Kotikonnut eli himamestat :)

[Viisveisaaja]

Ois kiva muistella missä kaikkialla sitä on tullut budjattua

Niin ja kiva ois kuulla muidenkin muuttoliikenteestä.

Penalla aika kiehtovaa muuttelua, oon aika kade.
Jotenkin en saa lähdetyksi Afrikkaan käymään, vaikka rahastakaan ei ois kiinni, mut jotenkin vaan se manner on jäänyt.

Siis kuuntelin tätä biisiä
https://www.youtube.com/watch?v=NAkL9EIxCq0&index=17&list=PL6QhxT_WvIHk11AcL7yNg1U_Vcc9k6ljO
Jossa Kim on tornissa ja käy läpi Köbenhavn ian

Iski mieletön nostalgian tunne
Taitaa shakin soida tossa biisissä.
Saman tornin huipulla itsekkin ollut polvet täristen.
Ihan Kristianin vapaakaupungin veiressä, vaikkakin ei paras torni katella kaupunkia

Siis niinku Iltornvejen oli se mesta, ku tuli mieleen.
Se oli Fredeverk issä.
Sellainen iso kumpu kaupungin vieressä ja sitä kutsuttiin tulivertiotorniksi, vaikkakin se meidän asunto oli siellä alempana, joku katolialaisten rahoittama slummilähiö, josta parhaat muistot ja pahimmat ja selkäsaunat joita annettiin ja otettiin.
Siellä oli ihan sika hauskaa oli Jania ja Henningiä ja ties mitä jengiä jonka kanssa heiluttiin.

Ikävä, et muuten mun vanhemmat on ollut ehkä pikkasen hyvä osaisia ja joutunut elään kaikenmaailman tylsissä kaupungin osissa.

No en nyt koko romaanista kirjoita ildtornvegen ajasta ainakaan vielä.

Kussas ja missäs työ olette asunneet ?

[seppos]

Olen asunut sangen tylsästi eli ensimäinen, josta minulla on muistoja oli grynderi Paavo Nurmen rakennuttama talo Helsingn Pihlajatiellä. Sieltä mutimme 1948 Puu-Käpylään osoitteeseen Pohjolakatu numero 20. 1952 Oylympialaisten päätyttyä perheemme onnistui saamaan aravan ja muutimme Käpylän toiselle laidalle Koskelantie 9 C 23. Isän työpaikan siirryttyä Lauttasaareen muutimme 1959 osoitteeseen Lauttasaarentie 36, josta jo kahden vuoden kuluttua osoitteeseen Lielahdentie 7 aB eli vain pari sataa metriä. Lapsuuteni päättyi 1969, kun menin naimisiin entisen tyttöystäväni kanssa ja muutin Tuusulan hänen virka-asuntoonsa. 1973 ostimme oman asunnon muutaman sadan metrin päästä kirkkoneuvoston sitä puollettua ja kirkkohallituksen annettua luvan siihen. Siinä asuimme vuoteen 1984 asti kunnes muutimme pari taloa alamäkeen asuntoon, jossa asumme kunnes pari viikoa sitten muutimme Hyrylä Cityyn kerrostoon hissillä. Siinä lyhyenä listana asumukseni.

[Riitta-mummi]

Osoitteita on kertynyt useita vaikka paikkakuntia vain neljä varsinaista.
Synnyin Lappeenrannassa, josta muutin neljävuotiaana Renkomäkeen joka oli silloin Orimattilaa, nykyään Lahtea. Sieltä muutimme vuonna 1955 Kärkölän Järvelään. Itsenäistyin 1963 ja muutin Lahteen Laaksokadulle, sieltä Sammuttajankadulle, sieltä avioiduttuani Pohjanakanpolulle. Lapsien synnyttyä Aniankadulle. Hämeenlinnaan muutimme 1966 Turuntielle. Rakensimme talon Pekolankadulle. Muutimme takaisin Lahteen 1968, ensin Kivimäentielle kunnes osaketalomme valmistui Pussikadulle, jossa asuimme 13 vuotta.Vuodesta 1981 olemme asuneet tässä rakentamassamme talossa Kilpiäisissä.
Tämä on evakkotytölle, vihdoin, rakkain ja pysyvin paikka kaikista .Asuminen kaksikerroksisessa talossa tuntuu aika´ajottain työläältä, mutta nyt kun luovuimme mökkeilystä tämä vielä sujuu. Itse olemme rakentaneet ja itse tehneet lähes kaiken mitä meillä huushollaukseen kuuluu. Isommat remontit on jo teetetty.

[vn]

Mulla kuudes osoite, koko ajan Kanta-Hämeessä.   
On muutakin käynyt mielessä, mutta taitaapi vanhuus tulla eteen...
...jaa taitaa olla seitsemäs tai kahdeksas osoite...niitä varhaisia en muista...
vanhemmat joskus kertoneet...valokuvien kertomaa..

[Viisveisaaja]

Jos mietin, niin oudoin paikka missä ollut osoite on Aabenrå, mut Fledensburg on myös, ja anteeksi huono kirjoittelu, luki lukihäiriötä vähän ja kielioppia opettelen, mut kaverit sanoo, et se menee jo hyvin

[Leena]

Toisinaan puhe " kivimuureista" tai " pölyisistä kaduista" kuulostaa joko romantisoinnilta tai hyvän kasvuympäristön halventamiselta. Vaikka kuin, niin suuri kerrostalo jossa kasvoi paljon keskiluokkaisia kakaroota oli hyvä paikka. Synnyin hevosvetoiseen Suomeen ja kadut pöllysivät ajoittain koska olivat vielä hiekkaa. Pikkukaupungissa ihmiset tunsivat toisensa ja Helsinki oli suuri paha paikka pari vuotta ja opiskeluihin ryhtyminen toisaalta haikeaa, toisaalta siten pääsin parhaiten siitä hengellisestä suuntauksesta joka kotiseudullani vallitsi ja vähän villitsikin ja lähdin halusta.

Olen opiskellut Joensuussa ja siis siitä tuli alkuaan kaupunki jossa viihdyin hyvin, kaunis kuin mikä, mutta olisiko ollut syynäkin tieto tilapäisyydestä. Ei sitten ollut oikein mitään aihetta jäädä niihin maisemiin.  Pysähdyin palatessani Kouvolaan vetämään henkeä kunnes löysin pikku-hitasin kaupungin laidalta ja viihdyn kyllä. Elämä vei valikoimatta kuten kai piti. Täällä vielä ollaan, eli en sitten edes kuollut kun olisin voinut    Jos olisi mahdollista ollut tämä juttu olisi värikkäämpi, ja majailua Suomen Lapissa kuin Italian Umbriassa tässä mukana.  Ei näinkään ole ollut tylsää.

[Viisveisaaja]

Nykyään asun Kaskisissa ja olen opetellut tälläisessä rauhassa asumista kaukana kaikesta.

Onhan tässä ollut totuttelemista, mutta hyvin menee ja kyllä kunhan saan sellaisen auton, jossa on kaasujouset alla, niin elämä hymyilee kaikin puolin.
Kaksikielisyyteen olen jo tottunut ja monikielisyyteenkin eripaikoissa asuneena, mutta suomenruotsalaist ja kantasuomalaiset kyllä täällä riitelevät aikalailla.
Suomenruotsalaiset tekevät täällä ja Vaasaa myöten vain 3% rikoksista.
Heillä on oma yhteisöllinen kontrolli kait tai joku, mutta noin se menee ikävä kyllä.
Taitaa heidän rikoksensakin olevan täälläpäin, että joku kantasuomalainen käy heidän päälle tai haukkuu liikaa ja siitä suututaan.

Sinänsä ymmärrän suomalaisten katkeruuden ruotsalaisuutta kohtaan, kun silloin kun Suomi oli Ruotsin vallan alla, niin he saivat Suomesta kaikki parhaat rannikko alueet ja saaret.

No oli miten oli, niin ihminen tuntuu olevan aika sopeutuvainen.

[meme]

Olen seilannut tätä rakasta Suomen niemeä ympäriinsä ja välillä piipahtanut ulkomaillakin eli:
Synnyin Helsingissä (Kulosaari) 1966, josta muutto Teekkarikylään  Espooseen, kun sinne valmistuivat ensimmäiset perheasunnot.
Sieltä siirtyminen vanhempien kotikaupunkiin Kuopiion 1969 ja asuminen Niiralassa ja Puijonlaaksossa. Siirtyminen Pohjois-Karjalan puolelle Outokumpuun 1972, jossa kävinkin koulut.  Välissä reilun vuoden keikka isän työn vuoksi Etelä-Koreaan. Avioiduttani sain kirjat Kotkaan 1987, vaikka oma opiskelupaikka olikin Turussa. Miehen valmistuttua ja saatua työpaikan Turusta, piti Turun ottaa meidät molemmat kirjoille. Lama iski ,työpaikka meni ja minäkin sain ammattipaperit,joten paluu P-Karjalaan eli Kontiolahdelle 1991. Sieltä esikoista viimeisilläni odottaessa kutsui Lähestystalo Helsingissä 1992. Kurssin jälkeen seilasimme pariin otteeseen Suomen ja Porttugalin väliä, ennenkuin muuttokuorman osoite oli Angola. 2 ½ vuotta sujui siellä. Paluu ensin Helsinkiin ja sieltä Lahteen, Mukkulaan 1997. Nyt asumme saman kadun varrella toisessa osoitteessa, mutta onhan tuota jo nähty maailmaa.

[Leena]

Memekin on elellyt moniaalla.

Jos tähän liittää uutta ketjua avaamatta missä sain asua kesäisin niin siinä, vot, olin rikas joskaan en ehkä kuten äkkinäinen ajattelisi. Silloin saimme kaikki  asumapaikan jossa metsäni puutarhani ei ollutkaan mikään Prisman pakasteallas. Olen pikku lapsesta oppinut marjastamaan niin että niistä riitti myydä marja-autoon eli äiti ei himoinnut kaikkea soppiinsa ja piirakoihinsa, pakastinta ei meillä ollut tosin kaupungissakaan.

Oli myös kasvismaa, laajahko, villiytymään päässyt puutarha vadelmikkoinensa, omenapuita ynnä suvun yhteinen pelto perunalla ja siitä nosto syksyn tullen eli aikuiset kuokkivat me keräsimme mukulat ämpäriin.

Oli määrätty vahinko että se sitten jäi perikunnan jälkeen enoistani sille joka kuoli ja jonka vaimo  tokikin on reilu ihminen tavallansa ja noin mutta ei oikein tajunnut sitä komentoa eli että meitä oli niin suuri joukko tavallaan kyllä ahtaissa oloissa. Lapsihan pitää sitä vain hauskuutena. Toisaalta hyvin suuri perhe ei ollut innostunut sen ylläpitoon työntämään varoja varsinkaan koska kolmatta polvea ei kuultu ja nyt meillä jossa olisi pidetty se yhteisenä vaan koska toisilla ei niin koska ei ole tavattu riidellä se meni näin ja nyt tämän enon kuoltua meiltä saattaa mennä vieraille tämä jo menetettynä surtu.

Paljonhan siellä tehtiin, siis työ ei maksa vaan tarveaineet ja kun viimeksi kävimme sisaren kanssa niin olivat rakennukset hiukka painuneet. Se olisikin suurempi ongelma.

Ravinto siis ei käynyt joko ollenkaan kalliiksi tai maksoi vain siemenperunan ja ylipäänsä siemenen verran. Se on juttu jonka nyt tahtoisin,  sillä vastoin väitettä köyhän ei ole ykdinkertaista syödä terveellisesti. Tietty sieltä tavallaan lähdettiin sovinnolla jo kun äidin nuoremmat sisarukset perustivat perheitä. Mikäön hautaa-kala-kasvimaan-nurkkaan ei pitänyt uudessa paikassa myyrää loitolla, siellä esiintyi muuan ahkera uurastaja joka korjasi sadon ennen meitä ja tallettikin kaiken, mutta siellä saatiin kalaa paljon, verkoilla.

Ja marjapensaita on. Ja metsää. Jos olisi olla luumupuita ja omenapuita niin omenista tekisin mehuja ja soseita ja viettäisin terveellistä elämää mustikkametsässä. Sato on jokseenkin loistava. Samoin ei mikään ole ihan niin hyvä kuin puolukkamehu, sokeroimaton pakastettu itsetehty ja kyllä karpalokin käy ja nokkosta poimisin mielelläni, sen osaan. Teetä tein opuskeluaikaan mustaherukan lehdistä, on hyvää.

Kylmäkellareita ja varastoja ei enää ole, jos olisi hankkiutuison johknkin vaikka marttojen ruokapiiriin ja jos olisi ehyt hellauuni niin leipoisin leipäni itse. Olen kerran tajuttomana hapuillut ilmeisesti itseäni ylös senkin sen luukun rivan avulla ja sepä on irronnut. Nyt lämpö vuotaa. 

Ostan joskus siihen uuden hellauunin.

[Leena]

Osoitteita on kertynyt useita vaikka paikkakuntia vain neljä varsinaista.
Synnyin Lappeenrannassa, josta muutin neljävuotiaana Renkomäkeen joka oli silloin Orimattilaa, nykyään Lahtea.
Tämä on evakkotytölle, vihdoin, rakkain ja pysyvin paikka kaikista .Asuminen kaksikerroksisessa talossa tuntuu aika´ajottain työläältä, mutta nyt kun luovuimme mökkeilystä tämä vielä sujuu. Itse olemme rakentaneet ja itse tehneet lähes kaiken mitä meillä huushollaukseen kuuluu. Isommat remontit on jo teetetty.

Anteeksi, en ole tästä nyt varma mutta kuinka minulla olisi käsitys ettei Lappeenrantaa olisi evakuoitu sotavuosina?  Olet tosin sotien jälkeen syntynytkin, mutta jos ajatellaan vanhempia. Itselläni on ystävä jonka vanhemmat perustivat kotinsa luovutetulle alueelle. Hän on syntynyt pahnanpohjimmaisena sitten jo Suhmuraan Joensuun liepeille, eli evakkoperheen tyttäreksi.

Historian harrastajakaan ei aivan satavarmaksi rohkene sanoa jokaisen kaupungin tyhjentämistä. Kotkaa ei evakuoitu, pommitusten tähden tosin väestöä siirrettiin mahdollisimman paljon kaupungista. Sataman takia sitä pommitettiin suhteessa väkilukuun niin että jonkin laskelman mukaan kuului niihin pahoin vaarallisiin seutuihin.

Niin tosin kuului Koskenkorvakin, koska Molotovin cocktail tehtiin viinapulloon ja oletettiin että niitä tehtailtiin kossutehtaassa mikä nyt piti vajavaisesti paikkaansa.

[Riitta-mummi]

Isä evakuoi äidin ja minut. Äiti oli raskaana.

[Pena]

Evakuointi tarkoittanee tarkasti ottaen alueen tyhjentämistä asukkaista. Suomalainen sana 'evakko' antaa asialle yksilöllisen sävyn, jota sillä ei välttämättä ole. Jos halutaan niuhottaa - tunnette minut - isä evakuoi kodin lähettäessään äidin ja tyttären evakkoon. 

[Riitta-mummi]

Nykyään sanotan evakoiksi niitäkin jotka ovat vesivahingon tms. syyn takia väistöasunnoissa.

Olen evakkojen lapsi joka evakuoitiin Lappeenrannan pommituksilta. Asuimme hyvin lähellä rautatieasemaa. Isä oli sotapoliisi ja näki tilanteemme näin.

Ymmärrän kyllä evakuoinnin tarkoittavan isojen asuma-alueiden tyhjentämistä.
Lappeenrannan tilanteesta yleisemmin en tiedä.

[Pena]

Olen evakkojen lapsi joka evakuoitiin Lappeenrannan pommituksilta. Asuimme hyvin lähellä rautatieasemaa.

Nähtävästi aseman seutu evakuoitiin todennäköisenä pommitusten kohteena.

[Riitta-mummi]

Juu, ei ne varmaan minun takia !