Ulkopuolisuudesta

[KirsiM]

Onko minulla kohtalotovereita?  Koko elämäni ajan olen tuntenut itseni jotenkin ulkopuoliseksi. Minulla on perhe eikä tunne siellä vaivaa, mutta lähes kaikkialla muualla. Olen luonteeltani aika introvertti, mutta joskus tuo krooninen ulkopuolisuuden tunne häiritsee jopa introverttiä.

[malla]

Ihmisluonteet ovat erilaisia.
Sanotaan, että erilaisuus on rikkaus.

Itse taidan ehkä olla enemmän ns ekstrovertti.
Ehkä siis.

Joku sanoi, että on kaikkialla kotonaan.
No, mene ja tiedä.

Mutta elämässä on tilaa sekä introverteille kuin ekstroverteille ja kaikille muille siltä väliltä.

[Riitta-mummi]

Juuri samoista ajatuksista olen kertonut täälläkin. Minä en , ehkä, kovin kärsi siitä että tunnen erilaisuutta. Olen ilm. ' puolivertti'.

Se kehen vertaa ratkaisee. Pankkimaailmassa olin muuta maata, ehkä seurakuntalaistenkin joukossa, jossa tosin erilaisuutta paremmin ymmärretään.

Herkkyytä ja tiettyä ' taiteellisuutta'  tunnen, ja siksi koen samanhenkisten kesken sukulaisuutta.

Tärkeintä on mielestäni oppia tuntemaan itsensä ja hyväksymään se tällaisenaan. Ei kukaan kelpaa kaikille. Aina jakaudutaan ainakin kahteen mielipideryhmään.

Täällä saa olla oma itsensä pelotta. Ja jos joku loukkaa, niin annetaan anteeksi.

Ystävyydellä R-m

[KirsiM]

Kait tuo mun tunne on perua pentuajoilta, silloin kun olin monien mielestä outolintu. Lienen vieläkin.  Uskovia ystäviä ei oikein ole, joten nämä asiat pähkin ittekseni.

[vn]

Valitettavan tuttua tekstiä minulle.
Siunausta!

[KirsiM]

Kiitos.  Jotenkin tuntuu, että lähipäivinä on tullut oltua "herkillä" näiden asioiden suhteen. Odottaa jotakin tapahtuvaksi. Katselin äsken Hilja Aaltosen haastattelua, mutta oli pakko lopettaa kesken. Rupesi vollotuttamaan ja meidän 11-v. natiainen söi saman pöydän vieressä iltapalaa. En viittynyt raukkaa peljästyttää.

[1944]

Introverttina olen tähän ikään asti elellyt. Sosiaalisuutta lienee, mutta ulkopuolisuus on iskenyt monta kertaa.
Tuttua tekstiä on kirjoitettu.

[seppos]

Kun olen tällainen ujo, vieno ja kaino sekä kaiken lisäksi hento kitukasvuinen ekstrovertti, niin joutuu aina skarppaamaan introverttien seurassa. Minulla on paha vika rusentaa itseäni pienemmät eli melkein kaikki. Pyrin varomaan sitä. Lisäksi suustani pääsee kaikenlaisia kummallsuuksia, mitä milloikin ja aivan yllättäen. Introverttiä on minusta vaikea saada aikaiseksi, väittävät useat minut tuntevat.

[KirsiM]

 

[malla]

 

Sepon kommentissa jokin tuntuu niin tutulle.

[vn]

Jumala on rakkaus

7 Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan.

8 Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

9 Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.

10 Siinä on rakkaus

-- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

11 Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.

12 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.

13 Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään.

14 Me olemme nähneet, että Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan pelastajaksi, ja siitä me todistamme.

15 Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa.

16 Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen.

1. Joh. 4:7-16
--------------------------------
Tällaiseen tuttuun kohtaan törmäsin....ehkä johdatuksesta...tuntuu siltä...
Yritän lukea hiljaa, hitaasti, ajatuksella...on valtavaa Sanomaa...lohduttavaa...rohkaisevaa...
Ja yritän unohtaa näihin sanoihin tehdyn laulun...ja lukea tyhjänä.... 

Olkoon tämä myös hoitamassa ja uudistamassa:
ulkopuolisuuden aiheuttajia
ulkopuolisuuden kokijoita
OLEMME YHTÄ JEESUKSESSA.....ihan kaikki...omana itsenämme...rakastettuna!

[Riitta-mummi]

Vastasin toisaalla kyselyyn  u j o u d e s t a.  En ole itse ujo vaan olen esiintymistilanteessa jännittynyt jos yleisö on suuri ja vieras.
Minulla on ujoluonteinen puoliso ja olen seurannut mitä siitä ilmenee.

Ujo kokee helposti ulkopuolisuutta jos häntä ei erityisesti huomioida.
Jos  e i   huomioida siitä seuraa mielipahaa joskus katkeruuteen saakka.

Jos verbaalikko antautuu innostuneeseen jutteluun toisen samanlaisen kanssa, ujo on
mielestään ulkopuolinen.

Kyllä vilkaskin kokee ulkopuolisuutta kun on tilaisuus, jossa on  koolla erikoisasiantuntijoita keskustelemassa esim. hirvenmetsästyksestä, vaneriteollisuudesta, autojen ominaisuuksista .
Se on silloin kuuntelemisen paikka, eipä voi muuta !

Monille jo se että ollaan eri mieltä asioista, on  m i n u n  ulkopuolistamistani, etenkin jos on muutamia jotka ovat samaa mieltä.

Hyi ! Nuo samanmieliset hallitsee ja tekevät mitä tahtoo !

Varsinaista pahaa ulkopuolisuutta ja syrjintää näkee ja kuulee rikas - köyhä-akselin
haastatteluissa ja asenteissa. Jo peruskoulun ala-asteella tiedetään tämä ero.

[JohannaK]

Minun piti kasvaa noin 35 vuoden ikään, ennenkuin ymmärsin ja hyväksyin itsessäni tämän seikan. Olen introvertti ja itse asiassa rakastan just sitä piirrettä itsessäni. Kaikenlaisessa olen ollut mukana ja ihaillut sellaisia ihmisiä jotka on yhteisöllisiä, tulee toimeen kaikkien kanssa, osaa olla luontevasti ja puhua luontevasti missä seurassa vaan, heittäytyä tilanteen vietäväksi. Yritin itsekin aikani... Kunnes tajusin, että ei minun tarvitse. Miksi kävisin kokouksissa jne. joitten jälkeen olisin vaan väsynyt, vaikka tarkoitus kai olisi saada niistä voimaa? Miksi yrittäisin keskustella, kun suustani tulisi vaan sammakoita tai alkaisin vaan hihitellä kuin teinityttö?

Kyllä minä ihmisistä tykkään. Hakeuduin aikanani sosiaalialalle ja olen tehnyt työtä aika laajalla sektorilla. Olen hyvä työssäni. Mutta töiden jälkeen nautin, kun saan olla ihan yksin kotonani, tai lenkkeillä koiran kanssa. Mieheni ja lapseni hyväksyn "reviirilleni" (ja koirani ), mutta muut... No, saa meillä käydä, mutta en minä jaksa päiväkausien sukulointeja meillä tai muualla, en viihdy juhlissa joissa on paljon ihmisiä, jne. Luterilaisessa kirkossa, jossa saan olla ihan itsekseni omien ajatusteni kanssa, rauhoitun ja pääsen Jumalan yhteyteen. Joissain seurakunnissa on tämä sinänsä ihana tapa , jossa jokainen toivotetaan ovella  tervetulleeksi kirkkoon kädestä pitäen. Minulle se on ärsytys, mutta toki tervehdin, hymyilen ja sanon kiitos. Joissain yhteisöllisissä jutuissa toki käyn ja olen vastavuoroisessa kommunikoinnissa ihmisten kanssa... Mutta noin yleisesti, jätän ne mieluummin niille jotka niistä oikeasti saa irti.

On mulla ystäviäkin. Mutta heitäkin jaksan vähän kerrallaan ja korkeintaan 2 yhtä aikaa. Tänään tapaan nuoruudenystäväni, lähdemme istumaan iltaa. Siinä on, Jumalalle kiitos, ihminen joka ei syö voimiani, vaan tasapuolisesti sitä saamme toisiltamme.

Ulkopuoliseksi tunsin itseni joskus teininä viimeksi.

[KirsiM]

JohannaK, sinusta löytyy paljon samaa mitä minustakin. Teen työtä sosiaalialalla ja työni on jatkuvassa kontaktissa olemista asumisyksikkömme asukkaisiin. Plus työkaverit päälle. =D Kun lähden töistä kotiin, en minäkään hakeudu mihinkään yhteisrientoihin, koska päivän aikana kulutetut voimavarat pitää saada täydennettyä. Pidän työstäni, mutta se myös syö minua. Kotona tarvitsen aikaa yksinoloon. Meni vuosia, ennen kuin mieheni kunnolla ymmärsi tuon. =) Jos en saa olla yksin ja ladata akkujani, minusta tulee aika ikävä ihminen. Toinen pojistammme, jo aikuinen, on yltiösosiaalinen ja hän on penskasta asti tarvinnut paljon kavereita ja hän on liipustanut ympäri tätä maalaiskylää kaverilta toiselle. Vielä nykyäänkin, asuessaan omillaan tyttöystävänsä kanssa, heillä on aina joku kaveri viikonloppua viettämässä. Tämä nuorempi tapaus, 11-v., omaa taas paljon minun piirteitäni. Viihtyy itsekseen vallan mainiosti. =)

[seppos]

On hyvä tajuta, että olemme kaikki omanlaisiamme ja kunnioittaa sitä antamalla mahdollisuus olla sitä mitä itse olemme.