Ai niin, nyt löytyi toi aihekkin, johon meinasin ottaa kantaa, vaikka elämää suurempi aihe josta Riitta kirjuutti.
Lapsen kärsimys jolle ei voi tehdä mitään on ihan mahottoman vaikeaa.
Sanotaan, että lääkärit osaa suhtautua potilaisiin, kuin kappaleisiin ja heillä ei nouse sen suurempia empatioita tai muuta, kun alkavat tohtoroida.
Itteäni ei niinkään toi riitan, vaikka en lääkäri olekkaan, niin mietitytä, vaan se miksi joku ajautuu lapsensa tappamaan.
Onhan se mahdoton käsittää ja mitään puollustelua sille ei löydy.
Ehkä joku toivottomuus tulevaisuuden suhteen vaikka meillähän on tukiverkot ja sos apua taloudelliseen tulevaisuuden näköalattomuuteen.
Kuitenkin ihminen on ihan sokea joskus omine pikku ongelmineen.
Joku saattaa saada turpaan tupakan takia, toinen saa pakit ja tekee itsemurhan ja ties mitä.
Silloinhan on itsekkyydestä kysymys ja persoonahäiriöstä.
Hirveetähän se kaikki kärsimys on.
Jeesuksen sanottiin raamatun kirjoitusten mukaan sanoneen, voi olla, että oli joku profeetta tai apostoli tai paimentyttö, mut kuitenkin, että viimeisenä aikana jengistä tulee itserakkaita ja itsekkäitä.