Miksi "suvaitsevaisuus"-sana saa minut näkemään punaista?
Varmaan syy on se, että koen, että kyseisen sanan merkitystä ollaan kavennettu ja sen merkitystä muutetaan köyhdyttämällä sitä.
Näinollen termi kaventuu merkitsemään sitä, että hyväksyy ja sallii erilaisia asioita - lähinnä niitä, jotka kuuluvat omaan mieltymysmaailmaan.
Itse ajattelen asioita niin, että todellinen suvaitsevaisuus vaatii tilanteen, jossa on ristiriita oman mieltymyksen ja jonkin yksittäisen asian välillä.
Mitä sellainen suvaitsevaisuus edes on, jossa "suvaitsen" jotain sellaista, joka on hyvänä pitämäni asia ja en suvaitse sitä asiaa, josta en pidä? Sellainen on lähinnä samalla tasolla, kuin tarina 'Keisarin uudet vaatteet'.
Mielestäni todellinen suvaitsevaisuus punnitaan vasta sitten, kun mennään sellaisten asioiden pariin, joista en pidä ja joita vieroksun.
Näen suvaitsevaisuuden niin, että se on sellaisten asioiden sietämistä, joista en pidä ja että en menetä malttiani enkä ryhdy syytämään vihaista oloa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka ovat päinvastaisilla linjoilla, joilla itse olen.
Suvaitsevainen ihminen ei siis ryhdy kurkku suorana huutamaan, että "nyt minua on loukattu", vaan hän ennemminkin ymmärtää, että asioista ajatellaan monella eri tavalla. Suvaitsevaisuus ei ole samaa kuin välinpitämättömyys, vaan suvaitsevainen ihminen voi ajaa eri keinoin hyväksi uskomiaan asioita koko ajan ystävällisesti sietäen sitä, että moni uskoo eri tavalla, kuin itse uskoo.
Tuollaista suvaitsevaisuutta itse haluan edustaa ja luultavasti jossain määrin edustankin.
Näkisin niin, että mitä enemmän tätä laajempaa suvaitsevaisuutta edustetaan, sitä vähemmän on turhia riitoja ihmisten kesken.