaikki haluavat vain syyllistää, ja vanha kunnon syyttäminen painuu unholaan.

Antakaa minulle muutama esimerkki nykyään vallalla olevasta väärästä syyllistämisestä, niin pääsen kunnolla kärryille.

[luterilainen]

Niinpä olisi uskallettava avata evankeliumikirjat ja lukea sieltä, mitä Jeesus lausui avioliitosta. Samoin olisi uskallettava katsoa, mitä Hän ei siitä lausnut. Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja kysyivät: "Saako mies hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa?" Hän vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" Ja hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Jeesus siis vastasi fariseusten kysymykseen avioerosta perustellen jyrkkää kantaansa luomiskertomuksella, jonka kysyjät hyvin tunsivat. Vastaukseen sisältyi vielä lisäys: "Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen."

Antoiko Jeesus luvan ns. syyttömän osapuolen solmia uuden avioliiton? Ei antanut, eikä Paavalikaan anna lupaa uudelleen avioitumiseen entisen puolison eläessä (Room.7:2-3;1.Kor.7:8-16).

[Riitta-mummi]

Antakaa minulle muutama esimerkki nykyään vallalla olevasta väärästä syyllistämisestä, niin pääsen kunnolla kärryille.

Kuka voi sukupuolelleen mitään ?

Onko alkoholisti syyllinen vai sairas ?

Mikä uskonkäsitys on oikea ? saako toisin käsittävää syyllistää ?

Saako ahdasmielisyyttä syylistää vai hyväksytäänkö se luontenpiirteenä ?

Näin elävistä ihmisistä tehdään helposti syyllisiä ja syntisiä.

[öppiäinen]

Toisessa yhteydessä Jeesus sanoo myös näin:
"Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon? "

Kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon = Mitäs me nyt keksittäisiin, että tekin pääsisitte helvetin tuomiota pakoon? 

Jeesus sanoo näin: ""Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio."

Ei vääryyttä saa lakaista maton alle. Vääryys pitää tuoda esiin, eli tuomita.

"Näyttääpä pahalta! Suorastaan vääryydeltä! Mutta annas olla rapsutetaanpa vähän näkyvää pintaa syvemmälle... mitä sieltä oikein löytyykään? Ohhoh, onpa tuttua ..."

Näön mukaan voi tuomita esillä olevia asioita.

Kehotuksesta tuomita oikea tuomio en löydä määräystä tuota vääryyksiä esiin. Miksi Jeesus sanoi "en minäkään sinua tuomitse", jos vääryyden esiin tuominen on sama asia kuin tuomitseminen?

Sinä varmasti olet vilpittömän huolissasi, että ihmiset joutuvat helvettiin kun eivät ymmärrä tekevänsä väärin. Mutta uskotko, että he sillä ymmärtävät, jos sinä heille sanot että teette väärin? Että tuot asian esiin eli tuomitset? Hienovaraisemmat konstit voivat toimia paremmin, ja evankeliumeissa onkin niistä hienoja esimerkkejä.

Luukkaan evankeliumin 7. luvun loppu, olisiko se tepsinyt, jos fariseus olisi aukaissut suunsa ja paukauttanut naiselle että elät muuten syntisesti? No, emme saaneet tietää...

[öppiäinen]

Antakaa minulle muutama esimerkki nykyään vallalla olevasta väärästä syyllistämisestä, niin pääsen kunnolla kärryille.

No ei kun protestoin sanaa vastaan. Nykyään puhutaan syyllistämisestä siinä missä aiemmin syyttämisestä. Haluan pitää merkitykset erillään. Jos sinusta on oikein varastaa rikkaille ja antaa köyhille, ja tiedän että olet tehnyt niin, minä voin kyllä syyttää sinua teosta, mutta en syyllistää, sillä, vaikka myönnät teon, omatuntosi on aivan puhdas.

En minäkään ymmärrä meuhkaamista, ettei saa syyllistää. (Tai syyttää, vanhanaikaisemmin ilmaistakseni.) Jos joku tekee väärin niin miksei sitä sanoa saisi? Ainoa vain, että silla harvemmin voittaa yhtään mitään. Okei, ehkä joskus. Ehkä joskus kun on se ensimmäinen rohkea, joka koulun pihalla puolustaa kiusaamisen kohteeksi joutunutta. Mutta aika usein ei.

Ja voihan sen omasta mielestään väärän teon myös nimetä ilman että mainitsee, kuka niin tekee.

[karjalaisenkyösti]

Onko alkoholisti syyllinen vai sairas ?

Onko alkoholismi synti vaiko sairaus?
Minulle tuli mieleeni eräs ajatus tänä aamuna.
Raamattuhan puhuu synnistä ja synnin orjuuttavasta vaikutuksesta.
Paavalikin kerran kipuili, että synti riippuu hänessä kiinni, vaikka hän tahtoisikin päästä siitä irti.
Näyttää siis siltä, että kristitty enemmän ja vähemmän kärsii tajutessaan, että synti riippuu hänessä kiinni.
Joka taasen ei ole kristitty, monesti viihtyy synnissä, eikä siitä kärsi, paitsi, jos se tuottaa hänelle näkyvää vahinkoa.

Raamattu kutsuu liiallisen alkoholin käyttöä syntinä, joten ymmärrän, että alkoholismin toteuttaminen on synti, tällainen ihminen on alkoholismin orja, eli synnin orja.
Hän ei siitä juurikaan itse pääse irti, vaan tarvitsee apua ja sitä on saatavilla.
Orja ei voi itseään vapauttaa.

Minulla on jonkinlainen hämärä aavistus, että Raamattu saattaa joissain yhteyksissä verrata syntiä myös sairauteen.

Mikäli taasen katsotaan tätä asiaa maallistuneen yhteiskunnan silmin, niin tällöin alkoholismia voi kutsua sairaudeksi.
Ja osin se kait on linjassa Raamatunkin kanssa, joskin vain osittain.

ps. Luulen, että tätä syntiasiaa mietittäessä helposti ajatellaan, että syntiä on vain se, josta voin itse vapautua ja sellainen ei olisi syntiä, josta en voi itse päästä irti.
Varmaankin se on näin: synnin juuresta ei voi päästä täällä maan päällä irti, mutta monia sen näkyviä versoja voi kyllä yrittää katkoa pois.

[öppiäinen]

Onko alkoholismi synti vaiko sairaus?
Minulle tuli mieleeni eräs ajatus tänä aamuna.
Raamattuhan puhuu synnistä ja synnin orjuuttavasta vaikutuksesta.
Paavalikin kerran kipuili, että synti riippuu hänessä kiinni, vaikka hän tahtoisikin päästä siitä irti.
Näyttää siis siltä, että kristitty enemmän ja vähemmän kärsii tajutessaan, että synti riippuu hänessä kiinni.
Joka taasen ei ole kristitty, monesti viihtyy synnissä, eikä siitä kärsi, paitsi, jos se tuottaa hänelle näkyvää vahinkoa.

Joo orjuutta se alkoholismi on, ja moni muukin asia, joista haluaisi päästä irti mutta ei vain onnistu.

Uskon, että erehdyt tuossa, mitä sanot ei-kristityistä. Moni haluaisi eroon yhdestä jos toisestakin asiasta, joila vahingoittaa niin itseään kuin muita. Kyllä ei-kristityiltäkin omatunto löytyy. Kristittynä itseään pitävät taas eivät suinkaan aina tajua, että tämähän on syntiä tämä miten tavan takaa toimin.

En oikein tykkää, kun jos jotakin etenkin psyykkisen puolen juttuja nykyään kutsutaan sairaudeksi. Alun perin sairaus oli jotain selkeää tyyliin tuhkarokko, sinulla joko on se tai ei ole, ja pystyy jopa aika  hyvin sanomaan, mikä ulkoapäin tullut juttu (paramyksovirus) sen aiheuttaa. Nyt on monet luontaiset synnynnäiset piirteet sairauksia. On jokseenkin mielivaltaisesti päätetty, kuinka karvainen naisihmisenä saat olla, ja jos menee yli sen, sairastat hirsutismia. Alkoholista tykkäämistä voivat selittää luontaiset biologiset tekijät sekä se, mihin on oppinut, ja sitten vain on päätetty että kyselylomakkeella mitattu vaikutus elämääsi on yli tietyn pistemäärän, olet sairas. Sama masennuksen kanssa. Rämäpäät, jotka sotaisempina aikoina olisivat sankareitamme, saavat nyt adhd-diagnoosin.

Mitähän kaikkia diagnooseja sitä saisi, jos oikein lähtisi kokeilemaan? Kai nyt joku dystymia ainakin, sitten ehkä joku autismikirjon diagnoosi, jonkinasteinen gender-dysforia, ja ehkä se alkoholismikin. Mutta mitäpä minä niillä tekisin?

[luterilainen]

Eksotiikkaa en hae kirkosta, mutta mystiset kokemukset ja niiden tunnistaminen jumalallisiksi kuuluvat myös kirkkoon.

Minua on juuri ort-kirkon hartaus ja musiikki kutsunut lapsesta alkaen. Tosin osin silloin se tuntui myöskin pelottavalta, sillä Jumalan Pyhyys ilmenee myös niin.

Kirkkokunnan vaihtoon en koe edelleenkään mitään halua, sillä ev.lut kirkko on avara, ja körtit sitäkin avarampia.

Minulle on vapaus kaiken muun kuin Pyhän Jumalan edessä hyvin tärkeää. Jumala ei pakota minua, mutta opettaa nöyryyttä. Rakkautta riittä, ja laista armahtaa Vapahtaja, kaikissa kirkoissa. On löydettävä oma tiensä.

Silti kaikki mikä on vanhaa, ikivanhaakin, ei välttämättä ole sitä oikeinta. Me muutumme mielemme uudistumisen kautta ja sitä myötä myös kirkko. En pidä sitä syntinä taikka kiellettynä.

Maamme ev.lut kirkon ollessa avara, ja körttien sitäkin avarampia, niin ortodoksinen kirkko ei koskaan muutu avarammaksi, koska muuttumattomuus on sen brändivaltti suhtautumisessaan kielteisesti naispappeuteen, homoseksuaalisuuteen ja aborttiin.